Nyt, kun enin ketutus on laantunut, kehtaan jo blogata. Nilkan mokoma nyrjähti eilen jo ties kuinka monetta kertaa, mutta joka kerta se ärsyttää yhtä paljon. Miksi ihmisessä pitää olla löysä nilkka, joka nyrjähtää pahimmillaan neljä tai viisi kertaa vuodessa, ei pahasti, mutta kuitenkin. Pahimmillaan muuttuu siniseksi verenpurkaumista ja turpoaa ikävästi. Kävelemään pystyy kyllä. Onni onnetomuudessa on se, että kesä on jo ohi, enkä joutunut olemaan pois töistä. Se, jos mikä, olisi harmittanut suunnattomasti. Ah, miten ihanaa olisikaan olla taas töissä. No jos ensi kesänä pääsisin uudestaan.
Sitten niihin neuleasioihin. Yhtymälevät eli Spirogyra-kämmekkäät pääsivät luentoneuleeksi puikoille. Pari ekaa yritykstä meni mallitilkuiksi ja purkuun, mutta kun oikea puikkokoko löytyi, niin jo alkoi pelittää. "Jos se ei toiminut, se oli mallitilkku" vai mitä? ;) Näistä tulee just hyvät. Kaikki edelliset kämmekkäät alkavat olla likaisia ja vanuttuneita. Seuraavaksi taidan luoda silmukoita ja kokeilla baijerilaisia kärjestä aloittaen, kun tekee mieli jotain uutta projektia, jotta harmitus haihtuisi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti