Mätä tomaatti

Laskin, että saan lähes kokonaan kolmannen sukat neulottua tomaattikantapääsukistani jääneestä Fabel Printistä, joten päätin ostaa kolmannen kerän ja kokeilla vahvistettua versiota tomaatista. Edellisen parin täydellistä onnistumista ei voinut seurata kuin yhtä täydellinen katastrofi. Aloitin vaihteeksi kärjestä ja käytin hyväksi havaitsemaani Judy's Magic Cast on -metodia, jota suosittelen lämpimästi ja suunnittelin päättäväni sukat aivan yhtä hyväksi kokeilemani Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off -metodia. Se oli liian pitkälle mietittyä, sillä sinne en todellakaan päässyt. Kantapää mättäsi ja pahasti. Nostetut silmukat kiristivät kantapään aivan liian pieneksi. Oma kantapääni on pieni ja siro eikä vaadi ylimääräistä tilaa, mutta tähän sukkaan se mahtui vain vaivoin, enkä usko, että tämä sopisi saajan jalkaan. Lisäksi sukka kiristyi etupuolelta täsmälleen samalla tavalla kuin tiimalasikantapää kiristää. Tomaattikantapään edut hukkuivat siihen, että kantapää pieneni liikaa vahvistuksen takia. Vahvistettuun kantapäähän täytyy lisätä silmukoita, jotta se toimisi. Kokeilisinkohan Cat Bordhin Coriolis -sukkaa seuraavaksi...

Olin taas eilen kaameita kämppiksiä paossa päivän ja istuin Lumoavassa langassa koko aukioloajan. Voi miten elämättömältä tämä kuulostaakaan, mutta ensi lauantain lupaan olla poissa sieltä. Mutta oli niin terveellistä olla mukavien ihmisten seurassa eikä täällä kämpillä keräämässä kiukkua kaikesta tästä soluasumiskauheudesta. Tarkoitukseni oli ostaa vain yksi kerä Fabelia ylläoleviin sukkiin, mutta mukaan tarttui fuksianvärinen vyyhti Cascadea. Teen itselleni myssyn jossain vaiheessa, kun väri oli niin sopiva. Tämän kaveriksi sopisi huivi vadelmanpunaisesta Cascaden Heritage Silkistä, mutta se väri oli onneksi jo loppu. Ysolda Teaguen The Orchid Thief Shawlette olisi varmaan aika komea Heritage Silkistä ja sen pariksi samaisen suunnittelijan Snapdragon Tam. Eikö kuulostakin hyvältä?

Tomaattikantapäät

Pidän kovasti uusien tekniikoiden ja juttujen kokeilemisesta ja innostuin tietenkin uudesta Cat Bordhin kantapäästä. Intouduin ostamaan pätkävärjättyä Fabelia ihan testiä varten ja onhan tässä aika ihanat värit. Loin 64 silmukkaa ja neuloin perussukkaa varren. Kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta parikymmentä kerrosta ja sitten sileää neuletta. Mielenkiintoa riitti kyllä langan värien seuraamisessa. Odotin paljon levottomampaa värikäyttäytymistä, mutta tämä on juuri oikeanlainen väritys pätkävärjäyksestä sukkalankaan. Sopivan kirjava ollakseen kiintoisa, mutta sopivan harmoninen, ettei näytä kauhealta. Suosittelen tätä ja niitä kahta muuta Fabel Print -väriä, joissa ei ole lainkaan valkoista. Ne ovat harmonisempia ja ihan kivoja värejä.

Ja sitten siitä kantapäästä. Tein sen YouTube videon avulla. Youtubea olen ennenkin hyödyntänyt uusien tekniikoiden opetteluun, mutta yleensä jonkin pienemmän jutun suhteen, mutta ihan toimiva systeemi se on tämäkin. Video on siis kantapään keksijän itsensä tekemä Cat’s Sweet Tomato Heel Socks - a Heel Tutorial. Kantapää on kaikessa yksinkertaisuudessaan huikea. Ei lappua, laskemista, silmukoiden poimimista, kaventamista tai lisäämistä. Tämä on helppo kantapää, jossa tarvitaan vain lyhennetyt kerrokset. Ei tarvitse laskea muuta kuin jakaa silmukat kolmeen osaan ja sitten vain neuloa. Toisen kantapään kohdalla en edes katsonut videota uudelleen. En epäillyt lainkaan kykyäni neuloa saman uudelleen. Vertaan tätä kantapäätä lähinnä tiimalasikantapäähän, josta tämä tavallaan on muunnelta. Sen tämä pesee mennen tullen moneen kertaan. Jos joskus tulee vastaan tiimalasikantapäällinen ohje, niin aion kyllä yrittää sen korvaamista tällä, mikäli se vaan on kuvion puolesta mahdollista. Tiimalasikantapää nimittäin ei istu jalkaani yhtään. Se kiristää väärästä kohti ja on muutenkin kovin epäkäytännöllinen. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä tiimalasin tilalla. Omaa suosikkiani ranskalaista kantapäätä en vaihda tähän, vaikka se työläämpi ja monimutkaisempi onkin. Osaan tehdä ranskalaisen vaikka unissani ja se toimii takuuvarmasti jalkaani. Opettelen mielelläni uusia, mutta palaan luultavasti aina takaisin ranskalaiseen sen istuvuuden vuoksi.

Projekti: Sweet Tomato Heel Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukka Cat Bordhin Sweet Tomato Heel -kantapäällä.
Koko: 39
Lanka: Lilakirjava Garnstudio DROPS Fabel Print
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat sukat!

Kärjen tein sädekavennuskärkenä (round toe), koska kantapää sekoitti silmukkajaon ja olisin joutunut laskemaan ja järjestämään silmukoita nauhakavennuksia varten. Yleensä teen nauhakavennukset, mutta pidän tästä "pyöreästä" kärjestä. Se on helppo tehdä ulkomuistista ja kun kaikilla puikoilla on yhtä monta silmukkaa, se on helppo tehdä, eikä joudu laskemaan juurikaan. Kaikenkaikkiaan sukista tuli kivat ja oli kiva välillä tehdä jotain melko yksinkertaista varsinkin, kun littanaksi mennyt tyyny jumitti niskat ja olen kärsinyt toista viikkoa yhteen menoon päänsärkyä. Väri aiheutti ihastusta töissä kahvipöydässä ja muutenkin. Ainakin kolme neljä ihmistä olisi halunnut sukat itselleen, mutta pysyin lujana enkä neulo melkein perussukkaa samasta langasta niin monelle. Huomenissa kirjoittelen kuinka tämän kantapään vahvistetun version kanssa kävi.

Kantapäitä

Ensimmäiset Sweet Tomato Heel -sukat valmistuivat toissapäivänä ja kirjoittelen niistä lisää huomenissa. Lankaa jäi sen verran paljon, että päätin aloittaa vahvistetun tomaattikantapään testauksen samasta langasta. Huomenna täytyy kipaista Lumoavaan lankaan ostamaan yksi lisäkerä. Olen ennenkin havainnut, että saan 150 grammasta ohutta sukkalankaa kahdet naisten sukat, mutten tajunnut siltikään ostaa kolmea kerää kerralla. Aloitin vaihteen vuoksi päätin aloittaa kärjestä ja testata, miten kantapää toimii toiseen suuntaan. Kätevää, kun voi tehdä saman molempiin suuntiin.

Olin neulesuunnittelutuulella ja kun ilmeni tarvetta suuremmille koille sukkaohjettani, niin laskin näppäränä tyttönä parit koot lisää. Käänsin varmuuden vuoksi kantapäät purkukorista nappamallani sukan varren päähän. Näyttää kovin hassulta, kun kantapään käännös on suoraan jousnneuleen päässä, mutta silmukkamäärät sain oikein. Ohjeen Ravelry-sivulta voi nyt ladata pdf:n, jossa on 80 ja 88 silmukan sukkien ohje, joka vastaa suunnilleen kokoja 45 - 47. Minua on vähän harmittanut, kun yhtään projektia ei ole tullut Ravelryyn. Googlettamalla löysin yhdet sukat. Olisi niin kiva nähdä muiden tekemiä sukkia. Seuraava ohjeeni on onneksi kiintoisampi ja saan varmaan nähdä ihania toteutuksia talven mittaan.

Istuu kuin sukka!

Vähän oudolta se näyttää, mutta istuu jalkaan hienosti. Olin vähän skeptinen, mutta vaikuttaa siltä, ettei ratkaisu ole yhtään hullumpi.

Lankakauppaneulontaa

Menin lauantaipäiväksi neulomaan Lumoavaan lankaan. Lähipiirissä sellaisen mainitseminen aiheuttaa kummeksuntaa. Jotkut muut menevät kahvilaan istumaan, minä lankakauppaan. Ei siinä mitään kauhean ihmeellistä ole. Selittelin sitä asumisolosuhteilla. Voisin avautua enemmänkin soluasumisen kauheuksista, mutta taidan jättää sen nyt väliin. Lankakaupassa neulominen on oikein kivaa. Uskokaa pois. Tapasin uusia ihmisiä ja tietysti tuttuja. Sain jutella mukavien ihmisten kanssa. Ensin istuin miltei näyteikkunassa ja se tuntui hiukan kummalliselta. Pari asiakasta katsoi pitkään sellaisella "Mikä toi on?" -ilmeellä, mutten antanut sen häiritä. Ehkä heitä kiinnosti neulomani pipo tai Ponyn ruusupuupuikot. Tiedä häntä. Iltapäivällä koeajaoin uuden sohvan Raunin kanssa ja se oli oikein kiva istua ja neuloa. Suosittelen muillekin tällaista päivän vietettä. Terveisiä kaikille, jotka tapasin eilen. :)

Tällaisten kanssa tulin sieltä pois. Lähdin hakemaan Fabel printiä uuden kantapään kokeiluun. Värit ovat vähän vinksallaan, mutta aivan ihanat punalilan ja violetin sävyt on tässä värissä. Eikä ihanuus tullut kalliiksikaan, kun Drops on laskenut lankojensa hintoja ja saan toistaiseksi vielä opiskelija-alennuksen. Samaa ei voi sanoa Utunasta. Olen etsiskellyt sinistä huivilankaa pidempään. Olisin halunnut Wetterhoffin Sivillaa, mutten viitsinyt tilata summan mutikassa jotain sinistä, joka kuitenkin osoittautuisi vääräksi, sillä lahjahuivin värillä on väliä. Uhtu ei ehkä ole kaikkein ylellisimmän tuntuista, pehmeintä tai silkkisintä, mutta kotimaisuusaste on ainakin 110 prosenttia ja sellainen maksaa. Olisin halunnut hitusen paksumpaa lankaa, mutta kyllähän tämä menee, vaikka ohutlankaplääh onkin vähän päällä. Nyt pitäisi keksiä ohje. Ehkä sekin pitäisi olla kotimainen...

Päänsärky hankaloittaa neulomista. Sellainen, mikä menee kuin vettä vaan normaalisti, menee aivan päin honkia. Purin kolmesti väärin käänneltyjä palmikoita ja sitten luovutin. Vaikka kuinka yritin olla tarkkana, palmikot kääntyilivät miten saattuu. Purkuun menee edelleen, mutta pipo valmistunee äkkiä, kun pääsen vauhtiin kohtauksen jälkeen. Olin taktikoinut ja ottanut sukkapuikot mukaan ja saatoin vaihtaa tomaattisukkaan jo lankakaupassa. Silmukoiden laskemisesta ei meinannut tulla mitään, mutta 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta teen vaikka unissani, eikä siihen säryt vaikuta. Olen yllätyynyt miten harmoninen ja tasainen väritys tässä Fabel Printissä on. On miltei väärin haukkua tätä pätkärääkätyksi. Raidatkin näyttävät kauhean tasaisilta varsinkin paljaaseen silmään. Kamera korostaa kovasti kontrastia ja sukanvarsi näyttää levottomammalta. Oikein iloinen yllätys pätkävärjätyksi langaksi.

Nyt lisää troppia ja päiväunille, jotta saan tämän keskiviikosta asti enemmän tai vähemmän kovasti vaivanneen säryn nitistettyä ja pääsen testineulonta-asioiden kimppuun ja huomenna töihin.

Palmikkopipoa taas

Tuli vissiin syksy, kun on alkanut paleltaa välillä ja se jos mikä on omiaan neuleinnolle. Ei sillä, että neuleinnostuseni tarvitsisi yhtään nostatusta. Tuli mieleeni palmikkopipot ja keväällä ystävättärelleni lupaamani pipo. Suunnittelin aiemmin hänelle palmikkopipon, johon hän ihastui mahdottomasti. En jaksa neuloa aivan samanlaista, mutta hyvin samanlaisen. Langan ostin jo huhtikuussa, mutten saanut heti aikaiseksi neuloa pipoa ja kesällä ei villa-alpakkapipolle ole tarvetta. Olin onneksi valinnut palmikon valmiiksi ja piirtänyt kaavion, joten aloittaminen oli helppoa. Olin aluksi hiukan skeptinen palmikon suhteen, mutta nyt se näyttää aika kivalta. Langan väri on hankala harmahtava sininen, joka näyttää keinovalossa herkästi vauvasiniseltä, joka ei oikein ole rouvasihmiselle sopiva väri. Kaaviota etsiessäni sattui silmään pdf, jonka olin tehnyt alkuvuodesta ohjeeksi palmikkopipooni. Muistin myös luvanneeni testineulonnan, mutta rankan alkuvuoden murheissa pääsi unohtumaan koko asia. Jos pistäisin pikaisen testineulonnan pystyyn niin ehtisin ehkä seuraavaan Ullaan. Deadline on vasta kuukauden päästä ja pipon neuloo parissa päivässä. Innokkaita palmikkopipon neulojia, Anyone?