maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui uuden tekniikan merkeissä. En meinannut malttaa lähteä raketteja katsomaan, kun pääsin vauhtiin koukkuamisessa. Koukku on ollut jo kesästä asti, mutten ole niin tiiviisti koukunnut, että olisin oppinut. Aloitus on sen verran hankala, että into tahtoo loppua heti toisella rivillä. Nyt kuitenkin sain "langan päästä kiinni".


Ketjusilmukkajonosta muodostui tiskirätti. Niitä on mahdottomasti kehuttu, mutten ole ollut kiinnostunut tiskirättien neulomisesta. Onhan sitä nyt muitakin projekteja riittänyt, ettei tarvitse tiskirättejä alkaa tekemään. Tästä nyt kuitenkin tuli tällainen. Katsotaan onko tästä mihinkään. Rätissä on alussa epämuotoisuutta, kun vedin viimeisestäkin välistä silmukan vaikkei saisi. Alussa sentään tiesin tehdä ketjusilmukan, ettei tule aivan vino rätti. Ja lähellä loppua sitten taas unohdin vetää langan toiseksi viimeisestä välistä niin, että hukkasin noin tusinalta viimeiseltä kerrokselta viimeisen silmukan. Mutta noin pääasiassa homma alkoi luistaa. Opetin koukkuamisen äidillekin.


Projekti: Tunisian crochet dishcloth (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 54 silmukkaa
Koko: 24 cm x 24 cm
Lanka: Oranssi Novita Alabama
Menekkki: 42 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Fiilis: Opin koukkuamaan. Jei!

Ongelmaksi tosin muodostui niska ja hartiat. Tätä kuten värttinäkehräämistäkään en osaa tehdä jännittämättä niskaa ja hartioita ja sain kärsiä päänsärkyä tämänkin vuoksi. Harmi. Koukkuaminen oli yllättävän mukavaa. Koukkuamis(ja virkkaus)asentoa opin onneksi nyt muuttamaan niin etten paina yliliikkuvaa peukaloparkaani nurinpäin kaksinkerroin kippuralle. Virkkaaminen on aina ollut hankalaa ja tuskallista, kun peukalo rasittuu kohtuuttomasti. Yritin myös opetella kinnasneulan käyttöä, mutta se on edelleen mystistä. Sain aikaiseksi vain solmuisen lankasumpun. Aina ei voi onnistua

3 kommenttia:

PikkuUnelmia kirjoitti...

Alku aina hankalaa! Loppujenlopuksi tuohan on oikein kaunis ja tasainen tiskirätti!

Heidi kirjoitti...

Hitsiläinen, itsekin haluaisin joskus kokeilla koukkuamista. Yhdessä Strömsön jaksossa se oli niin helpon näköistä. Mut tunnetusti kun kaikki ei mene ihan just niiku siellä, ni osaan jo valmiiks aavistaa millanen työ ja tuska siitä tulis :)
Mäkin ekana epäilin noita tiskirättejä, mutta tein niitä kaks, lähinnä mallitilkuiksi neulekurssilla, ja on ne kyllä hyvin toimineet käytössä. Ja mikä parasta; ne voi pestä pesukoneessa! Vielä kun joku pesis sitä pyykkiä joskus...

MariL kirjoitti...

Hienoa! :) Koukkuaminen on kyllä "koukuttavaa", mutta totta on tuo, että se rasittaa niska-hartiaseutua enemmän mitä tavallinen virkkaaminen tai neulominen, johtunee varmaankin siitä pitkästä työvälineestä. Itselläni ainakin oli melko työlästä koukuta, kun tein syksyllä liivin, joka tehtiin yhtenä kappaleena helmasta kainaloihin, eli niitä silmukoita oli siinä koukkuamiskoukulla aika monta sataa. Se oli minun ensimmäinen koukkuamistyöni, näin jälkikäteen ajatellen olisi voinut aloittaa aluksi jostain helpommasta kuten tiskirätistä. ;)

Rätissä (tai luutussa, kuten minä sanon) ei ole niin väliä, onko reunat suorat vai vinot, sehän on vain siivousväline. :)