Acer Cardigan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta kauan siinä meni. Ihastuin Snappy Stitches Videocastin Chrissyn Acer Cardiganiin ja päätin että haluan juuri tuon neuloa. Olen vähän huono ostamaan neuleohjeita, joten asia vaan jäi ja jäi. Osasyynä oli varmasti se, että minulla oli vain kuusi vyyhtiä magentaa Cascade 220 (eli meidän kesken jesaria) ja halusin käyttää sitä. Langan piti periaatteessa riittää, mutta monesti sitä menee vähän enemmän tai tulee tehneeksi pidemmän helman tai pidemmät hihat. Tässä tapauksessa en tiedä mitä tapahtui, mutta lankaa meni reipppaasti alle odotetun. Kokoon 36 piti mennä 1040 metriä, mutta minulla on kuudesta vyyhdistä jäljellä 166 grammaa eli 1,6 vyyhtiä, joten lankaa on mennyt vain 870 metriä, vaikka lisäsin hihoihin pituutta ja lisäsin rintavarustukselle muutaman ylimääräisen silmukan. Outo juttu, mutta loppulangasta tulee varmasti jotain kivaa vielä. Toisaalta hiukan pidempi villatakki olisi ollut mieleisempi, mutta kyllä tällekin varmasti käyttöä tulee.

Projekti: Acer Cardigan (Ravelry)
Ohje: Acer Cardigan by Amy Christoffers (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Cascade Yarns Cascade 220
Menekki: 433 grammaa / 870 metriä
Puikot: KnitPro Dreamz 4,5 mm mm irtopääpyöröpuikot
             KnitPro Symfonie 4 mm mm irtopääpyöröpuikot

Neuloin vartalo-osan viime keväänä ja tulin siihen tulokseen, että purkuun menee, sillä se vaikutti liian pieneltä. Syksyllä kun otin sen purettavaksi päätin ensin sovittaa ja yllättäen se olikin sopivan kokoinen. Pingotettuna itseasiassa väljyyttä on hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Neuloin ohjeen kokoa 36, mutta rintamuotoilut tein Amy Herzogin Knit to Flatter -kirjan ja -kurssin ohjeilla. Knit to Flatter oli onneksi joskus mojovassa alessa. Sain Kindle-kirjani ostettua reiluun kolmeen euroon. Kurssistakin sain muistaakseni yli 60 % alennusta. Ai miten niin tarjoushaukka? En löytänyt muistiinpanoja, mutta käden tien alapuolella on lisäyksiä ja kädentien kohdalla on kavennuksia, joiden avulla kuvio ei veny liikaa rinnaympäryksen kohdalta. Jos olisin valinnut koon rinnanympäryksen mukaan, villatakkini olisi teltta, kun mikään muu osa minussa ei ole kokoa 40. Olkapäät istuvat täydellisesti ja siitä olen iloinen. Koko oli siis oikea.

Viimeistelyssä on toivomisen varaa. Minulla on Craftsyssä Anne Hansonin Button holes and Buttonholes-kurssi ja siihen täytynee paneutua tosissaan. Asettelin napit sillä tavalla, että ne eivät repsottaisi, mutta hieman oudolta näyttää napit miten sattuu. Toisaalta tavoite saavutettiin eli nappilista pysyy tasaisena käytössä. Ei hirveästi huvittaisi alkaa purkamaan, mutta jossain vaiheessa voi olla, että alkaa harmittamaan ja raksin napit irti ja neulon uudestaan napinreiät. Niihinkään en ole yhtään tyytyväinen. Täytyisi löytää se oikea napinreikä, jotta lopputulos olisi ns täydellinen. Napit ovat metallinapit Lyanwood -Etsy-kaupasta HongKongista ja hiukan liian painavat, mutta muuten kivat.

Lopputulos ei ole aivan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta aivan käyttökelpoinen. Ehkä puran napinreikälistan ja adjusteeraan napit uudestaan paikoileen ehkä en. En tiedä. Toistaiseksi katson tämän valmistuneeksi. Helmaresorin kyllä kastelen uudelleen, jotta se vetää hieman kasaan. Nyt on turhan laskeutuva helma.

Värttinöitä

Mitä kehrääjä tekee, kun rukkiluku on ainakin väliaikaisesti täynnä? No hankkii lähipiirinsä kauhuksi tietenkin värttinöitä. Ensimmäinen värttinäni koki kurjan kohtalon ja toiseen värttinääni en koskenut ainakaan kahteen vuoteen, mutta lopulta muutama viikko sitten päätin saada sen kolme vuotta sitten aloittamani värttinäkehruuprojektini valmiiksi. Ensimmäistä kertaa se nimittäin sujui. Lopulta värttinäkehruu jotenkin "klikkasi" ja tuntu kivalta. Yllä olevassa kuvassa ovat yhtä lukuun ottamatta tämän hetkiset värttinäni. Oikealla Schacht Hi-Lo -värttinä, jolta kerin juuri valmiin langan vyyhdille. Värttinä painaa 1,1 unssia eli 31,2 grammaa. Sen kolme vuotta sitten aloitetun langan sain siis lopulta valmiiksi. Keskellä on Majacraft Turkish Spindle Set. Turkkilaisessa värttinässä on poikkipuut ja Majacraftin värttinä on siitä erikoinen, että siinä on kolmet poikkipuut, joilla värttinän painoa voi muuttaa. Schacht Hi-Lo on hybridi, joka toimii sekä ylä- että alapainoisena värttinänä. En ole vielä oppinut kehräämään alapainoisena, mutta kai sekin kohta luonnistuu. Alimpana on Trindle-värttinäni.

Ensin tuli siis uusi turkkilainen värttinä Saksasta. Tämä värttinä on setti, jossa on 30 gramman, 20 gramman ja 15 gramman poikkipuut, joten se on monipuolinen värttinä. Puu on hyvin kevyttä ja pyörii kivasti. Kokeilin eri painot Wollinchenista saamillani näytteillä ja paino muuttaa värttinän pyörimistä ja "luonnetta" todella paljon. Otin World of Woolin jämäkuitupussista kahta pinkkiä villaa ja kehrään kolmisäikeisen pikkuvyyhdin. Turkkilainen on siitä kätevä, ettei säiettä tarvitse keriä karalta, vaan se kierretään poikkipuiden ympärille niin, että se muodostaa suoraan pienen kerän, jonka saa poikkipuut irrottamalla suoraan käyttöön. Se juoksee sekä sisältä että päältä, joten langan voi kerrata suoraan siitä kaksisäikeiseksi. Ihanan kätevää.

Toiseksi viimeisin saapunut värttinäni on Trindle. Tilasin Purpleheart-puisen karan ja violetit Picasso-lasihelmet kehräksi. Kara painaa 6 grammaa ja helmet 12 grammaa, joten värttinä on hurjan kevyt 18 grammaa. Lasihelmet ovat karaan verrattuna painavat ja värttinä tuntuu jännältä kehrätessä. Tällä on aivan eri tavalla inertiaa kuin muilla värttinöilläni.

Miksi sitten kehrätä värttinällä, kun omistaa rukin? Tai siis kolme minun tapauksessani. No se on kehruukokemuksena erilainen. Värttinällä saan kehrättyä paljon ohuempaa lankaa kuin rukilla, mutta se johtunee taidoistani. Toisaalta värttinät ovat hifistely- ja keräilytavaraa ja monet ovat tavattoman kauniita. Sellaisia käsin sorvattuja kaunottaria tietysti himoitsen.

Lopuksi neulekuva(!) Todistettavasti olen siis neulonut. Puikoilla on Acer Cardigan by Amy Christoffers jesarista eli Cascade Yarnsin 220 Woolista. Väri on aivan mahtava magenta. Neule etenee hurjaa vauhtia. Valmistunee sopivasti kesäksi. xD

Käsinkehrätty villatakki

Kuinka kuvataan musta neule? Epätoivo meinasi iskeä, joten saatte nyt tyytyä siihen mitä on tarjota. Väri on erittäin tumma suklainen luonnonmusta, mutta se ei oikein kuvissa toistu. Ylivalottamalla sain sentään sisällä ottamissani kuvissa yksityiskohdat näkymään. Onneksi kyseessä on hyvin yksinkertainen neule. Pinta on sileää neuletta. Resorit ovat kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta ja 6 senttiä pitkät. Kaulus on joustinneuletta ja palmikot kulkevat nappilistan molemmin puolin ylhäältä alas. Nappilista on helmineuletta ja napit katajaa.

Projekti alkoi villan tilaamisella melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Tavoitteena oli Eadon by Susanna IC, mutta siihen eivät metrit riittäneet. Lankani on hieman paksumpaa kuin tavoitteena oli, mutta ei se mitään. Lanka on muuten oikein hyvä. Kierrettä on vähän liikaa, mutta ainakin tämä tulee kestämään. Metrit riittivät hyvin tähän My Casual Cardigan -malliin. Lisäsin takkiin hieman enemmän vyötärömuotoiluja sekä rintamuotoilut. Ohjeessa on eräänlainen saumaton istutettu hiha. En ole ennen tällaista tehnyt, mutta hyvin se tuntuu toimivan. Koko neuleessa ei ole mitään varsinaisia saumoja. Ainoa saumantuntuinen kohta on pääntieltä kaulusta varten nostetut silmukat. Se onkin tärkeä "sauma" sillä ilman sitä pääntie olisi aivan lörppö ja neule varmaan valuisi kohti hartioita. Neulomisessa ei ole mitään ongelmaa, enkä joutunut purkamaan tätä projektia kertaakaan, mutta elämä vaan haittasi sen valmistumista.

Projekti: My Casual Handspun Cardigan (Ravelry)
Ohje: My Casual Cardigan by Elena Nodel (Classic Elite Yarns)
Koko: Noin 40
Lanka: Käsinkehrätty nelisäikeinen luonnonmusta suomenlammas (blogi)
World of Wool Finn Sheep Natural Black  (Ravelry)
Menekkki: Noin 820 grammaa (1300+ m)
Napit:  INGUTE juniper branch buttons 18 mm (Etsy)
Puikot: KnitPro Symfonie 4,0 mm 100 cm pyöröpuikot
KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Vähän iso, mutta aivan ihana!

Neule istui hienosti ennen "pingotusta". Liotin takkia Soak-kylvyssä puolisen tuntia ja muotoilin kosteana. Kuivuminen kesti puoli ikuisuutta. Onko suomessa muuten myynnissä villatakinkuivaustelineitä? Amerikkalaisissa neulepodcasteissä aina puhuvat sweater drying rack:eistään, mutten ole koskaan nähnyt tuollaisia missään. Kylvyn jälkeen neulepinta oli aivan ihana ja laskeutui kauniisti. Valitettavasti takki kasvoi myös hieman kokoa. Nyt se tuntuu liian väljältä. Onneksi tein reippaasti omat muotoilut, jos olisin tehnyt villatakin rinnanympärykseni mukaan valitsemassani koossa, tästä olisi tullut teltta ja siitä olisi kasvanut kylvettämällä vielä suurempi teltta, tyyliin kokoa 52. Seurasin ohjeen kokoa M, mutta näin jälkikäteen olisin voinut hyvin ottaa koon S ja tehdä vähän toisenlaiset muotoilut. Ostin muutama viikko sitten tarjouksesta Knit to Flatter Cratsy-kurssin ja olen oppinut paljon koon valinnasta. Vaikka rinnanympäris on rintavalla paljon ja vähän päälle, valitsen jatkossa kokoon 38 mukaan ja lisään rohkeasti omia muotoiluja. Oikean koon valinta on tärkeä, eikä mallitilkkukaan pelasta jos koko on väärä. Ehkä seuraava villatakki jo onnistuisi.

Napeiksi valikoitui lopulta katajaiset puunapit. Olen nappeihin erittäin tyytyväinen. Sopivat täydellisesti tähän villatakkiini. Villa on suomenlammasta, muttei kotimaista ja napit ovat liettualaista katajaa. Ajatus lienee tärkein? Olen hieman yllättynyt, että juuri ne napit, joiden ajattelin olevan parhaat, sopivat. Netistä nappeja tilatessa on niin suuret riskit mennä aivan metsään, kun kokoa ja väriä ei pääse mallaamaan neuleeseen. Onneksi netissä napit ovat niin paljon halvempia, että niitä voi tilata useammat. Hieman kuitenkin hirvitti, että miten pahasti menee pieleen. Nappilistaa en voinut enää muuttaa, sillä se neulotaan tässä mallissa vartalon kanssa yhtaikaa, eikä jälkeenpäin.

Neulesuunnittelua jälleen

Edellinen villatakkiprojekti on viittä vaille valmis. Käytin takkia kylvyssä villanhoitoaineen kanssa ja pingotin kevyesti. Koko vaikuttaa täydelliseltä Tilasin tänään Liettuasta puunappeja, mutta ajattelin katsella vielä muutamia vaihtoetoja tilata, jos kummatkaan eivät takkiin sovikaan. Tässä kylässähän myydään vain poronsarvinappeja, jotka eivät napinrei'istäni mahtuneet. Sehän olisi ollut liian helppoa, jos ne olisivat sopineet. Silmukkamerkkejä oli varmaan ihan riittävästi, tuollainen reipas 70 kappaletta ainakin. Kyllä niitä sai tovin nyppiä, mutta ainakin oli helppo laskea napinlävet, lisäykset, kavennukset, kuviontoistot ja muut muotoilut. En millään malttaisi odottaa, että pääsen tätä käyttämään. Se on ensimmäinen kehräämästäni langasta neulottu villatakki.

Kun yhden takin saa pois puikoilta, niin seuraavahan pitää saada alulle. Olen ahkerasti neulesuunnitellut ja mallitilkkuillut eilispäivän. Olen testannut seitsemät eri puikot ja kaksimallineuletta ja visio alkaa realisoitua. Vielä pari mallitilkkua niin pääsen laskemaan silmukoita ja sitten vasta vauhtiin. Mieleistä mallia ei ole löytynyt ja tässä melkein puolen vuoden aikana on muotoutunut näkemys siitä, millaisen haluan. Olen jossain vaiheessa päässyt mallitilkkuinhostani ja nykyään itseasiassa pidän niiden neulomisesta. Suosittelen tällaista asennemuutosta lämpimästi muillekin. Nyt takaisin mallitilkkuilemaan.

Se neuloo sittenkin

Vaikka Tour de Fleece on vienyt paljon harrastusaikaa, olen silti vähän neuloskellut. Lupaan, ettei blogistani tule pelkkä kehruublogi. Puikoilla on toki perussukkia, mutta pääasiallinen huomion kohde neulerintamalla on ollut villatakki kehräämästäni suomenlampaasta. Malli on Classic Elite Yarnsin -sivuilta ilmainen My Casual Cardigan. Aloitin juhannuksena niskasta ja projekti on edistynyt kivasti. Olin aiemmin ajatellut, että vaihdan palmikot johonkin vähän vähemmän kulmikkaaseen malliin, mutten sitten lopulta jaksanut modata niitä, vaan teen ohjeen mukaan. Neulepodcastien innoittamana päätin kokeilla bust dartseja. En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne ovat suomeksi, mutta joku varmaan kommenteissa muistuttaa. Lisäsin noin sentin solisluun alapuolelta aloittaen kymmenen silmukkaa molempiin etukappaleisiin raglan lisäyksen viereen hihalisäysten kanssa samaan tahtiin ja nyt kun olen jo vyötäröllä, näyttää siltä, että tämä istuu oikein kivasti. Vähän jännittää, miten käy, mutta katsotaan lopputulosta sitten.

Lanka on siis käsin kehräämääni suomenlammasta. Mielenkiintoisinta tässä projektissa on se, miten kehräämänsä langan neulominen opettaa kehräämisestä. Tätä kehrätessäni ajattelin, että laitan reilusti kierrettä, jotta villatakki varmasti kestää. Ajatus naurattaa nyt, sillä lanka on hieman narumaista tiukan kierteensä vuoksi. Takki varmasti kestää. Se on luultavasti melkein ikuinen. Onneksi lanka rentoutuu pesussa ja mallitilkku tuntuu todella ihanalta. Olen silitellyt sitä välillä, jotta jaksan vääntää takkia hieman liian tiukaksi väännetystä langasta. Toisaalta meikäläisten mannermainen tapa neuloa kuulemma vähentää kierrettä s-kieteisistä langoista. Ei tietenkään paljon, mutta kuitenkin, joten sekin varmaan helpottaa.En milään malttaisi odottaa tämän projektin valmistumista ja kyllä merkitsen lukittavilla silmukkamerkeillä lisäyksiä, kavennuksia ja napinläpiä. Se voi näyttää kummalliselta, mutta etsipä itse lisäykset tai muut mustasta langasta laskemista varten. Ylivalotin kuvia reilusti, että sain kuviot näkymään kuvissa. Luonnonvalossa tämä musta on niin tumma suklaanruskea, että se on melkein musta. Minusta on kätevämpää laskea kirkkaan värisiä merkkejä kuin itse asiaa. Siksi minulla onkin kuuden eri värisiä, kolmen valmistajan lukittavia silmukkamerkkejä, vaikka silmukka- ja kerrosmerkkeinä pääasiassa käytänkin siskoni tekemiä kauniita helmimerkkejä.

Kävin tekemässä lisää tuhoa erään lankakaupan loppuunmyynnissä, koska sukkalankaa ei voi olla liikaa. Lankavarastossani on ollut viime aikoina puutetta pätkärääkätyistä sukkalangoista ja sitä aukkoa on pitänyt paikkailla viime aikoina. Nämä jäivät mieleen viime viikolla ja päätin, että tarvitsen nämä. Harmaa on minulla ihan outo väri, mutta tuossa harmaan pinkin ja liilan yhdistelmässä on jotain, joka sai tarttumaan kerään uudestaan. Toisaalta olin katsellut Ravelrysta, että ihan kivan näköisiä sukkia oli tästäkin väristä tehty. Lankaa on vähän liikaa, enkä oikein enää muistakaan mitä kaikkea minulla on. Laitoin ostoksia hyllyyn ja ihmettelin, että onko minulla todella viisi vyyhtiä Wollmeisea ja Väinämöistä ja kolme vyyhtiä Merisockia ja vaikka mitä ihanuuksia. Ehkä pitäisi järjestellä langat uudelleen, että tutustuisi omaisuuteensa.

Hengissä

En ole lakannut neulomasta! Olen vielä täällä! Neuleet ovat vain painottuneet hyshys-osastolle, mutta lupaan pian esitellä ainakin yhden kaulanlämmittimen ja villatakin ihan valmiina. Lankaakin on ostellut vähänlaisesti. Dropsin Alpakkajuhlan kunniaksi korjasin senkin harhan. Ostin kahdet villatakkilangat. Hupsista, mutta halpaahan se oli. Värit ovat marraskuun hämärässä vähän sinnepäin, mutta olkoon. Dropsin Alpaca värissä 3770 vanha roosa, joka on oikeastaan tumma marjapuuro, muotoutuu toivottavasti Heidi Kirrmaierin Vitamin D:ksi. Kaikki muut ovat tainneet jo d-vitamiininsa tehdä, mutta eikai kaikissa villityksissä tarvitse olla ensimmäisenä mukana. Minulla oli muita malleja alunperin mielessä, mutta oikeastaan tarvitsen juuri tuollaisen vajaahihaisen hetaleen kotona oleiluun. Lisäksi ostin Dropsin Limaa uutuusvärissä 6273 kirsikka. Väri on luonnossa aika räiskyvä pinkki, mutta minähän olen tunnetusti räikeiden pinkkien ystävä. Odotan innolla Limaan uutta rubiininpunaista, mutta sitä taidan tilata joskus hamassa tulevaisuudessa. Minulla on jo kahdet villatakkilangat Limaa ja yksi villatakkikin. Ehkä niillä pärjää.

Kesä meni

Hupsista. Sinne meni niin, että vilahti. Kesä menee aina niin kovin äkkiä ja äkkiä onkin syyskuu. Ilmat eivät ole vielä havaittavasti viilenneet, mutta illat ovat jo sen verran pimeitä, että neuleinto on palailemassa. Villatakit alkavat poltella mieltä. Loin silmukat mallitilkkuun ja mietin, että heittäisinkö sen ihan pesukoneeseen, niin sitten ainakin tiedän mitä sille tapahtuu. Seuraava isompi projekti on siis Gnarled Oak Cardigan violetista Rowanin Felted Tweedistä. Aloitan ehkä hihoista kohta puoleen.

Elokuussa ostin 600 grammaa lankaa. Hämmentävän suuri luku ottaen huomioon, että tunsin ostaneeni kovin vähän lankaa. En ole tainnut esitellä niistä mitään blogissa. Puolet langasta olin kyllä tilannut heinäkuun puolella. Ostin Wollmeise Twiniä kaksi vyyhtiä suoraan Saksasta. Se oli helpompaa kuin kuvittelin. Neljä kerää SMC Catania Fine Coloria ostin hullun halvalla Anttilasta ja kaksi kerää vaalean liilaa Regian sukkalankaa ostin perjantaina, sillä tarvitsin sen väristä jämälankaa, mutta feikkijämälangoista toisen kerran. Pienistä puroista syntyi taas isohko lankakasa. Lankaa kului vain 400 grammaa, sillä kuun alkupuoli oli neuleiden osalta kovin hiljaista.

Zora Zora Zora

Olen lykännyt Zoran esittelyä päivästä viikkokausia, sillä en oikein tiedä tuliko siitä hyvä vai ei. Se on ehkä hitusen liian suuri ja alpakka saataa käytössä venähtää lisää. Ehkä pelkään jotain totaalista löpsähtämistä, enkä siksi osaa kiintyä tähän kuten muihin villatakkeihini. Kaunis se on, mutta liian suuri on liian suuri, eikä se ollut erityisen nätti puikoilta päästyään. Nykyinen ulkomuoto vaati kostutusta, pingotusta ja höyrytystä vähän sieltä ja täältä, mutta nyt se näyttää ihan kivalta.

Projekti: Zora Zora Zora (Ravelry)
Ohje: Zora by Kristen Rengren (Knitty, Winter 2009)
Koko: Medium
Lanka: Keskiroosa Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 425 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Emmä nyt oikein tiedä

Ohjeesta poiketen neuloin kaikki mahdolliset osat yhteen ja hihat yhtaikaa pyörönä. En ole ennen juurikaan saumoja neulonut, mutta osasin epäillä, että se on kamalaa. Erityisen kauheaa oli hihojen kiinnittäminen ja ne eivät ole aivan kauneimmat mahdolliset saumat, mutta olkoon. Tuhrasin ompelemiseen turhan monta tuntia muutenkin. Onneksi kukaan ei katso saumojani niin tarkkaan, enkä ole neulepoliisiinkaan törmännyt. Tuskin tulisi neulepoliisiltakaan sakko, huomautus ehkä.

Odotin hihojen olevan väljemmät, mutta niistä tuli vähän turhan ihonmyötäiset ja liian pitkät. Hihat ovat hankalia. Jouduin tekemään pari kokoa suuremmat hihat, jotta edes mahtuisin niihin säädyllisennäköisesti. En ymmärrä, miksi villatakkiohjeissa pitää kaikissa olla niin kauhean kapeat hihat. Onko minulla niin kauhean kokoiset allit, ettei niitä saa mihinkään neulemalliin? Valmisvaatteiden kanssa minulla ei ole hihaongelmia. Malli on kaunis ja ohjekin aivan mukiin menevä. Mahdollisimman paljon yhteen kappaleeseen neulottavana ohje olisi parempi, mutta kaikkea ei voi saada.

Zora-villatakista

Zora on edistynyt hienosti, vaikken ole paljonkaan neulonut. Kävi vuoden ensimmäisinä päivinä nähkääs niin, että leipäveitsi puri minua etusormeen. Sillä tavalla sopivasti langanohjaimen kohdallen, ettei neulomisesta tule oikein mitään. Harmittaa vietävästi, sillä haluaisin saada valmiiksi ihanan villatakin. No onneksi tällä konstilla ei ainakaan neuleinto vähene. Päinvastoin olen ajatellut neulomista paljon enemmän kuin yleensä. Pystyn neulomaan pari riviä, mutta sitten haava laastarin alla alkaa jomottamaan ja se neulominenkin on vähän hankalaa laastarin kanssa.

Zorassa on siis vartalo-osa valmis ja se on lupaavan oloinen. Nyt olen neulovinani hihoja. Edistys on onnetonta. Hihat päätin neuloa pyörönä, sillä muuten villatakin valmistuminen voisi jäädä saumojen ompelusta roikkumaan. Vähän piti purkailla ja ottaa isompi koko hihaan, kun resori oli liian tiukka ja sitten hölmöilin lisäysten kanssa, mutta nyt syntyisi kyllä hihaa vauhdilla, jos saisin neulottua.

Pintaneule näyttää pingottamattomana vinkeältä.

Vuoden viimeinen

Pyörähdin äitini kanssa Käsityökorissa alemyyntejä kiertäessäni ja sorruin villatakilliseen vaaleanpunaista Dropsin Limaa. Se oli viimeinen mahdollisuuteni hyödyntää Dropsin Alpakkajuhlatarjousta ja Sulo Vilén vei ja minä vikisin. Joulukuussa tuli muutenkin sorruttua lankashoppailuun. Ostin kolmet villatakkilangat ja vähän muitakin lankoja. Yhteensä lankoja tarttui tarjouksista ja Merijärveltä ostettua hieman yli kaksi kiloa. Varsinkin Lumoavan langan joulukalenteri houkutteli ostelemaan. Lankaa kului reilut 600 grammaa joulukuussa.

Koko vuonna kulutin 126 kerää, noin 6,5 kiloa ja yli 21 kilometriä lankaa, josta valmistui 56 projektia. Niistä virkattuja oli 8, huiveja 10, sukkia 14, pipoja ja muita päähineitä 8, peittoruutuja 7, villatakkeja 2, kämmekkäitä 2. Lisäksi neuloin muutaman muun jutun muun muassa puikkotyynyn ja hartianlämmittimen. Projekteja valmistui muutama vähemmän kuin viime vuonna, mutta neuloin suurempia projekteja, esimerkiksi elämäni ensimmäiset villatakit. Neuloin ehkä myös vähemmän ihan ohuita lankoja. Huiveja ja sukkia neuloin hieman vähemmän kuin viime vuonna. mutta se on ehkä ihan hyvä asia, että laajennan repertuaariani.

Ensi vuonna aion tietysti jatkaa ahkeraa neulomista ja blogaamista. Alkuvuoden yritän taas lankalaihdutusta, vaikka epäilenkin, että siinä käy yhtä huonosti kuin tänä vuonna. Olen ostanut kilon enemmän lankaa kuin olen neulonut ja lankavarastostani hävittänyt. Muuten olisin varmasti vähentänyt lankaa enemmän kuin ostanut, mutta innostuin villatakeista kauheasti syksyllä ja olen ostanut isoja eriä lankoja aiempaan verrattuna. Yleensä olen ostanut vain yhdestä kolmeen kerää per väri projekteihini. Minulla on kaksi villatakkia valmiina, yksi kesken ja kolmeen langat. Toivottavasti into ei lopahda aivan kesken. Osasyynä niin monen villatakkilangan ostamiseen oli varmasti Dropsin Alpakkajuhlatarjoukset. Kun villatakkilangoille tulee hintaa alle 30 euroa, villatakin neulominen itse alkaa olla jo kannattavaa. Alkuvuoden aion keskittyä villatakkeihini ja yrittää taas olla ostelematta kauheasti lankoja.

Villatakeista puheen ollen voisin vilauttaa keskeneräistä alpakkatakkia tässä samalla. Raiku esitteli Lumoavan langan blogissa keskeneräistä Zoraansa lokakuussa ja siitä se ajatus sitten lähti. Aiemmin täysin puhuttelematon keskiroosa Alpaca alkoi puhutella. Aluksi yritin unohtaa koko vision, mutta sitten en voinut vastustaa. Jouduin odottelemaan lankaakin, mutta lopulta pääsin asiaan, kun Dahlia oli päätelty ja sain puikot vapaaksi. Aloitin joulukuun alussa, mutta joululahjaneuleiden vuoksi jouduin jarruttelemaan. Tämän neulomisessa pääsin vauhtiin vasta joulupäivänä. Ohjeessa villatakki neulotaan kappaleina, mutta päätin neuloa tämän kainaloihin asti yhtenä kappaleena. Hihoista en ole vielä päättänyt, neulonko ne pyörönä vai ohjeen mukaan, mutta epäilen, että pyöröksi muutan nekin.

Oikein hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Dahlia Cardigan, osa 2

Vilautin eilen kuvia Dahlia Cardiganistani, mutten ehtinyt siihen hätään paneutumaan yksityiskohtiin. Nyt sitten niitä lupaamiani yksityiskohtia.

Dahlia on hieman erikoinen rakenteeltaan. Se aloitetaan keskeltä selkää pitsipaneelin keskeltä. Pitsi neulotaan keskeltä ulos ja siten luodaan pystyyn silmukoita sekä ylä- että alaselkään. Sitten neulotaan vasemmalle ja oikealle luomiskohdista siivut, jotka ommellaan pitsipaneelin reunoihin kiinni. Kun selkä on saatu valmiiksi, neulotaan etuliepukkeet ja lopuksi hihat. Minä tosin neuloin ensin hihat selkään ja sitten vasta etupuolen, koska halusin valmistaa, ettei lanka lopu kesken.

Ohjeenmukainen Dahlia loppuu jo ristiselkään ja etuliepukkeetkin ovat aika lyhyet. Halusin pituutta ja leveyttä lisää. Lisäsin alaselkään kaksinkertaisen määrän silmukoita. Muistaakseni ohjeessa on 40,5 tuuman medium koossa 35 silmukkaa alaselässä, joten loin reippaasti 70 silmukkaa, mikä oli ehkä hitusen liiottelua. Viitisenkymmentäkin olisi varmasti riittänyt. Nyt villatakki loppuu leveimpään kohtaan kropassani, mutta olkoon. Olin jo ommellut alaselän kiinni pitsipaneeliin, kun tajusin, että vähempikin olisi riittänyt ja en enää viitsinyt purkaa. Pituuden lisääminen lisää kauheasti langan menekkiä, joten jouduin ostamaan lisää lankaa. Jouduin lisäämään myös kerroksia ylä ja alaselkään, sillä pitsissä on väkisin eri tiheys kuin sileässä neuleessa ja kerroksia tein noin puolitoista kertaisesti ohjeeseen nähden.

Projekti:  Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!

Hihat mallissa ovat kauhean kapeat. Villatakki on kai tarkoitettu paljaalle iholle. Hihat jouduin neulomaan moneen kertaan uudelleen, sillä kavennusten keksiminen omasta päästä oli lievästi ilmaisuna hankalaa. Noin tusinan yrityksen jälkeen päädyin sellaiseen ratkaisuun, että neuloin oikeaa melkein kyynerpäähän asti ja aloin siten kaventamaan. Käytännössä neuloin 18 senttiä suoraa putkea ja sitten kavensin 14 kertaa joka kolmannella kerroksella ja sitten joka kuudennella kerrroksella neljä kertaa ja hihan helmineuleen ensimmäisellä kerroksella kavensin vielä neljä silmukkaa. Nyt ehkä harventeisin ihan hitusen kavennuksia niin, että pari silmukkaa jäisi enemmän helmineulekerrokselle kavennettavaksi tai oikeastaan neuloisin pari ylimääräistä silmukkaa jämälangalle kädentietä tehdessäni. Kädentiet eivät ole liian pienet, mutta pari ylimääräistä silmukkaa eivät olisi pahitteeksi.

Tiesin kyllä,että Alpaca on liukas lanka. Se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä väri on jotenkin poikkeuksellisen liukas. Olin aluksi aivan epätoivoinen langan käsialan epätasaisuuden kanssa. Vaihdoin puikkoja monta kertaa ja meinasin jo heittää villatakkihaaveet kokonaan, mutta lopulta päätin, että käsialani tasoittuu kastellessa ja pingottaessa sopivasti. Yllä on kuva etuliepukkeesta ennen pingotusta, mutta kuvaa pingotuksen jälkeen en muistanut ottaa, mutta alemmasta kuvasta saa jotain käsitystä. Minulla on yleensä aivan tappotasainen käsiala ja olen välillä saanut epäuskoisia kommentteja, kun olen kertonut neuloneeni jotain itse. Villalangoilla saan aikaan konemaisen tasaista jälkeä, mikä johtunee käsialani tiukkuudesta. Aloitin jo seuraavan  alpakkatakin samasta, mutta erivärisestä Alpacasta ja sen kanssa minulla ei ole mitään ongelmia. Käsialakin on mukavan tasaista.

Puikoiksi projektiin valikoituivat pitsipuikot ja ruusupuiset sukkapuikot. Ruusupuusukkapuikkoni ovat hieman karheat ja liukaskin lanka on helppo hallita niillä. Pyöröpuikkoina käytin sekä Addin että ChiaoGoon pitsipyöröjä ja pidän entistäkin enemmän ChiaoGoosta. Kokeilin koko puikkovarastoni läpi ennen kuin päädyin ruusupuuhun ja pitispyöröihin. Ilman ruusupuusukkiksiani en olisi varmaan toteuttanut koko projektia. KnitPron sukkapuikot ovat aivan liian liukkaat ja minulla ei ole niitä tarpeeksi pitkinä hihoihin tai pitsipaneelin neulomiseen.

Tutustuin myös toisenlaiseen uuteen langan ominaisuuteen. Alpacan väri muutui selvästi vaaleammaksi kastellessa. Muuten en olisi ehkä asiaa huomannut, mutta kastelin ja pingotin kevyesti pitsipaneelin ja, kun jatkoin kastelemattomalla langalla neulomusta huomasin heti, että väri muuttuu. Kaikki kerät ovat samaa värierää ja olivat alun perin samanvärisiä. Sama ilmiö toistui roosanvärisessä Alpacassa josta aloittelen seuraavaa villatakkiani. Roosa muuttui kirkkaammaksi ja kivemman väriseksi kasteltuna, mutta Dahlia taittaa jo turhankin selvästi oranssiin tietyissä valoissa. Olen kuitenkin päättänyt pitää väristä, vaikka se inhokkiini vivahtaakin.

Puuh. Toivottavasti muistin kaikki asiat. Jos jotain unohtui mainita niin kysykää kommenteissa täydennystä.
Mutta nyt oikein hyvää joulua kaikille!

Dahlia Cardigan

Sain viimein Dahlia villatakinkin pingotettua ja valmiiksi. Pääteltyäni pingotusinto oli kateissa, sillä en ollut aivan varma onnistuiko tämä. Lisäsin liian reippaasti alaselkään pituutta ja etuliepukkeet venähtivät pingotuksessa paljon enemmän kuin ajattelin. Pidän kovasti lopputuloksesta, mutten ole aivan varma, tuleeko tätä käytettyä julkisesti. Tämä ei ole mikään kovin imarteleva villatakki kropalleni ja takin alle ei yli puolimetrisiä liepukkeita oikein mahdu. Dahlia on suorakaide, jossa on hihat. Suorakaide on villatakissani 170 cm pitkä ja 60 cm leveä. En ihan näin mahtaviin mittoihin pyrkinyt, vaikka pituutta lisäsinkin vähän joka suuntaan. Alpakka venyi vähän enemmän kuin mallitilkku antoi ymmärtää, mutta ei onneksi niin paljon kuin pahimmillaan olisi ollut mahdollista. Vähän tästä tuli tällainen torkkupeitto hihoilla.

Projekti:  Dahlia Cardigan (Ravelry)
Ohje: Dahlia Cardigan by Heather Zoppetti (Interweave Knits, Fall 2011)
Koko: 40,5"
Lanka: Vadelmanpunainen Garnstudio Drops Alpaca
Menekkki: 570 grammaa
Puikot: Addi Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               ChiaoGoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pyöröpuikko
               Susanne's Rosewood 2,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot
Fiilis: Ihana kääriytymisvillatakki!

Innostuin Dahliasta hirveästi ja olen sitä koko syksyn neulonut. Dahlia on vilahdellut täällä blogissani aika monessa tekstissä. Nyt sitä pitäisi opetella pitämään. Vähän sain oppeja jo, mutta vielä täytyy peilen edessä harjoitella. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä alpakkatakkiinsa nojatuolin nurkkaan ja neuloa (oikea) torkkupeittosylissä. Takki on ihanan lämmin ja onneksi minua ei Alpaca pahemmin kutita. Väri on kovin hankala. Se näyttää toisinaan oranssiin taittavalta, vaikka onkin vadelmanpunainen. En jaksanut alkaa ähräämään kuvien värin kanssa. Kuvat juoksin ottamaan lyhyenä valoisanan hetkenä kesken pullapitkojen paiston ja kuvausassistentti oli kovin kokematon. Onneksi tausta on vähän edes valkea. Pitäkää peukkuja, ettei sada vettä, sillä tämä vähäinen valkea höttökin lievittää mustan joulun synkkyyttä paljon. Muuten olen lankaan tyytyväinen ja seuraava Alpaca-takki on jo tekeillä, mutta sitä vilautan ehkä vasta uuden vuoden tienoolla. Alpacaa sai Alpakkajuhlatarjouksena sopivan edullisesti, eikä takki onneksi tullut kovin kalliiksi.

Alpakan ansiosta takki laskeutuu kauniisti ja sitä on kiva kääriä ympärilleen eri tavoin. Viimeisest langanpäät, kun saisin vielä piiloon niin, voisin joulunpyhät viettää Dahliaan kietoutuneena. Nyt viimeistelemään viimeistä joululahjaa. Ihan kohta saa joulu tulla. :D

Ajastan huomiseksi lisää kuvia ja tietoja muutoksista, jotka tein ohjeeseen. Lähikuvia pitsipaneelista olen esitellyt aiemmin.

Villatakkikuvia

Lupasin villatakistani lähikuvankin. Sellaisia oli vaikea saada, kun aina vaan sataa vettä ja päivälläkin on kovin pimeää. Valo ei kertakaikkisesti riitä, vaikkei kamerani olekaan aivan onneton räppänä. Pidän kovasti tästä palmikosta, sillä se on löysän tiheyden ansiosta asettunut  kauniisti tasaiseksi, eikä takki ole yhtään tönkkö tai liian paksu, kuten palmikkoneuleet yleensä. Otin kuvaan myös ihanan huivineulani. KnitPron uudet huivineulat ovat kertakaikkisen hurmaavia. Olen kovasti tykästynyt tähän ruusupuunväriseksi värjättyyn. Kiitos kaikille ihanista kommenteista Rocky Coast -villatakkiini! <3

En ole ehtinyt paljonkaan blogaamaan, sillä olen keskittynyt loppukiriin viimeisen joululahjaneuleen kanssa ja muihin jouluvalmisteluihin. Olen innoissani leiponut jouluherkkuja ja kohta otamme jo kuusen sisään. Pääsen koristelemaan. Eilen kokeilin pitkästä aikaa askartelua. Sydämenmuotoisesta kranssista tuli aika herttaisen näköinen. Pitää vielä keksiä sille paikka.

PS. Lumoavan langan joulupallokilpailun äänestyksestä voi voittaa tuotepalkinnon. Vielä ehtii äänestää.

Rocky Coast Cardigan

Sain viimekuun puolella valmiiksi elämäni ensimmäisen villatakin. Olen yhden villapaidan saanut yläasteella valmiiksi, mutta muuten on vaatteet jääneet yleensä jo ensimmäisen kerän aikana kesken, kun inspiraatio kertakaikkisesti lopahtaa ihan kesken. Olen vuosia ajatellut, ettei minusta ole neulomaan vaatteita. Toinen ongelma on ollut se, että villatakkiohjeet ovat kauhean paksuille langoille, enkä kykene käyttämään sellaisia, kun niihin tukehtuu. Tämä kaikki muuttui tänä syksynä. Näin syksyn Interweave Knitsin ja rakastuin Dahlia Cardiganiin ja sitä myöten alkoi suunnaton innostus villatakkeihin. Dahliasta enemmän sitten, kun saan sen pingotettua ja kuvattua, mutta nyt saa loistaa Rocky Coast.

Projekti: Rocky Coast Cardigan (Ravelry)
Ohje:  Rocky Coast Cardigan by Hannah Fettig (Coastal Knits)
Koko: M
Lanka: Kanervanvärinen Garnstuio Drops Lima
Menekkki: 565 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm 100 cm pyöröpuikko
            KnitPro Symfonie 4,5 mm 20 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihana! Niin ihana! Ja lämmin! :D

Olen seurannut pitkään Never Not Knitting -podcastia ja sitä myöten tutustunut Coastal Knits -kirjaan jo ennen sen julkaisua podcastin ja blogin kautta. Ajattelin, ettei minulla ole mahdollisuutta tilata kirjaa ja yritin olla katsomatta sen ihania ohjeita netistä. En kuitenkaan raaskisi tilata kirjaa Jenkkilästä asti. Sitten kuulin, että Coastal Knitsiä oli tulossa Lumoavaan lankaan ja olin tietenkin ensimmäisenä ennakkovarauslistalla. Minä, kuten moni muukin olin ihastunut Rocky Coast -villatakkiin. Mielessäni alkoi aika äkkiä välkkymään kanervanvärinen Rocky Coast. Ostin langat ja jouduin ostamaan paksummat puikotkin. Yhdeksän päivää tikutin kiihkeästi, enkä meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun halusin villatakin päälleni.

Pidän tästä kovasti sekä neuleprojektina että vaatteena. Ohje on selkeä ja malli on kropalleni aivan ihanteellinen. Ylhäältä alas neulottuun rakenteeseen oli kiva tutustua. Koko pitää valita muutamaa rinnanympärystä suuremmaksi. Neuloin koon 43" mukaan ja normaalisti käytän kokoa 38. Langaksi valitsin Dropsin Alpakkajuhlatarjouksesta Limaa eikä villatakille tullut hintaa paljoakaan, jos ei laske mukaan kirjaa ja puikkoja. Kirjasta teen seuraavaksi Gnarled Oak Cardiganin, johon olen ostanut Rowanin Felted Tweediä värissä Bilberry eli mustikka, joten koko kirjan hintaa ei voi Rocky Coastiin laskea. Varmasti neulon muitakin projekteja Coastal Knitsistä. Tiesin, että Lima ehkä hiukan nyppyyntyy, mutta aion hankkia jonkinlaisen nypynpoistajan ja pitää tämän kyllä käyttökunnossa. Onneksi villatakkeja ei tarvitse kovin usein pesty, sillä Lima ei taida konepesua kestää. Paksu lankakaan ei niin haittaa, kun villatakkia on tarkoitus pitää auki eikä siinä ole mitään kiinnitystä, eikä tule sellaista oloa, että villatakki auki kulkiessa on epäsiistin näköinen.

Ainoa ongelma mallissa on hihat. Ohjeen hihat ovat järjettömän kapeat. Lisäsin kainaloon kokonaisen kuvionkertauksen ylimääräisiä silmukoita ja nostin hihaan kainalosta reippaasti ylimääräisiä silmukoita. Hihoissani on 66 silmukkaa ohjeen 48 sijaan. Kainaloon luomani ylimääräiset silmukat kavensin pois vyötäröä lähestyessäni. Onneksi ohjetta oli helppo muokata. Tein ensin hihat ja siten vasta neuloin lisää pituutta helmaan, jotta lanka varmasti riittää. Kaulukseen meni saman verran lankaa kuin yhteen hihaan eli noin 65 grammaa. Lankaa meni alle 600 gramma, mikä oli minusta yllättävän vähän.

Toista Rocky Coastia en ehkä tee, mutta haaveilen tekeväni samalla ohjeella villatakin jollain toisella pintakuviolla. Katselen varmaan Stitchionaryni läpi. Varmasti löytyy joku kiva. En ole vain vielä päättänyt minkä valitsisin. Suosittelen lämpimästi ohjetta ja koko kirjaa.

Kuten maisemasti varmasti huomaa, vaihdoin kauniin, lumisen Oulun pimeään ja synkkään Suomenlahden rantaan. Tulee musta joulu. :(

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.

Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.

Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.

Hihaa ja värttinöintiä

En ole esitellyt juuri mitään neuleita lähipäivinä, sillä olen neulonut ja purkanut ja neulonut pääsemättä yhtään eteenpäin. Dahlia Cardigan -ohjeessa on hirveän kapeat hihat. Minun käteni eivät olisi sellaisiin mahtuneet, joten piti improvisoida. En ole vuosiin neulonut hihoja ja sanomattakin on selvää, ettei se ole niin yksinkertaista, kun voisi luulla. Ensimmäinen hiha on melkein suora putki ja ranteen kohdalta kauhean leveä ja olkavarren kohdalta ehkä liiankin istuva. Ajattelin, että neulon toisen hihan paremmin ja siitten purkaisin, mutta tämä toinen hiha on nyt ainakin seitsemän kertaa purettu ja aina vaan mättää. Ehkä minun täytyy seuraavaksi mittailla ja laskea ja rakentaa hiha matemaattisin keinoin, kun nämä kokeilut eivät tuota tulosta. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut. Kavennusten laskemisen helpottamiseksi ostin Cloverin lukittavia silmukkamerkkejä. Olen ajatellut etten tarvitse sellaisia, sillä minulla on runsaasti pikkusiskoni tekemiä ihania merkkejä, mutta hihassa kymmenkunta helisevää merkkiä käy hermoille. Kaikelle on paikkansa.

 Päätin kerrata ne vanhat ensimmäiset kehräysyritykset. Säikeet olivat paksuja ja ohuita ja möykkyisiä ja ylikierteisiä, joten päätin kokeilla kertaamista kaksi- ja kolmisäikeiseksi ja Navajo-kertausta myös. Kyllähän se langalta näyttää, mutta käyttökelpoisuus on kyllä ihan kyseen alainen asia. Kammattu, sadan gramman topsi on kotimaista Villa Laurilan -tilan villaa. Kotimaista, mutta ilmeisesti ei pelkkää suomenlammasta, kun sitä ei suomenlampaana myyty.

Suomenlammasta minulla on nytkin värttinällä. Harmaan topsin sain Portissa Tuulian värttinäkehruupajassa. Se on ihanan helppoa kehrättävää ja kehräämienn on alkanut sujua. Möykkyjä ei enää juurikaan ole mukana.