Blogisynttärit ja arvonta

Tänään on tasan kolme vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin pitämisen. Hämmentävää. En olisi varmastikaan silloin uskonut, että kolmen vuoden jälkeenkin blogaan aktiivisesti, mutta tästä blogista on tullut tärkeä osa neuleharrastustani. Blogiin ja Ravelryyn saan purettua ajatuksiani neulomisesta ja neuleista, mitä en oikein voi kanssaihmisten kanssa tehdä. Kyllästyttäisin lähipiirini kuoliaaksi. Onneksi on netti. :D

Synttäreiden kunniaksi on pieni arvonta paikallaan. Vuosi sitten muistin blogisynttärit liian myöhään ja jäi arvonta pitämättä, mutta nyt olen ajoissa muistanut asian. Palkintoa en ole vielä päättänyt. Jotain pientä voittajalle lähetän. Pikkusiskoni lupasi tehdä palkintoon yhden kerroslaskurimerkin. Sen lisäksi keksin jotain muutakin. Arvontaan osallistutaan tähän postaukseen kommentoimalla 11.11. mennessä. Osallistuakseen on vastattava seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten löysit blogini?
2. Oletko vakituinen lukija? Jos olet, mitä kautta seuraat blogiani? (Jokin syötteenlukija, Blogilista, mitä kaikkia niitä nyt on)
3. Mistä pidät blogissani?
4. Onko sinulla mitään parannusehdotuksia?

Kukin henkilö saa vain yhden arvan. Arvontaa saa mainostaa, jos siltä tuntuu, mutta lisäarpoja siitä ei saa. Jos tulit blogiini vain arvonnan takia, sen voi huoletta ilmoittaa. Arvontaan eivät vastaukset vaikuta. Arvonnan suoritan 12.11. ja palaan varmaankin silloin asiaan. Onnea arvontaan osallistuville!

-------

Viime aikoina on neulonta ollut hiukan vähemmällä. Olen hinkunut ompelemaan, mutten omista ompelukonetta. Inspiroiduin Etsyn Knitting bageista ja yhtenä päivänä tajusin, että kuolaan niitä aivan turhaan. Mikäänhän ei minua estä sellaista itse ompelemasta, kun menen jouluksi kotiin. Olen kierrellyt kangaskauppoja etsien violettia tai lilaa markiisia tai farkkua tai jotain kivaa tukevaa puuvillakangasta, mutta en ole oikein löytänyt mieleistä. Joudun kai tilaamaan sopivan kankaan. :/

Kassin koristeeksi olen suunnitellut jämälangasta kirjottua kuviota. Olen ajatellut, ettei minusta ole kirjomaan, kun en ole kovin pikkutarkka, mutta kaivoin fuksivuonna aloittamani pöytäliinan esiin ja hyvinhän tämä kirjominen sujuu. Pöytäliina on joku halpa Lidlin kirjo pöytäliina -setti. Liina valmistunee tässä valmistumiseni kunniaksi. Olen ilmeisesti pääsemässä koulukäsityötraumoistani eroon, kun tekee mieli tehdä asioita, joista olen aiemmin ajatellut, etten minä osaa. Ja pah. Tottakai osaan, kun vaan haluan ja yritän. :K

Uusina neuleina on tullut aloitettua mustat kämmekkään Novitan Camesta ja Amelia. Yritän epätoivoisesti päästä eroon tästä langasta, mutta näissä masentavissa syyshämärissä ei ole mitään toivoa neuloa mustaa. Onneksi kämmekkäät ovat niin nopeat neuloa, että ne saa tehtyä vaikka luonto yrittää sitä estää. Kämmekäsmalli on omasta päästä. Amelia on talven Knittystä 2008. En ole ihan varma tuleeko tästä mitään, mutta olen päättänyt yrittää. En voi väittää, ettenkö osaisi villatakkia neuloa ja pitkäjänteisyyttäkin vaikuttaa löytyvän isoihinkin projekteihin. Lanka on seiskaveikkaa, jonka ostin jossain mielenhäiriössä ja toivon, että saan tämän valmiiksi ja lankaa jää sopivasti peittoprojektini viimeistelyyn.

Olen pahoillani, että blogini on haamuillut blogilistalla. En tiedä, mistä nämä haamupäivitykset johtuvat, enkä osaa asiaa korjata.

Bling bling

Vielä kuva kerroslaskurimerkisstä käytössä. Aeolian edistyi ihan vahingossa pari kuvionkertausta, kun pääsin hipeltämään uutta kerroslaskurimerkkiäni. Olen edelleen aivan onnessani näistä.

SYTYCK-projekti on ollut vastatuulessa. Meinasin kerran heittää sen jo seinään, mutta sitten muistin, että siinä on uusi kallis KnitPron puikko. Katsotaan, mitä siitä tulee. Onneksi aikaa on runsaasti. Sillä aikaa hypistelen merkkejäni ja neulon pitsihuiveja.

Roosanvärinen Opri ja ihanuuksia

Sain myöhästyneen nimipäivälahjan pikkusiskoltani tänään ja kirjekuoresta ilmestyi ihanuuksia. Toinen kerroslaskurisilmukkamerkki suloisine teepainnuineen meni heti Kaikukukkaan, jossa on meneillään kukkakuvion kuudennen kuvionkertauksen kuudes kerros, kuten merkistä hyvin näkyy. Ruusumerkki menee Aeolianiin, kunhan taas kaivan helmet esiin. Olen onnesta soikeanani. Ei enää tukkimiehenkirjanpitoa kaavion vieressä tai hukkuvilla paperilapuilla! Nää on niin ihanat ja niin mun näköiset merkit. Käykää katsomassa lisää kuvia pikkusiskoni blogista. Kiitos!


Projekti: Dusty Rose Opri (Ravelry)
Ohje: Opri by Mari Muinonen
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Vanhan roosan värinen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot
Fiilis: Mahtava myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.



Kumpikaan kuva ei toista myssyn todellista väriä, mutta tässä sadepäivän harmaudessa ei todellakaan kuvata mitään kunnolla. Lupasin ystävättärelleni, joka ihastui punaiseen Opriini, myssyn ja se valmistui onneksi ennätysajassa. Harvoin mitään ohjetta tulee tehtyä useampaan kertaan, mutta tämä oli niin mukava, että näistä tekee useammankin. Lanka on aivan ihana. Aloin heti tämän valmistuttua neulomaan samasta langasta hyshysneuletta ja minulle tuli sellainen fiilis, että haluan tehdä villapaidan tästä langasta. Enkä edes neulo villapaitoja.

Adamas

Projekti: Matka-Adamas (Ravelry)
Ohje: Adamas Shawl by Miriam L. Felton
Koko: 200 cm x 100 cm
Lanka: Sininen Wetterhoff Silvia
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Onneksi väri on karmea, niin ei tunnu yhtään pahalta tästä luopua.

Adamas valmistui viimein ja aivan sisulla valmistuikin. Laskeskelin loppusuoralla, että kerroksella on yli 600 silmukkaa. Ilmankos tuntiin ei montaa kerrosta mahdukaan. Into alkoi puolen välin jälkeen (=loppukesällä) hiipua, mutta nyt alan ymmärtää miksi. Huivinsa voisi neuloa vähän paksummasta langasta, ettei tarvitsisi neuloa kymmeniä (tai satoja) tuhansia silmukoita. Ja minä kun aina puhun, ettei minusta ole neulomaan villapaitaa. Paksummasta langasta neulotussa villapaidassa on varmasti vähemmän silmukoita kuin tässä huivissa. Tässä kerrokset olivat lopulta pitkiä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa.



Adamas on ollut mukanani kaikkialla koko kesän ja alkusyksyn. Minulla ei ollut kesäkuussa kesken mitään neuletta, jonka olisi voinut ottaa mukaan. Etsin jotain helposti muistettavaa ohjetta ja päädyin tähäm suosikkisuunnittelijani ilmaismalliin. Älkää pyörtykö! Meikäläinen oppii nopeasti yksinkertaiset pitsikuviot ulkoa ja neuloo niitä sujuvasti luennoilla ja keskustellen muiden kanssa, mikä ihmetytti muistaakseni KIP-päivänä Lumoavassa langassa. KIP-päivänä minulla oli tämä Adamas-huivi mukana. Tämä on minulle yksinkertainen pitsikuvio, mutta varmasti jollekin muulle vaikea.



Nyt saan tästä puikot Aeolianiin ja pääsen sen kanssa eteenpäin. Seuraava sisulla viimeisteltävä projekti on Kaikukukka, joka meinasi UFOutua kokonaan. Onneksi Drops Alpaca on paksumpaa ja huivi valmistunee nopeammin kuin tämä Adamas. Siinä ei ole kuin murto-osa Adamasin silmukkamääristä.

The Show has begun!

Eilen kajahti iltakuudelta lähtölaukaus ja loin silmukat kahteen ihmelirpakkeeseen ja neuloin menemään. Tein olkapäälle väliaikaisen aloituksen jämälangan avulla ja se toimi noin satakymmenen kertaa paremmin kuin virkkaamalla tehdyt aloitukset. En enää ikinä virkkaa väliaikaisia aloituksia. Kuvio on tuttu lehtikuvio ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Koetilkkulirpaketta hiukan kaipasin alussa, mutta sen olen jo purkanut ja langat lähettänyt uuteen kotiin, jossa niille on enemmän tarvetta. Neuloin illalla etupuolen niin pitkälle, että sain v-aukon kiinni ja etupuolen melkein kainaloon asti.

Tänään katsoin tekelettäni enkä ollut enää yhtään varma oliko siinä mitään järkeä. Luottamus tämän homman onnistumiseen on karissut aikalailla. Otin puikolle väliaikaisista aloituksista silmukat ja kiittelin itseäni. Kannatti katsella erilaisia aloitusmetodeja pari päivää, sillä tapa, jonka Eunny Jang tällä videolla ensimmäisenä esittelee, on loistava. Aloin neulomaan olkapäältä takakappaletta alaspäin. Langat menivät iloisesti solmuun ja koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta aion sitkeästi neuloa kainaloon asti ja kun saan koko homman yhdeksi ympyräksi, tästä toivottavasti voi jo nähdä mitä tästä tulee. Tavoitteena on siis ylhäältä alas neulottu pitsiliivi, mutta tällä hetkellä tämä näyttää lähinnä katastrofin alulta.

Ei näin!

SYTYCK projektin saa sunnuntai-iltana aloittaa ja minun piti sitä varten vähentää projekteja ja kaivaa SYTYCK-projektiini langat katon rajasta. Kuten arvata saattaa, ei voida puhuakaan projektien vähentämisestä. Kärsin miltei kroonisesti startiitista ja minulta tilattiin pari neuletta, joten se siitä vähenemisestä. Onneksi kuitenkin saan yhden hyshysneuleen ja varmaan mysteerihuivinkin valmiiksi pian ja Adamas-huivi valmistui eilen illalla ja on nyt pingotuksessa.



Pikkusiskollani on hyvä ystävä, jolla ei ilmeisesti ole ketään sukanneulojaa, joten siskoni tilasi joululahjaksi annettavaksi punaiset pitsisukat. Minulla on itsellänikin ystäviä, joilla ei ole sukanneulojaa, joten ymmärrän yskän ja pitihän asia jollain keinolla ratkaista. Juuri muuta punaista sukkalankaa ei stashistani löytynyt, joten nappasin kerän Anttilan Coralloa ja aloitin Cookie A.:n Twinkletoes-sukat (Ravelry link), mutta totesin, että se vaatii paksumman langan, joten siirryin jälleen kerran Baudelaire-ohjeen kimmpuun. Baudelaireen oli kiva vaihtaa senkin vuoksi, että en joutunut purkamaan varvasosaa, vaan jatkoin vain lisää lisäyksiä ja suunnittelijakin on sama. Aloitin tällä kertaa Judy Becker's Magic cast on -metodilla(Youtube link), enkä enää koskaan tee kahdeksikkoaloitusta, ikinä. Tämä on paljon kätevämpi ja kivuttomampi tapa aloittaa.

Olen aloittanut Baudelairet monta kertaa ja useasta eri langasta, mutten vaan saa yhtäkään paria tehtyä ja haluaisin kovasti ne tehdä. Nyt näyttää hyvältä ja aion Baudelairet saada kerrankin tehtyä, jotta pääsen eteenpäin, enkä ole loputtomiin kiinni ohjeessa, joka ei vaan tahdo onnistua. Tämä ohje on nimittäin vaivannut minua pari vuotta ainakin. Osa ongelmaa on varmasti se, että ennen kantapäätä kärjestä aloitettu sukka näyttää hölmöltä lirpakkeelta ja hermostun viimeistään siinä kohti, että ei tästä mitään sukkaa tule. Ainakin kerran pääsin varteen asti, mutta silloin kantapäästä tuli iso pussi, mutta tein Rick-sukkani kärjestä aloitettuna Baudelairen rakennetta noudattaen ja niissä on ihan onnistunut kantapää, joten olen kantapään suhteen toiveikas.



Sitten menin ja lupasin tehdä ystävälleni myssyn. Onneksi myssyn saa neulottua parhaimmillaan yhdessä illassa, joten toivon, että tämä on pikainen projekti. Pelaan varman päälle ja neulon uuden Oprin. Opri on niin ihana myssyohje, että näitä tekee useammankin, vaikka yleensä en neulo samaa ohjetta kahdesti. Meinasin jo aloittaakin, mutta tajusin, että tarvitsemani puikot ovat kiinni mysteerihuivissa, joten tikutan sen pikaisesti loppuun sellaisenaan ja reuna on sitten vähän mitä on, mutta ne lehdethän siinä ovat tärkeimmät.

Edit:
PS. Jännityspäänsärky taisi tulla sittenkin Prisman halpistyynyllä kuntoon ja pari aamua on jo sujunut paljon paremmin. Jei!