Operaatio Sukkaohjeen etsintä

Toinenkin Clessidra-sukka alkaa olla valmis. Aniliininpunaista Sisua on jäljellä vielä 85-90g eli jotkut lyhytvartiset pitsisukat voisi vielä pystyä tekemään. Mielellään kärjestäaloitettavat, Baudelaireihin Sisu oli liian pörröistä tai sitten käytin vain liian ohuita puikkoja. Puikkosuositukset ovat aina mielestäni yläkanttiin, vaikka käsialani on aika tiukka. Suuri sukkaohjeen etsintä on siis päällä. Ilmaisohjeluetteloissa on kamalasti linkkejä, joiden läpikäyminen vie kauheasti aikaa. Se on kovin turhauttavaa sillä valtaosa ohjeista on helppoja ja yksinkertaisia. En pidä tippaakaan Pirkka-tason ohjeista. Novitankin ohjeet ovat välillä niin yksinkertaisia, että hohhoijaa. En millään malta odottaa tilaamieni sukkakirjojen saapumista. 

Lupailin eilen jonkinlaista kertomusta menneistä projekteistani, mutta en nyt millään jaksa alkaa miettimään mitä kaikkea olenkaan ehtinyt jo tekemään joten se jääköön toiseen kertaan. Sen sijaan voisin kertoa ikuisuusprojekteistani. Minulla on äärimmäisen ikävä tapa inostua asioista kauheasti ja sitten hylätä ne aika pian. Onneksi se ei kuitenkaan päde kuin mielenkiinnonkohteisiini. Opiskelujeni ja muiden tärkeiden asioiden suhteen olen määrätietoinen.

Viimeisin ikuisuusprojektien sarjaan liittynyt neule on palmikkoliivi seitsemästä veljeksestä. Näin Citymarketin alessa puolukanpunaista seiskaveikkaa ja näin sieluni silmin miten siitä tulisi ihana v-aukkoinen palmikkoliivi. Mallin vedin omasta päästäni ja jouduin toteamaan jälleen, että matematiikka ei ole minun alaani ollenkaan. Takakappale on lähes puolivälissä ja totesin, että se on auttamattomasti hieman liian kapea. Pitäisi purkaa, mutten millään jaksaisi suunnitella palmikkoja uusiksi uudelle silmukkamäärälle.

Pisimpään ikuisuusprojekteihin on kuulunut kirjoneulepaita nallesta. Kaksivärisessä paidassa olisi lempirotuni Afgaaninvinttikoira. Kuvio on omasta päästäni, mutta koiraparan pää on pahasti epämuotoinen, kun taas lähes samalla tasolla oleva häntäsilmukka onnistui aivan mahtavasti. En uskalla purkaa häntää pois, koska se ei todennäköisesti onnistu yhtä hyvin. Yksi perustavaa laatua oleva ongelma on se, etten voi sietää kirjoneuleiden tekemistä. Se on liiaksi "pitsinnypläystä" eli sotkuun menevien lankojen selvittelyä. Paidassani on toki vain onnettomat 2 väriä ja nekin suurina yhtenäisinä alueina, mutta siltikän ei hermo meinannut kestää. Siksi villapaita on jäänyt jo useammaksi vuodeksi odottamaan tekijäänsä.

Viime keväänä neuleinnostukseni loppui sen lukuvuoden osalta junamatkalla kotikotiin, kun Branching out-huiviin tuli ikäväiä virheitä ja Kid Mohair-oli kovin inhottavaa purettavaa. Siihen saattoi vaikuttaa se, etten halunnut ottaa sitä riskiä että ainokaiset bambupuikkoni katkeasi matkustessa ja vaihdoin ankean harmaisiin alumiinipuikkoihin. Huivi jäi tänä syksynä kotikotiin, kun lähdin opiskelupaikkakunnalle ja en voi sitä jatkaa ennen kuin ehkä joululomalla, jos jaksan. 

Ikuisuusprojkti, joka menee melkoisen varmasti purkuun on taikajakku. En muista edes mitä lankaa olen siihen käyttänyt, mutta siitä ei oikein tullut mitään järkevää. Äitini nauroi koko projektin ajan, että tuosta ei ainakaan tule mitään. Valitettavan oikeassa hän oli. En ymmärrä miten siitä olisi muka tullut jakku.

Yhden ikuisuusprojektin sain sentään saatettua loppuun tänä syksynä. Minun piti kokeilla ensin perusohjeella sukkien tekoa kärjestä aloittaen. Kuviottomien sukkien neulominen paksusta langasta ei oikein inspiroinut ja saapassukat meinasivat jäädä lopullisesti kesken kunnes yhtenä sateisena sunnuntaina tein varret loppuun ja päättelin mokomat pois. Samalla opettelin Magic Loop -tekniikkaa, joka oli sekin vielä uusi minulle tuolloin.

Äidin nurkkiin on varmasti jäänyt jokunen UFO, jota en enää edes muista. Lista on oudon lyhyt, joten jotain täytyy puuttua. Seuraavan kerran kerron ehkä To Do -listani sisällöstä tai inhokkilangoistani.