lauantai 13. helmikuuta 2016

Pitsihuivi oikein pitkän kaavan kautta


Sain yhden oikein UFOn neulottua ja ehkä hieman kummallisesta syystä. Olen jännittäjä. Olin eräänkin kerran stressineuleen tarpeessa. En käy juuri koskaan konserteissa, vielä vähemmän isoissa konserteissa ja olin aivan täpinöissäni Cheekin stadionkonsertista. Tikutin vimmatusti muutaman viikon huivia, sillä, se edellytti keskittymistä enkä voinut vaeltaa edes takaisin levottomasti ja murehtia ehdinkö viimeiseen bussiin, jolla pääsen kotiin. Reissu meni tietysti aivan nappiin ja jännitin turhaan, kuten aina. Ja vaikka stadionkeikka oli elämys, muttei parin viikon murehtimisen väärti. Päättelin siis huivin joskus elokuussa 2014, mutta pingottaminen jäi ja unohtui. Inhoan suorakaiteiden pingottamista, sillä minulla ei ole pingoitusrautoja. Sadoilla nuppineuloilla ei saa niin suoraa reunaa, että ne näyttäisivät siedettäviltä. Pitäisi varmaan investoida, eikä valittaa vuodesta toiseen samaa asiaa. Lopulta äiti pakotti ja sain huivin pingotettua.


Huivin olen näemmä aloittanut keväällä 2012 eli kauan sitten sitten. Olin innoissani uudesta kirjastani ja pitkään kuolaamastani mallista. Olin himoinnut Jane Sowerbyn Victorian Lace Today'tä nimen omaan tämän ohjeen vuoksi. Aloitin innoissani projektin ja se ei ottanut onnistuakseen. Jotenkin molemmilla puolilla neulottava pitsi ei sopinut minulle, vaan virheitä tuli luvattoman paljon purin alun muutaman kerran ja kuvion siirtymänkin kerran jos toisenkin. Lopulta neule jäi siihen ensimmäisen reunan loppuun, missä pitäisi aloittaa keskipaneeli. Ehkä olin huonompi neuloja silloin muutama vuosi sitten, sillä huivi ei vuonna 2014 tuntunut puoliksikaan niin vaikealta. Tällaisessa projektissa elämänlangat ovat tarpeen ja huivissa oli useita ohuita puuvillalankoja rivin läpi pujotettuna, sillä näin ohutta lankaa ei voi purkaa huolettomasti puikot pois ja vetää, jos aikoo saada samat silmukat takaisin puikoille.

Projekti: Alpine Knit Shawl (Ravelry)
Ohje: Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border by Jane Sowerby (Victorian Lace Today)
Koko: 175 cm x 50 cm
Lanka: Luonnonvalkoinen Garnstudio Drops Lace
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Lanka on Dropsin alpakkasilkkipitsilankaa, Lacea, joka on aivan ihanaa hiplata, mutta miltei tuskastuttavan ohutta neuloa. Saa nähdä tuleeko kahdesta jäljellä olevasta huiveja vai ei. Mielentila pitää ainakin olla oikea, jotta kärsivällisyys riittää. Toisaalta helpompi malli saattaisi tulla neulotuksi alle neljän vuoden. Terävät pitsipuikot ovat kyllä tällaisessa projektissa aivan ehdottomat. Millään tylpillä markettipuikoilla en taatusti jaksaisi tätä lankaa tikuttaa. Neulominen on minusta ehdottomasti välinelaji. Oikeat puikot oikealle langalle. Lanka ei loppunut kesken, mutta monella on loppunut, joten epäilen, että tiheyteni on taas hieman tiivistä. Punnitsin lankaa lopussa kuvion toistojen välissä, joten osasin laskea oikean kohdan aloittaa toinen reuna ja lankaa jäi pari metriä jäljelle. Ehkäpä 2,75 millin puikot olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta sitten olisin varmaankin ollut vaarassa joutua kerjäämään lisänöttöstä. Toisaalta pidän hiukan tiiviimmästä pitsistä kuin neulojat keskimäärin.

Ohje on ihan selkeä, mutta kaaviot eivät. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi kannattanut piirtää kaaviot uudelleen. Se olisi helpottanut hommaa ja vähentänyt virheitä. Tuskin missään on niin kauhean pieniä kaavioita kuin Victorian Lace Today -kirjassa. En ymmärrä, miten muutaman millin ruudukkoon on päädytty. Kirjassa on selvästi panostettu huivikuviin, eikä ohjeisiin. Reunakuvio on sitä vaativampaa pitsiä, sillä kuviota neulotaan molemmin puolin. Etenkin nurin yhteen neulottavien silmukoiden kanssa pitää olla tarkkana, että kavennukset kallistuvat oikeaan suuntaan. Keskipaneeli on nurjalla puolella pelkkää nurjaa, mikä helpotti valtavasi huivin neulomista. Sentään osassa huivia, ei tarvinnut tuijottaa koko ajan tarkkaan neulomustaan.



Olen kyllä jonkin verran ylpeä siitä, että sain tämän lopulta valmiiksi. Langan päät päättelin tänään ennen kuin säntäsin ulos sään seljettyä hetkellisesti. Vettä ja räntää alkoi sataa tätä kirjoittaessani. Projektin aloittamisesti on kohta neljä vuotta aikaa, joten olihan se aikakin jo saada valmiiksi. Toivottavasti sille tulee käyttöä. 

12 kommenttia:

routa kirjoitti...

oih, ihana, tää on kyllä yksi kirjan kauneimmista huiveista. joskus sitä itsekin miettinyt tehdä, mutta toistaiseksi on vielä jäänyt, ehkä sitten joskus

Judiuni kirjoitti...

Kiitos Routa! Suosittelen kyllä tämän neulomaan, jos haluaa haastaa itseään. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis huivi. Kanatti viimeistellä valmiiksi. Voisiko kaavioista ottaa suurennetut kopiot helpottamaan neulomista?
M@

Anu / Ei kissa karvoistaan kirjoitti...

Upea! Mullakin ois tuolla pari suorakaiteen muotoista huivia odottamassa pingotusta, mutta kun ei vaan yhtään inspaa ryhtyä puuhaan. Ne on valmistuneet ennen esikoisen syntymää eli varmaan joskus vuonna 2011. :D

Judiuni kirjoitti...

Kiitos Anu ja M@!

Kaavioiden ruudut ovat 2 mm kertaa 1 mm. Siis oikeasti kaksi kerta yksi MILLImetriä. Mittasin. Isot kaaviot varmaan kannattaa kopioida suuremmaksi, mutta pienet on kätevintä piirtää kaavio-ohjelmalla uudestaan mielekkääseen kokoon.

Suosittelen ottamaan itseään niskast kiinni ja pingottamaan. Pitsihuivi ovat niin ihania pingotettuina.

Lankakeiju kirjoitti...

Todella kaunis huivi! Kannatti tehdä loppuun.

Annika kirjoitti...

Mielettömän upea huivi!

Judiuni kirjoitti...

Kiitos Annika ja Lankakeiju! :)

Ingi kirjoitti...

Aivan hurmaava huivi!

Judiuni kirjoitti...

Kiitos Ingi! :)

MiunMaun kirjoitti...

Ihan mieletön huivi, niin kaunis. Minä joutuisin keräämään rohkeutta vuositolkulla ennenkö uskaltaisin edes aloittaa näin monimutkaista neuletta. Kaunista, kaunista.

Judiuni kirjoitti...

Voi Kiitos MiunMaun. :)