Kädentaitomessut 2011

Olen odottantu jo jonkin aikaa Kädentaitomessuja ja suuntasinkin lauantaina heti aamusta Oulu-halliin ja viihdyin viimeiseen kuulutukseen asti. Mukaan tarttui harvinaisen vähän lankaa, mutta muuta senkin edestä. Olin etukäteen tilannut HjerteGarnin Alpaca Silk -alpakka-merino-silkkisekoitetta. Olen neulonut useamman huivin tästä langasta ja kun lanka oli mahdollista saada Tapion kaupasta messuille ilman toimituskuluja, tartuin tilaisuuteen. Käsityökauppa Ilosta ostin kerän merinoa kehrättäväksi, huivineulan ja Viking of Norwayn Vilmaa, koska minulta on kyselty miten se ja Ville kestävät käytössä. Lukijat, mikä ihana tekosyy. Merinovillaa oli kaksi 50 gramman pussia. Toisessa on luumunväristä ja toisessa luumua, sinistä ja vaaleaa violettia. Ajattelin, että kehrään toisen säikeen luumua ja toisen sekoitan jotenkin toisista. Ensin opettelen kyllä kunnolla kehräämään ja sitten vasta ährään värisekoitusta. Lennun pajasta ostin myös huivineulan ja sain pinssin ja postikortin. Lennulla oli mukanaan Kromskin Fantasia -rukki ja koepolkaisin sitä päivän lopuksi. Kukkarokaupasta ostin ihanan käsilaukun/olkalaukun ja Savi-Jontusta lampaan.

Päivän tavoitteena oli löytää huivineula. Minulla ei ole yhtään ollut, enkä ole nähnyt mieleistäni. Lennulla oli monenlaisia ja valitsin kauniin, intialaisen, surina-puisen huivineulan, jossa on punainen kehä ja musta neula. Tykästyin siihen kauheasti. Surina on kevyttä ja kovaa. Itseasiassa niin kehyttä, että sitä epäilee vähän muoviksi. Kehän ja neulan yhdistelmä pysyy liukkaammassakin pitsihuivissa. Pelkkä neula pysyy hyvin villassa tai ei-pitsisessä huivissa. Käsityökauppa Ilosta ostin KnitPron huivineulan ja se sopii Daybreak-huiviini kuin nenä päähän ja pysyy paikallaan hienosti. Huivineula on samaa liimapuuta kuin KnitPron Symfonie puikot. Huivineulat ovat todella käteviä ja näitä voisi sortua vaikka keräilemään. En tietysti käytä molempia yhtaikaa ja surina-puinen jättää kauniin KnitPron aivan varjoonsa.

Luin etukäteen näytteilleasettajalistaa ja bongasin sieltä Savi-Jontun. Päätin heti, että ostan messuilta lampaan. Sain lahjaksi yhden pienen talvella pienen, valkean kynttilänsammutinlampaan ja rakastuin siihen aivan mahdottomasti. Lammas tarkkailee kirjoituspöydälläni elämääni ja on ollut kaverin tarpeessa. Ostin messuilta harmaan lampaan kaveriksi. Värin valinta oli vaikea, mutta aion keräillä näistä lauman vähitellen, joten värillä ei ollut kauheasti väliäkään. Lampaiden seurana söpöilee myös alpakkapilli, jonka olen myös saanut lahjaksi. Näitä kuulemma saa Torinrannasta, mutten tarkalleen muista enää mistä, kun en ole itse käynyt. En ole heppatyttövaiheen jälkeen ollut erityisemmin höpönä koriste-esineisiin, mutta nämä savieläimet ovat kertakaikkisen hellyyttäviä ja teemakin on kuitupitoinen.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kiitos kaikille ihanille neulojille, joita tapasin. :D Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, etten ensimmäsellä kierroksella huomannut Alice A:n osastoa. Olisin jättänyt kassin ostamatta ja maksanut osan ostoksista kortilla ja ostanut puisen, käsintehdyn, kotimaisen neuleharpun ja nyörihaarukan. Löysin ne vasta lopuksi ja ne jäivät tällä kertaa hankkimatta. Seuraavan kerran, kun törmään Alice A:n tuotteisiin niin ostan kyllä molemmat ja jätän vaikka kaikki langat ja tilpehöörit ostamatta. Olin siinä uskossa, ettei sellaisia ole olemassakaan. Toisaalta olen ylpeä siitä, etten sortunut Malabrigoon enkä Manos del Uruguayn lankoihin. En tarvitse lisää sellaisia lankoja, joita en kuitenkaan raaski neuloa. Viimevuotinen Manos Silk Blend on edelleen neulomatta.

Eilinen vedossa messukahvilassa neulominen laukaisi kyteneen flunssan pahasti päälle. Hitusen osasin epäillä sairastumista jo perjantaina, mutta tänään heräsin aivan tukossa ja räkäisenä. Vastahan minä olin flunssassa ennen Porttia. :(