Tour de Fleece 1. viikko

Ensimmäinen viikko Tour de Fleece- kehruutapahtumaa on jo takana. Viiko meni vauhdilla, varmaankin töiden siivittämänä. En kauheasti ehtinyt kehräämään, sillä elämä haittaa harrastamista. Torstai-iltana en jaksanut yhtään kehrätä, mutta muuten kehräsin joka päivä. Epäilen, että työmatkapyöräily vei voimia tottumattomalta. Sain kuitenkin ensimmmäisen langan on jo valmiiksi ja Tour on jatkunut hyvin senkin jälkeen. Vähän kehräämiseltä on vienyt aikaa villatakkiprojekti. Aloitin juhannuksena sen käsinkehrätyn villatakin ja innostuin siitä kovasti, mutta lisää siitä toisen kerran.

Kehräsin wensleydalea hitaasti ja hartaasti, sillä halusin kokeilla yksisäikeisen langan kehräämistä. Olin alunperin ajatellut aloittaa suoraan värjätyistä topseista, mutten sitten kuitenkaan uskaltanut. Alku oli sen verran vaikea, että oli oikeastaan ihan hyvä aloittaa valkealla, jolla ei ole kauheasti väliä. En edelleenkään sanoisin tätä helpoksi kuiduksi, mutta ilahduttavasti taidot kehittyivät kehruun aikana. Pitkäkuituisena villana wensleydale sopii hyvin yksisäikeiseksi, sillä pitkät kuidut vaativat vähemmän kierrettä pitämään langan koossa. Ja kuidut ovat todella pitkiä. Jos topsi oli käsivarrella, eikä sylissä, tunsin kuinka pitkältä kuidut liikkuivat.

Kierteen määrä vähän jännitti, sillä alikierteinen lanka ei kestäisi vyyhteämistä ja ylikierteinen lanka ei rauhoittuisi koskaan. Toisaalta, kun lankavyyhdin pesee, iso osa kierteestä jotenkin mystisesti häviää. En käsitä miten ja miksi, mutta niin kuitenkin aina käy. Siksi kerratessa tasapainoinen lanka muuttuu alikierteiseksi pesussa. Ennen pesua vyyhti veti selvästi sykkyrälle, mutta pesun jäkeen se tekee vain yhden kierteen itsensä ympäri.  Hieman energiaa siinä vielä on, mutten usko, että sitä on aivan liikaa.  Uskon kuitenkin, että kierrettä tuli lopulta sopivasti. Sain langan vyyhdittyä ja se katkesi vain kerran. Vedin rullatuolin jarrun tarkoituksella hieman liian kireällä, jotta heikot kohdat paljastuisivat ja olen siksi hieman yllättynyt, että lanka katkesi vain kerran.

Kuitu: World of Wool luonnonvalkea Wensleydale-topsi
Väline: Majacraft Rose ratio 4,3:1 välityssuhteella
Lanka: yksisäikeinen 375 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Osasinpas!

Olen lopputulokseen kaikin puolin tyytyväinen. Haluaisin neuloa tästä jotain heti, mutten keksi mihin lanka sopisi. Lanka on yllättävän pehmeää, muttei siltikään kovin miellyttävä kaulaa vasten. Metrejä on 375 joten siitä voisi jotain saadakin aikaan. Ongelmana on myös se, etten juurikaan käytä yksisäikeisiä neulelankoja, joten olen senkin vuoksi vähän hukassa. Olin huvitellut ajatuksella yhdistää tämän Tuulian värjäämään wensleydale-topsiin, mutta se on värjätty selvästi valkoisemmasta topsista. Topsin vaaleimmat kohdat ovat paljon tätä lankaa valkoisempia. Eikä tämä melko keltainen kermanväri oikein sopi marjapuuron ja pinkin sävyjen kanssa yhteen. Toisaalta voisin yrittää pestä vyyhtiä valkoisemmaksi. Vesi oli Eucalan-pesun jäljiltä kovin kellertävää. Villa ei tuntunut rasvaiselta, mutta tuoksui kyllä lampaalle. En tiedä onko osa väristä mahdollisesti lanoliinia.

Molempiin rukkeihin olen jo vaihtanut rullat. Ruusullani kehrään Lanitium ex Machinan Romney-topsia värissä Blackberry. Romney ei ole aivan niin pitkää, hiusmaista tai kiiltävää kuin wensleydale, mutta ihan tarpeeksi haasteellista pitkävillaista kuitua minulle. Tästä aion tehdä kaksisäikeistä ptisilankaa. Yritän kehrätä tämän melko matalalla kierteellä, sillä Romneylle riittää vähempikin kierre. Enkä toisaalta halua missään tapauksessa saada aikaan vyyhdillistä pianovaijeria. Liljalla sain ensimmäisen säikeen kehrättyä eli 50 grammaa merino-silkki-bambu-topsia. Päätin ottaa seuraavaksi säikeeksi pelkän merino-silkin. Siitä olen varmaan puolet kehrännyt ja inhoan sitä vähän vähemmän kuin ensimmäisen kehräämistä, enkä erityisemmin odota innolla kolmatta säiettä, joka on siis samaa kuin ensimmäinen. Jotain siinä tahmean ja liukkaan yhdistelmässä on, mikä tekee kehräämisestä vaikeaa.