Vohvelikuviolliset säärystimet

En malttanut lopettaa vohvelikuvion neulomista, vaan päätin neuloa samalla kuviolla lisää. Listasin aiemmin lankoja, jotka on "pakko" saada pois lankavarastosta. Siitä listasta valikoitui puikoille Viking of Norwayn Raggen. Se on paksua nylonvahvistettua sukkalankaa, turhan paksua. Isossa 150 gramman kerässä on 225 metriä. Olin aloittanut sukat ainakin kahdesti, mutta sukka näytti valtavalta, joten se sitten jäi. Paksu lanka ei ainakaan pienennä eikä hoikenna optisesti, eikä oikean kokoinen sukka näyttänyt yhtään sopivalta. Toisaalta petyin kovasti saman valmistajan Vilmaan, joka meni sukassa puhki muutamassa viikossa ja Raggen tuntuu minusta vielä pehmeämmältä, joten aloin epäillä sukkien järkevyyttä. Toisaalta innostuin säärystimistä ja päätin sitten neuloa säärystimet, sillä ne eivät mene päkiästä puhki.

Neuloin ensin vähän mallitilkkua ja laskeskelin sopivaa silmukkamäärää ja päädyin aloittamaan samalla silmukkamäärällä kuin sukatkin. Tikutin säärystintä sukkapuikoilla ja punnitsin kerää välillä, jotta osasin aloittaa joustinneuleen oikeassa kohdassa. Etukäteen mietin, että tuleeko näistä pitkät vai lyhyet, mutta lopputulos on aivan passelin mittainen. Käytin kaiken langan. Pelkäsin toisen säärystimen kohdalla langan loppumista ja jätin joustinneuleen yhden kerroksen lyhyemmäksi ja päättelin. Langanpää jäi lopulta vain muutaman sentin mittaiseksi. Senttiäkään ei jäänyt jämäksi. Se meni siis täydellisesti nappiin. Lanka oli puikoilla ihan kivaa, mutta toisaalta mikä ei olisi miellyttävää ruusupuupuikoilla. Langasta kyllä huomasin, että se on superwash-villaa. Se oli selkeästi liukasta ja kiiltävää tavalla, joka villalta yleesä puuttuu. Se näkyy myös kuvissa. Säärystimet näyttävät miltei erivärisiltä, kuin olisin neulonut ne eri värieristä, mutta siinä valo tekee tepposet. Villa heijastaa eritavalla valoa ja se saa toisen säärystimen näyttämään kirkkaamman väriseltä, vaikka ne ovat samaa lankaa samasta kerästä.

Projekti: Waffle Leg Warmers  (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Inspiraatio: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 38 cm pitkät
Lanka: Viking of Norway Raggen
Menekki: 150 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 4,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Lankaa ei jäänyt ja pituus on aivan passeli ovat jo sinänsä saavutuksia, mutta kuvion valinta oli sekin optimaalinen, sillä nämä eivät saa jalkoja näyttämään tolkuttoman paksuilta, mitä kovasti pelkäsin etukäteen. Kuvion muodostamat raidat luovat sopivasti pystysuoraa linjaa. Sileä neule olisi korostanut pohkeita ikävästi. Joustinneulesäärystimiä en halunnut tehdä, sillä ne olisivat näyttäneet niin tylsiltä.

Kainuunharmassukat

Kävin joitain vuosia sitten Merijärvellä Kehräämö Christinassa ja ostin kainuunharmasta; sekä kehruuvillaa että sukkalankaa. Jos olisin missään Pohjanmaan kulmilla niin kävisin ehdottomasti heidän puodissaan. Ihania luonnonvärisiä lankoja, huovutusvilloja, taljoja ja muutakin villajuttuja. En tiedä onko paikan päällä vielä kehruuvillaa, mutta voihan siitä haaveilla. Menkää ihmeessä muutkin, jos olette siellä suunnalla. Nettisivut näyttivät olevan ihan uudet, joten varmasti ovat toiminnassa. He näyttivät avanneen juuri verkkokaupan. Pitääkin mennä tutustumaan.

Kainuunharmas on kotimainen maatiaislammasrotu ja se on ehdottomasti suosikkini. Ei sillä etteikö suomenlammas olisi ihanaa. Kainuunharmas on vaan vielä ihanampaa villaa. Niin pehmeää ja miellyttävää. Täytyykin ottaa kainuunharmasta kehruuprojektiksi, eikä hillota herkkuja lopputtomiin. Tämä ei ole käsinkehrättyä vaan Kehräämöstä ostamaani nylonvahvisteista sukkalankaa. Ihanaa, hiukan rasvaista luonnollisen tuntuista. Pidin kovasti näiden neulomisesta. Lankani näyttäisi olevan kaksisäikeistä, mutta nettisivuilla sukkalanka on merkitty kolmisäikeiseksi. Hyvä niin, sillä kaksisäikeinen ei ole sukkalangaksi hyvää, sillä se ei muodosta tasaista ja kulutusta kestävää pintaa yhtähyvin kuin kolmi- tai useampi säikeinen lanka. Enemmän säikeitä on aina parempi kulutuksen kestossa. En aio käyttää näitä päivittäin, vaan saunan jälkeen puhtaisiin jalkoihin.

Projekti:  Blueberry Waffle Socks (Ravelry)
Ohje: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Kehräämö Christina Kainuunharmassukkalanka
Menekki: 110 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3 mm 15 cm sukkapuikot

Ohjeeksi valitsin lähinnä silmukkamäärän perusteella klassikon Blueberry Waffle Socks. Ohje on jo siirtynyt nettiarkistosivustolle, mutta näitä edelleen ihmiset neulovat. Tämä on jotenkin yksinkertaisesti hyvä malli. Tuskailin kantapään kanssa. Tulin jotenkin neuloneeksi kantalapun ensin väärään paikkaan ja sitten liian pitkäksi, Kantapää ei istunut yhtään, mutta kolmannen purkamisen jälkeen pääsin vauhtiin ja valmista tuli nopeasti, kun alun ongelmat oli selätetty,

Lopputulos on sopivan rouheat ja luontevat sukat. Neulon hyvin harvoin värjäämättömiä tai maanläheisen värisiä lankoja, sillä en tunne niitä yhtään omikseni. Minä olen ehdottomasti pinkki ja violetti ihminen, mutta kainuunharmaksen harmaa on mieleeni. En tiedä johtuuko villasta vai olenko vaan pehmennyt päästäni.

Acer Cardigan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta kauan siinä meni. Ihastuin Snappy Stitches Videocastin Chrissyn Acer Cardiganiin ja päätin että haluan juuri tuon neuloa. Olen vähän huono ostamaan neuleohjeita, joten asia vaan jäi ja jäi. Osasyynä oli varmasti se, että minulla oli vain kuusi vyyhtiä magentaa Cascade 220 (eli meidän kesken jesaria) ja halusin käyttää sitä. Langan piti periaatteessa riittää, mutta monesti sitä menee vähän enemmän tai tulee tehneeksi pidemmän helman tai pidemmät hihat. Tässä tapauksessa en tiedä mitä tapahtui, mutta lankaa meni reipppaasti alle odotetun. Kokoon 36 piti mennä 1040 metriä, mutta minulla on kuudesta vyyhdistä jäljellä 166 grammaa eli 1,6 vyyhtiä, joten lankaa on mennyt vain 870 metriä, vaikka lisäsin hihoihin pituutta ja lisäsin rintavarustukselle muutaman ylimääräisen silmukan. Outo juttu, mutta loppulangasta tulee varmasti jotain kivaa vielä. Toisaalta hiukan pidempi villatakki olisi ollut mieleisempi, mutta kyllä tällekin varmasti käyttöä tulee.

Projekti: Acer Cardigan (Ravelry)
Ohje: Acer Cardigan by Amy Christoffers (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Cascade Yarns Cascade 220
Menekki: 433 grammaa / 870 metriä
Puikot: KnitPro Dreamz 4,5 mm mm irtopääpyöröpuikot
             KnitPro Symfonie 4 mm mm irtopääpyöröpuikot

Neuloin vartalo-osan viime keväänä ja tulin siihen tulokseen, että purkuun menee, sillä se vaikutti liian pieneltä. Syksyllä kun otin sen purettavaksi päätin ensin sovittaa ja yllättäen se olikin sopivan kokoinen. Pingotettuna itseasiassa väljyyttä on hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Neuloin ohjeen kokoa 36, mutta rintamuotoilut tein Amy Herzogin Knit to Flatter -kirjan ja -kurssin ohjeilla. Knit to Flatter oli onneksi joskus mojovassa alessa. Sain Kindle-kirjani ostettua reiluun kolmeen euroon. Kurssistakin sain muistaakseni yli 60 % alennusta. Ai miten niin tarjoushaukka? En löytänyt muistiinpanoja, mutta käden tien alapuolella on lisäyksiä ja kädentien kohdalla on kavennuksia, joiden avulla kuvio ei veny liikaa rinnaympäryksen kohdalta. Jos olisin valinnut koon rinnanympäryksen mukaan, villatakkini olisi teltta, kun mikään muu osa minussa ei ole kokoa 40. Olkapäät istuvat täydellisesti ja siitä olen iloinen. Koko oli siis oikea.

Viimeistelyssä on toivomisen varaa. Minulla on Craftsyssä Anne Hansonin Button holes and Buttonholes-kurssi ja siihen täytynee paneutua tosissaan. Asettelin napit sillä tavalla, että ne eivät repsottaisi, mutta hieman oudolta näyttää napit miten sattuu. Toisaalta tavoite saavutettiin eli nappilista pysyy tasaisena käytössä. Ei hirveästi huvittaisi alkaa purkamaan, mutta jossain vaiheessa voi olla, että alkaa harmittamaan ja raksin napit irti ja neulon uudestaan napinreiät. Niihinkään en ole yhtään tyytyväinen. Täytyisi löytää se oikea napinreikä, jotta lopputulos olisi ns täydellinen. Napit ovat metallinapit Lyanwood -Etsy-kaupasta HongKongista ja hiukan liian painavat, mutta muuten kivat.

Lopputulos ei ole aivan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta aivan käyttökelpoinen. Ehkä puran napinreikälistan ja adjusteeraan napit uudestaan paikoileen ehkä en. En tiedä. Toistaiseksi katson tämän valmistuneeksi. Helmaresorin kyllä kastelen uudelleen, jotta se vetää hieman kasaan. Nyt on turhan laskeutuva helma.

Pilvisten päivien säärystimet

Minua välillä ahdistaa vanhat langat, joista en enää pidä. Niitä on onneksi vain muutama kilo, joten jossain vaiheessa varmaan pääsen nauttimaan stashistä, jossa ei ole yhtään mitään kammolankoja. Yritän sitten epätoivoisesti keksiä jotain toteuttamiskelpoista ideaa niille. Ongelmana monesti on se, ettei ne langat ole sellaisia, että niitä kehtaisi kenellekkään antaa tai itsekään käyttää missään muodossa. Onneksi kuitenkin joskus saan vähennettyä stashistäni jotain käyttökelpoiseen muotoon. Tämä nyt ei missään nimessä ole pahimmasta päästä, sillä värihän on ihastuttava ja neuletuntuma ihan ok.

Projekti: Some cloudy day (Ravelry)
Ohje: Some cloudy day by Tiny Owl Knits (Ravelry)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Novita Nalle Aloe Vera
Menekki: noin 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,25 mm 15 cm sukkapuikot
             KnitPro Symfonie 3,5 mm 20 cm sukkapuikot

Malli on Tiny Owl Knitsin Some Cloudy Day. Olin aluksi vähän skeptinen tulisiko näistä yhtään siedettävän näköisiä, sillä mallin kuvissa parhaalta näyttivät hyvin vaaleista langoista tehdyt säärystimet, mutta onneksi päätin neuloa loppuun tuli mitä tuli. Kuvio näytti aluksi kummalliselta, mutta ilmeisesti se vaatii pituutta, jotta se muodostaa visuaalisesti pystyraitoja ja näyttää sitä kautta kivalta. Puikkoina käytin KnitPron sukkapuikkoja ja totesin, että siitä on liian kauan, kun neuloin viimeksi pidemmillä sukkapuikoilla. Ne kahdenkymmenen sentin sukkikset tuntuivat niin hankalilta, kun on tottunut viisitoistasenttisiin.

En ala tässä Novitan lankoja haukkumaan, sillä Alpaca Wool vaikutti varsin käyttökelpoiselta. Sanon vaan sen, että lähempää tarkastelua nämä säärystimet eivät kestä. Lanka on epämääräisen näköistä vaaleine, törröttävine outokuituineen. Neuletuntuma oli ihan kiva, mutta laatulankojen jälkeen ei tämmöisiin ole enää paluuta. Epäilen vahvasti, että jos nämä olisivat sukat ne näyttäisivät nopeasti vanhoista lattiarievuilta. Toivon, että säärystimet kärsivät vähemmän. Onneksi sain langan menemään tasan, ettei jäänyt mitään tyhjää nöttöstä pyörimään. Vielä kun keksisi lopuille menneisyyden paino -langoille käyttöä.

Hyvää ystävänpäivää!

Pitsihuivi oikein pitkän kaavan kautta

Sain yhden oikein UFOn neulottua ja ehkä hieman kummallisesta syystä. Olen jännittäjä. Olin eräänkin kerran stressineuleen tarpeessa. En käy juuri koskaan konserteissa, vielä vähemmän isoissa konserteissa ja olin aivan täpinöissäni Cheekin stadionkonsertista. Tikutin vimmatusti muutaman viikon huivia, sillä, se edellytti keskittymistä enkä voinut vaeltaa edes takaisin levottomasti ja murehtia ehdinkö viimeiseen bussiin, jolla pääsen kotiin. Reissu meni tietysti aivan nappiin ja jännitin turhaan, kuten aina. Ja vaikka stadionkeikka oli elämys, muttei parin viikon murehtimisen väärti. Päättelin siis huivin joskus elokuussa 2014, mutta pingottaminen jäi ja unohtui. Inhoan suorakaiteiden pingottamista, sillä minulla ei ole pingoitusrautoja. Sadoilla nuppineuloilla ei saa niin suoraa reunaa, että ne näyttäisivät siedettäviltä. Pitäisi varmaan investoida, eikä valittaa vuodesta toiseen samaa asiaa. Lopulta äiti pakotti ja sain huivin pingotettua.

Huivin olen näemmä aloittanut keväällä 2012 eli kauan sitten sitten. Olin innoissani uudesta kirjastani ja pitkään kuolaamastani mallista. Olin himoinnut Jane Sowerbyn Victorian Lace Today'tä nimen omaan tämän ohjeen vuoksi. Aloitin innoissani projektin ja se ei ottanut onnistuakseen. Jotenkin molemmilla puolilla neulottava pitsi ei sopinut minulle, vaan virheitä tuli luvattoman paljon purin alun muutaman kerran ja kuvion siirtymänkin kerran jos toisenkin. Lopulta neule jäi siihen ensimmäisen reunan loppuun, missä pitäisi aloittaa keskipaneeli. Ehkä olin huonompi neuloja silloin muutama vuosi sitten, sillä huivi ei vuonna 2014 tuntunut puoliksikaan niin vaikealta. Tällaisessa projektissa elämänlangat ovat tarpeen ja huivissa oli useita ohuita puuvillalankoja rivin läpi pujotettuna, sillä näin ohutta lankaa ei voi purkaa huolettomasti puikot pois ja vetää, jos aikoo saada samat silmukat takaisin puikoille.

Projekti: Alpine Knit Shawl (Ravelry)
Ohje: Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border by Jane Sowerby (Victorian Lace Today)
Koko: 175 cm x 50 cm
Lanka: Luonnonvalkoinen Garnstudio Drops Lace
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Lanka on Dropsin alpakkasilkkipitsilankaa, Lacea, joka on aivan ihanaa hiplata, mutta miltei tuskastuttavan ohutta neuloa. Saa nähdä tuleeko kahdesta jäljellä olevasta huiveja vai ei. Mielentila pitää ainakin olla oikea, jotta kärsivällisyys riittää. Toisaalta helpompi malli saattaisi tulla neulotuksi alle neljän vuoden. Terävät pitsipuikot ovat kyllä tällaisessa projektissa aivan ehdottomat. Millään tylpillä markettipuikoilla en taatusti jaksaisi tätä lankaa tikuttaa. Neulominen on minusta ehdottomasti välinelaji. Oikeat puikot oikealle langalle. Lanka ei loppunut kesken, mutta monella on loppunut, joten epäilen, että tiheyteni on taas hieman tiivistä. Punnitsin lankaa lopussa kuvion toistojen välissä, joten osasin laskea oikean kohdan aloittaa toinen reuna ja lankaa jäi pari metriä jäljelle. Ehkäpä 2,75 millin puikot olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta sitten olisin varmaankin ollut vaarassa joutua kerjäämään lisänöttöstä. Toisaalta pidän hiukan tiiviimmästä pitsistä kuin neulojat keskimäärin.

Ohje on ihan selkeä, mutta kaaviot eivät. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi kannattanut piirtää kaaviot uudelleen. Se olisi helpottanut hommaa ja vähentänyt virheitä. Tuskin missään on niin kauhean pieniä kaavioita kuin Victorian Lace Today -kirjassa. En ymmärrä, miten muutaman millin ruudukkoon on päädytty. Kirjassa on selvästi panostettu huivikuviin, eikä ohjeisiin. Reunakuvio on sitä vaativampaa pitsiä, sillä kuviota neulotaan molemmin puolin. Etenkin nurin yhteen neulottavien silmukoiden kanssa pitää olla tarkkana, että kavennukset kallistuvat oikeaan suuntaan. Keskipaneeli on nurjalla puolella pelkkää nurjaa, mikä helpotti valtavasi huivin neulomista. Sentään osassa huivia, ei tarvinnut tuijottaa koko ajan tarkkaan neulomustaan.

Olen kyllä jonkin verran ylpeä siitä, että sain tämän lopulta valmiiksi. Langan päät päättelin tänään ennen kuin säntäsin ulos sään seljettyä hetkellisesti. Vettä ja räntää alkoi sataa tätä kirjoittaessani. Projektin aloittamisesti on kohta neljä vuotta aikaa, joten olihan se aikakin jo saada valmiiksi. Toivottavasti sille tulee käyttöä. 

Vaikeuksien kautta Inspira-myssyyn

Neuloin melkein neljä vuotta sitten kuvissa olevan Inspira Cowlin ja aloitin sen jälkimainingeissa yhteensopivan myssyn neulomisen. Jostain jälkikäteen täysin käsittämättömästä syystä päätin aloittaa kolmella silmukalla ja neuloa myssyn ylhäältä alas ilman ohjetta. Kun olisin harrastanut hieman matematiikkaa silloin, niin myssy olisi ollut valmis viikossa, sillä minullahan oli noin liki kolmensadan silmukan mallitilkku. Mutten tietenkään ollut kaukaa viisas, vaan päätin mennä takalisto edellä puuhun ja se on hidas reitti, kun kyseessä oli kuitenkin matemaattisesti yksinkertainen ongelma. *syvä huokaus* Otin syksyllä asiakseni viimeistellä tai purkaa sellaisia projekteja, jotka ovat jääneet roikkumaan ja tämä valmistui aika nopeasti, vain parilla purkaus kierroksella.

Projekti: Inspira Inspired Hat (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 56 cm
Lanka: Garnstudio Drops Delight väreissä 14 ja 10
Menekkki: vajaat 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Toivottavasti viisastuin tästä jotain.

Neuloin lopunkin kaksikätisesti ja olin yllättynyt, miten luontevasti se tuli. Ilmeisesti olen harjoitellut tarpeeksi ja kädet osaavat amerikkalaisittain heittäen neulomisen ihan kivasti. Toinen lanka toisessa ja toinen toisessa kädessä neulominen on paljon miellyttävämpi tapa neuloa kirjoneuletta kuin kahden langan kanssa taiteileminen yhdessä kädessä. Ne ovat aina solmussa. Inspira on ollut aika vähällä käytöllä, mutta pidän siitä kovasti. Tekisi mieli tehdä toinen, mutten taida tarvita toista.