Suomenlammasvyyhtejä

Lisää kehruita valmistui esiteltäviksi. Blogini palaa ihan lähitulevaisuudessa takaisin neulepainotteiseen sisältöön, joten jaksakaa kiltit lukijat vielä hetki näitä kehruujaarituksia. Nämä vyyhdit ovat molemmat suomenlammasta, mutta kehruuprosessina ne ovat kuin yö ja päivä. Ruskea vyyhti oli aivan ihanaa pehmeää, mutta rasvaista karstalevyä, jota olisi mielellään saanut olla enemmän. Harmaa vyyhti puolestaan on sitä oppirahaosastoa ja saa mielellään painua unohduksiin.

Kuitu: Kehräämö Christinan ruskea suomenlammaskarstalevy (Uuhi- ja karitsavillaa)
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 110 metriä / 105 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Lisää tällaista ihanaa!

Kävimme neuletapaamisporukalla Merijärvellä Kehräämö Christinassa pari vuotta sitten ja ostin kaksi rullaa kehruukuituja, mutten raaskinut niitä silloin kehrätä. En ollut koskaan kehrännyt karstalevyä, enkä oikeastaan tuolloin tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä. Villan käsittely oli vielä aivan hukassa, mutta nyt rohkenin venytellä levyn kehrättäviksi soiroiksi, kun aloin pelätä, että villassa oleva lanoliini härskiintyy ja menee pilalle koko kuitu. En tiedä käykö pestylle villalle niin, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla karstalevyn käsittelyä, missä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Se on vaan topseihin tottuneelle aivan outoa.

Villa on suomenlampaan uuhi- ja karitsavillaa ja aivan ihanaa kehrätä. Täytyy jossain vaiheessa ehdotella neuletapaamisporukalle uutta excursiota Merijärvelle. Pidimme kovasti heidän tuotteistaan. En ole vielä raaskinut neuloa lankojakaan, vaan hilloan ihania suomenlammas- ja kainuunharmas-sukkalankoja ja kainuunharmashuivilankaa varastoissani. Kainuunharmas on muuten vielä ihanampaa kuin suolmenlammas, mutta siitä lisää myöhemmin. Kehräsin villan pitkävetotekniikalla ja ainoa asia, joka jäi harmittamaan on se, että reilun sadan gramman levy ei kestänyt kuin pari päivää. Tätä olisi saanut olla säkillinen. Kädet tuli hoidettua lanoliinilla siinä samalla. Langasta tuli muhkea nelisäikeinen, hypisteltävän pehmeä vyyhti.

Sinä kesänä, kun tilasin ensimmäisen värttinäni, tilaisin vähän kehruukuituja, mutta ne jäivät pääasiassa kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Ne ensimmäiset omatoimiset värttinäkehruuyritykset eivät olleet kovin onnistuneita. Yksi niistä ostoksista on tämä suomenlammas, jonka tilasin muistaakseni Käsityökauppa Ilosta. Yritin tätä kehrätä joskus aiemmin, mutta totesin, että se oli aika kamalaa. Ajattelin, että elämä on liian lyhyt huonon villan kehräämiseen ja asia jäi. Nyt otin villan esiin, sillä halusin siitä eroon. Alku oli takkuinen, mutta sitten tajusin kokeilla lähtisikö kehrääminen paremmin kulkemaan toisesta päästä topsia. Kehräämisessä on paljon oppimista, että kaikkea ei kykene heti omaksumaan. Yksi näistä asioista, jotka eivät ole ihan heti päähäni uponneet, on se, että pitää testata kummasta päästä topsia tai karstanauhaa tai mitä milloinkin on helpompi kehrätä. En tiedä miksi, mutta joskus sillä on suuri merkitys.

Kuitu: Vaaleanharmaa suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 105 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan kehrättyä

Eihän se lopulta kammovillaa ollutkaan. Kehräsin säikeen jäljellä olleesta topsista ja liitin vanhan säikeen sen perään ja ketjukertasin säikeen itsensä kanssa paksuksi langaksi. Lopputulos on yllättävän kiva. Lanka pehmeni pesussa kovasti ja lanka on mukavantuntuinen. Tämä menee hyvin niiden kaikkien muidenkin luonnonväristen harjoitusvyyhtien kanssa peittoprojektiin, jota suunnittelen. Tekisi mieli mallitilkkuilla ja aloittaa, mutten voi. Elämä haittaa harrastamista.