Voi rähmä

Taas on huono päivä. Mistään ei tule mitään. Siis aivan ihanteellinen vaihtoparin arvonnalle. (Älä Kirsi panikoi! Kunhan vain valitan. Asia järjestyy kyllä.) Koko karmeus siis kruunataan sillä, että pitää tehdä lapaset, joista juuri jouduin toteamaan, etten osaa niitä tehdä ja tietenkin vielä väristä, jota en siedä. Jipii. Huomenna on tentti, enkä ole vielä aloittanutkaan. Päätä särkee taaaaaas. Kämppis on sotkenut yhteiset tilat taas aivan karmeaan kuntoon. Kestittäisi kaverinsa muualla. Aivan tajuttoman hienoa. No, omaa tyhmyyttähän tämä kaikki on. Tenttiin on luettava, lupaukset on pidettävä ja lääkäriaika tilattava. Kai sitä sitten selviää. Jos vaikka suklaa auttaisi tai lohtulanka. Sitten niihin varsinaisiin neuleasioihin.

Baijerilaisten kakkos versio meni purkuun. Lanka ja kuvio eivät vain keskustelleet keskenään kuin ehkä siedettävästi. Hjertegarnin sock 4 trädetille on keksittävä jotain muuta käyttöä. Samoin kuin Zitron Trekking Pro Natura, josta kokeilin Baijerilaisten kolmatta versiota. Haaveena oli baijerilaiset polvisukat. Tuo lanka on aivan kamalaa närua. Plääh! Maksoin itseni siitä kipeäksi.

Vaikka edelliset lapaset ovat edelleen hieman kummalliset, tai lähinnä sen takia, piti ottaa puikoille uudet. Malli on jälleen Haaviston kirjasta. Tällä kertaa numero 95. Se ihana perhoskuvio, johon ihastuin ensinäkemältä. Lankana on jälleen Novitan Floricaa sinisena ja vaaleanpunaisena. Lapasta pitää taas varmaan lyhentää. Teen yksinkertaisen kuvion toiselle puolelle ja lisään peukalokiilan ja toivon erittäin kovasti, että nyt onnistuu, sillä yhden parin aioin tehdä siskolle ja vaihtoon pitäisi siis pykätä lapaset myös. En ymmärrä sitä, että ihmiset valittavat kantapään vaikeutta. Peukalo on paljon hankalampi.

Lopuksi kuva Icaruksesta. Pääsin viimein aloittamaan Icarukseni Novitan Kid Mohairista. Olen tainnut olla muutemalta luennolta pois kipujeni takia. Tämä lanka oli jossain vaiheessa suosikkilankani. En ole neulonut tätä aikoihin ja en voi enää käsittää mitä olen mahtanut ajatella. Tämähän on ihan kamalaa lankaa. Nöyhtää ja höttöä irotaa kauheasti ja purkaminen on vähintäänkin epämiellyttävää. Laitoin aamulla ihkauudet mustat farkut jalkaan ja sylini oli luennon lopuksi täynnä ikävää nöyhtää. Kiva kiva. Huivi edistyi yhden luennon aikana kauheaa vauhtia. Pelkään, että siitä tulee liian iso. Viimeksi tein äidille liian pienen huivin. Miksei mikään ikinä onnistu? Millähän tämän päivän pelastaisi?

Valmiit lapaset

Ensimmäiset haavistolapaset valmistuivat kaikkien peukalo-ongelmien jälkeen. Lopputulos ei ole kovin kummoinen, mutta ainakin ne joustavat ja ovat lämpimät. Ihan hyvin ensimmäiseksi käyttökelpoiseksi lapaspariksi. Lapasiin ei mahdu kämmekkäitä alle, mutta ehkäpä seuraaviin mahtuu. Paukaloiden tyviin tuli isot raiät ja jouduin tekemään epätoivoisia korjailuja sisäpuolelle. Toivotaan, että seuraavat onnistuvat paremmin.

Kirjoneulelapanen, joka joustaa!

Uskomatonta. Edellinen kirjoneuleprojektini oli lähinnä surkuhupaisa kiehkura-lapaset. Lapanen on pitkä ja kapea, eikä jousta lainkaan. En ole koskaan osannut tehdä kirjoneuletta, mutta nyt näyttää hyvältä. Sain eilen illalla inspiraation ja ottaa viime kuussa ostamani Novitan Florica -kerät ja arpomaan niistä pareja kirjoneulelapasia. En osannut kaupassa päättää ja tein paniikkiratkaisun ja ostin kuutta eri väriä. Otin kolmosen puikot ja härkää sarvista. Viidennellä yrittämällä sain joustinneuleen mieleisekseni ja parin purkamisen jälkeen kuviokin alkoi toimia ja se joustaa! Kerrankin puikkokoko, lanka ja malli kohtasivat oikealla tavallla. Lapanen näyttää kuvassa kauhean tummalta, muttei ole luonnossa niin tumma. Värit ovat lähinnä yönsininen ja kanerva. Toivottavasti tulee käyttökelpoiset lapaset, sillä niille on tarvetta.