maanantai 29. syyskuuta 2008

Hätävarjelun liioittelua


Harmittaa. Baroque ei ole niin paha lankasyöppö kuin epäilin. Ihan turhaan jätin pari kierrosta joustinneuletta ja puolet toisesta kaavion toistosta pois varressa, kun pelkäsin langan loppuvan kesken. Kokonainen kaavio ja 8,5 kierrosta tuli siitä, mikä jäi jäljelle. Hyvin olisin voinut tehdä ohjeen mukaan. Märrrrgh. Miksei minulla ole kristallipalloa, josta tämänkin olisi voinut nähdä hyvissä ajoin etukäteen? Tiedenainen ei tietenkään usko kristallipalloihin, mutta ajatuksella on kiva leikitellä. No ehkä parempi näin eikä toisin päin. Langanloppuminen olisi harmittanut kai enemmän. Tosin olen muutenkin hieman pettynyt barokkeihin. Lopputulos ei ole ihan sitä, mitä odotin. Voi kun Sandnesin Lanett olisi nailonilla vahvistettua sukkalankaa. Siitä tulisi aivan täydellisiä sukkia. Olen parit sukat tehnyt Lanettista ja se kestää kyllä yllättävän hyvin, mutta käyttö olisi huolettomampaa, jos se olisi keinokuidulla vahvistettua. Sisu on hieman liian paksu ja aivan liian pörröinen. Huoh. Valiti valiti valiti. Sen minä kyllä osaan.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kirjoja, kirjoja, kirjoja


Käväisin kirjastossa tuttuun lauantaiseen tapaan ja mukaan tarttui muutema neulekirja. Tuskin toteutan malleista mitään, mutta tulipahan kannettua kämpille edes jotain sieltä. Kun käy tarpeeksi usein kirjastossa ja lainailee kirjoja arkailematta, niin ei tule osteltua kirjoja kaupoista. Minulla on oikeastaan vain pari pahetta, lanka- ja kirjashoppailu sekä ruoka. Onneksi ei sen pahempia paheita, mikäli ei kysytä kukkaroltani. Sorruin jälleen kuitenkin kirjaostokseen, kun kirppiksellä oli sopivan halvalla Suomalaiset etunimet Adasta Yrjöön -nimikirja, jonka olen lainannut puolen kymmentä kertaa huvikseni. Nytpähän ei tarvitse sitä kanniskella. Olen aina ollut kiinnostunut nimistä. En tiedä miksi. Kirjoja kertyy vaivihkaa hyllyyn ainaisesta rahapulasta huolimatta. Elämän prioriteetit kunnossa? Eh.

Neulerintamalla on hieman hiljaista. Toinen barokkisukka pääsi vihdoin puikoille. Viimepäivät ovat menneet muissa puuhissa, joten neuleet eivät ole edistyneet nimeksikään. Tulipas turha postaus, mutta menköön...

torstai 25. syyskuuta 2008

Elegantti ritariperhonen

Kiitos kommenteista. En muista aina kiittää erikseen, mutta olen hyvin kiitollinen kaikista kommenteista. Isä ei onneksi joutunut jäämään sairaalaan. Toivotaan, että hän toipuu.

Teeteen Elegant huuteli kovasti pääsyä puikoille joten oli pikaisesti valittava joku huiviohje. Päädyin kokeilemaan Swallowtailia, sillä on hinkunut päästä sitä neulomaan jo pitkään. Valinta oli hyvin vaikea, vaikken edes vilkaissut muita kuin queuessani olevia. Muuten olisi mennyt koko loppuviikko, sillä ihania huiviohjeita tuntuu riittävän vaikka vuoden jokaiselle päivälle ja ylikin. Toinen barokki-sukka ei ole vieläkään puikoilla, sillä loin väärän määrän silmukoita ja loin ihmettelemään, että mikä mättää. Purkuun meni taas. WIPpejä kyllä riittää ja sen takia kai tulee blogattua päivittäin. Paraphernaliat valmistunevat alkuviikossa. Jouduin purkamaan aika paljon, kun tuli aivan järjettömät reiät kantalapun reunoihin. En ymmärrä miten välillä onnistun välttämään reiät kokonaan ja välillä tulee peukalon mentäviä reikiä. Huoh. Shettis on hiljalleen edistynyt ja sekin on piakkoin valmis. Pääsen pian taas aloittelemaan uusia WIPpejä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Undulaatit


Hoksasin, että deadline on näillä paljon lähempänä kuin luulinkaan. Ajattelin tietysti sitä isän 60-vuotissyntymäpäivää, mutta tietenkin sukat pitää olla aiemmin valmiina. Perjantaiksi piti saada valmista, joten suihkin bambut savuten toisen sukan kiireesti valmiiksi. Vältän näin postittamisen, toivon mukaan. Sain sukat valmiiksi ja soitin kotiin kyselläkseni matkasuunnitelmaa ja antaakseni listan tavaroista, jotka tarvitsen kotikotoa. Sain kuulla, että isä on mennyt taas huonoksi ja metsästysreissu saattaa peruuntua kokonaan. Harmittaa suunnattomasti. Toivottavasti saan kuitenkin vielä monta vuotta pitää isäni...
Sukista ei tullut ihan samanlaisia. Sukistani ei koskaan tule. Mistä lie johtuu. Lankaa ei jäänyt kuin aika pieni nöttönen jäljelle, joten 20 senttiä vartta lienee juuri sopiva pituus Stepistä. Ohje oli mukava, ei liian yksinkertainen. Sopiva luentoneuleeksi, joskin enemmän tuli näitä kämpillä kuin luennoilla neulottua. Kerrankin meni aivan nappiin, pientä virhettä lukuunottamatta.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Välipala


Vaikka pidänkin kamalasti ohuista langoista ja monimutkaisista kuvioista, mutta välillä on tehtävä jotain nopeaa ja helppoa paksusta langasta. Tällaiset välipalat estävät aivoja ja käsiä puutumasta. Tällä kertaa välipalaksi päätyi bambuille luumunväristä Novitan Ainoa, joka jäi Tiinan BB -pipo imitaatiosta ja Calorymetristä. Ihan kokonaan en saanut kerienloppuja tuhottua, mutta kiva kauluri tuli. Ohje on siis Tudora viime talven Knittystä. Muuteman päivän Tudora oli puikoilla, mutta se valmistui kahdella istumalla ja hyvin pikaisesti. Ohjetta noudatin muuten, mutta virkkasin napinläpeä pienemmäksi, jotten joutuisi lähtemään nappiostoksille. Omistan vain noin 7 irtonappia, jotka ovat jotain äidin muuttokuormaan laittamia hätävaranappeja. Niiden joukossa oli aivan sävy sävyyn sopiva nappi, mutta liian pieni. Virkkasin piilosilmukoita reiän reunoihin ja violà. Täydellisesti sopiva nappi. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka kaulurista tuli hieman korkea. Ompas epäimarteleva kuvakulma. No peilin avulla on hankala kuvata itseään.

Laminarian hautasin yläkaapin perälle, mutta se vainoaa. Poissaa silmistä, poissa mielestä ei jostain syystä nyt toimi. Ärsytys on suunnaton. Olin uskotellut itselleni, että pääsen langasta eroon, mutta kun ei niin ei. Mitä sielle voisi tehdä? Se on niin ruman värinen ettei sitä pelasta sukkana mikään kuvio ja huiviksi ei riitä sata grammaa. Märrgh! Tekee mieli potkia seiniä. Mutta toisaalta, jos elämän suurin ongelma on kaksi kerää rumanväristä sukkalankaa, niin asiat lienevät kohtuullisen hyvin? Eikös? xD

maanantai 22. syyskuuta 2008

Itsepetos


Ihmisellä on uskomton kyky uskotella itselleen mitä tahtoo uskoa. Kyllä siitä tulee ihan tarpeeksi suuri ja kyllä lanka riittää. Niimpä niin. Joku on varmaan siellä saanut hyvät naurut. Neuloessa voisi hieman seurata langan kulumista, eikä niin, että kerä on uunivuoassa nojatuolin alla näkymättömissä. Mutta kun ei niin ei. Kuuntelin innoissani Charlotte Brontën Villetteä ja odotin sen loppuratkaisua jännittyneenä, kun solmulle hirttäytynyt nöttönen saapui langan mukana. Solmun selvitettyäni havaitsin, että lanka ei jatku nöttösen jälkeen minnäkään. Kuinkas se nyt on poikki mennyt, ajattelin ja kurkotin katsomaan mitä uunivuoassa on. Se oli pölyinen, mutta muuten tyhjä. Kauhea ajatus iski. Se langanmokoma loppuu kesken!!! Karkeiden ärräpäinen saattelemana Laminaria lensi seinään ja oli vähällä purkaa koko roskan saman tien, mutta sitten hoksasin, että olen yleensä ollut jo tunnin nukkumassa tähän aikaan ja lisäksi molempiin käsiin sattuu. Neulehulluutta ihan selkeästi. Huivinkuvatukseni on vain kahden nenäliinan kokoinen ja lanka loppuu kesken, ennen ensimmäisen reunakaavion puoli väliä. Langanmokoma, joka olisi alunperinkin pitänyt jättää ostamatta. Ja miksi ihmeessä pitää neuloa niiiiiin rumanväristä lankaa ylipäätään. Tahdon siitä eroon. Käsiin sattuu ja nukkumaanmenoaika on mennyt toista tuntia sitten. Äly hoi älä jätä!

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Sininen undulaatti


Ensimmäinen Undulating rib -sukka valmistui. Toivottavasti tuli oikean kokoinen. Iso ja mittojen mukainen se ainakin on. Inhoan kuvion reikiä lisäysten kohdalla, mutten keksinyt mitään keinoa niiden välttämiseksi, joten olkoon. Toivottavasti isä ei sano mitään rei'istä. Halusin tehdä juuri tämän mallin mukaiset sukat, että tulee tehtyä sukkia tuosta Favorite Socks -kirjasta ja siksi, että tähän sopii kirjava lanka. Kirjavalle langalle on niin vaikea löytää sopivaa mallia. Nyt kun vielä jaksaisi tehdä toisen.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Huivilankaa ja Steppiä


Minulta pitäisi kieltää lankakaupassa käyminen kokonaan. Tämä ihana magenta väri Teeteen Elegantissa vei voiton järjestä ja päätöksestäni pysyä erossa ohuista langoista ja vyyhdeistä. Sitä yksiväristä Step Classicia piti käydä kyselemässä lankakaupasta. Se oli se syy, joka sai minut hairahtumaan ovesta sisään ja sortumaan houkutuksiin. Lankakaupan täti ei vielä tiennyt siitä langasta mitään, mutta varmaan ottaa sen kyllä valikoimaan, sillä Steppiä kuulemma kysellään paljon yksivärisenä. Eikä mikään ihme.
Pyysin äitiä laskemaan kierroksia ja mittailemaan viime jouluksi isälleni tekemiäni sukkia. Äiti oli maininnut asiasta isälleni ja hän oli kuulemma hoputtanut soittamaan niitä, että saan sukat tehtyä. Isä taitaa olla vailla tällaisia sukkia. Empä olisi uskonut, että ne ihan niin hyvät sukat ovat. Äiti kyllä sanoi, että ne ovat hänellä jalassa kaksi kertaa niin paljon kuin kaikki muut villasukat yhteensä. Samaa hän sanoi veljestäni, jolle myös tein jouluksi Stepistä sukat. Nyt kun sain mitat ja kierrokset, niin pitää kai kiireesti jatkaa tikuttamista, että isä saa sukkansa ajallaan.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Barokki


Ensimmäinen barokkisukka valmistui. Ohjetta ei tullut seurattua kauhean tarkkaan, mutta olen hyvin yllättynyt siitä miten hyvin Sandnesin Sisu sopii tällä ohjeelle. Ihan turhaan lyhensin vartta. Lanka olisi saattanut hyvinkin riittää. Aivan ihanan ohje. Vielä kun ehtisi tekemään sen toisen sukan. Step-sukat ajavat näistä ohi ja olisi niiiin monta ihanaa pitsihuivia, jotka huutelevat puikoille. Voi miksi ihmisellä täytyy olla niin paljon muuta tekemistä. Neulomiselle ei jää paljonkaan aikaa, kun opiskelut vievät 50 - 70 tuntia viikosta ja suurin piirtein saman verran pitää nukkua, että jaksaa. Voi kun voisin vain neuloa, edes muuteman päivän, mutta ei. Edes viikonloppua ei voi pyhittää neulomiselle. Byhyy...

torstai 18. syyskuuta 2008

Loppuuko? Loppuuko? Eikö se vieläkään lopu?


Ensimmäinen paraphernalia valmistui aamun luennolla. Olin loppuun asti varma, että lanka loppuu kesken, mutta ei. Sitä jäi yllättävän paljon ja kun en ollut muistanut ottaa toista kerää mukaan niin aloitin edellisen lopuista toisen sukan ja koko ajan hämmästyin lisää langan riittoisuutta. Tällä menolla toisesta kerästä jää puolet jäljelle ja mitä minä taas sillä teen. Huoh. Langanloppuja on jo ihan tarpeeksi kuljeksimassa nurkissa. No pääasia on se, ettei loppunut kesken. Toivottavasti ei tullut liian iso, kun joudun tekemään sokeasti ohjeen mukaan. Kaunis ainakin tuli ja vieressäistujat ihmettelivät miten minä jaksan tehdä näitä. Mitä jaksamista tässä oikein on? xD Tekemisen ilo on suurempi asia, kuin se, että saa jotain valmiiksi.

Undulating rib socks päätyi kiireesti puikoille ja näyttää kauhean suurelta. Kaipaan taas jalkaa johon sukkaa sovittaa, mutta se on vähän hankalaa näin toiselta puolelta Suomea. Onneksi on öiti joka kiltisti laskee silmukat ja kantalapun kerrokset edellisestä sukista ja mittailee pituudet, jotta tulee suurin piirtein sopivat.

Olin eilen illalla hypätä kattoon, kun päädyin vahingossa Tekstiiliteollisuuden sivuille ja huomasin, että Step on tulossa yksivärisenä markkinoille tänä syksynä. Voi tätä minä olen toivonut ja odottanut jo vuoden verran. Toivottavasti suosikkilankakauppani ottaa sen valikoimiinsa. Täytyy singota viimeistään lauantaina kysymään. En varmaan pääse sieltä ulos ilman lankaostoksia, mutta toivossa on hyvä elää. Mutta nyt tenttikirjan pariin...

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Paniikki paniikki!

Kaikissa joululahjasuunnitelmissani olen unohtanut, että tässä on merkkipäiviä ennen sitä. Isäni täyttää pyöreitä vuosia ja ihmistä, jolla on jo kaikkea tarpeellista on vaikea lahjoa. Joululahjasukista on kai luovuttava ja puikoille saatava kiireesti Steppiä. Jouluksi ehtii keksimään jotain muuta. Onneksi joku viikko on vielä jäljellä ennen hänen syntymäpäiväänsä. Undulating Rib Socks päätyy ehkä puikoille jo tänään. Onneksi bambupuikot ovat vapaana.

Paraphernaliat ovat kulkeneet luennoilla mukana ja edistyneet kovin heikosti. Luentoja on ollut näin alkusyksystä aika vähänlaisesti. Harjoituksia, tenttejä ja muuta aktiviteettia on kyllä niidenkin edestä. Ensimmäinen sukka on pian kärkikavennuksissa. Sukan varren ensimmäiset palmikonkierrot ovat aika tiukat, mutta ne ovat menossa joululahjaksi pienipohkeiselle ihmiselle, joten en ole kovasti huolissani, vaikka ne kiristävätkin ikävännäköisesti omassa jalassani. Kantalapun reinoissa on reikiä, mutta aina ei voi onnistua välttämään sitä reikäriviä. Olen näihin muuten aika tyytyväinen. Pitäisi vain osata arvioida sopiva kärjen aloituskohta. Voi miten ihanaa olisikaan sovitella ja tehdä ihan oikeasti sopivat sukat.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Baroque socks


Virheistä huolimatta päätin kehdata näyttää Barokkejani. En ole tyytyväinen. Koko roska pitäisi purkaa ja neuloa uudelleen, mutta siinä on aina UFOutumisvaara, eikä ne virheet nyt kovin radikaaleja ole. Kiilakavennukset ovat rumat ja niitä olisi voinut tehdä pari lisää. Kantalapun reunat ovat rumat. En tiedä mitä ajattelin, kun nostelin silmukat väärästä kohdasta. Pihistelin alussa joustinneuleessa ja toistin kuviota vain puolitoista kertaa, jotta olisi jotain toivoa langan riittämisestä. Kuvio on melkoinen lankasyöppö ja Sisu on ohjeen lankaa paksumpaa. Neuletiheys ei tästää ollenkaan, mutta kyllä tästä sukka tulee. Onneksi siskoni tuskin huomaa mitään virheistä, jotka minulle ovat silmiinpistäviä.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Puikkojen huivit


Neuloin eilisillan innoissani Laminariaa, sillä siinä on mielenkiintoisia silmukoita, jotka ohjeen kirjoittajan mukaan ovat virolaisia. En ole koskaan ennen törmännyt tällaisiin silmukoihin. Kaksi ensimmäistä kaaviota on jo neulottuna. Huivin alku näyttää hassulta, mutta toivon, että siitä tulee sen verran nätti, että kehtaan antaa valmiin huivin jollekin kaverille, jolla ei ole kammoa vihreää kohtaa kuten minulla. En omista yhtään vihreää vaatekappaletta enkä varmaan koskaan tule hankkimaankaan. En kerta kaikkisesti osaa käyttää vihreää. Enkä myöskään keltaista tai ruskeaa, joskin niitä jokin vaatekappale minulla taitaa olla. En käsitä mitä päässäni oikein liikkui, kun ostin nuo sammaleen vihreät kerät Regiaa. No värivaihtoehdot olivat toki olemattomat, mutta silti. Shettiksessä on jo kolme toistoa Body chartia. Huivi kasvaa kokoa hämmästyttävää vauhtia ja totesin, että 4,5 mm on aivan riittävä puikkokoko Kamenalle, vaikka epäilin tarvitsevani suurempia. olen kai oppinut löysäämään käsialaani.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Uusia projekteja


Aloitin eilen Barokkisukkien neulomisen ja perinteisesti piti olla hieman alkuvaikeuksia, kuten väärä määrä silmukoita ja ohje piti tietysti ymmärtää ensin väärin, mutta sitten alkoi sujumaan. Kuvio ei ole niin vaikea kuin miltä se ensinäkemältä näyttää, mutta tarkkana pitää olla sen suhteen, että kumpaan suuntaan palmikonkierto pitikään tehdä. Ohjeessa on neuvottu aivan kummallisesti, miten kierrot tehdään ilman apupuikkoa. Totesin, että on ulkomuodon osalta ihan sama teenkö ne ohjeen tavalla vai yksinkertaisemmin. Apupuikkoa käyttäenkin ohjeessa oli ihan kummallisesti neuvottu tekemään. Apupuikkoani en ole löytänyt vieläkään. Uskon, että se on vain jossain jemmassa. Tietäisimpä vaan missä.

Sain yllättäen Shettiksen ohjeen käsiini ja se piti saada mahdollisimman pian puikoille. Totesin, että olen kehittynyt kerimisessä enkä saanut kertaakaan Kamenaa solmulle, kun kerin sitä vyyhdiltä. Taidan jatkossakin ostaa Kamenaa, sillä se vaikuttaa ihanteelliselta huivilangalta eikä maksa omaisuuksia. Samalla puikoille hyppäsi myöskin Laminaria, jonka avulla toivon pääseväni vihdoin eroon vihreästä Regiasta. Pari ystävääni käyttävät vihreää, joten toivon että huiville löytyy koti. Shoulderette-versioon pitäisi sata grammaa Regiaa riittää. Toivottavasti riittää.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Luna Moth Shawl ... jälleen





















No ei se nyt niiiiin kamala ole. Kaunishan siitä tuli ja se on juuri sopiva kaulaan oikein taiteltuna ja aseteltuna. Olen aina ollut pahin kriitikkoni ja vaaleaan mattoon neulattuna muodon outous pisti pahasti silmään. Onneksi en ottanut pingotuksesta kuvaa. Siskoni on varmasti tyytyväinen lahjaansa ja käyttää tätä talvella. Nyt takaisin barokkisukkien pariin ja kuuntelemaan Jane Eyren loppuratkaisua...

Luna Moth Shawl


Olen pettynyt. Luna Moth Shawlista ei tullut symmetrisen muotoista, kaunista kolmiota. Huivin yläreuna on lyhyenlainen keskisilmukkajonon pituuteen verrattuna. Pingotin huivin 140 cm kertaa 85 cm kokoon, enkä kehtaa näyttää koko huivia. Toivottavasti se pingotuksen jälkeen tuntuu käyttökelpoiselta. Lanka loppui tietysti päättelykerroksella tasan keskisilmukan kohdalle ja toisesta vyyhdistä piti ottaa loput. Tuleekohan tuosta nyt sitten huivia. Toivotaan että tulee. Tai sitten pitää tehdä pitsikaulaliina isoilla puikoilla. No ainakaan huivi ei ole ryppykasa enää pingotuksen jälkeen. Taidan luoda silmukat Barokkisukkiin ja kääntää selkäni tuolle rumilukselle.

torstai 11. syyskuuta 2008

Hävettää


Lankalakko? Mitä se tarkoittaa? No tietenkin sitä, että seuraavan tilaisuuden tullen retkahdetaan lankashoppailuun. Pari kerää ei tietenkään riitä, vaan oikeaoppisesti kuuluu ostaa enemmän kuin mitä kassiin mahtuu. *päätäpöytään* Sisua on pakko saada barokkeihin ja Stepistä tulee joulahjasukat, mutta Floricaa piti ostaa vain kaksi (2) kerää kirjoneulelapasiin. Kaupassa tuli mahdoton valinnan vaikeus. Mitkä sopivat yhteen ja kenelle annan ne? Aikaa ei ollut koko päivää funtsia, joten tein jonkunlaisen paniikkiratkaisun vastoin kaikkea järjen ääntä. Pitänee mennä suorittamaan jotain katumusharjoituksia...

Syksyn Knitty on täällä!

Huomasin eilen illalla, että Knitty on juuri ilmestynyt. En osannut odottaa ollenkaan, että jo nyt olisi se aika. Jälleen on yksi ylitse muiden. En millään malta odottaa, että saisin Barokki-sukat puikoille. Lankalakko on pahasti vaarassa kaatua tähän, mutta myös Anttilan Florica tarjoukseen. Tarvitsen ehdottomasti jotain vaaleaa väriä Sisua. Kolmea sukkalankaa olisi kyllä laatikossa, mutta tämä on ohje, joka ansaitsee varmasti kunnon lankaa ja sopivaa väriä. Viininpunainen, hieman lilaan vivahtava Hjertegarnin sock 4 on varattu baijerilaisiin, Noro ei tule kysymykseenkään ja vihreä Regia on ihan liian ruman värinen tähän. Miltähän barokin mahtaisivat näyttää vaaleanpunaisesta Sisu Glitteristä neulottuna? Floricaa olen odottanut tarjoukseen jo jonkin aikaa, sillä haluan kokeilla sitä kirjoneulelapasiin. Jos vaikka langanvaihto auttaisi ne kiehkuralapaspoloiset valmiiksi. Yääh. Pakko jatkaa aamutoimia ja lähteä luennolle...

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Taas se valittaa


Vali vali vali. Miksen minä ikinä opi? Mun pitää varmaankin lahjoittaa nuo kahden millin sukkapuikot pois. Ne ovat vain niin ihanan ohuet, että haluan niillä neuloa, vaikka lopputulos on mitä on eli liian tiukkaa. Paraphernalia näyttää hyvältä, mutta palmikonkierrot ovat liian kireät ja sukan varsi näyttää kamalalta jalassa. Siis purkamaan. Onneksi malli on niin ihana, ettei yhtään haittaa, että jouhun purkamaan. Se on sopiva luentoneule, sillä se ei vaadi hirveästi huomiota. Pitää vain muistaa pitää kerroslukumittari ajan tasalla, niin menee hyvin. Pitänee ottaa bambut käyttöön ja neuloa muilla puikoilla noita Firestartereita. Kokeilen miltä vihreä regia näyttää Yarnissiman Firestarterina, jos se vaikka olisi ihan kohtuullinen. Pääsisin tästä harhaostoksesta eroon. Miksi ihmeessä ostan vihreää lankaa, kun en käytä ikinä vihreää eikä oikein kukaan sopiva uhrikaan. Jos sitä olisi enemmän niin tekisin varmaan tästäkin jonkin huivin, mutta epäilen, että sata grammaa on liian vähän huiviin. Huoh.
Kiitos ihanista kommenteista rakkaat lukijani! :*

tiistai 9. syyskuuta 2008

Melko tarkalle meni


En malttanut olla neulomatta Clovereita loppuun. Ensimmäinen joululahja on siis jo valmis ja ennätys ajassa. Lankaa jäi hieman. Tuo pieni nöttönen kuvassa. Kärkikavennusten kanssa tuli kiire ja kärjet ovat vähän lyhyet. Toisen sukan kärjessä on virhe, mutta luulen, ettei äiti huomaa. Kiilakavennuksia olisin voinut ehkä tehdä pari kertaa lisää. Lopputulos olisi tietysti ollut parempi, jos olisin voinut sovittaa lahjan saajan jalkaan, mutta kun on näin kaukani, niin minkäs teet. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Parempia kuvia joskus paremmalla ajalla, ehkä.

Sininen perunapelto


Luna Moth -huivin kuva jälleen, kun ei ole oikein muutakaan kuvattavaa neulerintamalla, vaikka Cloverit ovat jo kiilakavennuksissa. Luna Mothissa on kyllä taas puikko kiinni ja neulonta jatkunee pian. Mallikuvio on kiva ja sopivan haastava, ettei käy tylsäksi. Olisipa Novitan Bambua vaaleanpunaisena, sillä siitä tulisi aivan ihana Kuuyöperhonen. Hui. Olipa se hassu suomeksi.
Lankalakko ei estä puikkoshoppailua, eihän? Matkalla kämpille yliopistolta tuntui siltä, että pitää poiketa kirppikselle, vaikkei ollutkaan kirppispäivä eli sunnuntai. Joskus vaan tuntuu siltä, että pitää mennä ja sitten tekee parhaita löytöjä. En usko yliluonnolliseen, joten sen täytyy olla mielentilasta riippuvaa. No kuitenkin. Juuri viikonloppuna valittelin sitä, ettei minulla ole 3,5 millin kuusi- eikä kahdeksankymppisiä pyöröjä ja tänään löysin kahdet 3,5 millin pyöröt kirppikseltä. En tosin niitä kaipaamiani kadeksankymppisiä vaan neli- ja kuusikymppiset. Ja kun ne olivat käyttämättömän oloiset ja hintaa vain hiukan päälle euron, niin olihan ne ostettava molemmat. Aika jännä sattuma.
Apupuikon hukkuminen kismittää suunnattomasti. Tahtoisin neuloa Paraphernalioitani, mutta kun se puikonmokoma on kateissa enkä viitsi turvautua muihin keinoihin. Se apupuikko joutui johonkin jemmaan varmaankin siinä vaiheessa, kun tyhjäsin pöytää viime viikolla, jotta sain monitoimilaitteeni pöydälle, kun ei huvittanut skannailla Victorian Lace Today -kirjaa siellä pöydän alla, jossa laitteen paikka on. Palan halusta tehdä jonkin niistä ohjeista, mutten oikein keksi miten saisin sen merinosilkkini jotenkin kerittyä uudelleen siten, että voisin neuloa sen kaksinkertaisena. Kun mietin miltä kirjan huivit näyttävät, täytyy vain todeta, että olin hölmö, kun en tajunnut, että sellainen seitinohut lanka on varmaankin kaksinkertaisena. Voi mikä murheenkryyni siitäkin on tullut. No onneksi sentään on ohjeita, joista valita. Jos en olisi saanut lainan VLT:tä niin olisin kahda katkerampi siitä, etten saa mistään Flower Basket Shawlin, Icarus Shawlin, Shetland Trianglen, Hyrna Herborgarin tai Ene's Scarfin ohjeita, jotka kaikilla muilla tuntuu olevan. Kateus ja köyhyys ei ole ilo.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Ressineulontaa


Tentti tuli, oli ja meni eikä maailmanloppua tullut, mutta silti tunnen itseni kovin stressaantuneeksi. Juuri ennen tenttiä olisin mielelläni rauhoittanut hermojani neulomalla, mutta kas kummaa. Eipä ollut Clovereita mukana. Olin ajatellut, ettei minulla ole aikaa neuloa tänään ja jätin kämpille neulepussini. Kylläpä minua harmitti, kun kuljin levottomana ympyrää ja hermostutin itseäni entisestään. Täytyy jatkossa kiltisti kantaa mukana ressineuletta tentteihin, vaikkei aikaa niille olisikaan. Ilta meni hermoja rauhoitellessa ja kun Luna Mothiin tuli jokin ikävä virhe ja palmikonkierrot ärsyttivät, oli otettava jotain uutta puikoille. Lähin lanka ja mielessä polttelevin projekti oli Paraphernalia. Malli on vain niin kertakaikkisen ihana ja kaikessa yksinkertaisuudessaan elegantti. Näistä tulee kauniit ja ne menevät kummitädilleni joululahjaksi. Ensimmäiseen palmikonkiertoon asti meni loistavasti ja sitten muistin, että ohut apupuikkoni on ollut kateissa jo ainakin viikon. Mihin tällaisessa kaninkomerossa voi hukata puikon? Sen kun tietäisi. Toivottavasti se on täällä, eikä ole jossain kurssisalissa. Se on ainoa ohut apupuikkoni. Paksuja minulla on useampi, jostain kumman syystä.

Huivirintamalla ei mene kovin hyvin. Luna Mothiin tuli jokin ikävä virhe enkä saa kuviota enää toimimaan. Purkasin muuteman kerroksen ja toivon, että sen elämä jatkuu, kun jaksan paneutua asiaan. Huivi itsessään näyttää lähinnä perunapellolta, mutta uskon pingotuksen ihmeisiin. Puikoit voisivat olla hieman suuremmat. Seuraavan vyyhdin kohdalla otan ainakin vitosen puikot. Kuvion joudun toistamaan useamman kerran kuin mitä ohjeessa on, mutta se ei ole mikään ongelma. Huivista on tulossa ihan kivan kokoinen. Täytyy todeta, että Kamena on ihana lanka. Tätä tulee varmasti ostettua jatkossakin. Pikkuhiljaa on päähäni hiipinyt sellainen kauhea ajatus, että olen mokannut sen ihanaisen merinosilkin kanssa. Se kuuluisi ilmeisesti neuloa kaksinkertaisena ja minä hölmö olen kerinyt sen yhdeksi palloksi. Neulo nyt siitä sitten kaksinkertaisena. Ei paljon naurata. Pitää keksiä jokin pelastautumiskeino. Voi kumpa olisin tajunnut aiemmin, ettei hullukaan neulo sellaista seittiä yksinään. *päätä pöytään*

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä

Murehdin pitkin eilisiltaa, että mistä ihmeestä repäisen vähintään neljä mielenkiintoista sukkaohjetta miesten sukkiin Austermannin Stepistä. Eihän sellaisia mahda olla yhtään sellaista, jota en olisi kokeillut. Onneksi on Ravelry ja asiaan oli paneuduttava pikimmiten kiireistä huolimatta. Kas kummaa, kun laittaa hakusanaksi men ja kategoriaksi socks, niin ohjeita löytyy fingering -paksuuden langalle vaikka kuinka paljon. Aikani tutkailtuani tilannetta totesin, ettei minulla ole hätäpäivää. Apu löytyy näemmä kirjahyllystä. Pääsen kokeilemaan monta sukkaohjetta kirjasta Favorite socks. Entistäkin parempi juttu. Undulating Rib Socks, Cable Rib Socks ja Mock Wave Cable Socks ainakin pääsevät syksyn aikana puikoille. Lisäksi muutema ilmaisohje pääsi listalle. Loppuukohan minulta uhrit kesken. No onneksi löytyy setiä, joita en yleensä lahjo, mutta joille varmasti kelpaa villasukat. Nyt kun vielä pääsisin lankaostoksille, mutta olen päätänyt pitäytyä päätöksessäni ja odottaa ensikuuta ja uutta budjettia. Onneksi lankaa riittää nurkissa, ettei tarvitse murehtia tekemisen puutetta.

Huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Mitä suurempi kiire minulla on, sitä ahkerammin blogaan. Lieneeköhän samaa ilmiötä kuin se, kun joillekin iskee siivousvimma, kun pitäisi lukea tenttiin. Onneksi neulominen onnistuu tenttiinlukiessa, kun tekee jotain yksinkertaista. Pitänee kaivaa inhokki Wavy, jostain laatikonpohjalta taas esiin. Se on tappotylsä ja siksi juuri sopiva lukuprojekti. Jottei tule aivan kuvaton postaus niin laitan kukkakuvan. Ihana, valkea soilikkini on avannut kukan yön aikana. Se on vanhaa kantaa Torniosta ja henkilö, jolta sain tämän jakopalan on saanu alkuperäisen yksilön lahjaksi sinä vuonna, jolloin olen syntynyt. Hauska sattuma. Mutta nyt on jo riennettävä tenttiin sienten lajintuntemusta osoittamaan.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Nyt lankalakkoon


Tämä lankashoppailu on riistäytynyt käsistä. Kävin uudestaan torilla ja lankakauppias oli vielä siellä. Mukaan tarttui kaksi kerää Zitronin Trekking Pro Naturaa, josta aion tehdä huivin. En käsitä miten se voi olla sukkalanka, kun siinä ei ole tekokuitua lainkaan. Eihän sellainen sukkana kestä. Teen varmaan jonkun Victorian Lace Today -kirjasta, mutta niitä onkin niin monta ihanaa, että valinta tulee olemaan vaikea. Nyt on kyllä pakko pitää lankalakkoa ainakin kolme ja puoli viikkoa. Tämän kuun budjetti ei taida enää kestään mitään lankashoppailua. Että pitääkin olla näin heikkoluonteinen, että sortuu hullutuksiin.

Luna Moth edistyy kivasti. Tajusin kolmatta kertaa vaikeuksiin törmättyäni, etten tehnyt mitään virhettää, vaan kuvio kuuluu olla sellainen. Luulen, että tämä huivi valmistuu äkkiä nyt, kun pääsen vauhtiin. Kamena on mukavaa neulottavaa. Saisi vain olla pehmeänpää. Nyt huivi näyttää vain ryppyiseltä kippanalta, mutta pingottamisen jälkeen se on varmasti ihana.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Syksyn tuntua


Syksy on tullut ja kuvaaminen mennyt aivan toivottomaksi. Ärsyttävää, kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta panostaa kuviin. Koettakaa kestää. Teeteen Kamena tuntui kerivän itse itsensä kerälle ja hyppäsi puikoille melkein heti. Aloitin Luna Moth Shawlin ja taidan tikuttaa tämän kiireesti valmiiksi. Tykästyin niin bambuiseen Tulppaanihuiviin, etten raaski luopua siitä. Annan siskolleni tämän Luna Mothin ja toisesta vyyhdistä teen toisen huivin, jonka annan joululahjaksi tädilleni tai serkulleni. Siskoni synttärit ovat vasta marraskuussa, joten ehdin hyvin tehdä huivin. Alku ei ollut kovin ruusuinen. Kuvioon tahtoo tulla virheitä, vaikkei se sinänsä ole kovin vaikea. Jouduin purkamaan kahdesti virheiden takia. Lisäksi pelkään neulovani liian pienillä puikoilla. En testineulonut vaan otin 4,5 millin puikot vanhasta tottumuksesta. Voi, kun olisi vaaleanpunaista Novitan Bambua ja tietysti sitä aikaa. Bambusta tulisi varmasti hyvin kaunis Luna Moth Shawl. Ärsyttää, kun kaikilla tuntuu olevan ohjeet Shettikseen ja Icarus shawliin sekä Flower basket shawliin. Tahtoisin nuo ihanat ohjeet kokeilla, mutta mistä ne saisin käsiini. Huoh. Köyhän on tyytyminen ilmaisiin.

Aikani Norosta tehtyjä sukkia katseltuani totesin, ettei niistä tule silmää miellyttävät. Taidan tahdä sittenkin Revontulen. Kovin suurta huivia siitä ei tule, mutta varmasti sopivan kokoinen käyttöhuivi. Revontuli on aivan ihanteellinen malli tällaiselle langalle. Ehdin kyllä vielä muuttamaan mieltäni moneen kertaan, sillä joululahjat ajavat tällaisista projekteista ohi nyt syksyllä. Olen päättänyt olla ajoissa, etten taas luo silmukoita viimeiseen joululahjasukkaan tapaninpäivänä.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa äänikirjojen ihanuutta. Rakastan kirjojen lukemista, mutten ikinä löydä aikaa ja energiaa siihen. Kirjaston äänikirjavalikoima on kovin rajallinen, mutta onneksi on Librivox. Sen avulla tulee käytetystä ajasta kolminkertainen hyöty. Tulee neulottua, "luettua" kirja ja treenattua englanninkieltä. Valikoimaa on paljon, mutta tekijänoikeussyistä tietenkin vain vanhoja teoksia. Ainakin tulee perehdyttyä klassikoihin, joita ei muuten tulisi koskaan lukeneeksi. Jane Austenit olen jo kuunnellut läpi ja Louisa May Alcottin Pikku naisia sekä muutemia muita tuttuja teoksia. Seuraavaksi pitää kehitellä jotain mielenkiintoista. Harmi, ettei Anna Karenina ole vielä valmis. Ehkäpä Liisa ihmemaassa olisi seuraavana vuorossa. Laatu on toki välillä vähän mitä sattuu, mutta aina tämä iänikuisen musiikin kuuntelun voittaa.

Yllättävä lankakauppa


Olin aivan älläkällä lyöty, kun näin langanmyyjän torilla. Olin nimenomaan päättänyt kiertää lankakaupat kaukaa, etten taas ostaisi jotain. En olisi jotenkin voinut kuvitella, että lankaa saisi ostettua torilta ja ei mitä tahansa lankaa, vaan ihanuuksia, joita en muuten saisi täältä. Netistä en tilaa siitä yksinkertaisesta syystä, että puolet langanoston ihanuudesta on lankojen hypistelyssä. Ostin kerän Noro Kureyon -sukkalankaa, vaikka värit ovat mitä ovat. Luulen, että tästä tulee hyvät Jaywalkerit tai muut sukat, joissa värikkyys pääsee esiin. Täytyy keksiä jokin ohje, jonka voi tehdä varpaista aloittaen, ettei jää hukkapätkiä. Pelkään kyllä tosin, että neulepinta näyttää lähinnä oksennetulta papukaijalta, mutta olempahan nyt sitten ostanut japanilaista lankaa. Toisaalta, kun katsoo, mitä tästä langasta on tehty (kiitos ja ylistys Ravelrylle), näyttää siltä, että pitsihuivissakin tämä lanka olisi edukseen. Hmm. Täytyy miettiä. Tämä on kyllä taas sarjassamme älä kerro äidille. Hänellä on tällaisiin hullutuksiin aina jotain vähemmän mukavaa sanomista.
Kävin kirjastossa ja lainasin sukkakirjan. Tuskin mitään nuosta tulee tehtyä, mutta vilkaisen millaisia perinnesukat ovat.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Posliinikipon virka


Mitä virkaa on posliinisilla vadeilla ja uunipadoilla? No ne pitää ehdottomasti pyhittää lankojen ja keskeneräisten neuleiden säilyttämiseen esillä. Suurin osa langoista on pakattuna pois näkyvistä, mutta ne, jotka syystä tai toisesta ovat käden ulottuvilla, majailevat erinnäisissä posliinikipoissa. Kuvassa palmikkoliivini maijailee Kermansaven Salvia -padassa, jota en ole koskaan käyttänyt ruoanvalmistukseen, ja Grignascon merinosilkki -kerä on Kultakeramiikan sinisessä kulhossa, jossa olen korkeintaan joskus huuhtoa viinirypäleitä. Vastaavanlaisessa käytössä on myös eräs taikinakulho ja langanloppuja on useammassa tuikkukipossa. Onneksi äiti ei tiedä tästä. Muuten voisi tulla sanomista. xD

Vihdoin ja viimein se on ohi. Tuskainen tie vyyhdistä kerälle on rämmitty loppuun asti. Koko 1,4 kilometriä seitinohutta merinosilkkiä on saatu kasaan. Pääsen viimein neulomaan. Ei mennyt ihan kuukautta, mutta melkein. Inhoan vyyhtejä ja varsinkin niiden kerimistä. Saan aina langan sotkeentumaan ikäville solmuille. Olen jokaisen vyyhden kohdalla vannonut, etten osta niitä enää ikinä, mutta minkäs teet, kun ihanaiset huivilangat myydään vyyhdillä. Tämän Grignascon piti olla kolmas ja viimeinen, mutta kuinkas kävikään. Kävin tänään hakemassa ukkoskuuroista ja vesisateesta viisveisaten ostamassa kaksi vyyhtiä Teeteen Kamenaa joululahjahuiveja varten. No onneksi Kamena on paksumpaa ja ei ehkä aivan niin rasittavaa kerittävää.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Tarkalle meni


En sitten malttanut kuitenkaan olla neulomatta sukkaa loppuun, vaikka olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Olisin edes voinut skannata talteen Victorian lace today'n ohjeita, sillä siitä on varauksia ja joudun kiikuttamaan sen takaisin kirjastoon perjantaina. Ja sitten olisi ne sienenmokomat opeteltavana. Pelkäsin langan loppuvan kesken ja se olikin hyvin lähellä. Olin aivan varma, että huonosti käy. Fuskasin toki hieman ja kavensin reippaammin kuin ohjeessa. Lopulta lankaa jäi 19 ja 15 senttiset pätkät. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Mitenköhän toisen sukan kanssa käy? Pitänee luoda silmukat valmiiksi huomisia luentoja ja bussimatkaa varten. Sukka on sopivan löysä eikä näytä kovin hyvältä kuvassa. Äidilläni on hieman isompi jalka kuin minulla, joten hänelle nämä varmasti sopivat hyvin. Varsi voisi tosin olla lyhyempi. Jos nyt tekisin uutta paria, niin toistaisin kuvion tosiaan vain seitsemän kertaa, mutta muuten olen hyvin tyytyväinen. Ja ällistyksekseni ohjeen tekijä on ehtinyt jossain vaiheessa favettamaan sukkani Ravelryssa. Uskomatonta.
Kiitos ihanista kommenteista.

Suunnaton väsymys

Hyvin rankka viikko menossa ja neulonta jäänyt aivan luentojen ja bussimatkojen varaan. Eilen olin illalla niin väsynyt etten kyennyt muuhun kuin lankavyyhdin kerimiseen. Silmät ristissä tein sitä, vaikka minun olisi pitänyt päntätä sienten tieteellisiä nimiä. Muutema sata lajia on osattava maanantaina tentissä. Heh. Kuulostaa ihanan helpolta, eikö? Joudun viikonloppuna ostamaan lohtulankaa. Ei tästä muuten selviä.

Cloverit edistyvät kivasti olosuhteista huolimatta. Ne saivat kavereiltani ihailua osakseen. Erityisesti monimutkainen kuvio viehätti heitä. Minusta kuvio on hyvin simppeli ja sopii hyvin luentoneuleeksi, mutta he eivät osaisi neuloa edes perussukkaa omin päin. Löysin jopa käyttötarkoituksen metallipenaaleilleni. Sellaisessa on aivan loistava kuljettaa sukankudinta ja kun laittaa vielä ponnarin ympärille niin puikot eivät voi karata ja mennä poikki. Tosin on aivan tyhmää kuljetella kalliita bambuja ympäriinsä, varsinkaan pitkin sienimetsiä, mutta kun niillä on niiiiiin paljon mukavampi neuloa. Minua hieman huolettaa langan riittävyys. Kolmatta keräää en osta. Jos lanka loppuu niin laitan vaaleansinistä jatkoksi. Mutta toivon, että lanka riittää. Ohjetta suosittelen lämpimästi, sillä se on aivan ihana ja sopii Sandnesin Sisulle, mutta yhden kuvion krtauksen voisi jättää varresta pois eli 7 oli riittänyt hyvin.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Sieniä pää täynnä

Ei ne Cloveritkaan ihaa niin sutjakkaasti lähteneet toimimaan. Päädyin varren neulottuani siihen, että lisään jokaiseen nurjaan raitaan toisen nurjan, jottei äitini jälleen väitä, että sukka on liian pieni. Hän sanoo kaikesta, mitä teen ja kaikista ostamistani vaatteista, että liian pieni. En ymmärrä miksi kaiken pitää olla telttakokoa, että sitä voisi käyttää. Muuten olen malliin hyvin tyytyväinen ja otin Cloverit luentoneuleeksi mukaan. Meillä on oikein tehokurssi sienistä menossa ja tänään piti sisäistää yli 70 lajia tieteellisine nimineen ja lisää tulee varmasti kiihtyvällä vauhdilla koko viikon. Sain hieman jälleen virnuilua osakseni, mutta ei ketään jaksa virnuiluttaa koko lukuvuotta, joten aion jatkaa luentoneulontaa kaiken talvea kuten ennenkin. Bambupuikot uskalsin ottaa mukaan, kun tungin ne metallipenaaliin, jotta ne eivät pääse rikkoutumaan. Clovereista tulee todella söpöt ja Sandnesin Sisu sopii tähän ohjeeseen mainiosti. Nyt rentoutumaan nojatuoliin ja neulomaan äänikirjan viihdyttämänä. Pitkän päivän jälkeen olen hupini ansainnut.