Acer Cardigan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta kauan siinä meni. Ihastuin Snappy Stitches Videocastin Chrissyn Acer Cardiganiin ja päätin että haluan juuri tuon neuloa. Olen vähän huono ostamaan neuleohjeita, joten asia vaan jäi ja jäi. Osasyynä oli varmasti se, että minulla oli vain kuusi vyyhtiä magentaa Cascade 220 (eli meidän kesken jesaria) ja halusin käyttää sitä. Langan piti periaatteessa riittää, mutta monesti sitä menee vähän enemmän tai tulee tehneeksi pidemmän helman tai pidemmät hihat. Tässä tapauksessa en tiedä mitä tapahtui, mutta lankaa meni reipppaasti alle odotetun. Kokoon 36 piti mennä 1040 metriä, mutta minulla on kuudesta vyyhdistä jäljellä 166 grammaa eli 1,6 vyyhtiä, joten lankaa on mennyt vain 870 metriä, vaikka lisäsin hihoihin pituutta ja lisäsin rintavarustukselle muutaman ylimääräisen silmukan. Outo juttu, mutta loppulangasta tulee varmasti jotain kivaa vielä. Toisaalta hiukan pidempi villatakki olisi ollut mieleisempi, mutta kyllä tällekin varmasti käyttöä tulee.

Projekti: Acer Cardigan (Ravelry)
Ohje: Acer Cardigan by Amy Christoffers (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Cascade Yarns Cascade 220
Menekki: 433 grammaa / 870 metriä
Puikot: KnitPro Dreamz 4,5 mm mm irtopääpyöröpuikot
             KnitPro Symfonie 4 mm mm irtopääpyöröpuikot

Neuloin vartalo-osan viime keväänä ja tulin siihen tulokseen, että purkuun menee, sillä se vaikutti liian pieneltä. Syksyllä kun otin sen purettavaksi päätin ensin sovittaa ja yllättäen se olikin sopivan kokoinen. Pingotettuna itseasiassa väljyyttä on hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Neuloin ohjeen kokoa 36, mutta rintamuotoilut tein Amy Herzogin Knit to Flatter -kirjan ja -kurssin ohjeilla. Knit to Flatter oli onneksi joskus mojovassa alessa. Sain Kindle-kirjani ostettua reiluun kolmeen euroon. Kurssistakin sain muistaakseni yli 60 % alennusta. Ai miten niin tarjoushaukka? En löytänyt muistiinpanoja, mutta käden tien alapuolella on lisäyksiä ja kädentien kohdalla on kavennuksia, joiden avulla kuvio ei veny liikaa rinnaympäryksen kohdalta. Jos olisin valinnut koon rinnanympäryksen mukaan, villatakkini olisi teltta, kun mikään muu osa minussa ei ole kokoa 40. Olkapäät istuvat täydellisesti ja siitä olen iloinen. Koko oli siis oikea.

Viimeistelyssä on toivomisen varaa. Minulla on Craftsyssä Anne Hansonin Button holes and Buttonholes-kurssi ja siihen täytynee paneutua tosissaan. Asettelin napit sillä tavalla, että ne eivät repsottaisi, mutta hieman oudolta näyttää napit miten sattuu. Toisaalta tavoite saavutettiin eli nappilista pysyy tasaisena käytössä. Ei hirveästi huvittaisi alkaa purkamaan, mutta jossain vaiheessa voi olla, että alkaa harmittamaan ja raksin napit irti ja neulon uudestaan napinreiät. Niihinkään en ole yhtään tyytyväinen. Täytyisi löytää se oikea napinreikä, jotta lopputulos olisi ns täydellinen. Napit ovat metallinapit Lyanwood -Etsy-kaupasta HongKongista ja hiukan liian painavat, mutta muuten kivat.

Lopputulos ei ole aivan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta aivan käyttökelpoinen. Ehkä puran napinreikälistan ja adjusteeraan napit uudestaan paikoileen ehkä en. En tiedä. Toistaiseksi katson tämän valmistuneeksi. Helmaresorin kyllä kastelen uudelleen, jotta se vetää hieman kasaan. Nyt on turhan laskeutuva helma.

Värttinöitä

Mitä kehrääjä tekee, kun rukkiluku on ainakin väliaikaisesti täynnä? No hankkii lähipiirinsä kauhuksi tietenkin värttinöitä. Ensimmäinen värttinäni koki kurjan kohtalon ja toiseen värttinääni en koskenut ainakaan kahteen vuoteen, mutta lopulta muutama viikko sitten päätin saada sen kolme vuotta sitten aloittamani värttinäkehruuprojektini valmiiksi. Ensimmäistä kertaa se nimittäin sujui. Lopulta värttinäkehruu jotenkin "klikkasi" ja tuntu kivalta. Yllä olevassa kuvassa ovat yhtä lukuun ottamatta tämän hetkiset värttinäni. Oikealla Schacht Hi-Lo -värttinä, jolta kerin juuri valmiin langan vyyhdille. Värttinä painaa 1,1 unssia eli 31,2 grammaa. Sen kolme vuotta sitten aloitetun langan sain siis lopulta valmiiksi. Keskellä on Majacraft Turkish Spindle Set. Turkkilaisessa värttinässä on poikkipuut ja Majacraftin värttinä on siitä erikoinen, että siinä on kolmet poikkipuut, joilla värttinän painoa voi muuttaa. Schacht Hi-Lo on hybridi, joka toimii sekä ylä- että alapainoisena värttinänä. En ole vielä oppinut kehräämään alapainoisena, mutta kai sekin kohta luonnistuu. Alimpana on Trindle-värttinäni.

Ensin tuli siis uusi turkkilainen värttinä Saksasta. Tämä värttinä on setti, jossa on 30 gramman, 20 gramman ja 15 gramman poikkipuut, joten se on monipuolinen värttinä. Puu on hyvin kevyttä ja pyörii kivasti. Kokeilin eri painot Wollinchenista saamillani näytteillä ja paino muuttaa värttinän pyörimistä ja "luonnetta" todella paljon. Otin World of Woolin jämäkuitupussista kahta pinkkiä villaa ja kehrään kolmisäikeisen pikkuvyyhdin. Turkkilainen on siitä kätevä, ettei säiettä tarvitse keriä karalta, vaan se kierretään poikkipuiden ympärille niin, että se muodostaa suoraan pienen kerän, jonka saa poikkipuut irrottamalla suoraan käyttöön. Se juoksee sekä sisältä että päältä, joten langan voi kerrata suoraan siitä kaksisäikeiseksi. Ihanan kätevää.

Toiseksi viimeisin saapunut värttinäni on Trindle. Tilasin Purpleheart-puisen karan ja violetit Picasso-lasihelmet kehräksi. Kara painaa 6 grammaa ja helmet 12 grammaa, joten värttinä on hurjan kevyt 18 grammaa. Lasihelmet ovat karaan verrattuna painavat ja värttinä tuntuu jännältä kehrätessä. Tällä on aivan eri tavalla inertiaa kuin muilla värttinöilläni.

Miksi sitten kehrätä värttinällä, kun omistaa rukin? Tai siis kolme minun tapauksessani. No se on kehruukokemuksena erilainen. Värttinällä saan kehrättyä paljon ohuempaa lankaa kuin rukilla, mutta se johtunee taidoistani. Toisaalta värttinät ovat hifistely- ja keräilytavaraa ja monet ovat tavattoman kauniita. Sellaisia käsin sorvattuja kaunottaria tietysti himoitsen.

Lopuksi neulekuva(!) Todistettavasti olen siis neulonut. Puikoilla on Acer Cardigan by Amy Christoffers jesarista eli Cascade Yarnsin 220 Woolista. Väri on aivan mahtava magenta. Neule etenee hurjaa vauhtia. Valmistunee sopivasti kesäksi. xD

Kuinka lankavarastoa ei pienennetä

Voitin Zeldan blogiarvonnassa lankaa! Zeldan värjäämä Belladonna saapui tänään. Meinasin avata oven ja sanoa rumasti, kun Belladonna runnottiin postiluukusta läpi vähemmän kauniilla tavalla, mutta en sitten jaksanut. Siivouspäivänä ei jaksa. Belladonna on aivan ihana sataprosenttinen merinolanka. Kiiltävä ja sievä kuin mikäkin. Liila tai magenta on aivan täydellisen väristä ja sen lisäksi langassa on myös punaruskeaa ja harmaata. Malttaakö tällaista ihanuutta neuloa ollenkaan?

Tiedättekö mikä tämä lankanuudelikasa on? Ei se mitään kerron sen silti. Se on vyyhti Cascaden 220 Woolia, joka oli Snapdragon tam, jonka kassa taistelin koko syksyn. Sain toissapäivänä loistavan idean. Kokeilen purkaa myssyn suoraan vyyhdinpuille. Rip, rip, rip ja hetkessä myssy oli kadonnut ja sain sitoa lankanuudelikasan. Se oli kyllä todella kätevää, mutta näin ei kyllä lankavarastoa kutisteta. Onneksi uusi suunnitelma on olemassa. Seuraavaksi langasta tulee Suvi Simolan Mustikka-ohjeella pipo. Mutta hei en sentään ostanut lankaa. xD

PS. Uusin Knitty on ilmestynyt. Eikö nämä sukat olekin tarkoitettu minun puikoilleni?

Iloisia värejä

Lankavarastoa piti laihduttaa, eikä lihottaa, mutta Dropsin sukkajuhla haittasi sitä kovin. Mukaan tarttui männä viikolla langat 6 pariin sukkia alle 20 eurolla. Eihän sellaista tilaisuutta voinut ohittaa. Sukkajuhla on nyt hyödynnetty niin hyvin, että tuskin tarvitsee Fabelia tai Delightia ostaa lähiaikoina. Pidän kovasti Fabelin uusista väreistä. Kirsikanpunainen on aivan ihana eikä kuninkaansinisessäkään mitään vikaa ole. Pinkki on minusta vähän turhan porsaanlainen, mutta kyllä se menee. Kirsikanpunainen päätynee puikoille luultavasti piakkoin.

Muuten lankatase olisi nollilla, mutta ihana tumma magenta Cascaden 220 vei sydämeni ja sitä oli pakko saada villatakkilangat. Kuva on hiukan ylivalottunut, sillä sävy on hieman tummempi. Ihanan syvä ja voimakas. Sitä oikeaa villatakkimallia ei ole vielä tiedossa, mutta näin ihanalle värille onkin löydettä "Se Oikea" ja sitä odotellessa tyydyn silittelemään vyyhtejä. Kun se oikea malli sattuu kohdalle, tiedän kyllä. Toivottavasti ensi talveksi saan todella makean värisen villatakin. Samalla reissulla keksin syyn ostaa ihanan Finlaysonin Taimi-kassin. Tarvitsen ehdottomasti lankakassin, sillä muovikassit lisääntyvät nurkissa häkellyttävää vauhtia siitäkin huolimatta, etten koskaan osta niitä koskaan. Nyt ainakin lankakauppojen kassit jäävät tuomatta. Lanka, mikä ihana tekosyy.

Posti toi viikonloppuna tilaamani villaletin. Olin juuri ajatellut, että se tuskin tulee vielä tänään, mutta sitten ovikello pirahti. Letti on Lanitium ex Machinan Polwarthia värissä Heartache. Mietin lauantai-illan suihkussa, että uskallanko ja raaskinko tilata, mutta 160 gramman käsinvärjätyksi letiksi se oli ihan kohtuuhintainen, vaikka laskisi postikulutkin mukaan. Väri on huikea, fuksiaa, verenpunaista, pinkkiä, lilaa ja hitusen violettia. Yllätyksekseni sain kaupanpäälle hieman ahvenanmaanlampaan kiharoita. Pussukassa on harmaita, ruskeita ja kellertäviä suortuvia. Vaikuttaa karkealta, mutta kiva kokeilu erä.

Kannattiko taistella?

Tahkosin syyskuusta asti itselleni talveksi myssyä Ysolda Teaguen Snapdragon Tam -ohjeella. Projekti on alusta asti ollut vastatuulessa. En tiedä miksi. Neulontakeijut eivät ole suoneet onnea tälle myssylle. Ostin ihanan fuksianvärisen Cascaden 220 -vyyhdin ihan tätä projektia varten. Sen seuraksi kaavailin vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä huivia sävy sävyyn. Voi, kun visioiden toteuttaminen niin helppoa ja toteutuminen niin varmaa kuin niiden kuvitteleminen.

Aloitin valehtelematta kuusi kertaa myssyn alusta. Ensin loin liiankireään, sitten oli väärä silmukkamäärä, luin kaaviota väärin, väärä koko, hölmöilin uudestaan kaavion kanssa ja nyt tekisi mieli purkaa ja yrittää uudestaan vielä kerran. Malli on kaunis ja ohje on muuten hyvä, mutta siinä on aivan hirveä kaavio. Siinä on myssyn kaikki rivit. Se tekee kaaviosta hiukan hankalan seurata ja merkinnät voisivat nekin olla selkeämmät. Yritin kerran seurata kuvion kirjallista ohjetta, mutta siitähän ei tullut yhtään parempaa. Lopulta uskoin saaneeni myssyn onnistumaan, mutta se venähti pingotuksessa liikaa ja on nyt liian suuri. Aloittaisinko alusta? Ei enää tee mieli. Huivilanka on keritty, mutta intoa ei siihenkään nyt ole.

Projekti: Snapdragon Tam (Ravelry)
Ohje: Snapdragon Tam by Ysolda Teague (Whimsical Little Knits 2)
Koko: 60+ cm
Lanka: Fuksianpunainen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Metsään meni.

Mitä tästä opimme? Ehkä ei kannata taistella, jos koko ajan tuntuu siltä, että metsään ollaan menossa ja rytinällä. Lopputulos ei välttämättä ole yhtä mieleinen kuin visio oli. Tuli pakkaset ja kaivoin aiemmat fuksianpunaiset asusteet esiin ja niihin lienee nyt tyytyminen. Ei sillä, että Laminaria-huivissa ja Pescovegetarian-pipossa olisi mitään vikaa.

PS. Huomasitteko? Opettelin pikselöimään kuvia. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Syksyn uusia projekteja

Syksy on tuonut mukanaan syysflunssat. Ilmeisesti meikäläiseenkin on iskenut joku tauti. Väsyttää, kolottaa ja kurkkuun hiukan koskee, enkä jaksanut mennä lankakauppaankaan. Mun piti palkita itseni langalla, kun selvisin kunnialla eilisestä tuhannen sivun kirjatentistä. Onneksi olin eilen vielä kunnossa Kaksi viikkoa on mennyt melkein pelkästään pänttämiseen. Viimeinen rutistus, ihan kirjaimellisesti.

Toinen tenttikirjoistani oli lainassa, enkä saanut sitä käsiini, joten oli tyydyttävä digitaaliseen versioon. Itsetuhojärjestelmällä varustettu viisisataasivuinen pdf on kovin epäkäytännöllinen, mutta sellaisen seuraksi piti saada hyvin yksinkertainen neule. Päätin sitten kokeilla uudestaan vahvistettua tomaattikantapäätä. Kaivoin lankalaatikon pohjalta kerän Stepiä ja neuloin perussukkaa. Kantapää onnistui kivasti ja nyt tarvitsisi tehdä toinen. Kärki ei varmaan tule ihan äkkiä valmiiksi sillä kantapään ja kärkikavennuksen väliin mahtuu aika paljon sileää neuletta.

Aloitin viime viikolla älyttömimmän projektin ikinä. Ehkä sen Aeolian Shawlin, joka sivumennen sanoen odottaa edelleen pingottamista, ohella. Kaksimilliset pyöröt ja 1400 metriä seitin ohutta merinosilkkiä. Ohje perustuu Elizabeth Zimmermannin Pi Shawliin, mutta siihen on lisätty pitsikuviot. Ohje on yksi kuudesta Ravelryssa hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistuista. Katsotaan miten tämän pitkän aikavälin projektin kanssa käy.

Aloitin myös Snapdragon Tamin. Cascaden 220 Woolista.

Mätä tomaatti

Laskin, että saan lähes kokonaan kolmannen sukat neulottua tomaattikantapääsukistani jääneestä Fabel Printistä, joten päätin ostaa kolmannen kerän ja kokeilla vahvistettua versiota tomaatista. Edellisen parin täydellistä onnistumista ei voinut seurata kuin yhtä täydellinen katastrofi. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja käytin hyväksi havaitsemaani Judy's Magic Cast on -metodia, jota suosittelen lämpimästi ja suunnittelin päättäväni sukat aivan yhtä hyväksi kokeilemani Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off -metodia. Se oli liian pitkälle mietittyä, sillä sinne en todellakaan päässyt. Kantapää mättäsi ja pahasti. Nostetut silmukat kiristivät kantapään aivan liian pieneksi. Oma kantapääni on pieni ja siro eikä vaadi ylimääräistä tilaa, mutta tähän sukkaan se mahtui vain vaivoin, enkä usko, että tämä sopisi saajan jalkaan. Lisäksi sukka kiristyi etupuolelta täsmälleen samalla tavalla kuin tiimalasikantapää kiristää. Tomaattikantapään edut hukkuivat siihen, että kantapää pieneni liikaa vahvistuksen takia. Vahvistettuun kantapäähän täytyy lisätä silmukoita, jotta se toimisi. Kokeilisinkohan Cat Bordhin Coriolis -sukkaa seuraavaksi...

Olin taas eilen kaameita kämppiksiä paossa päivän ja istuin Lumoavassa langassa koko aukioloajan. Voi miten elämättömältä tämä kuulostaakaan, mutta ensi lauantain lupaan olla poissa sieltä. Mutta oli niin terveellistä olla mukavien ihmisten seurassa eikä täällä kämpillä keräämässä kiukkua kaikesta tästä soluasumiskauheudesta. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi kerä Fabelia ylläoleviin sukkiin, mutta mukaan tarttui fuksianvärinen vyyhti Cascadea. Teen itselleni myssyn jossain vaiheessa, kun väri oli niin sopiva. Tämän kaveriksi sopisi huivi vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä, mutta se väri oli onneksi jo loppu. Ysolda Teaguen The Orchid Thief Shawlette olisi varmaan aika komea Heritage Silkistä ja sen pariksi samaisen suunnittelijan Snapdragon Tam. Eikö kuulostakin hyvältä?

Brambles myssy

Välipäivien joululahjaneulepäivitys #2.

Projekti: Brambles -myssy (Ravelry)
Ohje: Brambles Beret by Amanda Muscha (Knitty)
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Violetti Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 86 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi Lace 4 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Mahtava myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.

Bramblesin ohje kiinnitti heti huomioni, kun syksyn toinen Knitty ilmestyi. Olin varannut Cascade vyyhdin paksuihin kynsikäslapasiin, mutta puikkoja kutitteli siihen malliin, että myssy oli saatava puikoille, jotka olivat juuri vapautuneet roosanvärisestä Opri-myssystä. Loin 104 silmukkaa ja neuloin koko kaavion eli "pitkän version". Pari iltaa meni tätä tikuttaessa ja valmista tuli yllättävän äkkiä palmikkokuvioista huolimatta. Lanka on aivan ihastuttavaa. Kuohkea ja pehmeä tuntu ja mahtavat värit. Tämä oli syksyn kolmas myssy, jonka neuloin tästä langasta. Myssystä tuli vähän isompi kuin mitä oli tarkoitus, mutta se on aivan käyttökelpoinen. Myssy meni pikkusiskolleni, joka toivoi turkoosia tai violettia myssyä. Edistystä! Olemme ilmeisesti päässeet eroon sukanvarsipipoista, joita inhoan koko sydämeni pohjasta. Jei!

Toinen Opri

Välipäivien joululahjaneulepäivitys #1.



Projekti: Blue Opri (Ravelry)
Ohje: Opri by Mari Muinonen
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Vaaleansininen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 66 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi Lace 4 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Hieno myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.



Ihastuin Opriin elokuussa ja halusin ehdottomasti tehdä toisen. Riensin Lumoavaan lankaan ostamaan Cascade yarnsin 220 Wool -lankaa heti, kun keksin, että tämä sopisi eräälle ystävälleni hyvin. Samalla pääsin kokeilemaan Ravelryn ylivoimaisesti suosituinta lankaa. Väriksi valikoitui vaaleansininen, sillä saajalla muistaakseni on vaaleansinisiä asusteita. Parissa illassa neuloin tämänkin Oprin. Lanka ja ohje kohtasivat hienosti. Harvemmin neulon uudestaan samoja ohjeita, mutta Oprista en saanut tarpeekseni kerralla. Harkitsin tosissani kolmannen Oprin neulomista. Ohje on vaan niin ihana. Cascade 220 on ihanaa lankaa. Se tuntuu hyvältä neuloa ja värit ovat intensiiviset. En yhtään ihmettele, että se on suosituin, sillä se on suht edullista. Suosittelen kokeilemaan seiskaveikan sijaan tätä. Lopputulos on mielestäni kaunis ja onnistunut. Olisivatpa kaikki projektit näin suoraviivaisia onnitumisia.

Palmikkopipo

Palmikkopipo valmistui, ehkä. En ole varma tuliko tästä nyt hyvä vai ei. Palasin alkuperäiseen suunnitelmaani, mutta vähemmillä nurjilla silmukoilla. Nyt myötäpäivään kulkevat nurjat kierteet antavat pipolle ilmettä, mutten ole varma, että sopivatko ne näin harvennettunakaan oikein yhteen palmikon kanssa. Pelkkä sileä neule olisi ehkä ollut vähän tylsää ja toinen palmikko olisi ehkä ollut liikaa. Täytyy vain toivoa, että ystäväni pitää tästä.

Projekti: Palmikkopipo (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 59 cm
Lanka: Sininen Cascade Yarns 220 Wool
Menekki: 75 grammaa
Puikot: Pony bambu 4 mm pitkät puikot
Pony (?) 4 mm 60 cm pyöröpuikot
Pony (?) 4 mm 40 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 3,5 mm 20 cm sukkapuikot
Fiilis: Ei tullut ihan niin makea kuin etukäteen kuvittelin.

Puikkojen kanssa oli vaikeuksia. Ensin huidoin ympäriinsä hankalilla pitkillä bambupuikoilla reunapalmikon kanssa. Bambut värjääntyivät sinisiksi, samoin kädet ja hihansuut. Sitten en jaksanut siirtää huivia toisille puikoille, jotta olisin saanut pitsi-Addit vapaaksi tähän projektiin. Otin esiin nelimillisiä nysäpyöröjä, jotka olen joskus ostanut kirppikseltä. Se oli iso virhe. Koko projekti meinasi unohtua, kun ei tehnyt mieli taistella lyhyiden ja kankeiden kaapeleiden kanssa. Lyhimmät nysäpyöröt saivat jotenkin kädetkin kipeiksi. Sovittaminen oli hankalaa ja lopussa piti vaihtaa sukkapuikkoihin.

Totesin, että tarvitsen kipeästi metriset 3,5 ja 4 millin KnitPron pyöröt myssyjen ja pipojen neulomiseen. Sellaisilla ei tarvitse vaihtaa puikkoja kertaakaan eikä taistella yhtään. Nyt kun olen oppinut pipoja ja myssyjä neulomaan olisi niille käyttöäkin. Sitten flunssan pehmittämillä aivoillani tulin vahingossa tilanneeksi ne puikot. Vihaan nettitilauksia sillä jännitän niitä aivan liikaa. Että voi 15 euron tilaus aiheuttaa huolta ja tuskaa. Ehkä sen takia tilaan netistä vain lähinnä silloin, kun olen kipeä, enkä muista miten paljon netistä tilaaminen harmittaa. Kunnianhimoisesti ajattelin jo ohjeenkirjoittamista, mutta jos nyt yrittäisin hoitaa opiskeluhommat alta pois ja sitten ajattelisin ohjeita. Enkä mä tiedä onko tää nyt niin hienokaan.

Hämärä visio

Alun pienten ongelmien jälkeen palmikkopipon palmikko onnistui loistavasti, mutta sitten ajauduin taas ongelmiin. Olin ajatellut tehdä pipon yläosaan nurjilla silmukoilla spiraaleja, sillä niihin saa nätisti piilotettua kavennukset, mutta jotenkin ne eivät sovi yhtään yhteen palmikoiden kanssa, enkä nyt tiedä miten tekisin muun osan piposta. Haluaisin komean lopputuloksen. En haluaisi kuviota, joka riitelee palmikon kanssa vaan sellaisen, joka korostaisi upeaa palmikkoa. Neulesuunnittelu on niin hankalaa, kun visio ei ole selkeä.

Palmikkopipon suunnittelua

Lupasin pipo-ongelmaiselle ystävättärelleni neuloa pipon. Mietin pitkään millaisen pipon tekisin ja jostain keksin vision palmikkopiposta, jossa olisi suht leveä palmikko sivuttain pään ympäri. Minulla oli hämärä muistikuva ohjeista, joissa on tällä tavalla tehty, mutten löytänyt sellaista kuin minulla oli mielessäni, joten päätin suunnitella oman. Selasin Vogue Knitting Stitchionaryn palmikko-osan läpi pariin kertaan, enkä löytänyt mieleistäni. Selailin palmikoita kyllästymiseen asti, eikä mikään jotenkin sopinut. Kokeilin muutamaa palmikkokuviota, enkä pitänyt näkemästäni. Olin jo luovuttaa, kun sain SYT:na Mustikkapipon ohjeen Tuilta. (Kiitos Tui!) Mustikan palmikko kolahti ja pipo pääsi puikoille.

Neuloin onnessani menemään ja yhtäkkiä havaitsin, että hihansuut ovat sinertävät ja bambupuikot myös. Jouduin ottamaan käyttöön pitkät bambupuikkoni, sillä kaikki muut nelimilliset puikkoni ovat muissa projekteissa kiinni. Hankalathan ne ovat, mutta tällaista kapeaa neuletta vielä viitsii pitkillä tehdä. Käsiin väri ei juurikaan tarttunut, mutta ilmeisesti pipo pitää pistää valmiina Marseilles-saippuakylpyyn. Olen hiukan pettynyt. Tämä on neljäs väri, jota tästä langasta käytän ja olen muihin ollut hyvin tyytyväinen. Ne eivät värjänneet mitään.

Olen mallannut palmikkosoiroa pääni ympärille ja uskon, että tästä tulee hieno. Siitäkin huolimatta, että palmikkoon tuli alussa vähän virheitä, kun en flunssan pehmentämillä aivoilla jaksanut seurata kaaviota tarpeeksi tarkkaan. Toivottavasti en ehdi kyllästymään kuvioon, sillä haluan tehdä Mustikka-piponkin nyt, kun siihen on ohjekin. En ole vielä päättänyt, millaisen päälaen teen, mutta varmaan jotain yksinkertaista. Ehkä sileää neuletta, johon teen nurjilla silmukoilla sprilaalit, sillä niihin saan piilotettua varmaan aika nätisti kavennukset.

Roosanvärinen Opri ja ihanuuksia

Sain myöhästyneen nimipäivälahjan pikkusiskoltani tänään ja kirjekuoresta ilmestyi ihanuuksia. Toinen kerroslaskurisilmukkamerkki suloisine teepainnuineen meni heti Kaikukukkaan, jossa on meneillään kukkakuvion kuudennen kuvionkertauksen kuudes kerros, kuten merkistä hyvin näkyy. Ruusumerkki menee Aeolianiin, kunhan taas kaivan helmet esiin. Olen onnesta soikeanani. Ei enää tukkimiehenkirjanpitoa kaavion vieressä tai hukkuvilla paperilapuilla! Nää on niin ihanat ja niin mun näköiset merkit. Käykää katsomassa lisää kuvia pikkusiskoni blogista. Kiitos!


Projekti: Dusty Rose Opri (Ravelry)
Ohje: Opri by Mari Muinonen
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Vanhan roosan värinen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot
Fiilis: Mahtava myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.



Kumpikaan kuva ei toista myssyn todellista väriä, mutta tässä sadepäivän harmaudessa ei todellakaan kuvata mitään kunnolla. Lupasin ystävättärelleni, joka ihastui punaiseen Opriini, myssyn ja se valmistui onneksi ennätysajassa. Harvoin mitään ohjetta tulee tehtyä useampaan kertaan, mutta tämä oli niin mukava, että näistä tekee useammankin. Lanka on aivan ihana. Aloin heti tämän valmistuttua neulomaan samasta langasta hyshysneuletta ja minulle tuli sellainen fiilis, että haluan tehdä villapaidan tästä langasta. Enkä edes neulo villapaitoja.

Ei näin!

SYTYCK projektin saa sunnuntai-iltana aloittaa ja minun piti sitä varten vähentää projekteja ja kaivaa SYTYCK-projektiini langat katon rajasta. Kuten arvata saattaa, ei voida puhuakaan projektien vähentämisestä. Kärsin miltei kroonisesti startiitista ja minulta tilattiin pari neuletta, joten se siitä vähenemisestä. Onneksi kuitenkin saan yhden hyshysneuleen ja varmaan mysteerihuivinkin valmiiksi pian ja Adamas-huivi valmistui eilen illalla ja on nyt pingotuksessa.



Pikkusiskollani on hyvä ystävä, jolla ei ilmeisesti ole ketään sukanneulojaa, joten siskoni tilasi joululahjaksi annettavaksi punaiset pitsisukat. Minulla on itsellänikin ystäviä, joilla ei ole sukanneulojaa, joten ymmärrän yskän ja pitihän asia jollain keinolla ratkaista. Juuri muuta punaista sukkalankaa ei stashistani löytynyt, joten nappasin kerän Anttilan Coralloa ja aloitin Cookie A.:n Twinkletoes-sukat (Ravelry link), mutta totesin, että se vaatii paksumman langan, joten siirryin jälleen kerran Baudelaire-ohjeen kimmpuun. Baudelaireen oli kiva vaihtaa senkin vuoksi, että en joutunut purkamaan varvasosaa, vaan jatkoin vain lisää lisäyksiä ja suunnittelijakin on sama. Aloitin tällä kertaa Judy Becker's Magic cast on -metodilla(Youtube link), enkä enää koskaan tee kahdeksikkoaloitusta, ikinä. Tämä on paljon kätevämpi ja kivuttomampi tapa aloittaa.

Olen aloittanut Baudelairet monta kertaa ja useasta eri langasta, mutten vaan saa yhtäkään paria tehtyä ja haluaisin kovasti ne tehdä. Nyt näyttää hyvältä ja aion Baudelairet saada kerrankin tehtyä, jotta pääsen eteenpäin, enkä ole loputtomiin kiinni ohjeessa, joka ei vaan tahdo onnistua. Tämä ohje on nimittäin vaivannut minua pari vuotta ainakin. Osa ongelmaa on varmasti se, että ennen kantapäätä kärjestä aloitettu sukka näyttää hölmöltä lirpakkeelta ja hermostun viimeistään siinä kohti, että ei tästä mitään sukkaa tule. Ainakin kerran pääsin varteen asti, mutta silloin kantapäästä tuli iso pussi, mutta tein Rick-sukkani kärjestä aloitettuna Baudelairen rakennetta noudattaen ja niissä on ihan onnistunut kantapää, joten olen kantapään suhteen toiveikas.



Sitten menin ja lupasin tehdä ystävälleni myssyn. Onneksi myssyn saa neulottua parhaimmillaan yhdessä illassa, joten toivon, että tämä on pikainen projekti. Pelaan varman päälle ja neulon uuden Oprin. Opri on niin ihana myssyohje, että näitä tekee useammankin, vaikka yleensä en neulo samaa ohjetta kahdesti. Meinasin jo aloittaakin, mutta tajusin, että tarvitsemani puikot ovat kiinni mysteerihuivissa, joten tikutan sen pikaisesti loppuun sellaisenaan ja reuna on sitten vähän mitä on, mutta ne lehdethän siinä ovat tärkeimmät.

Edit:
PS. Jännityspäänsärky taisi tulla sittenkin Prisman halpistyynyllä kuntoon ja pari aamua on jo sujunut paljon paremmin. Jei!

Nurinkurista neulontaa

Vasenkätisesti neulominen on kuulemma vaikeaa. Olen kuullut vasenkätisiltä kauhujuttuja koulukäsitöistä, kun kukaan ei osaa opettaa vasenkätistä neulomista ja oikeakätinen ei vaan millään onnistu. Osa vasenkätisistä neuloo samalla tavalla kuin oikeakätiset, mutta jotkut on osattu opettaa neulomaan aidosti vasenkätisesti.

SYTYCK-haasteen emon blogista löysin kätevän vasenkätisen neulonnan opetusvideon. Pelkäämpä, että vasenkätisen neulonnan tapoja on miltei yhtä paljon kuin oikeakätisen, joita löytyi aivan riittävästi pari päivää sitten, kun sukelsin oikeiden ja nurjien silmukoiden maailmaan syvemmälle kuin koskaan aiemmin.



Sitten eikun kokeilemaan. Oikeat silmukat olivat tiukkoja ja hankalia, mutta flunssan pehmentämät aivoni eivät nyrjähtäneet, vaikka sitä kovasti pelkäsinkin. Lanka on väärässä kädessä ja väärällä puolella, mutta sain oikeita silmukoita aikaiseksi. Silmukat ovat vain kovin kovin tiukkoja. Sujuvaksi tai helpoksi en voi vasenkätistä neulomistani kehua, mutta harjoitus tekee mestarin. Jatkoin kokeiluja pitkillä bambupuikoilla ja Cascade 220 -langalla, jota eräästä hyshys-neuleesta jäi hieman yli, mutta palaan siihen joulun jälkeen. Samoilla välineillä kokeilin erilaisia oikeita ja nurjia pari päivää sitten.



Seuraavaksi yritin opetella saman sarjan avulla nurjia, mutta sitten tuli tenkkapoo. Joko se on tämä kaikki räkä, flunssa, särkylääkkeet tai umpioikeakätiset aivoni, mutta en päässyt jyvälle. Otin seuraavan videon, mutten päässyt yhtään pidemmälle. Sitten heitin videoilla vesilintua ja keskityin tuijottamaan käsiäni. Aikani aprikoituani sain nurjia silmukoita aikaiseksi. Otin langan mallitilkkuni etupuolelle ja koukin lankaa vasemmalla puikolla. Edelleen oikeassa kädessä kulkeva lanka on äärettömän hankala ja tuntuu oudolta, mutta sain silmukoita aikaiseksi ilman mahdotonta väkertelyä ja se lienee päätarkoitus. Silmukat ovat nurjallakin jostain syystä kamalan tiukkoja. Nyt osaan ehkä neuloa vasenkätisesti ainakin oikeita ja nurjia silmukoita. Harjoitus tekee mestarin, joten saatan seuraavaksi etsiä jonkin yksinkertaisen pitsikuvion ja neuloa harjoitukseksi peittopalan vasenkätisesti. Ainakin nurjan puolen yritän neuloa kokonaan vasenkätisesti. Ehkä jotain edellistä ruutua muistuttavaa yksinkertaista.

Sitten aloin katselemaan takaperinneulomisvideoita vain todetakseni, että se on ilmeisesti sama asia. Ainakaan mitään merkittävää eroa vasenkätiseen neulomiseen en havainnut. Höh. Lopuksi vielä kuva siitä, miten paljon erilaiset tavat neuloa oikeita ja nurjia silmukoita vaikuttavat lopputulokseen. Tässä olen kokeillut erilaisia oikeita ja nurjia silmukoita sekä oikealta vasemmalle että vasemmalta oikealle neulottuina. Tässä on myös kokonaisen viikon kaikki neulomani silmukat. Kuumetauti alkaa onneksi hellittää. Ehkä jaksan pian taas neuloa.

Cascadea

Kun maailma potkii päähän, on saatava lohtulankaa ja äkkiä. Cascade 220 oli kivan värinen ja tarttui mukaan Lumoavasta langasta. Tästä tulee ehkä myös joululahjaneule. Yksi neulesuunnittelujoululahjasysteemi on ollut pääasiallisesti neuleena viime päivät. Harkitsin jopa ohjeen kirjoittamista, jos saan sen onnistumaan nätisti, mutta en tiedä kannattaako amatöörin yrittää ohjeita kirjoittaa. Nyt ei olisi oikein aikaakaan. Adamas on edistynyt hyvin hitaasti, mutta se on onneksi pian loppusuoralla. Waves of grain -huivista on kadonnut into, mutta paljoa ei olisi siitäkään jäljellä. Kaikukukka on tainnut ufoutua. Into olisi aloittaa jo uusia, mutta tarvitsemani puikot ovat tietysti kiinni entisissä projekteissa.