Ihme räpellystä

Onnistuin sössimään kevätpäiväntasaushuivinkin. Luulin ensin paikantaneeni virheen riville 37 ylimääräiseen langankiertoon, mutta ei sekään lopulta auttanut. Sitten purin kakkosvirjeen pois ja laskin silmukat. Minulla taisi olla 15 ylimääräistä silmukkaan jostain syystä. Purin koko huivin ja neuloin uudestaan ja laskin silmukat muutemaan kertaan. Toinen vihjekin tuli jo neulottua ja kolmaskin on jo pitkällä. Ja ensimmäinen kerä vasta menossa.

Ja sitten se ihmeräpellys. Näyttää oudolta, mutta huivin reunat kaipasivat ylimääräistä pingoituksta, kun ne ovat aika paljon erilaiset kuin huivi muut osa huivista. Tein kai ajatuksissani ylimääräisen tai ylimääräisiä kerroksia, kun tuli niin aaltoilevat reunat. Puolet huivin reunoista tuli pingoitettua. Yritän vielä ehtiä toisen puolen pingottaa ennen lähtöä. Toivottavasti paremmannäköiset reunat kuin tavallisesta pingotuksesta. Tahdon ne aaltoilevat reunat takaisin, enkä piikkejä.

Käväisin lankakaupassa ja sorruin vaaleanpunaisiin Alpaca silk -keriin, kun ei ollut oikein mieleistä sävyä Kamenassa. Kaverille ajattelin tehdä näistä Swallowtail-huivin.

Se on iso!

Sain viimein aikaiseksi pingottaa huiveja. Matto meinasi loppua kesken suruhuivin kohdalla. Yläreunasta olisi saanut pidemmänkin kuin kaksi ja puoli metriä, mutta mattoa ei oikein riittänyt enempään. Reunakuvio muutti huivin muotoakin pyöreämmäksi, joten siitä ei nyt tule kuvaa pingotuksessa. Sitä varten pitäisi siivotakin. Niin paljon puhtia en ole vielä löytänyt, että siivoaisin kunnolla. Reunoja voisi ehkä yrittää pingottaa erikseen, sillä ne ovat jotenkin isommat kuin olisi tarpeen. Täytyy katsella miltä huivi näyttää huomenna pingoituksen jälkeen. Huivi saattaisi olla aaltoilevan reunan kanssa aivan erityisen kaunis.

Ja sitten oikein kuvapläjäys Heartland-huvia.


Heartlandistä tuli pingoituksen jälkeen aivan tajuttoman ihana tai sitten jokainen onnistunut huivi on aivan ihana vasta valmistuneena ja kunnolla pingoitettuna. Pyörähtelin huivin kanssa peilin edessä aivan onnessani. Miten maltankaan luopua tuosta. No onneksi uusia on jo puikoilla. Vaikka olen moneen kertaan päättänyt, etten osta tuota HjerteGarnin Alpaca Silkiä, taidan joutua pyörtämään päätökseni ja sortua jossain vaiheessa siihen ihanaan lilan sävyyn tai vaaleaan roosaan, jotka molemmat ovat varmasti huiveina aivan ihania. Uhrit alkavat vain olla lopussa. En ehkä tarvitse tusinaa pitsihuivia. Toivottavasti pian iskee joku muu buumi tilalle. Pipobuumi voisi olla aika jees. Semmoisia, kun ei oikein ole syntynyt tarpeesta huolimatta.

Huivia huivin perään

Olihan se kevätpäiväntasaushuivi pakko aloittaa. Neuloin eilen ensimmäisen vihjeen ja aloitin toista, mutta rivillä 41 alkoi mättää, eikä se purkamalla pari kerrosta halunnut korjaantua. Mokoma virhe tuli uudestaan ja heitin puikot tiskiin tai siis taikinakulhoon. Minulla, kun on kaikki sopivat astiat lankakäytössä.

Paljon enemmän pieleen meni Fetching-kämmekkäät. Ohjeessa oli jotain kummaa ja en jaksanut alkaa sitä tuijottamaan enempää, joten heitin ohjeella vesilintua ja tein omasta päästäni varresta eteenpäin. Ensimmäinen valmistui jo tänään luennolla ja huomenna tulee varmaan toinen tehtyä. Hyvät tulee, mutta ei ohjeen mukaiset.

Purin ja päättelin uudelleen Heartland-huivin aamun luennolla ja siitä tuli yllättävän iso. En kovasti edes venyttänyt pingottaessani, mutta huivista tuli silti kokoa 220 cm x 100 cm. Olin ajatellut että koko on pienempi, ehkä 170 cm x 65cm. Lankaakaan ei ollut kuin kolme kerää ja HjerteGarnin Alpaca Silk ei ole mitään ohuinta mahdollista. Viimeisen nurjan kerroksen jouduin skippaamaan ja lanka ei riittänyt joustavaan päättelyyn, vaan jouduin tekemään tavallisen. Kaunis tuli ja pingoitettuna se on varmaan vielä ihanampi. Kuvaaminen oli hyvin hankalaa luonnonvalkea huivi luonnonvalkealla matolla ja huonossa valaistuksessa.

Langanriittämättömyydestä

On se kumma, että aina pitää langan loppua kesken. Heartland oli melkein valmis ja sitten tyssäsi viime metrillä. Pitänee purkaa joustava päättely ja päätellä tavallisella tavalla, kun ei tuommoisen pikku pätkän takia viitsi uutta kerää ostaa. Eikä tuo Hjertegarnin Alpaca Silk ole edes mikään kovin ihmeellinen lanka. Harmittaa.

Puikoilla on nyt Fetching-kämmekkäät Teeteen Alpakasta. Lanka ehti olla epäonnistuneena baskerina jonkun aikaa, mutta nyt taitaa onnistua. Teen pidemmät varret kuin ohjeessa, mutta muuten ohjeen mukaan.

Kai se aurinkokin sieltä vielä nousee

Löysin aivan ihanan sukkaohjeen. Polly Jean -sukkaohje näyttää olevan tänään ilmestynyt. Onneksi on Ravelry ja näkee uusimmat uutuudet. Sopisikohan Step Classic noihin. Joku vaalea sävy voisi olla aika jees. Ainakaan tummanliila ei oikein miellytä ajatuksena. Syyhyttäisi aloittaa jo, mutta sopivaa lankaa ei taida olla nyt nurkissa. Toisaalta tekisi kovasti mieli aloittaa kevätpäiväntasaushuivi, mutta ehtisinköhän enää mukaan ja riittäisiköhän into. Lankaakin on vähän huononlaisesti. Budjetti on jo sekaisin vaateostoista ja tulevasta hautajaisreissusta, joten lankakauppaa pitää varmaan vielä välttää ensikuukin. Luonnonvaaleaa Teeteen Alpakkaa olisi aika nafti määrä kaapissa. Minun tuurillani se loppuisi kesken. Samoin Trekking Pro Natura, mutta se on aika tumma sopiakseen ajatukseen. Miksei ihmisellä ole kaappia täynnä erivärisiä Teeteen Kamena -vyyhtejä? Tosin Heartland-huivi HjerteGarnin Alpaca Silkistä pitäisi ensin saada valmiiksi. Valoa on kuitenkin tunnelin päässä. Jaksan jo suunnitella tulevaa. Kunhan hautajaisista selviäisi vielä...

Suruhuivi valmistui

Harvinaisen kamala kuva, mutta menköön. Suruhuivi on ollut valmis jo pari päivää. Siitä tuli aivan ihana, mutten millään jaksaisi sitä pingottaa, kun pitäisi imuroida ennen sitä ja siivota muutenkin ja kun ei jaksaisi oikein mitään. Onneksi ostin 150 grammaa Kamenaa, eikä tarvinnut itkeä langan riittävyyden tai riittämättömyyden takia. Kolmannessa kuviossa tuli kai tehtyä joku ylimääräinen kerros, kun keskityin niin kuuntelemaan mielenkiintoista maisteriseminaariesitystä neidonkengän pölytyksestä. Se on ehkä parasta neulomisessa, kun ei tarvitse edes pitsiä tehdessä ajatella ollenkaan, kun osaa kuvion ulkoa. Muuten huivi on suht ohjeen mukainen ja aivan ihana ja aika iso.

Sain oikein makeat naurutkin tänään, kun satuin nostamaan nojatuolin pehmustetta, joka oli taas valunut ärsyttävän alas. Ja mitäs sieltä alta löytyikään? Se hukkaan joutunut apupuikko (ei edelleenkään hukkunut appiukko xD), jota olen kaipaillut syyskuusta lähtien. Olin jo ihan varma, että se hukkui yliopistolle Clover-sukkia tehdessä, kun sitä ei mistään tullut vastaan. Vähän käyräksi se on mennyt kun monta kuukautta on istunut päällä, mutta se ei menoa haittaa. Pääasia, että löytyi ja parsinneulan kanssa ei tarvitse puljata enää, vaan on pienempikin apupuikko käytössä.

Kiitos kommenteista ja osanotoista.