Joskus onnistuu ja joskus ei vaan osaa

Kolmannesta palapeiton ruudusta tuli aivan ihana. Kuvio on Vignes eli Vineyards -tiskirättiohjeesta. En ole juuri koskaan neulonut pitsikuviota molemmin puolin, joten olin hyvin onnellinen, kun tämä ruutu viimein valmistui. En liiemmin innostunut nurjallakin neulottavasti pitsistä, mutta onneksi ruutu on vain 25 senttiä kanttiinsa. Silmukoita loin 47 ja kuviota toistin kolme ja puoli kertaa. Jouduin pari viimeistä riviä ottamaan toiselta kerältä. Lankaa meni hiukan vähemmän kuin kahteen edelliseen ruutuun. Kerrankin meni ihan kokonaan purkailematta nappiin.



Miten voi olla yhden ruudun neulominen? Ilmeisesti hyvin vaikeaa, ainakin tämän neljännen kohdalla. En mitenkään saa silmukkamääriä täsmäämään. Silmukat vaan lisääntyvät lisääntymistään, vaikka kuinka yritän tehdä ohjeen mukaan. Sitten yritän epätoivoisesti kaventaa toisesta reunasta ylimääräisiä poi ja kas kummaa epämuotoisesta tulee vieläkin epämuotoisempi. Olen jo kolmesti purkanut koko homman, enkä tajua missä menee vikaan. Pitänee taaaaaas aloittaa alusta.

Peittoruutu 2

Whihii! Jo toinen palanen peittoon. Tämä palapeittoprojekti voi valmistua vielä tällä vuosisadalla.



Toiseenkin palaseen valikoitui kuvioksi myös tiskirättiohjeen kuvio. Jostain syystä Vogue Knitting Stitchionaryn kuvioista ei sytyttänyt oikein mikään. Oikean koon saavuttamiseksi jouduin vähän laskemaan ja kokeilemaan silmukkamääriä. Sopiva ruutu tuli 40 silmukalla ja 5 kuvion toistolla. Lankaa meni sama 35 grammaa kuin edelliseen palaseen ja lankakin on samaa kerää. Kerästä ei tule kolmatta, mutta onneksi sain äitini varastosta toisenkin kerän tätä vuosikerta seiskaveikkaa. Helteiden poistuttua kuumottamasta sain neulottua juuri ja juuri tämän yhden ruudun. Ei ollut mitenkään erikoisen hauskaa neulottavaa, mutta näistä on pakko päästä eroon. Väri on lähimpänä totuutta ehkä keskimmäisessä kuvassa.



Laitoin ruudut heti toisenkin valmistuttua pingottumaan, jotta näkisin tuleeko näistä mitään. Varsinkin kuvassa alla oleva ensimmäinen ruutu vetää ikävästi kasaan. Pingottumassa ne näyttävät kivoilta, enkä joutunut juurikaan repimään päättämäni 25 cm kertaa 25 cm:n koon saavuttaakseni. Alku vaikuttaa hyvältä. Ehdin jo ajatella, ettei tämä onnistu. Vaikka värejä on tarkoitus käyttää vain neljä pelkään välillä, että peitosta tulee levoton, sillä aikomuksenani on tehdä jokainen ruutu eri kuviolla. En ikinä jaksaisi neuloa samanlaisia paloja 40 tai 45 kappaletta. Onneksi en tee yhtään pienempiä lappuja.

Virkkailua

Harunin virkkauspäättely sai minut hetkellisesti innostumaan virkkaamisesta. En ole oikein koskaan ollut virkkaaja, sillä virkkaaminen vaatii minusta enemmän pikkutarkkuutta ja työn tuijottamista kaiken aikaa. Pidän siksi enemmän neulomisesta. Aina silloin tällöin innostun hiukan virkkaamisesta ja taas tuli tällainen hetki. Lähimpänä virkkauslankana käteen sattui nöttönen Novitan virkkauslanka Coloria, jonka ostin eräässä samantyyppisessä mielenhäiriössä. Langan vein jouluksi kotiin ja virkkausta enemmän harrastavalle äidilleni. Pyysin tyynyliinaa ja sellaisen sainkin. Ruusunkuvallinen tyynyliina on noin 60 senttiä kanttiinsa ja molemmin puolin samanlainen. En olisi ikinä saanut tällaista tehtyä.



Omat tekeleeni ovat paljon vaatimattomampia. Noin viiden gramman nöttönen riitti kahteen kirjanmerkkiin ja nämä ovat aivan tarpeeksi virkkaamista yhdelle kerralle. En oikein tiennyt millä perusteella koukku valitaan, mutta otin yhden millin koukun. Vyötteessä se kai lukisi, mutta vyötteet jäivät kotiin. Virkkamisessa englanninkielisistä ohjeista tökkii termit ja niiden sekavuus. Jotain sellaista se varmaan tarkoitti. Termien ongelmana on se, että pitäisi tietää onko ohje kirjoitettu britti- vai amerikanenglanniksi. Sama termi tarkoittaa eriasioita eri kielillä. Hankalaa oli myös se, että piti funtisia suomenkielisen termin löydyttyä, miten se virkataan, mutta en joutunut onneksi kirjasta lunttaamaan. Stitch'n Bitchin virkkauskirja pitäisi olla jossain kirjahyllyssä sen varalta.



Projekti: Kirjanmerkki (Ravelry)
Ohje: Pineapple Book Mark by Sandra Schwab
Koko: 30 cm
Lanka: Vaaleanpunainen Novitan virkkauslanka Colori
Menekkki: 3 grammaa
Puikot: Novita 1 mm virkkuukoukku
Fiilis: Vähän hassu, mutta ajaa varmasti asiansa.



Projekti: Kukkakirjanmerkki (Ravelry)
Ohje: Flower bookmark by Jim Syl
Koko: vajaat 20 cm
Lanka: Vaaleanpunainen Novitan virkkauslanka Colori
Menekkki: 2 grammaa
Puikot: Novita 1 mm virkkuukoukku
Fiilis: Tosi nätti!

Helmiä ja Kidsilkiä

Viikonloppuna valmistui Haruni ja purkasin Aeolianin odottamaan uudelleen aloitukseen Adamasista vapautuvia ohuempia puikkoja ja Kaikukukka ei alpakkaisena innostanut yhtään. Halusin aloittaa taas uuden pitsihuivin. Uudistunut Ravelryn haku ei toiminut odotetusti, joten oli vaan pakko valita jotain jonosta. Jossain mielenhäiriössä otin Rowanin Kidsilk Haze -kerän ja päätin aloittaa Waves of Grain -huivin toissasyksyisestä Knittystä. Huivi neulotaan kahdesta samanlaisesta osasta ja silmikoidaan yhteen ja toistojen määrää voi säätää. Keskellä toistetaan vain kahta riviä, joten voin hyödyntää tämän luksuslangan aivan viimeiseen metriin.



Malliin menee aika vähän helmiä, joten uskalsin ottaa Aeolianiin varatuista helmistä, joita olen varannut ylimäärin. Helmien väri sopii Hazen Candy Girl -sävyyn ihanasti. Laitoin kolme ylimääräistä riviä helmiä, sillä pidän parillisista määristä enemmän kuin ohjeen parittomista. Varsinkin reunaan sijoitetut helmet ovat ihania.

Haruni

Projekti: Haruni (Ravelry)
Ohje: Haruni by Emily Ross(Ravelry)
Koko: 140 cm x 60 cm
Lanka: WD Ruby Thursday Wollmeise 100% Merino Superwash
Menekkki: 152 grammaa
Puikot: Addi 3,5 mm 80 cm pyöröpuikot
Fiilis: Tosi komea huivi, vaikkakin vähän pieni.





Haruni valmistui viimein. Lisäsin Harunin jonooni heti sen ilmestyttyä, mutta ajatus oikeasta langasta loksahti kohdalleen vasta toukokuun lopussa. Vähän hirvitti, kun tajusin, että kerin ensimmäisen Wollmeise-vyyhtini, mutta sitä suuremmalla syyllä oli neulottava, kun oli kerran kerinytkin. Harunin kuviot ovat helppoja ja yksinkertaisia. Varsinkin A-kaavion oppii nopeasti ulkoa. En ihastunut Wollmeisen neuletuntumaan mitenkään erityisemmin. Se on edelleenkin minusta kumman puuvillaisen tuntuista ja toisinaan halkeilee, mutta ei onneksi paljon. En taida jatkossa himoita Wollmeisea, mitä nyt sitä pitsivahvuutta tekee mieli kokeilla. Väri on aivan upea, kuten aina Wollmeisessa, mutta muuten olen Wollmeisehuumasta parantunut. Onneksi.



Haruni on reunojensa vuoksi aivan ihana ja muotokin on todella makea. Saatan joskus tehdä toisenkin Harunin, vaikka yleensä en toiste koske käyttämiini ohjeisiin. Huivista tuli pienempi kuin odotin. Käytin koko vyyhdin ja jäljelle jäi vain yllä olevassa kuvassa näkyvä nöttönen alemman kärjen vieressä. Tein muistaakseni pari kuviontoistoa enemmän kuin ohjeessa on, sillä Ravelryn projektien perusteella Wollmeise vyyhti saattaa riittää siihen. Otin riskin ja olen siihen tyytyväinen. Puikoilta se tuli koossa 125 cm x 50 cm ja pingotin sen kokoon 140 cm x 60 cm. Päättely ei tullut kovin hyvin pingotuksessa esiin, sillä minulla ei ole tarpeeksi neuloja ja toinen satsi neuloistani alkaa olla kurjassa kunnossa. Virkkauspäättely oli ihan kiva vaihteluksi, mutta koko ajan pelkäsin langan loppuvan kesken, sillä nöttönen pieneni uhkaavaa vauhtia. Onneksi kuitenkin sain langan riittämään ja muutama metri jäi jäljellekin.

Pidemmän aikavälin projekti

Ravelrysta saa kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän pahoja vaikutteita. Peittokeskustelut ovat saaneet aikaan sen, että meikäläisenkin tekee mieli. Onneksi järjen ääni huomautti, etten ole eläessäni virkannut mitään lasinunaluspyörylää kummempaa enkä alkanut virkkaamaan mitään. Esitin asian äidille sillä mielellä, että äiti puhuu minulle järkeä, mutta hän kannatti kovasti ajatusta. Olen kärsimätön ja vaihtelunhaluinen ihminen, enkä kykene neulomaan samaa kuviota kovin pitkään. Ratkaisuksi kehitettiin paksujen lankojen hävityspeitto, johon upotan varastoistani violetteja seiskaveikka ja Jussi-lankoja. Jokainen noin 25 senttiä kanttiinsa oleva ruutu on eri kuviota ja värejä on neljä tai viisi.

Eilen aloitin äidin varastoista saamallani kanervanvärisellä seiskaveikkalla ja tiskirättiohjeella. Lanka on ilmeisesti vuosikertaveikkaa 90-luvulta ja varmaan edesmenneen mummini ostamaa. Äiti ei mielellään neulo näin paksua lankaa, enkä oikeastaan minäkään, mutta jostain syystä niitä on tullut ostettua. Varmaan jotain mielenhäiriöitä. Kun palaan taas kohta omiin nurkkiini jatkan omilla langoillani ja Vogue Stitchionarylla, mutta nyt mennään tiskirättiohjeilla ja vuosikertaveikoilla. Tulin hellettä pakoon maalle ja täällä onkin sisällä ihan inhimmillinen lämpötila ja pystyn villalankaa neulomaan helteestä huolimatta. Joku 40 - 48 palaa pitää neuloa, joten projektin odotetaan valmistuvan joskus 2025, jos valmistuu.