tiistai 20. lokakuuta 2009

Lomakiireitä

Lomaillessa on ollut niin kiirettä, etten ole blogannut vähään aikaan. Neuleet ovat sentään edistyneet. Puikoilla on uusia neuleita, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla.



Ostin Maakarista lisää Wetterhoffin Veeraa, sillä Ravelryssa huutelusta, ei ollut apua. Jäljellä oli onneksi vajaa vyyhti samaa värierää. Kotona äidin suosiollisella avustuksella kerin langan ja pääsin jatkamaan Print O'The Wave -huivia. Reuna valmistui parilla istumalla ja pääsin eilen silmukoimaan reunoja yhteen. Vaikka kello oli jo paljon, en malttanut olla pingoittamatta huivia saman tien. Tyhjensin siskoni sängystä petivaatteet ja leivitin märän huivin patjaan pingottumaan, mutta patja oli vähän liian pieni. Huivista tuli melkoinen pitsilakana. Miksi mun huivit tahtovat olla kokoluokkaa soputeltta? Tässä tapauksessa puikkokoko paljastui liian suureksi. Huivi on vähän turhan verkkomainen, mutta se ei neuloessa vaikuttanut siltä. Enää en kyllä ala purkamaan. Langan loppuminenkin taisi johtua liian isoista puikoista. Kolmen ja puolen millin puikoilla olisi saattanut yksi vyyhti riittää. Nyt mulla on reilut 500 metriä lankaa vielä jäljellä. Siitä tulee varmaan ihan sopusuhtaisen kokoinen huivi.



Ohje: Eunny Jangin Print O'The Wave Stole(arkistolinkki)
Lanka: Wettehoffin Veera tummansininen 120g
Koko: noin 205 cm x 85 cm
Puikot: Pony 4 mm 80 cm pyöröt


Ja se mahtuu sormuksen läpi! Sormus piti tosin lainata äidiltä, sillä omani ovat liian pieniä, mutta sormus kuin sormus. Äiti myös joutui kuvaajaksi, kun muita kuvaajia ei ole nyt tarjolla.





Lopuksi tarina siitä, että kannattaa jutella ventovieraiden kanssa. Olin lankapussieni kanssa palaamassa Kädentaitomessuilta ja jouduin odottelemaan bussia. Bussipysäkillä oli mummeli, jonka kanssa puhuin ensin säästä ja sitten käsitöistä. Rouva sai yhtäkkiä päähänsä, että hänhän voisi antaa minulle lankojaan, kun käsitöiden tekeminen ei enää heikenneen terveyden takia onnistu. Hän antoi puhelinumeronsa ja vannotti soittamaan. Käsin sitten viime viikolla hakemassa hyvin marinoituja kotimaisia lankoja kassillisen. Kuvia en ehtinyt ottaa, kun piti lähteä lomalle, mutta ehkä näitä vintage-lankoja vielä nähdään. Liian killtinä ihmisenä jouduin tosin kolmisen tuntia istumaan ja jutteleeman tämän rouvan olohuoneessa ja syömään suklaata, mutta muuten oli ihan kannattavaa kiltisti vastata, kun puhutellaan. xD

4 kommenttia:

Mammutti kirjoitti...

Kaunis huivi!

Mari kirjoitti...

Upea huivi! :) Mukavaa, että kaikki ovat tyytyväisiä tuon lankalahjoituksen suhteen: rouva pääsi eroon lankavarastostaan ja sinä sait suklaata... niin ja lankaa. :) Minä kanssa kerran jouduin istumaan muutaman tunnin erään vanhuksen seurana, kun hän välttämättä halusi minulle ja miehelleni antaa lapaset omasta "jemmalaatikostaan". Soitti klo 23 illalla ja pyysi tulemaan heille hakemaan lapasia, tai siis en mennyt silloin yöllä vaan sovittiin joku päiväsaika kyläilylle. :)

Iida kirjoitti...

Tosi nätti huivi :)

JossuP kirjoitti...

Upee ja komee huivi!