Skew-sukat

Aloitin nämä sukat jo kesällä, mutta jotenkin onnistuin sössimään kantapään niin, että projekti unohtui pitkiksi ajoiksi. Olin kuitenkin päättänyt neuloa tästä raidallisesta Regiasta Skew-sukat, sillä ajattelin sen sopivan malliin kivasti. Havemmin neulon uudestaan samoja ohjeita, mutta Skew on sen verran mielenkiintoinen, että näitä neuloo varmasti useammat kuka tahansa. Aloitin uudestaan suomenkielisellä ohjeella, jonka latasin Ravelrysta, mutten ymmärtänyt siitä puoliakaan. Outoja lyhenteitä oli liikaa. Englanniksi on niin paljon helpompi ymmärtää neuleohjeita, sillä lyhenteet ja fraasit ovat niin paljon vakiintuneempia kuin suomeksi. Kummallisinta vaikeuksissani on se, että neuloin Vancouverin olympialaisten aikaan yhdet sukat samalla mallilla. Enkä muista, että minulla olisi silloin ollut mitään vaikeuksia.

Projekti: Skew II (Ravelry)
Ohje: Skew by Lana Holden (Knitty, Winter 2009)
Koko: 36
Lanka: Regia Design Line Jazz Color by Erika Knight
            Viininpunainen Hjertegarn Sock 4
Menekkki: noin 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
            Brittany Birch 2,25 mm 12,7 cm sukkapuikot
Fiilis: Pakko neuloa kolmannet jossain vaiheessa. 

Lanka on Regian Design Line Jazz Coloria, jonka värit on suunnitellut Erika Knight. Nämä ovat jo kolmannet sukat tästä samasta langasta ja lanka loppui juuri ennen resoria, joten jouduin arpomaan jämälankapussista jotain sukkalankaa joustinneuleeseen. Onneksi neuloin molempia sukkia yhtaikaa ja lanka loppui molemmista sukista yhtaikaa. En ole ihan varma sopiiko tuo viininpunainen yhtään, mutta olkoon nyt ainakin toistaiseksi. Ongelmana oli se, että Regian tummin violetti näyttää ruskealta, jos sen rinnalle asettaa jonkun kivan violetin. Hankalaa.

Ainoa asia, joka jäi harmittamaan langan loppumisen ohella on se, että katkaisin puikon toista sukkaa neuloessani. Neuloin, ehkä hieman järjenvastaisesti, toisen sukan Brittany-merkkisillä koivupuikoilla, jotka tilasin Jenkeistä joskus viime kesänä muistaakseni. Viisituumainen Brittany ei oikein kestänyt kolmen silmukan yhteen neulomista. Puikoissa on kovin tylpät kärjet. Eivätkä ne muutenkaan ole suosikkini, mutta silti harmittaa, sillä en ole vielä koskaan aiemmin katkaissut puikkoa. Toisaalta 2,25 mm umpipuinen puikko on niin ohut, ettei sellaiselta oikein voi lujuutta vaatia. Pitäydyn jatkossakin KnitPron Symfonie -liimapuupuikoissa, sillä ne kestävät kieroutumatta ja katkeamatta tiukkaa käsialaani. Oman settini ostin jouluksi 2008 KnitPicks Harmony -nimellä ja ne ovat olleet siitä lähtien ahkerassa käytössä. Yksi puikko on kadonnut, mutta muut 35 kappaletta ovat ehjiä. Se on puupuikolta melkoisen hyvä suoritus.

Skew-sukkien rakenne on perin erikoinen. Sukat ovat tuollaiset hassut suikaleet, mutta istuvat jalkaan kuin sukka. Malli on anatomisesti hyvin pitkältä jalan muotoinen. Sellainen vika mallissa on, että kokoon vaikuttaa eniten langan paksuus. Sukista tulee ohuesta sukkalangasta melko kapeat ja sukat venyvätkin hieman liikaa jaloissani, mutta uskon, että lanka mukautuu. Jos neuloisin nämä yhtään leveämpi jalkaiselle ihmiselle, niin valitsisin paksumman langan. Toisaalta minulle on tiukka käsiala ja sukat ovat melko tiivistä neulosta.

Lopuksi maisemakuva,sillä karistin kaupungin pölyt jaloistani viikolla. Täällä Lapissa on niin karun kaunista.

Kuinka lankavarastoa ei pienennetä

Voitin Zeldan blogiarvonnassa lankaa! Zeldan värjäämä Belladonna saapui tänään. Meinasin avata oven ja sanoa rumasti, kun Belladonna runnottiin postiluukusta läpi vähemmän kauniilla tavalla, mutta en sitten jaksanut. Siivouspäivänä ei jaksa. Belladonna on aivan ihana sataprosenttinen merinolanka. Kiiltävä ja sievä kuin mikäkin. Liila tai magenta on aivan täydellisen väristä ja sen lisäksi langassa on myös punaruskeaa ja harmaata. Malttaakö tällaista ihanuutta neuloa ollenkaan?

Tiedättekö mikä tämä lankanuudelikasa on? Ei se mitään kerron sen silti. Se on vyyhti Cascaden 220 Woolia, joka oli Snapdragon tam, jonka kassa taistelin koko syksyn. Sain toissapäivänä loistavan idean. Kokeilen purkaa myssyn suoraan vyyhdinpuille. Rip, rip, rip ja hetkessä myssy oli kadonnut ja sain sitoa lankanuudelikasan. Se oli kyllä todella kätevää, mutta näin ei kyllä lankavarastoa kutisteta. Onneksi uusi suunnitelma on olemassa. Seuraavaksi langasta tulee Suvi Simolan Mustikka-ohjeella pipo. Mutta hei en sentään ostanut lankaa. xD

PS. Uusin Knitty on ilmestynyt. Eikö nämä sukat olekin tarkoitettu minun puikoilleni?

Zora Zora Zora

Olen lykännyt Zoran esittelyä päivästä viikkokausia, sillä en oikein tiedä tuliko siitä hyvä vai ei. Se on ehkä hitusen liian suuri ja alpakka saataa käytössä venähtää lisää. Ehkä pelkään jotain totaalista löpsähtämistä, enkä siksi osaa kiintyä tähän kuten muihin villatakkeihini. Kaunis se on, mutta liian suuri on liian suuri, eikä se ollut erityisen nätti puikoilta päästyään. Nykyinen ulkomuoto vaati kostutusta, pingotusta ja höyrytystä vähän sieltä ja täältä, mutta nyt se näyttää ihan kivalta.

Projekti: Zora Zora Zora (Ravelry)
Ohje: Zora by Kristen Rengren (Knitty, Winter 2009)
Koko: Medium
Lanka: Keskiroosa Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 425 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Emmä nyt oikein tiedä

Ohjeesta poiketen neuloin kaikki mahdolliset osat yhteen ja hihat yhtaikaa pyörönä. En ole ennen juurikaan saumoja neulonut, mutta osasin epäillä, että se on kamalaa. Erityisen kauheaa oli hihojen kiinnittäminen ja ne eivät ole aivan kauneimmat mahdolliset saumat, mutta olkoon. Tuhrasin ompelemiseen turhan monta tuntia muutenkin. Onneksi kukaan ei katso saumojani niin tarkkaan, enkä ole neulepoliisiinkaan törmännyt. Tuskin tulisi neulepoliisiltakaan sakko, huomautus ehkä.

Odotin hihojen olevan väljemmät, mutta niistä tuli vähän turhan ihonmyötäiset ja liian pitkät. Hihat ovat hankalia. Jouduin tekemään pari kokoa suuremmat hihat, jotta edes mahtuisin niihin säädyllisennäköisesti. En ymmärrä, miksi villatakkiohjeissa pitää kaikissa olla niin kauhean kapeat hihat. Onko minulla niin kauhean kokoiset allit, ettei niitä saa mihinkään neulemalliin? Valmisvaatteiden kanssa minulla ei ole hihaongelmia. Malli on kaunis ja ohjekin aivan mukiin menevä. Mahdollisimman paljon yhteen kappaleeseen neulottavana ohje olisi parempi, mutta kaikkea ei voi saada.

Zora-villatakista

Zora on edistynyt hienosti, vaikken ole paljonkaan neulonut. Kävi vuoden ensimmäisinä päivinä nähkääs niin, että leipäveitsi puri minua etusormeen. Sillä tavalla sopivasti langanohjaimen kohdallen, ettei neulomisesta tule oikein mitään. Harmittaa vietävästi, sillä haluaisin saada valmiiksi ihanan villatakin. No onneksi tällä konstilla ei ainakaan neuleinto vähene. Päinvastoin olen ajatellut neulomista paljon enemmän kuin yleensä. Pystyn neulomaan pari riviä, mutta sitten haava laastarin alla alkaa jomottamaan ja se neulominenkin on vähän hankalaa laastarin kanssa.

Zorassa on siis vartalo-osa valmis ja se on lupaavan oloinen. Nyt olen neulovinani hihoja. Edistys on onnetonta. Hihat päätin neuloa pyörönä, sillä muuten villatakin valmistuminen voisi jäädä saumojen ompelusta roikkumaan. Vähän piti purkailla ja ottaa isompi koko hihaan, kun resori oli liian tiukka ja sitten hölmöilin lisäysten kanssa, mutta nyt syntyisi kyllä hihaa vauhdilla, jos saisin neulottua.

Pintaneule näyttää pingottamattomana vinkeältä.

Aeolian Shawl - Oppimiskokemus

Vielä ennen joululahjaneuleita esittelen yhden pahasti rästiin jääneen neuleen. Tämäkin on etukäteen ajastettu. En minä sentään joulunpyhinä blogiin kirjoita.

Aloitin Aeolian-huivin innoissani yli kaksi vuotta sitten, syyskuussa 2009. En ollut koskaan neulonut näin ohutta ja liukasta lankaa. Puikkokoko oli aivan päin honkia, mutta sitkeästi tikutin menemään liian paksuilla puikoilla. Puolimatkassa totesin, että tästä tulee niin verkkoa, ettei ollut enää järkeä jatkaa. Pingoitettuna lopputulos olisi lähinnä kammottava. Purin liki 50 grammaa ja satoja helmiä. Se oli monesta aivan järkyttävää. Helmiä katosi vain pari kappaletta purkamisen yhteydessä. Purin huivin varovasti posliinisessa hedelmävadissa, josta helmet eivät pääseet helposti karkaamaan. Minulla on onneksi suhteellisen terve suhtautuminen purkamiseen. Joskus se on vaan pakollista, enkä jää murehtimaan purettuja silmukoita.

Aloittelin uudelleen parillakin uudella puikkokoolla ennen kuin pääsin 2,5 mm puikkoihin ja sain neulepinnan näyttämään hyvältä. Näin jälkeenpäin 2,75 mm pitsipyöröpuikot olisivat olleet paremmat, mutten silloin vielä omistanut pitsipyöröistä välikokoja. Neuloin huivia vähän kerrallaan, etten kokonaan kyllästyisi helmien kanssa puljaamiseen ja hitaasti hyvä tulee -taktiikka tuntui toimineen hyvin, vaikka aikaa toki meni aika paljon. Kun lopettaa kesken kaiken ja päättää jatkaa vasta huomenna, jää into päälle, eikä ehdi tuskastumaan helmiin.

Projekti: Aeolian Shawl (Ravelry)
Malli: Aeolian Shawl by Elizabeth Freeman (Knitty Spring 2009)
Koko: 180 cm x 70 cm
Lanka: marjapuuronvärinen teetee Elegant
Menekki: 92 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis:  Se on ohi! Viimeinkin.

Pidän Aeolian Shawlin muodosta kovasti. Sirpinmuotoiset huivit pysyvät harteilla hyvin, eikä niiden kanssa tarvitse taistella niin kuin tavallisen kolmiohuivin. Suosittelen ohjetta lämpimästi ja harkitsin pienemmän koon tekemistä ilman helmiä paksummasta langasta. Ohjeessa on pari kokoa ja tämä on niistä suurempi. Pinemmän huivin voisin tehdä sukkalankavahvuisesta langasta jonain päivänä.

Huivin päättelin nahajo knitting -tekniikalla. Ohjeessa kehotettiin käyttämään kaksinkertaista lankaa päättelyyn, mutta minun olisi pitänyt keriä langan loppu uudelleen, jotta se olisi ollut mahdollista. Katselin YouTubesta videon, jonka avulla sitten neuloin päättelyn kolminkertaisella langalla. Päättely on viehättävä yksityskohta ja aion käyttää sitä toistetin. Pingottaminen ei innostanut yhtään, sillä olin jo kyllästynyt huiviin liki kahdessa vuodessa ja minulla oli pingotusalusta ongelmia. Sain aikaiseksi pingottaa vasta, kun pääsin viimein Kempeleeseen ja ostin Biltemasta ruutuhyppymattoa pingotusalustaksi. Pingotus venähti joulukuulle, vaikka päättelin huivin jo heinäkuun puolella. Ruutuhyppymatto toimii mainiosti pingotusalustana. Nyt ei tarvitse enää itkeä pingotusvaikeuksia.

Nyt se on valmis, pingotettu ja kaikkea. En ole varma oliko yli 2000 helmen asettelemisessa huiviin yhtään mitään järkeä, mutta ompahan sekin nähnyt ja koettu. Toista kertaa en ehkä ala tuhansia helmiä huiviin asettelemaan. Helmiä piti olla satoja ylimääräisiä, mutta ilmeisesti vaakani näyttää sen verran epätarkkaan, että laskelmani oli päin honkia. Helmiä jäi jäljelle viisi, kun vielä skippasin osan reunakuvion helmistä. Ihan joka toiseen silmukkaan en jaksanut helmiä asetella. Hienohan se on helminen päivineen. Vielä kun olisi jotain tilaisuuksia, joihin juhlahuivia tarvitsee. Hyvä puoli tässä on se, että voin sitten aikanaan etsiä juhlapuvun, johon juuri tämä huivi sopii.

Pahoittelen kuvia. Joulukuu on kuvaamisen kannalta mitä on.

Edit: Tosiaan helmistä piti sanomani jotain myös. Helmet ovat Kärkkäiseltä Gütermannin tsekkiläisiä muovihelmiä, jotka asettelin paikalleen Novitan 0,6 mm virkkuukoukulla. Nyt kun olen  helmiin enemmän tutustunut suosittelisin japanilaisia lasihelmiä 8/0 tai hieman paksummille langoille 6/0 -kokoa. Virkkuukoukkutekniikka toimi mielestäni hyvin. Varsinkin jos hankkii suurempireikäisiä japanilaisia helmiä, pieni virkkuukoukku on mainio väline ja Novitan virkkuukoukku ei maksanut paljon mitään.

Puikkojen testausneule

Pääsin taas toteamaan, että kannattaa marista ja kysellä netissä. Näin Ravelyssa arvontavaihdon palkintona Ponyn ruusupuupyöröt ja minun oli heti pakko tietää, mistä sellaisia saa. Minulla ei käynyt meilessäkään, että jostain saisi täältä ruusupuupyöröjä. Kuulemma Karnaluksista niitä saa. Tallinnaan ei tule noin vaan lähdettyä, mutta Anu tarjoutui lähettämään tarpeettomuksi jääneen puikon minulle. Vähän liian hyvää ollakseen totta, mutta mukavia ihmisiä tuntuu nettineulemaailmassa riittävän. Tänään sain kätevän kamerajalusta Kaisalta. Kiitos paljon! Nyt en tarvitse akrobaattisia asentoja neuleiden kuvaamiseen. Empä olisi kumpaankaan juttuun uskonut etukäteen.

Projekti: Calorimetry (Ravelry)
Ohje: Calorimetry by Kathryn Schoendorf (Knitty Talvi 2006)
Koko: 56 cm
Lanka: Violetti-liilakirjava Novita Isoveli Colori
Menekkki: 40 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 3,75 mm 60 cm pyöröpuikot
Fiilis: Ihanat puikot ja panta valmistui melkein hetkessä. 

Sain eilen puikot postissa ja nämä ovat kyllä aivan ihanat. Tekaisin iltapuhteena Calorimetryn puikkojen testausmielessä. Käytin paksua jämälankaa ja jouduin laskemaan oman silmukkamäärän, mutta ihan Calorimetryn näköinen siitä tuli. Käännyin lopussa kerran väärässä paikassa saadakseni suuremman napinläven ja napin virkaa tekemään virkkasin pyörylän. Nyt tekisi kahta kauheammin mieli Tallinnaan puikko- ja lankaostoksia tekemään. Nämä vaikuttavat kivemmilta kuin Knitpron Symfonie -pyöröt, joita olen tähän asti käyttänyt puupyöröinä. Ja onhan ruusupuu aivan eri luokkaa kuin liimapuu ja niin luksusta.

Brambles myssy

Välipäivien joululahjaneulepäivitys #2.

Projekti: Brambles -myssy (Ravelry)
Ohje: Brambles Beret by Amanda Muscha (Knitty)
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Violetti Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 86 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi Lace 4 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Mahtava myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.

Bramblesin ohje kiinnitti heti huomioni, kun syksyn toinen Knitty ilmestyi. Olin varannut Cascade vyyhdin paksuihin kynsikäslapasiin, mutta puikkoja kutitteli siihen malliin, että myssy oli saatava puikoille, jotka olivat juuri vapautuneet roosanvärisestä Opri-myssystä. Loin 104 silmukkaa ja neuloin koko kaavion eli "pitkän version". Pari iltaa meni tätä tikuttaessa ja valmista tuli yllättävän äkkiä palmikkokuvioista huolimatta. Lanka on aivan ihastuttavaa. Kuohkea ja pehmeä tuntu ja mahtavat värit. Tämä oli syksyn kolmas myssy, jonka neuloin tästä langasta. Myssystä tuli vähän isompi kuin mitä oli tarkoitus, mutta se on aivan käyttökelpoinen. Myssy meni pikkusiskolleni, joka toivoi turkoosia tai violettia myssyä. Edistystä! Olemme ilmeisesti päässeet eroon sukanvarsipipoista, joita inhoan koko sydämeni pohjasta. Jei!

Baudelairet

Projekti: Baudelaire (Ravelry)
Ohje: Baudelaire by Cookie A. (Knitty)
Koko: noin 38
Lanka: Punainen Anttilan Corallo 100 g
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Aika rumat, mutta menköön

Baudelaire-sukkaohje on vaivannut minua kauan. Olen yrittänyt useilla eri langoilla ja aina ollut tyytymätön lopputulokseen. Nyt en enää aio purkaa, enkä koskea koko ohjeeseen enää ikinä. Pitänee myöntää itselleen, että sillä ei kertakaikkisesti tule silmääni miellyttäviä sukkia. Jaloissa ne näyttävät ihan ok:lta, mutta muuten ne ovat epämuotoiset. Pitsi vetää niin pahasti kasaan, että sukan muoto kärsii. Kantapäästä en tykkää edelleenkään ulkomuodon vuoksi. Se näyttää pussilta, vaikka istuukin ihan hyvin. Onneksi nämä eivät ole itselleni. Toivottavasti saaja ymmärtää arvostaa kärsimyksiäni. Tämä vaan on minulle jotenkin sellainen pahan ilman (lintu) ohje. Ehkä vika on odotuksissani. Ne, kun eivät aina ole ihan realistisia. Ohje on kuitenkin suosikki suunnittelijan. Häneltä on ilmestynyt juuri uusi sukkakirja, jota himoitsen kovasti, vaikka edellisenkin neulominen on kesken.

Anttilan Corallo oli ihan mukavaa neulottavaa. Paksuus vähän yllätti, sillä odotin metrimäärän vuoksi langan olevan selvästi Novitan Nallea ohuempaa, mutta Corallo tuntuu ihan yhtä paksulta. Kulutuksen ja pesun kesto jää arvoitukseksi, mutta Coralloa on vielä kolmiin sukkiin varastossani.

En ole ehtinyt enkä jaksanut neuloa viime päivinä. Baudelaireja tikutin väkisin päänsärystä huolimatta valmiiksi ja olin vähän aikaa tyytyväinen, että sain ajoissa sukat valmiiksi, mutta kun minun piti viikonloppuna alkaa niitä kuvaamaan ja blogaamaan, havaitsin, että toisessa on melkein 5 senttiä pidempi varsi ja kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneule yksi oikein, yksi nurin -joustimen sijaan. En muista koskaan hölmöilleeni näin pahasti minkään neuleen kanssa. Ilmeisesti pitää jättää väkisin neulomiset väliin ja neuloa vain kun siltä tuntuu. No onneksi nämä ovat kärjestä aloitetut, joten joustinongelmat sain pienellä purkamisella ja neulomisella korjattua.

Ps. Uusi Ulla on ilmestynyt.

Helmiä ja Kidsilkiä

Viikonloppuna valmistui Haruni ja purkasin Aeolianin odottamaan uudelleen aloitukseen Adamasista vapautuvia ohuempia puikkoja ja Kaikukukka ei alpakkaisena innostanut yhtään. Halusin aloittaa taas uuden pitsihuivin. Uudistunut Ravelryn haku ei toiminut odotetusti, joten oli vaan pakko valita jotain jonosta. Jossain mielenhäiriössä otin Rowanin Kidsilk Haze -kerän ja päätin aloittaa Waves of Grain -huivin toissasyksyisestä Knittystä. Huivi neulotaan kahdesta samanlaisesta osasta ja silmikoidaan yhteen ja toistojen määrää voi säätää. Keskellä toistetaan vain kahta riviä, joten voin hyödyntää tämän luksuslangan aivan viimeiseen metriin.



Malliin menee aika vähän helmiä, joten uskalsin ottaa Aeolianiin varatuista helmistä, joita olen varannut ylimäärin. Helmien väri sopii Hazen Candy Girl -sävyyn ihanasti. Laitoin kolme ylimääräistä riviä helmiä, sillä pidän parillisista määristä enemmän kuin ohjeen parittomista. Varsinkin reunaan sijoitetut helmet ovat ihania.

Anthemion

Uusi Knitty ilmestyi taannoin ja siinä on kaksi aivan ihanaa huiviohjetta. Anthemion hurmasi varmaan enemmänkin värinsä vuoksi. Torreyana pääsee varmaan sekin puikoille lähitulevaisuudessa, mutta Anthemion pääsi puikoille jo viikonloppuna. Pääsiäinen tuli aivan yllättäen ja havahduin siihen, että tulee kevät. Ehkä se vaikutti valintaan, Tulisikohan Anthemionista sopiva kesähuivi? Lanka on Kädentaitomessuilta halvalla ostamaani Wetterhofin Silviaa. Väri ei ole oikein mieleinen, mutta siihen joko tottuu tai sitten täytyy kehittää jotain värjäystä valmiiseen huiviin.



Olen neulonut kaksi ensimmäistä kaaviota ja olen tyytyväinen. Olin turhaan huolissani ohuista puikoista. Minulla on taipumus valita liian paksut puikot ja nyt lähinnä pelkään, että Aeolianissani on liian paksut puikot. Aeolian edistyy sekin aika hyvin. Puolet langasta on mennyt ja Agave-osuudet on pian neulottu. Pitsipuikot pelastivat taas tilanteen, kun Aeolianissa tuli vastaan nyppyjen tekeminen. Tavallisilla puikoilla olisi tullut tenkkapoo, sillä kireä käsialani hankaloittaa nyppyjen tekemistä kovasti. Pitsipuikoilla nypyt onnistuvat kiroilematta ja hermoja menettämättä, mutta en edelleenkään pidä nypyistä. Anthemionissa ei onneksi ole nyppyjä ja yritän jatkossakin välttää nypyllisiä ohjeita. Yleensä en tee suorakaiteen muotoisia huiveja, mutta Anthemion vaikutti tarpeeksi monimutkaiselta, ettei tarvitse pelätä loputonta saman kaavion toistoa metri toisensa jälkeen, miltä useimmat kaulahuivit valitettavasti tuntuvat.

Laminaria

Sain viimein aikaiseksi pingottaa Laminarian. Flunssan kourissa ei oikein jaksanut pingotella. Olin vähällä pingottaa väärin reunat ja sekös olisi jälkeenpäin harmittanut, mutta onneksi tajusin puolimatkassa, että reunan pyöreäkärkiset kuviot tulevat pingottamatta reunan isojen reikien kohdalta. Värit ovat kuvissa hieman vinksallaan, mutta sille ei nyt voi mitään. Laminaria vei aika paljon lankaa kokoonsa nähden. Gail-huivini vei vähemmän lankaa ja on silti selvästi suurempi. Onneksi Laminarian koko kasvoi hyvin pingotuksessa, muuten olisi lopputulos ollut liian pieni ja mitä virkaa pienillä huiveilla on? Minä ainakin pidän suht suurista huiveista. Tosin osa huiveistani on jo liian suuria.




Ohje: Laminaria (by Elizabeth Freeman)
Lanka: Teeteen Kamena fuksianpunainen 145 grammaa
Koko: 200 cm x 95 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Tuskin teen toista Laminariaa, sillä tähti- ja blossom-kuviot olivat rasittavia neuloa ja olenkin hyvin iloinen, etten tehnyt Laminariaani yhtään ohuemmasta langasta. Seurasin ohjeen pienempää, shoulderette-, kokoa muuten, mutta laskeskeltuani, että lankaa jää yli, tein kaksi ylimääräistä toistoa Blossom-kaaviota. Laskelmani oli hyvinkin tarkka, kiitos Ravelryn-ohjesivulla olevien langanriittävyyskaavioiden, ja lankaa jäikin yli 5 grammaa. En tehnyt päättelyä kaksinkertaisella langalla, sillä en ymmärrä miksi niin olisi pitänyt tehdä. Tämä on taas niitä projekteja, joissa kiittää kunnollisia välineitä. Ilman ihania pitsipuikkojani en olisi viitsinyt tehdä kamalia kuvioita. Neulonta on välineurheilua!

Oudot olympiasukat

Ravelympics on edistynyt hitaanlaisesti flunssasta johtuen. Skew-sukat olisivat olleet valmiina monta päivää sitten, jos olisin vain ollut terveenä. Mutta valmistuivat kuitenkin ja ehdin vielä hyvin tekemään toiset suurinpiirtein yhtä kummalliset sukat.



Skew-sukkien seuraksi neuleolympialaisiin valikoitui Hat Heel -sukat, jotka ovat kyllä kummallisuudessa suht samaa luokkaa. Mistä ihminen saa päähänsä aloittaa sukan kantapäästä? Siinä on sukkanatseille sulattamista. Niistä, kun sukka on tehty väärin, jos se ei ole perussukka hollantilaisella kantapäällä ja 2o,2n -joustimella. Paitsi, että eiväthän ne kantapäätä hollantilaiseksi kutsu, vaan kantapääksi, kun sehän on ainoa oikea tapa tehdä kantapää.

Olen kokeillut Hat Heeliä aiemmin, mutta se on jostain syystä jäänyt. Liekö lankavalinnan syytä. Nyt on lankana sama Anttilan tarjous-Regia (Schachenmayr nomotta Regia Stretch Color), josta on nyt päästävä eroon. Kaiken lopun 70 grammaa tuhraan tähän ja sitten olen nämä neulonut. Jatkossa en osta mitään sukkalankaa enempään kuin kaksiin sukkiin riittävän määrän. Olen jo lopen kyllästynyt väriin, vaikka olen kolmet tästä neulomani sukat saanut annettua pois.



Ohje: Skew by Lana Holden
Lanka: Schachenmayr nomotta Regia Stretch Color punakirjava 60 grammaa
Koko: 36
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm sukkapuikot



Skew on kyllä niin kumma ohje, etten tiedä mitä sukkanatsit sanoisivat näistä sukista. Tämä on ehkä ihan liikaa sellaisille. Ohje on hiukan monimutkainen, mutta ohje on jo pelkästään neulomisprosessin vuoksi toteuttamisen arvoinen. Tein useampia virheitä. Se on myönnettävä, mutten mitään sellaista, mikä olisi ollut purkamisen arvoista. Paitsi ehkä lyhennettyjen kerrosten kanssa sähläyksen olisi voinut purkaa, mutta tajusin sen vasta, kun toinenkin sukka oli miltei valmis, enkä jaksanut molempia varsia neuloa uudestaan. Sukat istuvat hienosti ja tuntuvat mukavilta jaloissa. Lanka ja ohje kohtasivat kauniisti ja lopputulos on jännä ja käyttökelponen. Olen tyytyväinen. Seuraavaksi pesen sukat, sillä ne ottivat osansa syliin ja pöydälle vahingossa kaatamastani kuumasta teestä. Selvisin onneksi aivan lievillä palovammoilla ja muuta omaisuutta, sukkien ja maton ohella, ei sotkeentunut. Elämä on vaarallista.



Perjantai oli postipäivä. Sain taas SYTejä. Posti toi kahdeksan My Little Pony -ponia kokoelmaani sekä kerän valkoista Opal-sukkalankaa. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka lähettävät tämmöisiä pieniä piristyksiä etanapostissa. Posti toi myös ostamani vyyhdin Cherry Tree Hillsin Supersock Solid -ihkulankaa. Ihanan pehmeä merino päätyi Wollmeise-vyyhtien seuraksi ihkulankapinoon. Laminaria tuli pingotettua ja sain sen kaupunkireissulleni kaulaan ja kävin etsiskelemässä sopivaa pipolankaa sen seuraksi. Oikeaa fuksian sävyä on vaikea löytää, mutta Fotraman alpakassa on hieman tummempi fuksia, joka sopii mielestäni hyvin. Ja stash vaan paisuu. x_x

Bitterrroot

Ohje: Bitterroot (by Rosemary (Romi) Hill)
Lanka: Teeteen Alpakka punainen 180 grammaa
Koko: 240 cm x 110 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot



Bitterroot on odottanu kuvaamista jo toista viikkoa. En ole flunssalta ja opiskelukiireiltäni ehtinyt kuvaamaan ja kuvausassistenttikin on ollut kiireinen. Viritin lopulta huivin seinälle ja tämä saa nyt kelvata kuvaksi. Huivi on suuri, mutta varmasti lämmin. Ja uskon, että myös saajalleen mieleinen. Kuvio oli ihan mukava ja näyttää kaulassa paremmalta kuin levällään. Lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan neljännen kerän, sillä olisin muuten joutunut purkamaan miltei koko huivin ja jättämään kuviota pois ensimmäisestä kaaviosta ja se olisi ollut liian rankkaa. Parempi näin. Jatkossa yritän selvitä alpakkahuiveista kolmella kerällä, jotta huiveistani ei tulisi niin kauhean suuria. Tämä on ensimmäinen "Romi-huiveista", jonka olen tehnyt. Olen Waves of Grainia katsellu ilmestymisestä lähtien ja muitakin hänen luomuksiaan ihaillut. Kuten Muiria. Karsastan vain suorakaiteenmuotoisia huiveja, sillä ne ovat tylsempiä neuloa.

Sehän istuu kuin ... no sukka!

Kaikista epäilyksistä huolimatta Skew-ohjeella sain ihmelirpakkeesta sukan aikaiseksi. Oikean jalan sukka valmistui jo sunnuntaina, mutta flunssa vei sitten sängynpohjalle ja toinen sukka on vielä aivan alkutekijöissään. Sukka näyttää todella oudolta edelleen, mutta kun sen laittaa jalkaan niin se istuu loistavasti ja näyttää hyvältä. Langat on vielä päättelemättä ja kantapään reikä parsimatta, mutta hyvä tästä tulee ja lankaa jää vielä yksiin sukkiin. Ohjeessa ei mainittu miten sukka kannattaisi päätellä. Epäilin tavallisen päättelyn joustavuutta ja joustavan, huiveissa käyttämäni, päättelyn ulkonäköä. Jaapan suosituksesta kokeilin JSSBO-päättelyä ja se näyttäisi olevan oikein hyvä.



Ravelry-ryhmä Kaheleiden SYTissä kaipailin koukkuamiskoukkua ja sellainen minulle luvattiinkin ja odottelin koukkua saapuvaksi päästäkseni kokeilemaan, mutten osannut ollenkaan odottaa niin ihanaa pakettia kuin sain aamupäivällä postissa. Kirjekuoressa oli kaunis pussi, josta löytyi kortti, koukkuamiskoukkua, laminoitu pintaneuleohjekortti, syklaata, Sirdarin Loopa -lenkkihuiviväline, helmiä ja muuta pientä. Lempisuklaa ja lempivärit oli aivan selvästi vakoiltu jostain. Ihana flunssapäivän piristys. Seuraavaksi opettelen siis koukkuamaan. Lähettäjä oli koukunnut valmiiksi mallitilkunkin. Helmet piti hetimmiten laskea ja ihastella. Varmasti noin sopivanväriset helmet tulee jossain käytettyä. Kiitos paljon Taija!

Pitsihuiveista ja -huivilangoista

Victorian Trellis -huivin tilanne ei ole oikein mieltäylentävä. Innostus projektiin on liki nollassa ja reunusta puuttuu yli 4 metriä. Mielestäni sopiva haaste Ravelympicseihin. Mitä sitä uusia projekteja väkisellä keksimään, kun haasteita löytyy kulhoista ja paljuista, kun vaan vaivautuu katsomaan pöydän alle. Huivilla on kokoa on liikaa ja tarvetta sille ei taida olla, mutta ompahan sitten luksusta, jos ja kun huivi on valmis. Vähän samantyyppinen tilanne on Fifin kanssa. Ei kiinnosta eikä huvita. Kuviota pitäisi Fifiin toistaa enää pari kertaa ja sitten neuloa reunakaavio ja päätellä niin sekin olisi valmis. Onneksi Laminariaan on into päällä. Pääsen suht pian reunakaavioon ja Ravelryn ohjesivulta löytyvät kaaviot antavat ilmeisesti hyvää vinkkiä langan riittävyyteen. Uskon Laminarian valmistuvan aika pian ja pääsevän käyttöön.



Voiko lankavarastojen paisumista jotenkin estää? Miten aloittaa lankalaihdutus tai -lakko, kun tulee jatkuvasti mahdollisuuksia ja tarpeita uusille langoille? Taas menin sortumaan lankaostoksiin, mutta pitihän sitä ostaa, kun halvalla sai ja väri on aivan ihana. Mistä oikeasti saa vitosella käsinvärjätyn liki 800 metrin vyyhdin pitsilankaa? Ei juuri mistään. Ja posti toimitti postilaatikkoon vuorokaudessa langan laatikkoon. Kätevää. Handpaintedyarn.com Lace värissä Hydrangea eli hortensia. Ensivaikutelma oli suttuinen vyyhti, mutta lanka on unelmanpehmeää ja väri on aivan hurmaava. Alotin jo kerimisen, sillä vyyhti ei jotenkin ole ollenkaan houkuttelevannäköinen. Tämän haluaisin saada puikoille, mutta ensin pitäisi melkeinpä saata sekä Fifi että Laminaria pois puikoilta. Projekteja on kesken aivan liikaa. Rick-sukan tosin purin maanantai-iltana, kun tuli illan leffasta jotenkin paha mieli ja se piti johonkin purkaa, että saisin nukuttua. Lanka oli loppumassa joka tapauksessa kesken, joten suurta vahinkoa ei tainnut päästä käymään.

Hyvin ilmastoitu sukka

Pari päivää on ollut sellainen fiilis, että Rickit menee purkuun ja ohje vaihtoon. Pitsistä tuli ehkä vähän turhankin väljää. Kuvio tulee upeasti esiin ja sukka näyttää hienolta, mutta tuleeko noin hyvin ilmastoituja sukkia käytettyä? Unisukkana eivät ainakaan kuumottaisi liikaa varmaankaan. Langan riittävyyskin on hiinä ja hiinä. Tämäkin kuvio olisi paremmin edukseen vähän isommassa jalassa, mutta tästä langasta (Wollmeisea!) on ehdottomasti saatava sukat itselleen, eikä kenellekään muulle. Miksei kaikki voisi mennä aina putkeen? Yritän hillitä itseni ja purkaa vain pari kerrosta, jotka virheen takia on pakko.



Posti toi vyyhdin Baruffan Cashwoolia tumman sinisenä. Äärettömän vaikea väri kuvata. Pitsihuivilankaa on jo ihan liikaa, mutta ainahan yksi vyyhti jonnekin mahtuu. Entisiäkin pitäisi saada pois puikoilta. Aeolianilla ei ole kiirettä, mutta Trellis-huivi voisi jo valmistua. Pitänee osallistua Ravelympicseihin sillä, eikä keksiä mitään uusia projekteja. Onhan siinä ihan tarpeeksi haastetta. Kaksi viikkoa aikaa neuloa yli puolitoistametriseen huiviin reunukset. Reunus on aloitettu ja sitä on ehkä 15 senttiä. Jäljellä lienee siis ainakin neljä metriä. Ja lankahan on Grignascon Merinosilk yksinkertaisena. Edistystä on tapahtunut aivan vuoden alussa ehkä pari kerrosta. Hyvin pääsen WIPs-dancing-lajiin mukaan.

Laminarian paluu

Bitterroot valmistui eilen iltasella ja vaikka nukkumaanmenoaika oli jo mennyt, niin inspiraation iskiessä ei auttanut kuin luoda silmukoita uuteen huiviin. Puikko ja silmukkamerkki eivät päässeet lepäämään kuin puolisen tuntia. Ostin muistaakseni syksyllä fuksianpunaista Teeteen Kamenaa huiviin itselleni, mutta toteutus on jäänyt, kun olen innolla neulonut huiveja muille. Minulla on pääasiassa ollut käytössä North Roë -huivini, joka on tummanliila. Mustan takin kanssa olisi parempi olla vähän värikkäämmät asusteet. Tummanliiloja olen kaavaillut punaisen villakangastakin seuraksi, mutta sitä oikeaa takkia ei ole löytynyt. Kamena palasi värinsä vuoksi mieleeni, kun näin lankakaupan (sen, jossa en enää asioi huonon palvelun vuoksi) ikkunassa Sandnesin Alpakkaa melkein samassa sävyssä. Sitä voisi toisesta lankakaupasta ostaa pipoon tai myssyyn. Toisaalta muistaakseni Schachenmayr nomotta Alpaka Fashionissa on myös kaunis fuksia. Saisin mätsäävän setin. Sikäli mikäli huivi valmistuu ja tulee myssykin tehtyä.



Ohjeeksi valikoitui Laminaria, jota olen kokeillut ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Katselin, että 1,5 vyyhtiäni pitäisi riittää ohjeen pienempään kokoon. Taas pääsen kiittelemään pitsipuikkoani. Muistan, kuinka inhosin ensimmäisten kaavioiden tähtikuvioita, mutta kunnollisilla puikoilla ne eivät tunnu missään. Onneksi on silmukkamerkki ja kunnollinen sellainen. Tuntuu jotenkin todella kummalliselta tehdä huivia, jossa ei ole langankiertoja nimeksikään. Keskisilmukka olisi jäänyt monta kertaa huomioimatta ilman merkkiä. Onneksi satuin projekteja ja langanmenekkejä katsellessa näkemään hyvän vinkin. Minua ärsytti edellisessä kokeilussani se, että tähdet muodostavat eripäin rivejä huivin puoliskoissa. Nyt sain sen vältettyä neulomalla vasemmalla puolella kolme yhteen sijasta sssk:n. Nyt alku näyttää symmetriseltä.

Bitterroot pitäisi pingottaa ja sukkamurheita olisi myös, mutta niistä lisää myöhemmin.

Punaisia projekteja

Reilu viikko sitten valmistunut Ruska-huivi aiheutti suurta ihastusta työyhteisössä ja oli kahvipöytäkeskustelun aiheena muutaman päivän. Lupauduin tekemään sitten tekemään tilauksesta vielä yhden huivin. Punainen, lämmin huivi vei ajatukseni Teeteen Alpakkaan ja sipsutin kotimatkalla lankakauppaan hakemaan huivilangat. Saman tien piti tietysti luoda silmukoita ja kokeiluun pääsi ensimmäisenä Bitterroot-huivi uusimmasta Knittystä. Luulen, että tästä tulee ihan nätti. Käyttöön pääsi myös Tikrumamilta saamani ihana silmukkamerkki. Toinen samanlainen vaaleanpunainen enkeli on keskisilmukan merkkinä Aeolian Shawlissa, joka edistyy hitaasti, mutta kuitenkin. Sillä tosin ei ole mitään kiirettä.



Toinen lupaamani neule pääsi myös eilen puikoille. Aloitin syksyllä siskoltani saamasta Araucanian Ranco Solidista Cookie A.:n Sock Innovation -kirjasta Sunshine -sukkia. Olen hieman kahden vaiheilla, että tuleeko tästä liian iso vai ei. Hieman modasin ohjetta, jotta se sopisi vähän paksummalle langalle. Jätin nurjista raidoista toisen silmukan pois ja sain varren kapenemaan kymmenellä silmukalla. Saa nähdä riittääkö. Katsotaan meneekö purkuun, mutta kun tämä hehkuva väri sopisi niin hyvin Sunshinen kanssa yhteen.

No höh

Olin vakaasti päättänyt, että aloitan Aeolian Shawlini vasta, kun joku pitsihuivi on valmistunut, mutten sitten kuitenkaan malttanut odottaa. Aeolian hyppäsi puikoille kuin itsestään, kun pieneksi pettymyksekseni postin tuomasta kirjeestä ei tullutkaan pitsi-Addeja, vaan tavalliset Addit. Olisin halunnut kokeilla mimmoiset ne pitsi-Addit on, mutta ei sitten. Ja neuloin sitten yhdeltä istumalta set-up chartin ja kaksi toistoa yucca chartia. Helmien asettelu tuntuu pikkuisen hankalalta, mutta siihen kyllä harjaantuu. Siellä ne sitten kiiltelevät helmiäisinä ja huivin alku näyttää ihanalta. Vielä, kun joku neuloisi noihin muihin pitsihuiveihin reunat.

Helmiostoksilla

Aeolian Shawl on poltellut mieltäni keväästä asti. Se on ollut välillä jonossani, mutta olen sen kerta toisensa jälkeen poistanut helmien ja nyppyjen takia. Melko tasan vuosi sitten ostamani Teeteen Elegant sopisi varmaan tähän hyvin. Se on ollut kerran puikoilla, mutta minulla oli varmaan liian suuret puikot, eikä siitä tullut mitään. Enkä jostain syystä lämpene Swallowtail -huivin ohjeelle. Toinen vyyhti on edelleen kerimättä. Kun merinosilkki alkoi tuntua jo ihan helpolta neulottavalta, uskalsin alkukuusta taas ajatella Elegantin neulomista. Aeolianiin saattaisi se just ja just riittää, mutta ne helmet. Konsultoin helmieläimiä ja -esineitä harrastavaa pikkusiskoani ja tänään sain aikaiseksi lähteä Kärkkäiselle helmiostoksille. Halusin helmiäisenvärisiä helmiä ja minua hieman harmitti ostaa sisältä punaliloja helmiäisenvärisiä, kun vaaleampia en löytänyt, mutta kokeeksi lankaan pujottamani helmet näyttävät itseasiassa hyvältä. Helmi on sisältä aikalailla langan värinen, mutta helmiäispinta saa sen näyttämään hyvältä langassa. Laskeskelimme, että kaksi pussia helmiä riittää reilusti ja lopuille on sitten jotain muuta käyttöä . Ohuempi virkkuukoukku piti myös ostaa, sillä millinen koukkuni ei taida mahtua ainakaan langan kanssa helmestä läpi. O,6 millinen koukku tuntui toimivan hyvin helmien ja ohuen langan kanssa. Helmipusseissa ei lue mitään kokoa, mutta koko sattuu hyvin langalleni. Nyt tekisi mieli jo luoda silmukoita, mutta täytynee yrittää hillitä, ettei käy niin, että huomaan kärsiväni startiitista. Merinosilkkinen Vicorian Trellis -huivi pitäisi saada ensin valmiiksi, niin saisin elegantin Addeille. Vielä kun ne nypyt eivät veisi hermoja sitten joskus, kun niitä joudun neulomaan.