Plain Vanilla

Gentleman's Plain Winter Sock edistyi hurjaa vauhtia ja valmistui jo eilen. Siihen tosin vaikutti se, että kiemurtelin päänsärkyn takia selälläni lattialla ja neuloin puolisokkona menemään sukkaa. Aivoton sukka on sopiva neule silmät kiinni neulomiseen. Sukasta tuli aika hyvä. Värit vaihtuvat juuri nätisti joustinneuleen ja kantapään jälkeisissä kohdissa kuin olisin suunnitellut värin vaihdot sopiviin kohtiin. Punnitsin sukan ja totesin, että jos haluaisin, voisin venkoilla toisenkin sukan samanlaiseksi. Joutuisin kerimään vain muutaman gramman pois välistä tummanruskeaa raitaa. Alotin jo toista sukkaa siitä kohdasta, mihin edellinen sukka loppui ja ero on vain pari senttiä sukanvarressa. Olen kahden vaiheilla purkaisinko ja tekisin samanlaisen, vai kerisinkö lankaa eteenpäin ja aloittaisin tyystin toisesta kohdasta sukan vai jaksaisinko vaan pokkana tästä. Haluanko tehdä samanlaiset sukat, hieman erilaiset sukat vai selvästi erilaiset sukat?



Sukkaohje on taattua Nancy Bush -laatua ja suosittelen ohjetta (Gentleman's Plain Winter Socks with Dutch Heel kirjasta Knitting Vintage Socks) lämpimästi ohuille kirjaville langoille, kun pitää tehdä miesten sukat. Pihistelin muutaman kerroksen varressa, sillä aloin pelkäämään langan loppumista kesken, mutta se oli aivan turhaa, vaikka aivan reilun kokoiset sukat olikin tulossa. Kantapää on hieman ... erikoinen, mutta se yllättäen istuu hyvin eikä pussita, vaikka sitä pelkäsinkin. Lanka ja ohje kohtasivat hyvin kauniisti. Olen tyytyväinen. Varmasti sopii myös kirjavalle Stepille hyvin myös tämä ohje.



Jalka ilman ... eikun sukka ilman jalkaa näyttää hölmöltä ja tämä sukka näettää havinaisen tyhmältä ilman jalkaa. Mutta ei se toisaalta näytä kovin hyvältä liian pienessä jalassakaan. Kantapääkuvaan sain jostain syystä valaistuksen onnistumaan ja siinä näkyvät värit ainakin omalla ruudullani kauniisti, muut kuvat ovat taas pimeitä. Plääh.