Ritariperhoshuivi

Lupasin syksyllä neuloa ystäväni äidille vaaleanpunaisen huivin. Vaaleanpunaisen sävy piti olla tarkkaan oikea ja onneksi tiesin heti mitä lankaa haluan. Vaaleanpunaisesta Hjertegarn Alpaca Silk langasta olen tehnyt huivin aiemminkin ja sen vaaleanpunaisessa on jotain sellaista herkkyyttä, jota monesta muusta vaaleanpunaisesta langasta uupuu. Olin päätökseni tehnyt ja ajattelin tehdä huonoista kokemuksistani huolimatta Swallowtail-huivin. Inhoan nyppyjä ja enkä oikein muutenkaan ole ihastunut malliin ja se uhkasi muistaakseni jäädä aika pieneksikin, mutta kuitenkin. Tein päätökseni ja meni lankakauppaan ja juuri oli joku ostanut puserolangat juuri sitä väriä ja jäin ilman. Sitten piti odottaa lisää lankaa saapuvaksi ja joidenkin toimitusvaikeuksien vuoksi en saanut lankaa ennen kuin joululomalta palattuani. Kuukausia piti odottaa, mutten pidä netistä tilaamisesta enkä oikeastaan edes harkinnut sitä, ellei kävisi niin, ettei lankaa tulisi ollenkaan, ikinä.



Mutta hyvää kannattaa odottaa. Väri on niin sopiva, etten yhtään harmittele sitä, että etten ostanut Teeteen Alpakkaa, vaikka se olisi ollut aivan vastaava. Kiittelin moneen kertaan, etten ole luvannut mitään aikataulua. Päätin samalla, etten lupaa mitään aikataulua mihinkään lupaamaani neuleeseen. Maanantaina 11. päivä sain viimein lankani ja pääsin luomaan silmukoita. Olin niin innoissani, että neuloin koko illan. Ja tiistaina Yle Teemalla alkaneen Etelästä pohjoiseen -minisarjan innoittamana kuuntelin erään lempikirjailijani, Elizabeth Gaskellin romaanin North and South Librivoxista. Aika suorastaan lentää, kun kuuntelee mukaansa tempaavaa kirjaa ja mitä jännittävämpi (tai romanttisempi *voih*) kohta, sitä nopeammin puikot suihkivat. Hämmästytin itseni ja varmasti kaikken eniten ystäväni, kun esittelin jo perjantai-iltana valmista (pääteltyä) huivia. Aika pikaisesti valmistui, vaikka itse sanonkin. Viisi (5) päivää on kyllä aika vähän pitsihuivin neulomiseen, mutta niin siinä vain kävi.


Ohje: Swallowtail Shawl (Evelyn A. Clark)
Lanka: Hjertegarn Alpaca Silk vaaleanpunainen 150 grammaa
Koko: 220 cm x 100 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Olin jälleen ahne ja tein kaksi ylimääräistä toista Budding Lace Repeat -kaaviosta ja se kostautui. Jouduin skippaamaan pari kerrosta lopusta ja päättelemään tavallisella tavalla joustavan päättelyn sijaan, kun lanka loppui, eikä minulla ollut mitään intoa purkaa ja tehdä nyppyjä kokonaan uudelleen tai ostaa lisää lankaa. Enkä usko, että sitä lopputuloksesta kukaan huomaa. Nyppyjen kanssa olisin menettänyt hermoni moneen kertaan, mutta onneksi minulla on Addin pitsipuikot. Ne ovat kertakaikkisen ihanat ja onneksi tilasin alkuviikolla Vuorelmalta parit lisää. Sekin matkaväsymyksestä sekaisen olon vuoksi ja en osannut stressata tilauksesta ollenkaan. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Huivi oli hyvin kaunis jo miltei valmiina ja pääteltynä, mutta kuten pitsihuivit yleensä, pingotettuna ne suorastaan puhkeavat kukkaan. Tässä tapauksessa en ole ihan varma olisiko miedompi pingotus ollut parempi. Huivista tuli reikäisempi kuin ajattelin. Nyt huivi matkaa jo viikonlopuksi onnelliselle omistajalleen. En joudu enää näkemään niitä nyppyjä, enkä usko tekeväni toista huivia samalla ohjeella. *kop* *kop*

Kuvat tuli otettua vähän viimetingassa, kun aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta saavat luvan kelvata. Valo on niin kortilla tähän aikaan vuodesta ja aurinko tuntuu paistahan vain silloin, kun olen jossain huivin, kuvausasistentin ja kameran ulottumattomista. Mutta tänään paistoi vähän aikaa kevätaurinko ensikertaa mielestäni tänä vuonna. Kyllä se kevät sieltä tulee.



Postissa tuli tänään ihanuuksia. Sain kirjeen, silmukkamerkkejä ja Marlene-sukkaohjeen piristämään päivääni. Onneksi on ihania ihmisiä ja Ravelry, jossa heihin voi törmätä. Otan silmukkamerkeistä vielä parempia kuvia, jahka kerkiän. Yliopistolta palatessani kipaisin kaupan kautta ja Novitan Tico Tico tarttui mukaan kokeiltavaksi. Samalla löysin alekorista Finlaysonin lakanat halvalla. Nyt vihreää teetä litkimään ja lisää pukudraamaa kaamosväsymyksen karistamiseksi.

Silkkialpakkaa

Lomalta on kotiuduttu opiskelijaboksiin. Julkineulontaa tuli taas harrastettua puolen Suomen läpi ja Ruska sekä Fifi -huivit edistyivät mukavasti. Eilen pidin hyvällä omalla tunnolla lusmuilupäivän, sillä matkustaminen väsyttää aivan kauheasti. Inhoan junassa istumista kovasti, sillä se vetää paikat jumiin ja väsyttää monta päivää eteenpäin. Pitäisi opetella lentämään.



Heti miltei ensimmäiseksi kaupungissa oli singottava itsensä lankakauppaan ja onneksi oli viimein tullut sitä vaaleanpunaista Hjertegarnin Alpaca Silkiä. Olen odotellut jo monta kuukautta, kun se on niin täydellinen lanka lupaamaani huiviin. Tuota herkkää vaaleanpunaista ei jostain mystisestä syystä saapunut tilauksissa lankakauppaan ja minulla ei ollut mitään intoa tilata netistä. Mutta kun ei anna lupaamalleen projektille mitään aikataulua niin tämmöiset piukkujutut eivät haittaa. Kämpillä kaivoin melkein heti pitsipuikot esiin ja aloin etsiä Swallowtail ohjeen tulostetta arkistoistani. Projekti oli pakko saada heti puikoille. Ohjetta olen kokeillut ennenkin, mutta jokin on mättänyt ja olen purkanut. Vissiin aivan samalla langalla kokeilin ja päädyin kuitenkin tekemään Go Fly a Kite -huivin viime keväänä a vissiin Teeteen Elegantia olen myös kokeillut.

Kiitos kaikista kommenteista! <3

No höh

Olin vakaasti päättänyt, että aloitan Aeolian Shawlini vasta, kun joku pitsihuivi on valmistunut, mutten sitten kuitenkaan malttanut odottaa. Aeolian hyppäsi puikoille kuin itsestään, kun pieneksi pettymyksekseni postin tuomasta kirjeestä ei tullutkaan pitsi-Addeja, vaan tavalliset Addit. Olisin halunnut kokeilla mimmoiset ne pitsi-Addit on, mutta ei sitten. Ja neuloin sitten yhdeltä istumalta set-up chartin ja kaksi toistoa yucca chartia. Helmien asettelu tuntuu pikkuisen hankalalta, mutta siihen kyllä harjaantuu. Siellä ne sitten kiiltelevät helmiäisinä ja huivin alku näyttää ihanalta. Vielä, kun joku neuloisi noihin muihin pitsihuiveihin reunat.

Onervainen

Miksi luentoneuleen keksiminen pitää aina jättää viime tinkaan? Tällä kertaa kolme minuuttia ennen lähtöä otin tulostamani ohjeen ja puikot ja lankaa mukaan ja toivoin, ettei mene pahasti pieleen. En muista mitä lankaa alunperin ajattelin Onervaan, mutta käteen sattui syklaaminpunaista Novitan Rose Mohairia. 5,5 millin puikot olivat ainoat isommat vapaana olevista, joten ne oli otettava ja onneksi ne sopivat kivasti roselle. Vähän piti purkailla alussa, mutta kyllä tämä tästä. Jotenkin tuntuu vain hirvittäviltä haloilta niin isot puikot. Ne ovat kauhean jäykätkin, kun en ole tainnut niillä oikein mitään tehdä.

Swallowtail taitaa mennä purkuun. En jaksa kiroilla nyppyjen kanssa ja minulla on sopivampi ohje kiikarissa. Kevätpäiväntaraushuivin neljäs vihje on jo neulottu. Tosin skippasin yhden kuvion kertauksen.

Matkustaminen väsyttää

Reissu on tehty. Plääh. Selvittiin hautajaisista ja muista ihan hyvin. Vielä, kun pääsisi arkeen kiinni niin alkaisi varmaan helpottaa kunnolla.

Tästä epämääräisestä mytystä pitäisi tulla Swallowtail-huivi hyvälle ystävälleni. En ole enää järin ihastunut malliin. Typerät nypyt ovat hankalia tehdä ja HjerteGarnin Alpaca silk olisi paremmin edukseen pitsisemmässä kuviossa kuten Heartland. Täytyy katsoa saanko innoituksen vaihtaa mallia. Miten noista epämääräisistä mytyistä tuleekaan pitsihuiveja?

Sitten pari pikaisesti otettua kuvaa Flower basket -huivista, jonka annoin serkulleni hyvin hyöhäisenä joululahjana. Kaunis tuli, mutta kunnon kuvat jäivät ottamatta, kun aikaa oli vajaat kaksi minuuttia. Teeteen Kamenaa tämäkin.

Sitten vielä päiväntasaushuivia...

Kevätpäiväntasaushuivi on jo pitkällä. Neljäs vihje on jo pitkällä. Kuvissa huivi kolmannen vihjeen valmistuttua. Neljännestä vihjeestä taidan skipata yhden kuvionkertauksen, jos vaikka lanka riittäisi hieman paremmin.

Se on iso!

Sain viimein aikaiseksi pingottaa huiveja. Matto meinasi loppua kesken suruhuivin kohdalla. Yläreunasta olisi saanut pidemmänkin kuin kaksi ja puoli metriä, mutta mattoa ei oikein riittänyt enempään. Reunakuvio muutti huivin muotoakin pyöreämmäksi, joten siitä ei nyt tule kuvaa pingotuksessa. Sitä varten pitäisi siivotakin. Niin paljon puhtia en ole vielä löytänyt, että siivoaisin kunnolla. Reunoja voisi ehkä yrittää pingottaa erikseen, sillä ne ovat jotenkin isommat kuin olisi tarpeen. Täytyy katsella miltä huivi näyttää huomenna pingoituksen jälkeen. Huivi saattaisi olla aaltoilevan reunan kanssa aivan erityisen kaunis.

Ja sitten oikein kuvapläjäys Heartland-huvia.


Heartlandistä tuli pingoituksen jälkeen aivan tajuttoman ihana tai sitten jokainen onnistunut huivi on aivan ihana vasta valmistuneena ja kunnolla pingoitettuna. Pyörähtelin huivin kanssa peilin edessä aivan onnessani. Miten maltankaan luopua tuosta. No onneksi uusia on jo puikoilla. Vaikka olen moneen kertaan päättänyt, etten osta tuota HjerteGarnin Alpaca Silkiä, taidan joutua pyörtämään päätökseni ja sortua jossain vaiheessa siihen ihanaan lilan sävyyn tai vaaleaan roosaan, jotka molemmat ovat varmasti huiveina aivan ihania. Uhrit alkavat vain olla lopussa. En ehkä tarvitse tusinaa pitsihuivia. Toivottavasti pian iskee joku muu buumi tilalle. Pipobuumi voisi olla aika jees. Semmoisia, kun ei oikein ole syntynyt tarpeesta huolimatta.

Huivia huivin perään

Olihan se kevätpäiväntasaushuivi pakko aloittaa. Neuloin eilen ensimmäisen vihjeen ja aloitin toista, mutta rivillä 41 alkoi mättää, eikä se purkamalla pari kerrosta halunnut korjaantua. Mokoma virhe tuli uudestaan ja heitin puikot tiskiin tai siis taikinakulhoon. Minulla, kun on kaikki sopivat astiat lankakäytössä.

Paljon enemmän pieleen meni Fetching-kämmekkäät. Ohjeessa oli jotain kummaa ja en jaksanut alkaa sitä tuijottamaan enempää, joten heitin ohjeella vesilintua ja tein omasta päästäni varresta eteenpäin. Ensimmäinen valmistui jo tänään luennolla ja huomenna tulee varmaan toinen tehtyä. Hyvät tulee, mutta ei ohjeen mukaiset.

Purin ja päättelin uudelleen Heartland-huivin aamun luennolla ja siitä tuli yllättävän iso. En kovasti edes venyttänyt pingottaessani, mutta huivista tuli silti kokoa 220 cm x 100 cm. Olin ajatellut että koko on pienempi, ehkä 170 cm x 65cm. Lankaakaan ei ollut kuin kolme kerää ja HjerteGarnin Alpaca Silk ei ole mitään ohuinta mahdollista. Viimeisen nurjan kerroksen jouduin skippaamaan ja lanka ei riittänyt joustavaan päättelyyn, vaan jouduin tekemään tavallisen. Kaunis tuli ja pingoitettuna se on varmaan vielä ihanampi. Kuvaaminen oli hyvin hankalaa luonnonvalkea huivi luonnonvalkealla matolla ja huonossa valaistuksessa.

Langanriittämättömyydestä

On se kumma, että aina pitää langan loppua kesken. Heartland oli melkein valmis ja sitten tyssäsi viime metrillä. Pitänee purkaa joustava päättely ja päätellä tavallisella tavalla, kun ei tuommoisen pikku pätkän takia viitsi uutta kerää ostaa. Eikä tuo Hjertegarnin Alpaca Silk ole edes mikään kovin ihmeellinen lanka. Harmittaa.

Puikoilla on nyt Fetching-kämmekkäät Teeteen Alpakasta. Lanka ehti olla epäonnistuneena baskerina jonkun aikaa, mutta nyt taitaa onnistua. Teen pidemmät varret kuin ohjeessa, mutta muuten ohjeen mukaan.

Paluu arkeen

Joulu meni aivan poskelleen ja uusi vuosi ei alkanut sen paremmissa merkeissä. Toivottavasti vuosi tästä paranee. Osa joululahjoiksi aiotuista neuleista on edelleen kesken tai pari jopa kokonaan tekemättä! Onneksi se ei muodostunut ongelmaksi, sillä sukuloinnit jäivät väliin isän sairauden takia. No tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Kai. Neuleplääh alkoi vaivata aatonaattona ja en ole sen jälkeen neulonut silmukkaakaan. Muutenkin on vähän hälläväliä-asenne kaikkeen. Paitsi yllättäen alkoi vaivata akvaariokuume. Kevättä kai ilmassa taas. Hohhoijaa.



Heartland-huivin aloitin kai junassa ja se melkein valmistui jouluksi, mutta sillä ei ole väliä, sillä täti jäi näkemättä, eikä lahjoja vaihdettu. Heartland on ihan mukava neuloa, muttei todellakaan mikään helpoimpia kuvioiltaan. Kaaviota on seurattava melko tiiviisti ja on jälkeenpäin hieman vaikea selvittää, mikä rivi oli kyseessä. En suosittele ensimmäiseksi tai toiseksi pitsihuiviksi. Lankana on Hjertegarnin Alpaca Silk, joka oli kaikesta ihanuudestaan huolimatta pettymys. Silkin takia lanka ei jousta ollenkaan ja tuntuu narulta. En tiedä tuleeko huivista pidettävä, mutta teen sen valmiiksi, kun olen jo reunakaaviossa.

Muitakin neuleita valmistui loman aikana, mutta aika niukasti. Kukkakori valmistui, mutta se jäi pingoittamatta ja kuvaamatta. Äiti ihastui keskeneräiseen Icarukseen ja neuloo sen kuulemma itse loppuun. Kuvia tulee jos tulee. Sukkaosastolla pitelee aika hiljaista. Otin mukaan lankoja, että neulon joulun jälkeenkin ja laskeskelin, että vain yksi kerä täytyy tuoda takaisin, mutta toisin kävi ja lentolaukku oli edelleen langoilla lastattu. Mokoman neuleplääh.

Kukkakori

Kukkakori lähti neuloutumaan ihan kivasti. Ohje ei ollut niin helppo kuin olin ajatellut, mutta pieni haaste on aina paikallaan. Yritin tästä langasta Gailia aiemmin, mutta sen ohjeen kanssa meni hermot. Se oli niin epämääräinen ja lopulta minulta meni hermot niiden jumalattomien reikien kanssa. Keskilinjalle tuli kauheita reikiä ja muutekin keskilinja ja reunat eivät olleet kovin kivat. Anteeksi pimeä kuva. Mutta nyt vaihtoneuleen kimppuun, ettei tule kiire.

Eikö ne huivilangat jo riitä?

Miten vaikeaa voi olla tumman liilan langan kuvaaminen alkutalven harmaudessa? Ilmeisesti hyvin vaikeaa. Väri on päin prinkkalaa, mutta tumman liilaa Kamenaa lähti siis mukaani Villiinasta. Ostin puolitoista vyyhtiä, jotta saan tehtyä kunnon kokoisen huivin pelkäämättä langan loppumista. Kuolasin Hjertegarnin Alpaca Silkiä, mutten vielä raaskinut ostaa. Siinä on niin ihana liila, että kolme kerää on pakko saada huivilangaksi. En tosin tiedä mitä teen kaikilla huiveillani. Ehkä äiti kelpuuttaa jonkun käyttöönsä.
Puikoille hyppäsi eilen kukkakori. Olen kuolannut ohjetta kauan ja eilen aloitin sen vaaleasta Kamenasta. Joku tädeistäni varmaan saa sen sitten joululahjaksi. Lopuksi jonkinlainen kuva Shettiksestä. Väri on aikalailla kohdallaan, mutta kaikki muu onkin sitten päin honkia. Ollapa nyt se hovikuvaaja. Elämä on epäreilua.

Vaihteeksi valmista

Shettis numero kaksi eli pirkkashettis on pingottumassa. Tikutin huivia loppuun miltei puoleen yöhön, sillä halusin edes jotain valmiiksi ja pian. Se sitten kostautui ja päättelyn huolimattomuus aiheutti raivostuttavaa purkautumista, kun yritin kiireesti pingottaa. Päättelin uudelleen aamulla ja pistin pingottumaan. Huivista tuli yllättävän iso 170 x 85, vaikka lankaa olikin vai nyksi vyyhti. Ohut pirkka näyttäisi olevan melko riittoisaa, mutta taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi vyyhdiksi ellei sitten tule jollekin tietylle värille tarve. Lanka on aika karheaa ja kovantuntuista. Mieluummin neulon Kamenaa, sillä se on halvempaa, pehmeämpää, vyyhdissä on enemmän metrejä ja se on muutenkin enemmän mieleeni. Kunnon kuvia tulee sitten, kun huivi on pingottunut ja olen saanut jotain inhimmillisennäköistä kuvaa aikaiseksi. Auringosta lienee turha haaveilla, mutta jokunen kukka sentään vielä jaksaa ilokseni kukkia ikkunalla.

Asustehuolia

Löysin sopivan kompromissin villakangastakiksi. Musta, pitkä perusmallinen ulsteri 75 prosentin alennuksesta toimittaa nyt pikkupakkaspalttoon virkaa. Ei ihan se punainen unelma, jota olen metsästänyt talvesta toiseen, mutta kelpaa. Nyt on kamala ongelma asusteiden suhteen. Musta takki, mustat housut ja mustat kengät vaativat seurakseen jotain muuta kuin tumman luumunvärisiä asusteita, joita olen käyttänyt. Pitänee siis tehdä uudet pipot, käsineet ynnä muut. Olin valinnut sen tumman liilan alpakankin sen mukaan, että ostan kirkkaanpunaisen takin. Pieleen meni koko homma. Sitä myssyä ei tahdo millään saada puretuksi, sillä päättelin sen erityisen hyvin. Olin vähän turhan onnessani siitä, että sain jotain valmista. Ärsyttää. En keksinyt varastoistani oikein muutakaan huivilankaa, jolle löytäisin heti ohjeen ja saisin puikoille, joten otin kerän punaliilaa pirkkalankaa ja kaivoin shettiksen ohjeen esiin. En oikein pidä tuosta langasta, mutta stash ei pienene inhoamalla lankoja. Toivottavasti tulee pian käyttökelpoinen huivi. Väri sopii mustan kanssa, vaikka olisin kaivannut värikkäämpää. Ainokaiseen Noro-kerääni en ole vielä tohtinut koskea, vaikka siitä tulisi aika makea kaulaliina. Joulu- ja vaihtoneuleet ovat jumissa. Opiskelujuttuja pitäisi kirjoittaa, muttei yhtään jaksaisi. Mitenköhän oikein selviän joululomalle...

Lopuksi kuva ihanasta kukkarosta, jonka pelastin Marimekosta. Inhoan noin 90 prosenttia kaikista Marimekkokuoseista, mutta tuo vei sydämeni heti. Harmi vain ettei tuota kamppanjakangasta kuulemma saa enää mistään. Nyt pitäisi vain keksiä käyttöä noin epäkäytännöllisen malliselle pussukalle.

Kolmas kerta toden sanoo

Nyt kun migreeni alkaa hellittää, niin jaksaa vähän blogatakin. Miltei vuorokausi meni taas sängyn pohjalla säryn vuoksi. Kiva kiva. Shettis tuli lopulta pingotettua kolme kertaa, ennen kuin kavennukset lakkasivat vetämästä huivia nyppylöille alapuolelta. Lopullinen koko on 190 cm x 80 cm eli aika iso. Täytyy jälleen kerran kehua lankaa. Teeteen Kamena on aivan ihana huivilanka. Pingotuksen jälkeen huivi laskeutuu aivan ihanasti ja huivi on mahtava. En millään meinaa malttaa laskea huivia käsistäni. Jossain vaiheessa täytyy tehdä itsellekin käyttöhuivi Kamenasta. Värikartassa on varmaan joku ihana punaliilan tai luumun sävy.

Shetland triangle -huivi

Sain aikaiseksi poimia Shettiksen takaisin puikoille ja tänään luennoilla tikutin sen valmiiksi. Huivi on nyt pingottumassa kokoon 155 cm x 85 cm. Isommaksikin se olisi varmaan saanut pingotettua, mutta liika koko ei ole tarpeen kaulahuiville. Se meni hyvin kaulaan jo ennen pingotustakin, joten en venyttänyt hirveästi. Body kaaviota toistin yksitoista kertaa. Olen tyytyväinen huiviin. Ohje oli mukava ja malli hyvin helppo, suorastaan aivotonta neulomista. Jos olisin luottanut itseeni, olisin voinut pitää tätä luentoneuleena. Olen varma, että pingotuksen jälkeen huivi on entistäkin ihanampi. Kannatti toteuttaa. Hieman jäi lankaa jäljelle ja taas harmittaa, että minulla ei ole digitaalista vaakaa. Suostuisikohan äiti ostamaan sellaisen joululahjaksi.
Päätin uskaltaa ilmoittautua Kirsin Lämmin ajatus -vaihtoon. Jännittää hirmuisesti. Pitäisi yrittää keksiä jonkinlaista kuvapostauksentynkää jouluun ja lempiväriini liittyen. Kääk. Ensi viikolle pitäisi kehittää luentoneuleprojekti ja puikoille voisi ottaa muutakin. Mitähän seuraavaksi...

Ei se valmistunutkaan vielä

Kuka tulisi nostelemaan Shettikseni silmukat puikoille? Ahneella on *piip* loppu. Olisihan se pitänut tietää, ettei lanka riitä kahteentoista Body chart -toistoon, mutta pitihän sitä silti yrittää. Lanka loppui reunuskaavion puolivälissä, joten se muutema metrin, jonka otin Luna Moth Shawliin ei ole langan loppumisen syy vaan yksinkertaisesti ahneus. Olisin halunnut isomman. Höh. Ja sitten piti purkaa, mutta kuka kaivaisin ne silmukat takaisin puikolle? Anyone?

Elegantti ritariperhonen

Kiitos kommenteista. En muista aina kiittää erikseen, mutta olen hyvin kiitollinen kaikista kommenteista. Isä ei onneksi joutunut jäämään sairaalaan. Toivotaan, että hän toipuu.

Teeteen Elegant huuteli kovasti pääsyä puikoille joten oli pikaisesti valittava joku huiviohje. Päädyin kokeilemaan Swallowtailia, sillä on hinkunut päästä sitä neulomaan jo pitkään. Valinta oli hyvin vaikea, vaikken edes vilkaissut muita kuin queuessani olevia. Muuten olisi mennyt koko loppuviikko, sillä ihania huiviohjeita tuntuu riittävän vaikka vuoden jokaiselle päivälle ja ylikin. Toinen barokki-sukka ei ole vieläkään puikoilla, sillä loin väärän määrän silmukoita ja loin ihmettelemään, että mikä mättää. Purkuun meni taas. WIPpejä kyllä riittää ja sen takia kai tulee blogattua päivittäin. Paraphernaliat valmistunevat alkuviikossa. Jouduin purkamaan aika paljon, kun tuli aivan järjettömät reiät kantalapun reunoihin. En ymmärrä miten välillä onnistun välttämään reiät kokonaan ja välillä tulee peukalon mentäviä reikiä. Huoh. Shettis on hiljalleen edistynyt ja sekin on piakkoin valmis. Pääsen pian taas aloittelemaan uusia WIPpejä.

Puikkojen huivit

Neuloin eilisillan innoissani Laminariaa, sillä siinä on mielenkiintoisia silmukoita, jotka ohjeen kirjoittajan mukaan ovat virolaisia. En ole koskaan ennen törmännyt tällaisiin silmukoihin. Kaksi ensimmäistä kaaviota on jo neulottuna. Huivin alku näyttää hassulta, mutta toivon, että siitä tulee sen verran nätti, että kehtaan antaa valmiin huivin jollekin kaverille, jolla ei ole kammoa vihreää kohtaa kuten minulla. En omista yhtään vihreää vaatekappaletta enkä varmaan koskaan tule hankkimaankaan. En kerta kaikkisesti osaa käyttää vihreää. Enkä myöskään keltaista tai ruskeaa, joskin niitä jokin vaatekappale minulla taitaa olla. En käsitä mitä päässäni oikein liikkui, kun ostin nuo sammaleen vihreät kerät Regiaa. No värivaihtoehdot olivat toki olemattomat, mutta silti. Shettiksessä on jo kolme toistoa Body chartia. Huivi kasvaa kokoa hämmästyttävää vauhtia ja totesin, että 4,5 mm on aivan riittävä puikkokoko Kamenalle, vaikka epäilin tarvitsevani suurempia. olen kai oppinut löysäämään käsialaani.

Uusia projekteja

Aloitin eilen Barokkisukkien neulomisen ja perinteisesti piti olla hieman alkuvaikeuksia, kuten väärä määrä silmukoita ja ohje piti tietysti ymmärtää ensin väärin, mutta sitten alkoi sujumaan. Kuvio ei ole niin vaikea kuin miltä se ensinäkemältä näyttää, mutta tarkkana pitää olla sen suhteen, että kumpaan suuntaan palmikonkierto pitikään tehdä. Ohjeessa on neuvottu aivan kummallisesti, miten kierrot tehdään ilman apupuikkoa. Totesin, että on ulkomuodon osalta ihan sama teenkö ne ohjeen tavalla vai yksinkertaisemmin. Apupuikkoa käyttäenkin ohjeessa oli ihan kummallisesti neuvottu tekemään. Apupuikkoani en ole löytänyt vieläkään. Uskon, että se on vain jossain jemmassa. Tietäisimpä vaan missä.

Sain yllättäen Shettiksen ohjeen käsiini ja se piti saada mahdollisimman pian puikoille. Totesin, että olen kehittynyt kerimisessä enkä saanut kertaakaan Kamenaa solmulle, kun kerin sitä vyyhdiltä. Taidan jatkossakin ostaa Kamenaa, sillä se vaikuttaa ihanteelliselta huivilangalta eikä maksa omaisuuksia. Samalla puikoille hyppäsi myöskin Laminaria, jonka avulla toivon pääseväni vihdoin eroon vihreästä Regiasta. Pari ystävääni käyttävät vihreää, joten toivon että huiville löytyy koti. Shoulderette-versioon pitäisi sata grammaa Regiaa riittää. Toivottavasti riittää.

Kuvapäivitystä

Sain vihdoin ja viimein hyppysiini toisen jouluksi tilaamistani Stitchionaryista. Ykkösosa on jäänyt johonkin matkalle, mutta toivon sen saapuvan vielä tämän vuoden puolella. Olen hypistellyt kirjaa jo moneen kertaan ja ihastellut kaikkia kuvioita. Miten voikaan olla noin paljon erilaisia. Toinen ihastukseni on Austermannin Step. Se on erittäin mukava neuloa, mutta hiukan turhan ohut minun makuuni. Sukat edistyvät kovin huonosti.



Itseasiassa nämä äidilleni tekeillä olevat 9 to 5 socks ovat ainoat jotka olen päättänyt aatoksi saada valmiiksi. En millään ehdi tässä joulukössötyksessä tekemään kaikkia sukkia aatoksi, mutta perheeni kyllä ymmärtää, että sukat edistyvät hitaasti niin ohukaisesta langasta. Olen edelleen tästä Melba-väristä hiukan epävarma, mutta toivottavasti äitini ymmärtää väriä.



Neulekorjastoni on kovin pieni vielä, mutta kyllä se tästä. Toivottavasti talvenaikana saan tilattua pari sukkakirjaa lisää. Knitting on the road ja Sensational knitted socks himottaisi kovasti. Stitchionary ykkönen toivon mukaan tulee piakkoin kirjakauppaan.

Tässä on joulun kaunein lahja: Waving lace socks valkeasta Lanettista. Aivan taivaalliset unisukat siskolleni. Ne ovat niin kauniit että itkettää ihan. Toivottavasti siskoni osaa arvostaa ja pitää näitä vain unisukkina. Mitenköhän Lanett kestää sukkana?