Lohtulankaa

En voinut sille mitään. Ne vain seurasivat minua kotiin. Lähdin farkkuostoksille kulutettuani puhki jo neljännet farkut tänä syksynä ja jäljellä oli enää kaameilla tekotimangeilla varustetut teinikammotukset. Ja sehän tiedetään miten siinä käy, kun menee kaupunkiin pahantuulisena, pääkipuisena ja pakko-ostosten eteen. Onneksi löysin parit tarjousfarkut, mutta silti piti saada lohtulankaa, vähän lisää. Kamenasta tulee varmaankin huivi serkulleni tai tädilleni ja Isoveli Colori löytyää varmaan jonkin tien päätäni lämmittämään. Isoveljen väri on aivan ihanan herkullinen punaisen ja lilan erisävyjen yhdistelmä, jota olen koko syksyn himoinnut, mutta odottanut tarjousta kiltisti ja nyt se sitten oli Anttilassa tarjouksessa. Villiinaan menin sukkalankaa ostamaan, mutta lankatilaus on lähdössä vasta maanantaina, niin oli ostettava huivilankaa. Toivottavasti pääsen huomenissa esittelemään valmista Shettistä niin pääsee jokin ihana huivi puikoille, ehkä kukkakori.

PS. Maailma on pieni.

Baijerilaiset

Voi kun olisi niitä välikoon puikkoja. Taas olen tilanteessa, jossa 2 mm on liian vähän ja 2,5 mm liikaa. Märgggh. Tai sitten neulon kuvioita 2,5 millisillä ja pohjaa 2 millisillä. Jos jouluksi vaikka tilaisin Knitpicksin Harmony -sukkapuikkosetin. Joulu, mikä ihana tekosyy. Kerran vain kirpaisisi ja sitten olisi kunnon sukkapuikkoja ja ne kuuluisat välikootkin. Minulla on tiukka käsiala ja puikkojen koolla on merkitystä. En ymmärrä, miten jotkut voivat neuloa nalleakin 2 millisillä puikoilla, mutta niin ne vaan tikuttavat ja nättiä tulee. Minä vääntäisin puikot rusetille ja neuleesta tulisi peltiä, jos minä yrittäisin moista. Mutta tosiaan. Tästä nyt pitäisi tulla Baijerilaiset kärjestä aloittaen. Aloituksen lainasin Firestartereista ja sovellan Neulovan lantun ohjetta ja mitähän vielä. Täytyyhän sitä itseään kunnioittavalla neulojalla olla yhdet baijerilaiset käytössä. Vuosi sitten tekemäni baijerilaiset ovat Sandnesin Lanettia ja eihän sellainen kestä. Päkiä kuultaa jo läpi. Pian ne on kävelty puhki, vaikka olen yrittänyt niitä säästää unisukkina. Voi, kun Lanett olisi tekokuidulla vahvistettua. Se olisi aivan täydellinen lanka. Langoista puheen ollen. Sorruin hamstraamaan Bambua poistolaarin pohjalta euron kerä. Harmi, ettei ollut vaaleanpunaista, mutta kahdeksan kerää lähti silti matkaani.

Nilkka nyrjähti

Varoitus! Seuraava teksti sisältää valitusta!

Nyt, kun enin ketutus on laantunut, kehtaan jo blogata. Nilkan mokoma nyrjähti eilen jo ties kuinka monetta kertaa, mutta joka kerta se ärsyttää yhtä paljon. Miksi ihmisessä pitää olla löysä nilkka, joka nyrjähtää pahimmillaan neljä tai viisi kertaa vuodessa, ei pahasti, mutta kuitenkin. Pahimmillaan muuttuu siniseksi verenpurkaumista ja turpoaa ikävästi. Kävelemään pystyy kyllä. Onni onnetomuudessa on se, että kesä on jo ohi, enkä joutunut olemaan pois töistä. Se, jos mikä, olisi harmittanut suunnattomasti. Ah, miten ihanaa olisikaan olla taas töissä. No jos ensi kesänä pääsisin uudestaan.

Sitten niihin neuleasioihin. Yhtymälevät eli Spirogyra-kämmekkäät pääsivät luentoneuleeksi puikoille. Pari ekaa yritykstä meni mallitilkuiksi ja purkuun, mutta kun oikea puikkokoko löytyi, niin jo alkoi pelittää. "Jos se ei toiminut, se oli mallitilkku" vai mitä? ;) Näistä tulee just hyvät. Kaikki edelliset kämmekkäät alkavat olla likaisia ja vanuttuneita. Seuraavaksi taidan luoda silmukoita ja kokeilla baijerilaisia kärjestä aloittaen, kun tekee mieli jotain uutta projektia, jotta harmitus haihtuisi.

Luentoneulontaa

Paraphernaliat valmistuivat aamun luennolla ja sitten piti tunnin verran olla ilman neuletta. Voi, että se oli vaikeaa. Tuijotin kelloa ja sen hyvin hidasta liikettä. Puolet asioista meni ohi, kun ajatukset karkasivat taivaan tuuliin. Olen näemmä luentoneuleaddikti. Seuraavaksi luentoneuleeksi otan mukaani Spirogyrat. Pitäähän biologin neuloa yhtymäleväkämmekkäät. Spirogyra on siis yhtymäleväsuku. Laminariakin täytyy joskus neuloa kunnolla ja valmiiksi, sillä se on ruskoleväsuku. Hieman alkoi hihityttää luennolla, kun aiheena oli edellämainitut levät ja Knitty oli ilmestynyt vain hieman aiemmin. Lankana on Spirogyrissani vanha punainen Novitan Marimba, joka on edesmenneen isoäitini varastoista. Langalla alkaa vissiin olla jo lähes 20 vuotta ikää. Onhan se jo aikakin päästä puikoille. Paraphernalioihin olen ihan tyytyväinen. Lopputulos ei ole niin upea kuin mitä odotin, mutta eihän noissa mitään suuria vikoja ole. Toivon, etteivät ole liian pienet. Varret toki kiristävät omissa paksuissa säärissäni liikaa, mutta saajalla ei ole kyllä sitä ongelmaa. Mitähän seuraavaksi...

Hätävarjelun liioittelua

Harmittaa. Baroque ei ole niin paha lankasyöppö kuin epäilin. Ihan turhaan jätin pari kierrosta joustinneuletta ja puolet toisesta kaavion toistosta pois varressa, kun pelkäsin langan loppuvan kesken. Kokonainen kaavio ja 8,5 kierrosta tuli siitä, mikä jäi jäljelle. Hyvin olisin voinut tehdä ohjeen mukaan. Märrrrgh. Miksei minulla ole kristallipalloa, josta tämänkin olisi voinut nähdä hyvissä ajoin etukäteen? Tiedenainen ei tietenkään usko kristallipalloihin, mutta ajatuksella on kiva leikitellä. No ehkä parempi näin eikä toisin päin. Langanloppuminen olisi harmittanut kai enemmän. Tosin olen muutenkin hieman pettynyt barokkeihin. Lopputulos ei ole ihan sitä, mitä odotin. Voi kun Sandnesin Lanett olisi nailonilla vahvistettua sukkalankaa. Siitä tulisi aivan täydellisiä sukkia. Olen parit sukat tehnyt Lanettista ja se kestää kyllä yllättävän hyvin, mutta käyttö olisi huolettomampaa, jos se olisi keinokuidulla vahvistettua. Sisu on hieman liian paksu ja aivan liian pörröinen. Huoh. Valiti valiti valiti. Sen minä kyllä osaan.

Kirjoja, kirjoja, kirjoja

Käväisin kirjastossa tuttuun lauantaiseen tapaan ja mukaan tarttui muutema neulekirja. Tuskin toteutan malleista mitään, mutta tulipahan kannettua kämpille edes jotain sieltä. Kun käy tarpeeksi usein kirjastossa ja lainailee kirjoja arkailematta, niin ei tule osteltua kirjoja kaupoista. Minulla on oikeastaan vain pari pahetta, lanka- ja kirjashoppailu sekä ruoka. Onneksi ei sen pahempia paheita, mikäli ei kysytä kukkaroltani. Sorruin jälleen kuitenkin kirjaostokseen, kun kirppiksellä oli sopivan halvalla Suomalaiset etunimet Adasta Yrjöön -nimikirja, jonka olen lainannut puolen kymmentä kertaa huvikseni. Nytpähän ei tarvitse sitä kanniskella. Olen aina ollut kiinnostunut nimistä. En tiedä miksi. Kirjoja kertyy vaivihkaa hyllyyn ainaisesta rahapulasta huolimatta. Elämän prioriteetit kunnossa? Eh.

Neulerintamalla on hieman hiljaista. Toinen barokkisukka pääsi vihdoin puikoille. Viimepäivät ovat menneet muissa puuhissa, joten neuleet eivät ole edistyneet nimeksikään. Tulipas turha postaus, mutta menköön...