Opiskelukiireitä

Hektisin aika vuodesta on koittanut. Seminaarit ja tentit tuntuvat kaatuvan niskaan. Seuraavaan kahteen viikkoon en tule ehtimään juurikaan blogaamaan tai edes neulomaan, mutta sitten koittaa onneksi jo loma.

Neulerintamalle kuuluu toki jotain kiireistä huolimatta. Aloitin juuri Potamous-sukat. Rakastuin kuvioon aivan mahdottomasti. Ohje on aivan ihana. Kuvio tulee hyvin esiin Sandnesin Sisussa, vaikka kuvittelin sen hukkuvan pörröisyyteen. Vielä kun ehtisi neulomaan niitä. Samalla sain idean, että teen nurkissa pörivästä floricasta tällä samalla kuviolla kynsikkäät. Sellaiset olen Ravelryssä nähnyt.

Luentoneulomisena olen tehnyt palmikkolapaset improvisaationa jussi-langasta, josta en pidä. Sitä olenkin päättänyt hävittää varastostani tekemällä seuraavaksi luentoneuleena Wavyn. Olen tehnyt parikin Wavya aiemmin, mutta joutunut toteamaan seiskaveikan turhan ohueksi sille ohjeelle. Jussi varmaan toimii paremmin tähän tarkoitukseen. Haluan päästä Jussi-keristä eroon, sillä se on aika ikävää lankaa. Enkä oikein välitä paksuista langoista muutenkaan. Esimerkiksi Mambo-lanka on kauhistus minulle.

Mutta nyt palaan jälleen tenttimateriaalien pariin...

Purkamista ja kerimistä

Minttumaaria-huivin kanssa on pieniä ongelmia. Tosin, kun päätä särkee, on vaikea tehdä mitään. En ole montaa Minttumaarian kaltaista huivia ennen neulonut ja en osannut hahmottaa keskisilmukan merkitystä, joten joudun purkamaan huivin alun jo toistamiseen. Olen oppinut kakkoskaavion kuvion jo ulkoa, joten uskallan menä luennolle neulomaan tätä. Rose Mohair on yllättävän helposti purkaantuvaa lankaa. Se ei vahingoitu paljoakaan, eikä tee ikäviä solmuja, joita ei voi mitenkään korjata, vaan lanka on pakko katkaista. Kid Mohairia en ikimaailmassa lähtisi purkamaan, mutta tämä Rose Mohair käyttäyy ihan kivasti purettaessa. Juhtuneeko se sitten suuresta tekokuidun määrästä.

Kauhean viikon lopuksi oli pakko ennen ruokaostoksia kipaista Somikkiin ostamaan joku lohtulanka. Pääduin ostamaan ihanan punaliilanväristä ohutta Pirkkalankaa. Aion kokeilla miten se käyttäytyy sukkalankana, mutta jos se ei toimi, niin neulon siitä jonkin huivin, sillä huivina se taitaa olla parhaimmillaan. Vyyhdistä keriminen olikin oma taiteenlajinsa, mutta muuteman tunnin ja useamman animejakson jälkeen lanka on kerällä. Apuna käytin keittiötikkaitani.

Cablenet-sukissa on ongelmana kantapää. Olen jo kahdesti purkanut sen, sillä toisella tavalla tuli liian iso ja toisella liian pieni kantapää. Toista ohjeemukaista kantapäätä en voi tehdä, sillä neulon jostain syystä nurjat kerrokset aina löysemmin ja lopputulos on kammottava. Olen kuitenkin päätänyt saada ne tehtyä, joten ei muuta kuin uutta kantapäätä kehiin.

Syysväsymys

Opiskelu tuntuu imevän minusta mehut aika totaalisesti. Ensiviikolla on ensimmäinen tentti enkä ole ehtinyt juurikaan lukemaan. Monta seminaaria on vielä tekemättä ja pitämättä. Aamuisin on vaikea nousta, vaikka olenkin aamuihminen ja iltaisin olen jo alkuillasta kuolemanväsynyt. Onneksi neulomukset ovat edistyneet.

Candy Candy on vaivihkaa edistynyt kummasti ja toinen lankakerä tekee jo kuolemaa. Näillä näkymin se valmistuu jo ennen kuun loppua. Pituutta sillä on jo kivasti, mutta aion neuloa langan kokonaan loppuun, sillä en voi sietää langoista jääviä nöttösiä, joilla ei tee mitään. Toisenkin pään hapsut olen onneksi muistanut leikata jo aiemmin. Kaulaliina alkaa olla jo hankalan kokoinen laukussa, joten se on kiva saada jo pois puikoilta.

Olen päässyt ensimmäisessä Cablenet-sukassa jo kantapään ohi ja teen parhaillaan kiilakavennuksia. Olen kovasti ihastunut sukkaan. Se on niin herttainen ja pehmeä. Annan ne siskolleni joululahjaksi. Toivottavasti hän ymmärtää hyvän päälle. Unisukkina nämä varmaan menevät juuri hyvin, vaikka ovatkin epäkäytännöllisestu valkeat. Malli on mielestäni aivan ihana. Rakastan kaikkia niitä pienen pieniä palmikonkiertoja. Onneksi vaivauduin opettelemaan niiden tekemisen ilman apupuikkoa. Neulominen sujuu paljon nopeammin ilman sitä.

Aloitin yhden uuden työn myös. Aikani huiveja selailtuani Ravelryssä, totesin, että ratkaisu ongelmaan on ollut koko ajan nenäni alla. Mittumaari-huivihan on aivan ihana on aivan ihanteellinen ohje. Puikoiksi taisin valita liian isot, sillä en osaa mohairlankaa kiristää niin pahasti kuin monia muita lankoja. Mietin että yrittäisinkö varovasti purkaa ja aloittaa alusta pienemmällä puikolla, sillä muutema virhe ehti jo eksyä joukkoon. No sitä täytyy funtsia vielä vähän.

Olen tullut vähän siihen tulokseen, että puran jälleen kerran Clessidroista jääneestä Sisusta tekemäni sukan. Lanka ei yksinkertaisesti sovi Baudelaire-ohjeelle. Täytyy keksiä jotain muuta. Varmaan Ravelrysta löytyy vastaus tähänkin ongelmaan. Ja sitten pääsen taas purkamaan.

Ravelry-hulluutta

Aloin eilen kummasti ymmärtämään Facebookiin koukkun jääneitä. Nyt melkein kokonaisen päivän Ravelryssä viettäneenä voin nyt kuvitella, että sellaiseenkin hömppään kuin Facebook voi jäädä koukkuun. Pitää itse muistaakin pysyä erossa mokomasta, ettei käy huonosti. Ravelry on mahtava. Se taitaa syödä kovasti aikaa, mutta on kyllä sen arvoinen. Kamerattomuus harmittaa nyt vielä enemmän kuin aiemmin, mutta siihen on tulossa korjaus. Saan kotoa digikameran, sillä porukat tilasivat uuden paremman digikameran. Sitten saan omalta osaltani täyttää Flickriä neulekuvilla mielin määrin. Ravelryyn pistin muuteman sellaisenkin neuleen joista en ole täällä kuvia näyttänytkään, sillä löysin Lacieni kätköistä muuteman kuvan parin vuoden takaisista neuleista. Ravelryssä olen siis Judiuni.

Pashmina-huivin pingottamisesta oli onneksi iloa. Se lämmitti tänään kummasti paremmin, kun olin onnistunut elvyttämään sen kuohkeutta. Nyt tekee entistä enemmän mieli päästä aloittamaan huivi Rose Mohairista, jota hamstrasin aiemmin syksyllä. Sukat ovat edistyneet kovin hitaasti, sillä opinnot ovat vieneet paljon aikaani. Candy Candy on onneksi edistynyt luennoilla mukavasti. Sen saan varmaan ennen syyslukukauden loppua valmiiksi. Näytin äidilleni Cablenet-sukkien ohjetta ja hän sanoi, etten ikinä saa tuollaisia valmiiksi. No olipa kannustava kommentti. Onneksi saan tuollaisista kommenteista vain lisäpuhtia ja näytän hänelle, että kylläpäs saan.

Sunnuntaipäivän piristys

Aluksi kuva Calorimetrystä. Lainasin kameraa kaveriltani ja otin jonkinlaisen kuvan. Anteeksi ruma naamani suttaus.

Sain vihdoin ja viimein kauanodotetun kutusn Ravelryyn. Se paljastui melkoiseksi aikasyöpöksi ja suurin osa päivästä meni siellä hilluessa. Nyt on puikot ja langat laitettu ojennukseen. En tiennytkään, että minulla on kahdet kakkosen 80 sentin pyöröt. Käyttäjänimeni on siellä Judiuni.

Olen aivan rakastunut uusiin kirjoihini. En edes tiedä mistä aloittaisin, kun ihania ohjeita on niin paljon. Kunhan saisin edes entiset tehtyä. Favourite sock on suosikkini. Austrian socks miellyttää eniten silmää tällä hetkellä. Folk socksin Chalet socks on ohjeista ihanin ja se olikin pääsyy sille, että tilasin kyseisen kirjan.

Paljon käytössä ollut Pashmina-huivina on alkanut näyttää nuhjuiselta joten päätin kokeilla sen pingottamsita uudelleen. Pistelin sen mattoon kiinni ja kortutin kevyesti. Katsotaan mitä tästä seuraa. Vain hyvin harvoin pingoitan mitään neuleita, mutta päätin kokeilla, josko se elvyttäisi hyvin jo pari talvea palvelleen Pashminani. Pahmina-huivi on kid mohairia ja ohje oli ilmaiseksi. Novitan sivuilla pari vuotta sitten syksyllä. Harmi, etten omista kameraa. Tummanliila huivi on aika veikeän näköinen valkoisella matolla.

Kirjatilaus saapui vihdoinkin

Kävin jo toistamiseen kitisemässä, että luvattu toimitusaika on mennyt jo monta päivää sitten. Kirjat olivatkin jo saapuneet, vaikkei siitä mitään ilmoitusta ollut tullutkaan. Interweave Knitsin Favourite socks on aivan ihana kirja, kuten arvelinkin. 25 ohjeesta vain neljä vaikuttivat siltä, että eivät tule koskaan päätymään minun puikoilleni. En pidä yhtään kirjoneuleista, joten ne eivät tietenkään inspiroi yhtään. Nancy Bushin Folk Socksiin en ole vielä ehtinyt tutustua niin paljoa, että osaisin mitään sanoa, mutta se vaikuttaa kyllä hyvin lupaavalta.

Eilen kävin hakemassa kirjastosta hakemassa yhtä kirjaa seminaarityötä varten ja kävelin neulekirjojen ohi. Piti melkein hieroa silmiään, että uskoi näkemäänsä. Nancy Bushin Knitting Vintage Socks oli hyllyssä. Olen epätoivoisesti metsästänyt Nancy Bushin kirjoja kirjastosta jo lähes puoli vuotta onnistumatta. Köyhänä opiskelijana en viitsi varata kirjoja ja toisaalta nautin kirjanmetsästyksestä. Onneksi en ollut sitä tilannut, sillä olisi mennyt kiva päivän pelastus hukkaan.  

Näin lukukauden loppua kohti paineet lisääntyvät ikävästi. Meillä on kaikki tentit kahden viikon sisään. Parina päivänä on jopa kaksi tenttiä. Lisäksi pitää tehdä seminaareja ja niitä varten lukea kirjallisuutta. Tällä viikolla on jäänyt blogaaminen ja neulominen aivan totaalisesti, kun aika menee opiskeluun. Päivät yliopistolla venyvät herkästi yhdeksäntuntisiksi ja iltaisin pitää lukea kirjallisuutta. Neulomuksen edistyvät tuskallisen hitaasti. Lisäksi kärsin kirjoittamisinspiraatiosta. Se liittyy ilmeisesti jotenkin luomisen tuskaan, sillä se iskee yleensä juuri silloin, kun ei mitenkään olisi aikaa hömpälle. Päässä pyörii tieteellisen tiedon sijaan fantasiamaailma, joka pyrkii kovasti paperille. Viimeksi inspiraatio iski pahasti juuri ylioppilaskirjoitusten aikaan. Silloin, kun minulla olisi aikaa kirjoittaa, inspiraatio katoaa kuin neula lankakoriin.

Lainasin ystävältäni kameraa ja voin nyt ilokseni näyttää kuvan Candy Candyksi nimeämästäni kaulaliinasta. Pituutta on yli puolitoista metriä ja leveyttä 18 senttiä. Hapsut ovat vajaat kymmen senttiset. Toisesta lankakerästä on vielä noin puolet jäljellä. Haluaisin tämän jo pois puikoilta ja käyttöön. Väri on niin herkullinen. Isompi kuva on nähtävissä täällä. 


Kiitos Hannikselle, joka jätti vinkin kommentteihin siitä, että Baudelaire-sukkiin on käännetty ohje suomeksi. Äitini on kärttänyt minua suomentamaan ohjeen hänelle, mutta minun aikani ei valitettavasti riitä sellaiseen. Minulta englanninkieli sujuu onneksi niin hyvin, että ohjeen englanninkielisyys ei haittaa mitään.