lauantai 28. helmikuuta 2009

Flunssaa siellä, flunssaa täällä


Terveisiä nenäliinavuoren takaa. Nyt se flunssa iski sitten tännekin. Pää on painava ja aivan tukossa. Neulonta on ollut aika vähäistä, sillä kevät iski toden teolla ja olen kantanut multapusseja kaupasta ja vaihtanut multia kukkapurkkeihin. Go fly a Kite -huivi on edistynyt jonkin verran, samoin kevätpäiväntasaushuivi, mutta kaikki muu seisoo. Onerva alkoi tökkiä pahasti, sillä hermostuin mohairin kanssa taistelemiseen. Polly Jean -sukan kärki mättää ja tekisi mieli purkaa koko sukka ja tehdä Baudelairet. Mutta jos nyt yrittäisi tervehtyä ensin.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Hiljaiseloa neulerintamalla

Neulerintamalla on hiljaista, kun opinnot haittaavat harrastamista. Viikolla oli vaikeita tenttejä ja neulominen jäi aika vähiin. Loppukuulustelu perjantaiaamuna pisti oikean käden taas siihen kuntoon, ettei kovin intensiivisesti neulota pariin päivään. Plääh. Kävin ostamassa kaverille lupaamaani huiviin lankaa. Samaa tumman lilaa Teeteen Kamenaa kuin North Roëssani. En jaksa ottaa kuvaa, kun väri on niin mahdoton kuvattava. Polly Jean -sukka on edistynyt hitaasti, mutta varmasti. Kuvio on kiva ja edistyy kivasti.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Pakkomielteistä?


Polly Jeanit edistyvät hitaasti. Ihan yhtä ihania ei taida tulla kuin ohjeen kuvissa, mutta aika nätit sukat kuitenkin. Ensin luulin, että 2,5 millin Knitpicks Harmoneyilla tulee liian tiukkaa ja vaihdoin 2,75 millisiin, mutta sitten tuli liian löysää. 2,5 millisillä tulee kivan napakat sukat, mutta ehkä aavistuksen suuret minulle. Kiva ohje, jota kannattaa kokeilla.

Miksi ihminen ei lopeta neulomista, kun käsiin alkaa sattua? Miksi pitää tikuttaa hamaan loppuun asti, vaikka käsiä särkee kyynerpäihin asti? Ei tuntunut eilen yhtään järjettömältä eilen, kun väänsin sinnikkäästi pipoa isoveli colorista miltei puoleen yöhön. Aluksi tuntui siltä, että tästä ei tule yhtään mitään, mutta ihan kiva pipo valmistui lopulta ja vaikka siitä tuli hieman tiukka yläostastaan, niin ihan käyttökelpoiselta vaikuttaa. Lopuksi kauhein kuva ikinä.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää ystävänpäivää!


Kävin ystävänpäivän kunniaksi lankakaupassa, vaikka budjetti ei olisi moista sallinut. Kelassa ovat niin pihejä, ettei köyhällä opiskelijalla ole kunnon lankarahoja. Sisussa on ihania vaaleanpunaisia sävyjä, mutta tyydyin ostamaan vain yhdet sukkalangat. Lisäksi sain ystävänpäivälahjaksi lankakaupan tädiltä pienen neulatyynyn, johon tökin pingoitusneulani heti, kun vain joudan. Kokeilen Sisua ensin aivan ihanalla Polly Jean -sukkaohjeella ja jos se ei toimi niin vuorossa ovat Baudelaire ja Monkey -ohjeet menneistä Knittyistä. Kuka lukisi puolestani ensi viikon tentteihin, jotta voisin keskittyä sukkien neulontaan? Anyone? :)

torstai 12. helmikuuta 2009

Mieli muuttuu


Swallowtail ei miellyttänyt silmääni odottamallani tavalla ja se uhkasi jäädä aika pieneksi, joten ohje meni vaihtoon. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa mikä ohje on vuorossa nyt. :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Onervainen


Miksi luentoneuleen keksiminen pitää aina jättää viime tinkaan? Tällä kertaa kolme minuuttia ennen lähtöä otin tulostamani ohjeen ja puikot ja lankaa mukaan ja toivoin, ettei mene pahasti pieleen. En muista mitä lankaa alunperin ajattelin Onervaan, mutta käteen sattui syklaaminpunaista Novitan Rose Mohairia. 5,5 millin puikot olivat ainoat isommat vapaana olevista, joten ne oli otettava ja onneksi ne sopivat kivasti roselle. Vähän piti purkailla alussa, mutta kyllä tämä tästä. Jotenkin tuntuu vain hirvittäviltä haloilta niin isot puikot. Ne ovat kauhean jäykätkin, kun en ole tainnut niillä oikein mitään tehdä.

Swallowtail taitaa mennä purkuun. En jaksa kiroilla nyppyjen kanssa ja minulla on sopivampi ohje kiikarissa. Kevätpäiväntaraushuivin neljäs vihje on jo neulottu. Tosin skippasin yhden kuvion kertauksen.

Kirottu lanka


Minulla oli pitkään mielessä, että jotain on unohtunut, mutten saanut päähäni, mikä se on. Tarkoitukseni oli tehdä fetching-kämmekkäät, mutten jaksanut lukea ohjetta kunnolla ja heitin sitten ohjeella vesilintua ja tein omasta päästäni. Ohjeesta ei jäänyt oikein muuta kuin silmukkamäärä ja kuvio. Peukalokiila on vähän sinne päin ja päättely hieman liian tiukka, mutta hyvin ajavat asiansa, kun ovat ohuet ja lämpimät.

Lopuista reilusta kerästä piti tulla Shedir, mutta sekin meni nyt sitten purkuun. Miten yksi lanka voi olla näin kykenemätön onnistumaan?

maanantai 9. helmikuuta 2009

Matkustaminen väsyttää

Reissu on tehty. Plääh. Selvittiin hautajaisista ja muista ihan hyvin. Vielä, kun pääsisi arkeen kiinni niin alkaisi varmaan helpottaa kunnolla.

Tästä epämääräisestä mytystä pitäisi tulla Swallowtail-huivi hyvälle ystävälleni. En ole enää järin ihastunut malliin. Typerät nypyt ovat hankalia tehdä ja HjerteGarnin Alpaca silk olisi paremmin edukseen pitsisemmässä kuviossa kuten Heartland. Täytyy katsoa saanko innoituksen vaihtaa mallia. Miten noista epämääräisistä mytyistä tuleekaan pitsihuiveja?

Sitten pari pikaisesti otettua kuvaa Flower basket -huivista, jonka annoin serkulleni hyvin hyöhäisenä joululahjana. Kaunis tuli, mutta kunnon kuvat jäivät ottamatta, kun aikaa oli vajaat kaksi minuuttia. Teeteen Kamenaa tämäkin.

Sitten vielä päiväntasaushuivia...

Kevätpäiväntasaushuivi on jo pitkällä. Neljäs vihje on jo pitkällä. Kuvissa huivi kolmannen vihjeen valmistuttua. Neljännestä vihjeestä taidan skipata yhden kuvionkertauksen, jos vaikka lanka riittäisi hieman paremmin.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Suruhuivi käyttövalmiina


North Roë tuli pingoiteltua loppuun ja sain reunat aaltoilemaan haluamallani tavalla. Kuvaamisessa piti taas käyttää kekseliäisyyttä, kun se hovikuvaajan puute on krooninen. En ehtinyt saada terävää kuvaa, kun akku tyhjeni kamerasta joten tähän on tyytyminen. Huivi on ihana, mutta ehkä vähän turhan suuri. Yksi vyyhti olisi riittänyt, mutta käytin puolitoista, kun kerran olin ostanutkin.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Ihme räpellystä


Onnistuin sössimään kevätpäiväntasaushuivinkin. Luulin ensin paikantaneeni virheen riville 37 ylimääräiseen langankiertoon, mutta ei sekään lopulta auttanut. Sitten purin kakkosvirjeen pois ja laskin silmukat. Minulla taisi olla 15 ylimääräistä silmukkaan jostain syystä. Purin koko huivin ja neuloin uudestaan ja laskin silmukat muutemaan kertaan. Toinen vihjekin tuli jo neulottua ja kolmaskin on jo pitkällä. Ja ensimmäinen kerä vasta menossa.

Ja sitten se ihmeräpellys. Näyttää oudolta, mutta huivin reunat kaipasivat ylimääräistä pingoituksta, kun ne ovat aika paljon erilaiset kuin huivi muut osa huivista. Tein kai ajatuksissani ylimääräisen tai ylimääräisiä kerroksia, kun tuli niin aaltoilevat reunat. Puolet huivin reunoista tuli pingoitettua. Yritän vielä ehtiä toisen puolen pingottaa ennen lähtöä. Toivottavasti paremmannäköiset reunat kuin tavallisesta pingotuksesta. Tahdon ne aaltoilevat reunat takaisin, enkä piikkejä.

Käväisin lankakaupassa ja sorruin vaaleanpunaisiin Alpaca silk -keriin, kun ei ollut oikein mieleistä sävyä Kamenassa. Kaverille ajattelin tehdä näistä Swallowtail-huivin.

Se on iso!


Sain viimein aikaiseksi pingottaa huiveja. Matto meinasi loppua kesken suruhuivin kohdalla. Yläreunasta olisi saanut pidemmänkin kuin kaksi ja puoli metriä, mutta mattoa ei oikein riittänyt enempään. Reunakuvio muutti huivin muotoakin pyöreämmäksi, joten siitä ei nyt tule kuvaa pingotuksessa. Sitä varten pitäisi siivotakin. Niin paljon puhtia en ole vielä löytänyt, että siivoaisin kunnolla. Reunoja voisi ehkä yrittää pingottaa erikseen, sillä ne ovat jotenkin isommat kuin olisi tarpeen. Täytyy katsella miltä huivi näyttää huomenna pingoituksen jälkeen. Huivi saattaisi olla aaltoilevan reunan kanssa aivan erityisen kaunis.

Ja sitten oikein kuvapläjäys Heartland-huvia.


Heartlandistä tuli pingoituksen jälkeen aivan tajuttoman ihana tai sitten jokainen onnistunut huivi on aivan ihana vasta valmistuneena ja kunnolla pingoitettuna. Pyörähtelin huivin kanssa peilin edessä aivan onnessani. Miten maltankaan luopua tuosta. No onneksi uusia on jo puikoilla. Vaikka olen moneen kertaan päättänyt, etten osta tuota HjerteGarnin Alpaca Silkiä, taidan joutua pyörtämään päätökseni ja sortua jossain vaiheessa siihen ihanaan lilan sävyyn tai vaaleaan roosaan, jotka molemmat ovat varmasti huiveina aivan ihania. Uhrit alkavat vain olla lopussa. En ehkä tarvitse tusinaa pitsihuivia. Toivottavasti pian iskee joku muu buumi tilalle. Pipobuumi voisi olla aika jees. Semmoisia, kun ei oikein ole syntynyt tarpeesta huolimatta.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Huivia huivin perään


Olihan se kevätpäiväntasaushuivi pakko aloittaa. Neuloin eilen ensimmäisen vihjeen ja aloitin toista, mutta rivillä 41 alkoi mättää, eikä se purkamalla pari kerrosta halunnut korjaantua. Mokoma virhe tuli uudestaan ja heitin puikot tiskiin tai siis taikinakulhoon. Minulla, kun on kaikki sopivat astiat lankakäytössä.

Paljon enemmän pieleen meni Fetching-kämmekkäät. Ohjeessa oli jotain kummaa ja en jaksanut alkaa sitä tuijottamaan enempää, joten heitin ohjeella vesilintua ja tein omasta päästäni varresta eteenpäin. Ensimmäinen valmistui jo tänään luennolla ja huomenna tulee varmaan toinen tehtyä. Hyvät tulee, mutta ei ohjeen mukaiset.

Purin ja päättelin uudelleen Heartland-huivin aamun luennolla ja siitä tuli yllättävän iso. En kovasti edes venyttänyt pingottaessani, mutta huivista tuli silti kokoa 220 cm x 100 cm. Olin ajatellut että koko on pienempi, ehkä 170 cm x 65cm. Lankaakaan ei ollut kuin kolme kerää ja HjerteGarnin Alpaca Silk ei ole mitään ohuinta mahdollista. Viimeisen nurjan kerroksen jouduin skippaamaan ja lanka ei riittänyt joustavaan päättelyyn, vaan jouduin tekemään tavallisen. Kaunis tuli ja pingoitettuna se on varmaan vielä ihanampi. Kuvaaminen oli hyvin hankalaa luonnonvalkea huivi luonnonvalkealla matolla ja huonossa valaistuksessa.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Langanriittämättömyydestä


On se kumma, että aina pitää langan loppua kesken. Heartland oli melkein valmis ja sitten tyssäsi viime metrillä. Pitänee purkaa joustava päättely ja päätellä tavallisella tavalla, kun ei tuommoisen pikku pätkän takia viitsi uutta kerää ostaa. Eikä tuo Hjertegarnin Alpaca Silk ole edes mikään kovin ihmeellinen lanka. Harmittaa.

Puikoilla on nyt Fetching-kämmekkäät Teeteen Alpakasta. Lanka ehti olla epäonnistuneena baskerina jonkun aikaa, mutta nyt taitaa onnistua. Teen pidemmät varret kuin ohjeessa, mutta muuten ohjeen mukaan.