Pitsihuivi oikein pitkän kaavan kautta

Sain yhden oikein UFOn neulottua ja ehkä hieman kummallisesta syystä. Olen jännittäjä. Olin eräänkin kerran stressineuleen tarpeessa. En käy juuri koskaan konserteissa, vielä vähemmän isoissa konserteissa ja olin aivan täpinöissäni Cheekin stadionkonsertista. Tikutin vimmatusti muutaman viikon huivia, sillä, se edellytti keskittymistä enkä voinut vaeltaa edes takaisin levottomasti ja murehtia ehdinkö viimeiseen bussiin, jolla pääsen kotiin. Reissu meni tietysti aivan nappiin ja jännitin turhaan, kuten aina. Ja vaikka stadionkeikka oli elämys, muttei parin viikon murehtimisen väärti. Päättelin siis huivin joskus elokuussa 2014, mutta pingottaminen jäi ja unohtui. Inhoan suorakaiteiden pingottamista, sillä minulla ei ole pingoitusrautoja. Sadoilla nuppineuloilla ei saa niin suoraa reunaa, että ne näyttäisivät siedettäviltä. Pitäisi varmaan investoida, eikä valittaa vuodesta toiseen samaa asiaa. Lopulta äiti pakotti ja sain huivin pingotettua.

Huivin olen näemmä aloittanut keväällä 2012 eli kauan sitten sitten. Olin innoissani uudesta kirjastani ja pitkään kuolaamastani mallista. Olin himoinnut Jane Sowerbyn Victorian Lace Today'tä nimen omaan tämän ohjeen vuoksi. Aloitin innoissani projektin ja se ei ottanut onnistuakseen. Jotenkin molemmilla puolilla neulottava pitsi ei sopinut minulle, vaan virheitä tuli luvattoman paljon purin alun muutaman kerran ja kuvion siirtymänkin kerran jos toisenkin. Lopulta neule jäi siihen ensimmäisen reunan loppuun, missä pitäisi aloittaa keskipaneeli. Ehkä olin huonompi neuloja silloin muutama vuosi sitten, sillä huivi ei vuonna 2014 tuntunut puoliksikaan niin vaikealta. Tällaisessa projektissa elämänlangat ovat tarpeen ja huivissa oli useita ohuita puuvillalankoja rivin läpi pujotettuna, sillä näin ohutta lankaa ei voi purkaa huolettomasti puikot pois ja vetää, jos aikoo saada samat silmukat takaisin puikoille.

Projekti: Alpine Knit Shawl (Ravelry)
Ohje: Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border by Jane Sowerby (Victorian Lace Today)
Koko: 175 cm x 50 cm
Lanka: Luonnonvalkoinen Garnstudio Drops Lace
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Lanka on Dropsin alpakkasilkkipitsilankaa, Lacea, joka on aivan ihanaa hiplata, mutta miltei tuskastuttavan ohutta neuloa. Saa nähdä tuleeko kahdesta jäljellä olevasta huiveja vai ei. Mielentila pitää ainakin olla oikea, jotta kärsivällisyys riittää. Toisaalta helpompi malli saattaisi tulla neulotuksi alle neljän vuoden. Terävät pitsipuikot ovat kyllä tällaisessa projektissa aivan ehdottomat. Millään tylpillä markettipuikoilla en taatusti jaksaisi tätä lankaa tikuttaa. Neulominen on minusta ehdottomasti välinelaji. Oikeat puikot oikealle langalle. Lanka ei loppunut kesken, mutta monella on loppunut, joten epäilen, että tiheyteni on taas hieman tiivistä. Punnitsin lankaa lopussa kuvion toistojen välissä, joten osasin laskea oikean kohdan aloittaa toinen reuna ja lankaa jäi pari metriä jäljelle. Ehkäpä 2,75 millin puikot olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta sitten olisin varmaankin ollut vaarassa joutua kerjäämään lisänöttöstä. Toisaalta pidän hiukan tiiviimmästä pitsistä kuin neulojat keskimäärin.

Ohje on ihan selkeä, mutta kaaviot eivät. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi kannattanut piirtää kaaviot uudelleen. Se olisi helpottanut hommaa ja vähentänyt virheitä. Tuskin missään on niin kauhean pieniä kaavioita kuin Victorian Lace Today -kirjassa. En ymmärrä, miten muutaman millin ruudukkoon on päädytty. Kirjassa on selvästi panostettu huivikuviin, eikä ohjeisiin. Reunakuvio on sitä vaativampaa pitsiä, sillä kuviota neulotaan molemmin puolin. Etenkin nurin yhteen neulottavien silmukoiden kanssa pitää olla tarkkana, että kavennukset kallistuvat oikeaan suuntaan. Keskipaneeli on nurjalla puolella pelkkää nurjaa, mikä helpotti valtavasi huivin neulomista. Sentään osassa huivia, ei tarvinnut tuijottaa koko ajan tarkkaan neulomustaan.

Olen kyllä jonkin verran ylpeä siitä, että sain tämän lopulta valmiiksi. Langan päät päättelin tänään ennen kuin säntäsin ulos sään seljettyä hetkellisesti. Vettä ja räntää alkoi sataa tätä kirjoittaessani. Projektin aloittamisesti on kohta neljä vuotta aikaa, joten olihan se aikakin jo saada valmiiksi. Toivottavasti sille tulee käyttöä. 

Hyvää palmusunnuntaita

Olen kärsinyt viime aikoina startiitista ja aloitellut uusia projekteja vähän turhan innokkaasti. Toivottavasti saan jotain pian valmiiksi, ettei projektien määrä leviä käsiin ihan totaalisesti.

Puikoillani on ihan ihka ensimmäiset sormikkaat. Ja minun pitit tietysti aloittaa vaikeimmasta päästä. Julia Mueller aka. Laris on sormikasmaailman Cookie A. ja Cat Bordhi. Ostin kolme hänen ohjeistaan, kun hänellä viimeksi oli kolme kahden hinnalla tarjous. Iski joku Sulo Vilén -kohtaus. Hänen mallinsa ovat mahtavia ja tämä Lady Sunshine -niminen malli aloitetaan luomalla 6 silmukkaa peukalon päähän. Ei, tämä ei ole aprillipila, vaikka aprillipäivä onkin. Purettuani peukalokiilan muutamaan kertaan olen miettinyt olisiko pitänyt kuitenkin aloittaa perinteisemmistä malleista. Lankana on ihanaa Cascade yarnsin Heritagea vadelmanpunaisena.

Dropsin Lace on odotellut toista vuotta puikoille pääsemistä, mutta loin silmukat viime viikolla, kun hoksasin, että haluan tehdä siitä juuri Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border -huivin kirjasta Victorian Lace Today. Malli on siitä ihana, että reuna neulotaan keskipaneelin kanssa yhtaikaa eikä tässä joudu ompelemaan tai neulomaan erillisiä reunoja. Lace on vielä ihanampaa neulottavaa kuin kuvittelin. Lupaava alku tyssähti virheeseen, mutta kyllä tästä vielä noustaan. Huivin reunakuvio on aitoa pitsiä eli kuviota neulotaan myös nurjalla puolella. Keskipaneeli on tavallista pitsiä ja saan onneksi suurimman osan nurjista kerroksista neuloa nurin.

Kolmas uusimmista projekteistani on Hemlock Ring Blanket. Pieni torkku peitto on tarkoitus neuloa puolukanpunaisesta seiskaveikasta. Olen päättänyt tuhota kammolangan lankavarastostani ja ajattelin, että sievä pikkupeitto voisi olla hyvä projekti. Etusormeni ei vaan pidä seiskaveikan neulomisesta. Langanohjaimessa on suneinen rantu, joka on tällä menolla vereslihalla. Täytynee pyörähtää apteekissa hakemassa jotain sopivaa ihoteippiä. Alunperin langasta piti tulla palmikkoliivi, mutta tajusin onneksi, etten moista palmikkohaarniskaa tai luotiliiviä tarvitse. Onneksi ortin KnitPron irtopääpuikot ja nyt minulla on tarpeeksi suuret puikot tähän ja voin vaikka lisätä lopussa kaapeleita, että silmukan mahtuvat puikolle.

-----------------------

Maaliskuun langankulutukseksi muodostui 600 grammaa ja hieman yli kaksi kilometriä. Jännästi pääsen kuukausi toisensa jälkeen aina enemmän tai vähemmän samoihin lukemiin. Nyt sain vähän enemmän kulutettua grammoja, mutta metrit eivät lisääntyneet. Neulon huikean tasaisesti noin 2 kilometriä kuussa mikäli en telo käpäliäni tai muusta syystä kykene neulomaan. Lisäksi hävitin myymällä 350 grammaa lankaa ja ostin 650 grammaa lankaa joten sain lankavaraston pienenemään 300 grammalla. Koko alkuvuoden lankatase sen sijaan on 700 grammaa plussan puolella. Huono hetki himoita villapaitalankoja.

PS. Mitään aprillipilaa ei ole eikä tule, sillä en ole pilojen ystävä.

Pitsipuikot

Jaksoin sitten laittaa Vuorelmalle kuitenkin eilen mailia, että olisin kuitenkin ne pitsipuikot halunnut ja tänään tuli heti ne pitsi-Addit ja palautuskuori väärille puikoille. Pitänee huomenna postittaa takaisin päin. Heti täytyi tietysti kokeilla millaiset ne pitsipuikot ovat ja ihastuin. Tavalliset Addit eivät aiheuttaneet mitään kummoista reaktiota. Hyviä ja laadukkaita puikkoja nekin ovat, mutta nämä pitsipuikot ovat ihan omiaan. Hieman liukas Teeteen Elegant tuntui paljon mukavammalta neuloa heti, kun vaihdoin pitsipuikkoihin. Taidan jossain vaiheessa tilata vielä 3,5 ja 4,5 milliset pitsipyöröt, kunhan vain raaskin. Näillä on paaaljon parempi neuloa pitsihuiveja. <3

Aeolian on edistynyt kivasti, vaikka olen rajoittanut sen neulomista, jotta joululahjahuivit edistyisivät. Aeolian on pidemmän aikavälin projekti helmien ja käyttötarkoituksen puutteen vuoksi. Katsellaan tosiaan lopputulosta sitten joskus. Ehkä keväällä. xD

Print O' The Waven suhteen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Reunus ei tuntunut edistyvän lainkaan, mutta nyt olen miltei puolivälissä, mutta nyt kerä näyttää huvenneen hälyyttävästi. Itku tulee, jos lanka loppuu. Sen kun piti riittää ihan hyvin. Victorian Trellis sen sijaan odottelee reunuksen neulonnan aloitusta edelleen. Hirvittää jo valmiiksi. Itseni pituisessa huivissa, kun reunaa riittää vielä enemmän kuin Printissä. x_x

Helmiostoksilla

Aeolian Shawl on poltellut mieltäni keväästä asti. Se on ollut välillä jonossani, mutta olen sen kerta toisensa jälkeen poistanut helmien ja nyppyjen takia. Melko tasan vuosi sitten ostamani Teeteen Elegant sopisi varmaan tähän hyvin. Se on ollut kerran puikoilla, mutta minulla oli varmaan liian suuret puikot, eikä siitä tullut mitään. Enkä jostain syystä lämpene Swallowtail -huivin ohjeelle. Toinen vyyhti on edelleen kerimättä. Kun merinosilkki alkoi tuntua jo ihan helpolta neulottavalta, uskalsin alkukuusta taas ajatella Elegantin neulomista. Aeolianiin saattaisi se just ja just riittää, mutta ne helmet. Konsultoin helmieläimiä ja -esineitä harrastavaa pikkusiskoani ja tänään sain aikaiseksi lähteä Kärkkäiselle helmiostoksille. Halusin helmiäisenvärisiä helmiä ja minua hieman harmitti ostaa sisältä punaliloja helmiäisenvärisiä, kun vaaleampia en löytänyt, mutta kokeeksi lankaan pujottamani helmet näyttävät itseasiassa hyvältä. Helmi on sisältä aikalailla langan värinen, mutta helmiäispinta saa sen näyttämään hyvältä langassa. Laskeskelimme, että kaksi pussia helmiä riittää reilusti ja lopuille on sitten jotain muuta käyttöä . Ohuempi virkkuukoukku piti myös ostaa, sillä millinen koukkuni ei taida mahtua ainakaan langan kanssa helmestä läpi. O,6 millinen koukku tuntui toimivan hyvin helmien ja ohuen langan kanssa. Helmipusseissa ei lue mitään kokoa, mutta koko sattuu hyvin langalleni. Nyt tekisi mieli jo luoda silmukoita, mutta täytynee yrittää hillitä, ettei käy niin, että huomaan kärsiväni startiitista. Merinosilkkinen Vicorian Trellis -huivi pitäisi saada ensin valmiiksi, niin saisin elegantin Addeille. Vielä kun ne nypyt eivät veisi hermoja sitten joskus, kun niitä joudun neulomaan.

Gail aka. Nightsongs -huivista vielä kerran

Sain viimein kysyttyä auttaisi kämppis huivin kuvaamisessa ja auttoihan hän. Nyt on kerrankin kivat kuvat huivista. Tausta on karu, mutten kehdannut juoksuttaa mihinkään kauemmas kuvaamista varten. Gailista tuli oikeastaan todella kaunis. Mitenkähän mahdan raaskia huomenna luopua ja luovuttaa Itellan riepoteltavaksi?

En ollut pääteltyäni vielä läheskään niin tyytyväinen kuin nyt. Inhosin huivin keskellä oleviä "suunnattomia" reikiä. Kaipasin kovasti keskisilmukkaa ja langankiertojen rivejä reunoihin, mutta nyt se ei enää paina mieltä. Toista tuskin teen. Projektina en pitänyt, mutta lopputulos on kaunis. Reunakuvion kanssa olin vaipua epätoivoon, kun en aluksi tajunnut kaaviossa piilevää virhettä ja sitten loppui lanka. Onneksi hoksasin virheen ja Talutinilta sain lisää lankaa. Asiat järjestyvät kuten aina. :)

Kokoa tuli reilusti, vaikka juuri pääteltynä huivi tuntui pienehköltä. Pingottaessa loppui matto kesken enkä repinyt kovin paljoa. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan tehdä hehtaarin kokoista huivia. Repimällä olisin varmasti saanut kokoa kymmenen tai viisitoista senttiä molempiin suuntiin, mutta pääasia on se, että huivi on suora ja laskeutuu kauniisti. Kamena sopi hyvin tälle mallille hyvin. Sitä tulee puikoille jatkossakin, sillä se on yksi suosikkilangoistani.



Ohje: Gail aka. Nightsongs (pdf)
Koko: noin 250 cm x 100 cm
Lanka: Teetee Kamena 130 grammaa, tumman violetti
Puikot: Pony 4,5 mm 60 cm pyöröt

Suuri kiitos Annalle kuvausavusta! :)



Victorian Trellis ja Print O' The Wave -huivit ovat edistyneet kivasti. Suuri kiitos ohjeista reunan suhteen. Ei olisi äkkiseltään tullut mieleen ottaa sukkapuikkoa. Printin reuna alkoi sujua myös sen takia, että muistin tarkistaa Ravelrysta erratan. Kaavioissa on virhe ja ilmankos en saanut silmukkamääriä täsmäämään mitenkään. :K

Langan väliaikaissijoituspaikka

Joku on ostanut uuden posliinipaljun langoilleen. Langat ja keskeneräiset työt keräävät vähemmän hiuksia ja pölyä astioissa. Ja astia kelpaa alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa tarvittaessa. Kätevää. Kultakeramiikan salaattikulhoon majoittui heti pesun ja kuivauksen jälkeen Victorian Trellis -huivi. Huivia on jo puolisen metriä valmiina. Edistyminen on hidasta, mutta varmaa. Kyllä tästä vielä joskus sinne reunaan päästään. Kiitos vinkeistä pitsihuivien reunuksiin. Käyn kohta sukkapuikolla käsiksi Print O' The Waven kimppuun.

Syksyn Knitty on ilmestynyt ja jaksoi jälleen yllättää. Ei olisi tullut mieleenikään aloittaa sukkaa kantapäästä. Olin pudota tuolilta kesken puhelun, kun näin tuon ohjeen. Cookie A on jälleen suonut meille köyhille yhden ihanan sukkaohjeen. Täytyy jossain vaiheessa tuokin testata. Olisipa varaa tilata Cookien sukkakirja ja mallit nettisivuilta...

Unelmanpehmeyttä

Kaavio A tuli iltasella neulottua ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, että olen ihastunut. Jos ja kun Victorian Trellis -huivi valmistuu, niin en kyllä raaski pois antaa. Kuvio on sopivan monimutkainen ollakseen mielenkiintoinen, mutta kuitenkin mieleenjäävä. Nyt kun tulen ohuen langan kanssa toimeen niin osaan nauttia sen ylellisyydestä. Toivottavasti lopputulos on yhtä ihana kuin kuvitelmissani.



Kirpputorilta tarttui mukaan nyssykkä, jossa luvataan olevan sata grammaa Drops Vivaldia. Ilman vyötettä hieman epäilytti, mutta muistiini on syöpynyt kuvat Miia-Rebekan kauniista North Roë -huivista, joka on ruskeaa Vivaldia. Dropsin lankoja en ole koskaan missään nähnyt, enkä langasta muuta tiennyt kuin, että mohairia se vissiin on, mutta en kyennyt kolmen euron nyssykkää sinne jättämään. Kassalla hinta laski puoleen ja kotona pääsin hiplaamaan kahta unelmanpehmeää pilvenhattaraa ohuinta mohairia, jota olen koskaan nähnyt. Ja metrejäkin olisi Ravelryn mukaan yhteensä reilut viisi ja puoli sataa. Kyllähän siitä jo jonkin kokoinen huivi tulee. :D

Huivitehtaalta päivää

Intoni Sommerwind-huivia kohtaan laimeni. Kokeilin Hjertegarniakin, mutta se ei tuntunutkaan yhtä pehmeältä pitsinä kuin kerällä. Addeilla näitä siis. En onneksi innostunut ihan kauheasti Addeista. Hyvä puikot ne ovat, muttei tullut sellaista oloa, etten enää muilla suostu neulomaan. Sukkapuikoista käytän aina Knitpicks Harmonyitani, kun se on mahdollista. En muista käyttäneeni harmaita sukkapuikkoja KnitPicksien oston jälkeen.



Kokeilin Addejani Wetterhoffin Veeraan, mutta 4,5 milliä on liikaa niin ohuelle langalle. Pitsi tuntui vähän turhan paljon kalaverkkoa. Vaihdoin nelimillisiin puikkoihin ja valitsin ohjeeksi Eunnu Jangin Print O' The Wave -huivin(arkistolinkki). Olisin halunnut neuloa jonkun Victorian Lace Today -kirja ohjeista, mutta yhdestä vyyhdistä ei oikein riitä suosikkimalleihini siitä kirjasta. Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border -huivi oli yksi mahdollisuus, mutten jaksanut keskittyä niin paljon, että molemmilla puolilla tehtävä pitsi olisi onnistunut. Joten tyydyin toiseen kauniiseen, joskaan ei niin vanhaan, malliin. En aio tehdä keskipaneelia kahdessa osassa, sillä en halua huiviin rumaa saumaa keskelle huivia, mutta muuten seurailen ohjetta.

Tajusin Veeraa neuloessani, että olen käyttänyt ohuille huivilangoille liian paksuja puikkoja. Sekä Teeteen Elegant että Grignascon MerinoSilk ovat jääneet parin kokeilun jälkeen marinoitumaan lankapusseihin. Otin myös merinosilkin esiin ja kokeilin kolmen ja kolmen ja puolen millin puikoilla neuloa tilkkua. Päädyin Victorian Lace Todayn suosikkimalliini Large Rectangle in Leaf and Trellis Pattern with Trellis Border, jota jatkossa nimitän Victorian Trellis-huiviksi. Olen jo toista vuotta tuskaillut merinosilkin kanssa. Sen keriminen oli pitkä ja tuskallinen prosessi. Kerimisen kamaluuden jälkeen en ollut muistaakseni kovin innostunut sitä enää neulomaan, eikä se sitten onnistunutkaan. En ole edelleenkään ihan varma onko näin ohuita lankoja tarkoitus neuloa kaksinkertaisena, mutten keksinyt mitään järkevää tapaa saada lankaa kerityksi enää uudestaan niin, että sen voisi kaksinkertaisena neuloa. Neuloin yhden kerran Kaavion A, mutta sitten pudotin vahingossa reunasilmukoita, joita en enää saanut nostettua oikein ja näin jälkeenpäin hoksasin mokanneeni sen. Luulen kuitenkin, että tästä hämähäkinseitistä tulee vielä huivi, vaikka olen sitä pitkään epäillyt. Mutta toisaalta se taisi olla liian paljon (metrejä) liian pian. Minulla oli vyyhdin kerimisestä liian vähän kokemusta.



Minun ei pitäisi mennä mihinkään lanka myyvään kauppaan, edes vahingossa. Lähdin ostamaan syksyn maastoreissuja varten termospullon ja sitten tarttui mukaan ihan vahingossa Novitan Luxus Alpacaa. En olisi uskonut, että alle neljä euroa kerä saa täysalpakkaista lankaa. Luultavasti huivitehtaalla suihkitaan alpakkaa tulevaisuudessa. Olen katsellut Physalis-kaulahuivia(ravelry) sillä silmällä jo pidempään. Sopisikohan siihen vähän ohuempi lanka. Ajattelin jotain näyttävämpää väriä, mutta tuo saa nyt kelvata.

Kiitos paljon kommenteista! Saa laittaa lisää :)