Suruhuivi valmistui

Harvinaisen kamala kuva, mutta menköön. Suruhuivi on ollut valmis jo pari päivää. Siitä tuli aivan ihana, mutten millään jaksaisi sitä pingottaa, kun pitäisi imuroida ennen sitä ja siivota muutenkin ja kun ei jaksaisi oikein mitään. Onneksi ostin 150 grammaa Kamenaa, eikä tarvinnut itkeä langan riittävyyden tai riittämättömyyden takia. Kolmannessa kuviossa tuli kai tehtyä joku ylimääräinen kerros, kun keskityin niin kuuntelemaan mielenkiintoista maisteriseminaariesitystä neidonkengän pölytyksestä. Se on ehkä parasta neulomisessa, kun ei tarvitse edes pitsiä tehdessä ajatella ollenkaan, kun osaa kuvion ulkoa. Muuten huivi on suht ohjeen mukainen ja aivan ihana ja aika iso.

Sain oikein makeat naurutkin tänään, kun satuin nostamaan nojatuolin pehmustetta, joka oli taas valunut ärsyttävän alas. Ja mitäs sieltä alta löytyikään? Se hukkaan joutunut apupuikko (ei edelleenkään hukkunut appiukko xD), jota olen kaipaillut syyskuusta lähtien. Olin jo ihan varma, että se hukkui yliopistolle Clover-sukkia tehdessä, kun sitä ei mistään tullut vastaan. Vähän käyräksi se on mennyt kun monta kuukautta on istunut päällä, mutta se ei menoa haittaa. Pääasia, että löytyi ja parsinneulan kanssa ei tarvitse puljata enää, vaan on pienempikin apupuikko käytössä.

Kiitos kommenteista ja osanotoista.