Löysin sopivan kompromissin villakangastakiksi. Musta, pitkä perusmallinen ulsteri 75 prosentin alennuksesta toimittaa nyt pikkupakkaspalttoon virkaa. Ei ihan se punainen unelma, jota olen metsästänyt talvesta toiseen, mutta kelpaa. Nyt on kamala ongelma asusteiden suhteen. Musta takki, mustat housut ja mustat kengät vaativat seurakseen jotain muuta kuin tumman luumunvärisiä asusteita, joita olen käyttänyt. Pitänee siis tehdä uudet pipot, käsineet ynnä muut. Olin valinnut sen tumman liilan alpakankin sen mukaan, että ostan kirkkaanpunaisen takin. Pieleen meni koko homma. Sitä myssyä ei tahdo millään saada puretuksi, sillä päättelin sen erityisen hyvin. Olin vähän turhan onnessani siitä, että sain jotain valmista. Ärsyttää. En keksinyt varastoistani oikein muutakaan huivilankaa, jolle löytäisin heti ohjeen ja saisin puikoille, joten otin kerän punaliilaa pirkkalankaa ja kaivoin shettiksen ohjeen esiin. En oikein pidä tuosta langasta, mutta stash ei pienene inhoamalla lankoja. Toivottavasti tulee pian käyttökelpoinen huivi. Väri sopii mustan kanssa, vaikka olisin kaivannut värikkäämpää. Ainokaiseen Noro-kerääni en ole vielä tohtinut koskea, vaikka siitä tulisi aika makea kaulaliina. Joulu- ja vaihtoneuleet ovat jumissa. Opiskelujuttuja pitäisi kirjoittaa, muttei yhtään jaksaisi. Mitenköhän oikein selviän joululomalle...
Lopuksi kuva ihanasta kukkarosta, jonka pelastin Marimekosta. Inhoan noin 90 prosenttia kaikista Marimekkokuoseista, mutta tuo vei sydämeni heti. Harmi vain ettei tuota kamppanjakangasta kuulemma saa enää mistään. Nyt pitäisi vain keksiä käyttöä noin epäkäytännöllisen malliselle pussukalle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti