Kaivoin kaapista tummanluumunväristä Teeteen Kamenaa ja päätin aloittaa North Roën siltä varalta, että joudun piakkoin hautajaisiin. Mustaa lankaa on niin ikävä neuloa ja bujettikin on vähän tiukalla, etten aikomuksista huolimatta lähtenyt mustaa huivilankaa ostamaan. Ei kai hautajaisissa ihan mustaa, mustalla, mustana tarvitse olla? Kunhan on hyvin tumma eikä yhtään punainen. Masentaa tämä elämän epäreiluus. Tuntuu, että useimmilla ikäisilläni on vielä isovanhemmatkin elossa. Minulla ovat jo sedät ja tädit harventuneet ja kohta ei ole enää kuin äiti ja pari tätiä elossa edellisestä sukupolvesta. On se niin väärin.
Lopuksi pieni nostalgia hehkutus. Löysin kirppiskierroksellani lautapelin, jota olen etsinyt vuosia. Pelasimme joka toinen joulu tätini luona Pekingin mysteerejä ja se kuuluu jouluperinteisiin, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kolmella eurolla tuli hyvä mieli ja kaikki osatkin ovat tallessa. Nyt kun olisi vielä joku pelikaveri.
Tekstit
5 kommenttia:
Huippulöytö! Tuo peli oli pienenä mun suosikki! Menin monesti aamulla ennen koulun alkua luokkakaverin luo pelaamaan tuota :)
Minä olen pelannut tuota samaa peliä nuorempana ja se on vielä isäni luona tallessakin :)
Tuo Pekingin mysteerit on kyllä huippu! Meillä on se kotona, tai nykyään taitaa olla siskolla, siskon peli kun on. Mysteerit on varmasti lapsuuteni pelatuin peli.
Ei mun mielestä oo outoa, että peli kuuluu jouluperinteisiin. Itse muistan, että yhdellä ala-asteen luokkakaverilla oli tuo Pekingin mysteeri ja joskus sitä pääsin pelaamaan, mutta harmillisen harvoin... Mä voisin tulla sun kanssa pelaamaan, jos asuisin lähempänä. ;)
Meidänkin jouluperinteisiin kuuluu, että aattona, joulupäivänä ja tapanina pelataan koko ilta siskon perheen kanssa Aliasta ja muita pelejä :) .
Täällä muuten toinen, jolla ei ole isovanhempia, enot ovat harvenneet ja vanhemmistakin on vain äiti jäljellä. Sellaista se elämä on.. Ei aina niin reilua.
Lähetä kommentti