Voi rähmä

Taas on huono päivä. Mistään ei tule mitään. Siis aivan ihanteellinen vaihtoparin arvonnalle. (Älä Kirsi panikoi! Kunhan vain valitan. Asia järjestyy kyllä.) Koko karmeus siis kruunataan sillä, että pitää tehdä lapaset, joista juuri jouduin toteamaan, etten osaa niitä tehdä ja tietenkin vielä väristä, jota en siedä. Jipii. Huomenna on tentti, enkä ole vielä aloittanutkaan. Päätä särkee taaaaaas. Kämppis on sotkenut yhteiset tilat taas aivan karmeaan kuntoon. Kestittäisi kaverinsa muualla. Aivan tajuttoman hienoa. No, omaa tyhmyyttähän tämä kaikki on. Tenttiin on luettava, lupaukset on pidettävä ja lääkäriaika tilattava. Kai sitä sitten selviää. Jos vaikka suklaa auttaisi tai lohtulanka. Sitten niihin varsinaisiin neuleasioihin.

Baijerilaisten kakkos versio meni purkuun. Lanka ja kuvio eivät vain keskustelleet keskenään kuin ehkä siedettävästi. Hjertegarnin sock 4 trädetille on keksittävä jotain muuta käyttöä. Samoin kuin Zitron Trekking Pro Natura, josta kokeilin Baijerilaisten kolmatta versiota. Haaveena oli baijerilaiset polvisukat. Tuo lanka on aivan kamalaa närua. Plääh! Maksoin itseni siitä kipeäksi.

Vaikka edelliset lapaset ovat edelleen hieman kummalliset, tai lähinnä sen takia, piti ottaa puikoille uudet. Malli on jälleen Haaviston kirjasta. Tällä kertaa numero 95. Se ihana perhoskuvio, johon ihastuin ensinäkemältä. Lankana on jälleen Novitan Floricaa sinisena ja vaaleanpunaisena. Lapasta pitää taas varmaan lyhentää. Teen yksinkertaisen kuvion toiselle puolelle ja lisään peukalokiilan ja toivon erittäin kovasti, että nyt onnistuu, sillä yhden parin aioin tehdä siskolle ja vaihtoon pitäisi siis pykätä lapaset myös. En ymmärrä sitä, että ihmiset valittavat kantapään vaikeutta. Peukalo on paljon hankalampi.

Lopuksi kuva Icaruksesta. Pääsin viimein aloittamaan Icarukseni Novitan Kid Mohairista. Olen tainnut olla muutemalta luennolta pois kipujeni takia. Tämä lanka oli jossain vaiheessa suosikkilankani. En ole neulonut tätä aikoihin ja en voi enää käsittää mitä olen mahtanut ajatella. Tämähän on ihan kamalaa lankaa. Nöyhtää ja höttöä irotaa kauheasti ja purkaminen on vähintäänkin epämiellyttävää. Laitoin aamulla ihkauudet mustat farkut jalkaan ja sylini oli luennon lopuksi täynnä ikävää nöyhtää. Kiva kiva. Huivi edistyi yhden luennon aikana kauheaa vauhtia. Pelkään, että siitä tulee liian iso. Viimeksi tein äidille liian pienen huivin. Miksei mikään ikinä onnistu? Millähän tämän päivän pelastaisi?