sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Eteläamerikkalainen Sabotage


Déjà-vu? Kehräsin joululomalla saman väristä topsia merinopohjalla ja minulla oli ainakin aika voimakas Déjà-vu -fiilis. Erona edelliseen tietysti eri lammasrotu ja se, että yritin kehrätä paksumpaa lankaa. Tarkoituksena oli saada aikaan pipolanka sille toiselle kaveriksi. Se ei ihan onnistunut. Lopputuloksena on lanka, joka on toisesta päästä paksumpi ja toisesta päästä ohuempi. Ohuemmasta päästä ajattelin ottaa muutaman metrin huivin päättelyyn, sillä se merino loppui kesken päättelyn, Pipo varmasti metrien puolesta tulee, muttei ehkä ihan sellainen, kun ajattelin. Täytyy harjoitella lisää paksumpien lankojen kehräämistä.

Kuitu: Lanitium ex Machina South American värissä Sabotage
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 220 metriä / 128 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman epätasainen, mutta ihanan pehmeä lanka.

Kun on oppinut kehräämään ohuita säikeitä on vaikea palata paksumpiin, mutta harjoituksella nekin onnistuvat. En ole varsinaisesti pettynyt lankaan. Tiesinhän jo kehrätessäni, ettei tästä tule täydellisen tasaista. Harjoitus tekee mestarin ja villaa saa aina lisää. Rennon asenteen löytämiseen meni aikaa, mutta olen jokseenkin lakannut hilloamasta villojani siinä pelossa, että ne menevät harjoitellessa "hukkaan" tai "pilalle". Lopputulos on sivuseikka ja prosessi itsessään ja taitojen kehittäminen on se juttu. Jos haluan tasaista tai tietynlaista lankaa, ostan sen kaupasta.



Kertasin myöhään illalla, joten kuvat ovat vähän turhan keltaisia, mutten jaksanut alkaa säätämään kuvien kanssa, joten nämä nyt saavat kelvata. Halusin kuitenkin näyttää miten mielenkiintoista käsinvärjätyn säikeen kertaaminen on. Kerratessa ei enää muista, missä järjestyksessä värit ovat ja rullalla näkyvä säie vaihtaa väriä monta kertaa kertausprosessin aikana. Yllä olevassa kuvassa on valmis säie rullalla ja alla muutamia kuvia matkan varrelta. Ketjukertaamista varten annan säikeen levätä rullalla noin viikon, jotta säie hieman rauhoittuu, eikä muodosta niin herkästi siansaparoita ja muutenkin kierry itsensä ympäri. Onneksi minulla on reilusti rullia, joten voin hyvin antaa säikeen levätä kunnolla, enkä joudu olemaan kehräämättä odotellessa. Ketjukertaaminen on paljon rennompaa, kun säie on saanut levätä, vaikka välillä meinaa malttamattomuus iskeä.




En äkkiseltään oikein löytänyt eteläamerikkalaisesta juuri mitään tietoa. Epäilen sen olevan jokinlainen merinojohdannainen. Luullakseni kyseessä ei ole vakiintunut rotu vaan nimitys alueen merinoristeytyksistä jalostetuille lampaille, mutten pistä päätäni pantiksi, sillä villakirjani ovat kaikki etelässä, kuten kaikki muutkin kirjani. Ollapa kotona kirjastonsa kanssa, jotta voi kaikki aina tarkistaa. Villa oli erittäin miellyttävää kehrätä. Tämä ei varmasti kutita. Pidän kovasti Lanitium ex Machinan värjäämistä villoista ja odotan innolla uuden verkkokaupan kuitupäivitykstä, joka on lähiaikoina kuulemma tulossa.

3 kommenttia:

MiunMaun kirjoitti...

En ymmärrä kehräämisestä yhtikäs mitään, mutta tuo lanka näyttää valtavan kauniilta!

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään tuosta, miten kehruumatka on tärkeämpää kuin päämäärä. :) Aivan ihanaa lankaa olet vährännyt! En ole vielä koskaan kehrännyt, mutta kyllähän se kutkuttelee.

Judiuni kirjoitti...

Kiitos, MiuMau ja Snna K!