Omaa terveyttään uhaten

Sukkapuikoilla on väliä. Neulominen on ehdottomasti välineurheilua. Oikeilla välineillä se on nautinnollista ja rentouttavaa ja väärillä välineillä menee hermot ja pahimmillaan terveys. Hankin vuosia sitten itselleni joululahjaksi sukkapuikkosetin. Se oli aikaa ennen KnitPron markkinoille tuloa, joten paketissa lukee KnitPicks Harmony, mutta ne ovat samaa tavaraa kuin KnitPro Symfonie. Aluksi oli totuttelemista lyhyempään sukkapuikkoon, mutta sen jälkeen en metallisiin koskenutkaan. Neulominen sujui puisilla puikoilla niin paljon helpommin. En jäänyt muutosta analysoimaan vaan neuloin menemään.

Sitten tilasin jenkeistä ChioGoon ihanien pitsipyöröjen innoittamana teräksiset sukkapuikot siinä kätevämmässä 15 sentin pituudessa ja olen sittemmin kiduttanut itseäni niillä. Puikoilla ei ole mitään vikaa. Ne vain eivät sovi krooniselle kiristäjälle. Teräspuikkojen kohdalla ei tarvitse katkeamista pelätä, joten kiristän aivan liikaa ja aiheutan itselleni päiväkausiksi päänsärkyä. Joudun nämä puikot myymään, jotta en aiheuta itselleni enempää vahinkoa. Onneksi pitsejä pystyn metallisilla pyöröillä neulomaan ongelmitta, sillä pitsiä ei ole tarkoituskaan kiristää.

Projekti: Ocean view socks (Ravelry)
Ohje: Perusjoustinneulesukka ranskalaisella kantapäällä
Koko: 40
Lanka: Sinikirjava Garnstudio Drops Fabel Long Print
Menekkki: 75 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Stainless Steel 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Viimeinkin valmista.

Sukista ei ole sen kummempaa sanottavaa. Niissä on 64 silmukkaa, 2 oikein, 2 nurin -joustinneule, ranskalainen kantapää ja nauhakavennuskärki. Aivan peruskauraa siis. Lankana on Dropsin Fabel Long Print värissä Ocean View, jossa on sinisiä ja ruskeanharmaata. Luultavasti siis valtameren aaltoja ja kiviä. Sukista tuli kivasti napakat, mutta täytyy myöntää, etten puupuikoilla olisi uskaltanut niin tiukkaan neuloa. Onneksi en sentään ihan peltiä neulonut, vaikka hartioiden ja niskan seudulla siltä tuntuikin.

Villaa villaa villaa

Odottelin kaksi ja puoli viikkoa kuumeisesti villoja. Yleensä tilaukset Briteistä tulevat tasan viikossa, mutta villani jäivät kai pääsiäisen ja talvilomien vuoksi aikataulusta. En erityisemmin pidä nettitilauksista niiden aiheuttaman stressin vuoksi. Onneksi tiesin World of Woolin turvalliseksi paikaksi tilata, enkä ollut huolissani siitä, että rahani menisivät hukkaan, mutta valitettavan paljon kykenen kehittämään turhaa stressiä nettitilauksista.

Tilasin neljä topsia ja jämävillapussin. Pidän Corriedalen kehräämisestä ja tilasin topsin luonnonväristä harmaata. Merinosilkki ja kaksi merinotopsia ovat hauskoja kirjavia topseja. Kaikkein eniten jännitystä aiheutti tietysti jämävillapussi. Puolen kilon pussi painoi melkein 600 grammaa ja sisälsi erilaisia luonnonvärisiä ja värillisiä topseja. Sain eniten kiiltävää tummanruskeaa mysteerikuitua. En oikein keksi, mitä se voisi olla. Valkoista ja valko-harmaata silkkivillaa oli kiva määrät ihan johonkin projektiin. Värilliset topsinjämät olivat selvästi pienempiä määriä, mutta varmasti sopivia kokeiluihin.

Punaisenkirjava topsi on merinosilkkiä ja liila- ja violettikirjavat topsit ovat merinoa. WoW'lla topsit kääritään koviksi mytyiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa kuin sievät letitetyt topsit. Tuskin maltan odottaa, millaisia näistä tulee.

Kävin myös Hulluilla päivillä. Kerran pääsin sieltä pois ilman lankaa ja hoin itselleni loppupäivän, etten tarvitse Noroa, mutta Noro-tarjous vei voiton ja sorruin kahteen kerään Kureyon Sockia. Onneksi muuten ei mukaani tarttunut mitään älyntöntä. Sen sijaan tarjouslangoista ja poistokeristä kertovat mainokset Somikin ikkunassa saivat harhautettua minut ovesta sisään, vaikka aina välillä päätän, etten sinne enää mene. Alekoreista valitsin koukuttavaksi tai virkattavaksi Mandarin Naturell -nimistä merseroimatonta puuvillaa. Melkein tekisi mieli ostaa enemmänkin, sillä se on aika kivan tuntuista lankaa. Merino-puuvillasekoite Duo tulee pipoon. Ajattelin, että yhden pipon verran pystyisin neulomaan mustaa, kun se on värirajoiteiselle turvallinen valinta. Lisäksi sorruin kerään vaalenapunakirjavaa DMC:n helmilankaa. Aion opetella kunnolla käpyilemään ja ehkä sievällä langalla olisi mukavampi harjoitella.

Pulukaton BFL

Tilasin letin Pulukattoa Villavyyhdistä uuden värttinäni seurana ja olin letin saatuani hiukan pettynyt väriin. En odottanut niin kovin synkkää. Sopivasti ylivalottamalla auringonpaisteessa sain lettiin kuvassakin jotain väriä, mutta valkeassa kirjahyllyssä se näytti lähinnä mustalta möykyltä. En innostunut sitä kehräämään silloin, mutta kun mietin lauantain kehruutapaamiseen sopivaa kehrättävää edellisenä iltana, tartuin lettiin ja avasin sen puolittamsita vatren. Yllätyksekseni letin sisältä löytyi musta sijasta värjäämättömiä läiskiä ja muutenkin vaaleampia kohtia. Ajattelin heti, että ehkä tälle on vielä toivoa.

Aloittelin kehruuta pikkuisen etukäteen, jotta varmasti pääsen alkuun, sillä kovin noloa olisi ollut, jos kehrääminen ei ottaisi tapaamisessa ollenkaan sujuakseen. Rullalle päästyään villa alkoi kummasti näyttää kivalta ja itseasiassa aika herkulliselta. Villasta paljastui violettia ja se alkoi muistuttaa jostain syystä puikoillani olevaa Laiskakatia, joka on Schoppel-Wollen Zauberballia värissä Brombeeren eli karhunvatukka. Jotain sukua nämä värit taitavat olla. Ehkä tästä tulee joku myssy Laiskakatihuivin seuraksi.

Kehruumiitistä puheen ollen pääsin kehräämään Majacraftin Little Gemillä. Kiitokset siitä Kristiinalle, joka puolestaa kokeili Ruusuani. Sain itselleni ja Ruusulle kyydin (kiitos Minna!) ja pääsin ensimmäistä kertaa julkisesti kehräämään. En kauheasti joutunut häpeämään ja oli mahdottoman mukavaa. Little Gem oli oikein mukava pikkurukki ja minulla on vähän sellainen kutina, että jossain vaiheessa tulee Ruusulle pikkusisko, mutta tuskin kovin pian, sillä aika kalliita vehkeitähän nämä ovat. Toisaalta haluaisin myös jarrullisen rullatelineen ja pitsinkehräyssysteemit eli nopean kehrän, pitsilyhdyn ja pitsirullia. Melkoinen rahanreikä tämäkin harrastus.

Kuitu: Pigeonroof Studios Superwash BFL värissä Poison

Väline: Majacraft Little Gem II 13,1:1 välityksellä
             Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattua 265 metriä / 115 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanaa!

Lopputulos on yllättävän vaalea. Kuvat ovat sopivasti ylivalottuneita, ettei niistä oikein saa oikeaa käsitystä. Langasta tuli pehmeää ja todella kivannäköistä. Toisessa vyyhdissä on 140 metriä ja toisessa 125. Vyyhdit ovat melkein saman painoisia. Olin alun perin ajatellut tehdä kaksisäikeisen langan, mutta muutin mieltäni, kun halusinkin neuloa myssyn. Navajo-kertaamalla ajattelin saavani sopivasti paksumpaa lankaa helpoimmalla. Minulla ei vielä ole kerijälaitetta ja epäilin nelisäikeisen menevän liian paksuksi. Jatkoa seuraa kunhan keksin millä mallilla neulon tätä.

Inspira Cowl

Innostuin Ravelryssa Inspira Cowl mallista mahdottomasti talvella. Mietin ja harkitsin projektia pitkään, sillä en ollut aivan varma, osaisinko käyttää riemunkirjavaa kauluri/hartianlämmitintä, mutta sellaisen halusin ehdottomasti tehdä. En innostunut ohjeen Ravelry-sivun kuvista, vaan nimenomaan Dropsin Delightista neulotuista projekteista. Delight tuli sopivasti sukkajuhlatarjoukseen ja pitihän sitä päästä kokeilemaan, sillä en ollut Delightia ennen neulonut.

Delight oli mukavaa neulottavaa ja uskon varmaan seuraavassa Dropsin Supersalessa ostavani vähän lisää. Monet Delightin värit näyttävät sopivan yhteen siitäkin huolimatta, että niisssä on kauheat määrät eri värejä. Minulla on neljä kerää vielä jäljellä ja siitä saisi vain toisen samanlaisen. Tässä kauluri-hartianlämmitin-systeemissä on koko ajan toisena värinä 14 lila/vihreä, jolla neuloin oikeat silmukat. Nurjana on ensin helmassa 10 oliivi/ruoste/luumu ja yläosassa 11 syreeni/vihreä. Lila/vihreä toimii kivasti taustavärinä ja kirkkaammat värit tuovat nurjat kivasti esiin tässä kuviossa. Värivalinta korostaa kivasti kuviota. Toinen väri olisi hyvä olla tumma ja toinen melko vaalea, jotta kuvio tulisi esiin.

Inspiran ohje on sen verran epämääräinen, etten suosittele sitä kenellekään. Saatte omalla vastuullanne innostua ja inpiroitua aloittamaan oman Inspiranne. Omani on vähän sinnepäin, eikä oikein ohjeen mukainen. Seurasin tavallaan Steampunk-versiota, sillä se on lähinnä lankaani tiheydeltään. Aloitin suuremmalla silmukkamäärällä, joka muistaakseni oli 288. Tein kavennuksiin asti sen version mukaisella joustinneuleella, mutta kavennusten kohdalla sekvenssi meni sekaisin. Kavennukset hukkuvat yllättävän hyvin kuvioiden väliin, vaikka kuvio meneekin tietysti sekaisin. Ravelryssa projektien tekstejä lukemalla löytää hyviä vinkkejä.

Tein inspiraani sekä aloituksen jälkeen että juuri ennen päättelyä "latvian braid"in. En tiedä mitä se on suomeksi, mutta sellaisen lankojen kieputtelujutun, jotan joskus näkee lapasissa. Jatkuva lankojen kieputtelu on hieman vaivalloista, mutta onneksi sitä ei tehdä kuin kahdella kerroksella ja lopputulos on mielenkiintoinen. Kauluksen "letti" jää kyllä huomaamatta, kun päättelin kaksinkertaisella langalla ja päättely vie huomion, mutta olkoon. En erityisemmin pidä sen purkamisesta ja kun päättely kuitenkin joustaa tarpeeksi niin se on ihan hyvä. Siitä "letistä" on kuva aiemmassa postauksessani.

Projekti: Inspira Cowl (Ravelry)
Ohje: Inspira Cowl by celerystalk (Ravelry)
Koko: Oma sävellys
Lanka: 3 väriä Garnstudio Drops Delight
Menekkki: 200 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Tästähän tuli vielä hauskempi kuin kuvittelin.

Treenasin koko projektin ajan kaksikätisesti neulomista ja se alkoi sujua. Neuloin siis nurjat silmukat normaalisti, mutta oikeat silmukat neuloin amerikkalaisittain/brittiläisittäin eli heittämällä. Olen yrittänyt tätä aiemminkin, mutta nyt vasta alkoi sujumaan. Inhoan useammalla langalla neulomista lähinnä sen lankojen yhteen sotkeentumisen takia, mutta kun langat eivät ole samassa kädessä, ne eivät pääse kiertymään toistensa ympäri ja takertumaan toisiinsa. Delight tosin takertuu myös itse itseensä, mutta joka tapauksesa vältyin paljolta kiroilulta ja hampaiden kiristelyltä, kun eri kerät olivat erillään. Jossain vaiheessa pitää treenata perinteistä kirjoneuletta kahdella kädellä neuloen.

Kaulus rullaa ulospäin, mutta olkoon. Se ei näytä ihan niin kamalalta, että saisin aikaan enää purkaa ja neuloa. Aloin jo hieman kyllästyä siihen, etten pääse esittelemään uusia projekteja. Kaventelin vähän liikaa ja tähän kaulaa nuolevaan malliin päädyttiin siis vahingossa, mutta aikakin se lämmittää nyt kaulaa hyvin, mutta toisaalta se ei nyt laskostu harteille niin kauniisti kuin väljempi kaula-aukko olisi antanut helman laskostaa.

Kaikenkaikkiaan pidin kovasti Inspirasta ja uskon tekeväni toisenkin, jonkin verran pienemmän ja myssyn samalla "corrugated rib"-kuviolla. Mitähän se olisi suomeksi? Myssy on pakko tehdä, sillä huivit ja muut vastaavat, joille ei ole sointuvaa myssyä, jäävät käyttämättä. Olen jostain syystä ihastunut projektini väreihin. Ehkäpä opin käyttämään muutakin kuin punaista, pinkkiä ja liilaa.

Kehruu- ja kertausharjoituksia

Testailin luonnonmustaa suomenlammasta erästä juttua varten. Se on semmoinen "spakal", mutta ei siitä nyt sen enempää. Mietin koko kilon tilaamista villatakkilangoiksi, muttten ole vielä ihan varma olisiko minusta siihen, vaikka kannustusta "spakal"-yhteyksissä löytyykin. Palaan tähän asiaan, jos päätän tilata lisää tätä villaaja yrittää ylittää itseni. Tavoitteena on "jesarin" eli Cascade 220 paksuinen kolme tai mielellään nelisäikeinen lanka. Tavoitepaksuuteen pääsin vain hetkittäin, mutta taidan treenata toisen värisillä suomenlampaan villoilla ja ehkä tavoite on saavutettavissa.

Kuitu: Luonnonmusta suomenlammas World of Woolista
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  27 metriä / 20 grammaa
          Nelisäikeinen 83 metriä / 80 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanan kuohkeaa lankaa

Kertaaminen oli mielenkiintoista, sillä en ollut tehnyt monisäikeistä lankaa aikaisemmin. Kerrankin onnistuin polkeman sopivasti vähän kierrettä kertaamisvaiheessa ja langasta tuli ihanan kuohkeaa. Tässä näkyisi mahtavasti palmikot. Osa säikeistä oli sen verran tiukkakierteisiä, että olen aivan hämmästynyt, miten ihanalta lanka tuntuu. Minulla on herkästi ihan liikaa kertauskierrettä ja semmoiset langat eivät tunnu läheskään näin ihanilta. Vaikken päässytkään oikeaan paksuuteen niin langasta tuli oikein onnistunut kokeilut.

Kuitu: Harmaa suomenlammas
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  24 metriä / 25 grammaa
Fiilis: kiva kuohkea pikkuvyyhti

Samalla vauhdilla kertasin harmaan suomenlampaan, joka jäi värttinältä, joka koki surullisen lopun. Tarkemmin ajateltuna värttinälle jäänyt kerä säiettä pitäisi olla jossain. Pitänee etsiä se seuraavaksi kerraksi, kun taas kertaan. Halusin villasta eroon, sillä se muistutti värttinän kohtalosta, joka jäi harmittamaan. Kehräsin säikeen aika pian värttinän rikkoutumisen jälkeen, mutta säie jäi rullalle. Etsin yllä esittelemäni langan kertaamiseen tyhjää rullaa ja tämä sattui käteen ja päätin kerrata sen pois rullalta. Langasta tuli herttainen pikkuvyyhti. Onneksi minulla on se peittoprojektisuunnitelma, johon upota kaikki nämä luonnonväriset harjoitelmat sitten joskus.

Lauantain kehruumiitiissä oli mahdottoman hauskaa. Mukaan tarttui hyvän mielen lisäksi kaksi muhkeaa lettiä Polwarthia melkein yksivärisenä liilana. Kuva on vään liian pinkki. Kuitu on aivan ihanan pehmeää ja leitit todella kuohkeita. Toinen letti on hieman kirjavamp, mutta se ei haittaa, kun kertaa eri letieistä kehräämäni säikeet yhteen. Mieleni olisi tehnyt vielä vähän Corriedalea ja BFL:iä, mutta uskon vielä ehtiväni niitäkin ostamaan ja kehräämään. Tuskin jään niitä kaipaamaan, sillä lampaat kasvattavat villaa koko ajan lisää ja Tuulia varmasti värjäilee villoja tulevaisuudessakin.

PS. Kyllä minä vielä neulon, mutta minulla on kesken kauheasti projekteja, ettei mikään tunnu etenevän, enkä saa oikein mitään valmiiksi. Kohta varmasti blogaan neuleitakin. Ihan varmasti.

Kuinka tehdään koukkuamiskoukusta virkkuukoukku

Mikäpä kruunaisi huonon päivän paremmin kuin asioiden rikkominen. Olen aina ollut hyvin tarkka omaisuudestani, enkä vähiten puupuikoista ja muista herkästi rikkimenevistä esineistä. Sen yhden kerran, kun vahingossa jättää projektin nojatuolille, niin tottakai koukkupää katkeaa. Asiaa tietysti edisti se, että istun usein jalkojeni päällä ja koukkupää oli juuri sopivasti kantapään alla. Metalliholkin vierestä nätisti katkenneesta koukusta tulee kyllä varmasti toimiva virkkuukoukku, mutta se ei paljon koukkuamisessa lämmitä. Kokeilen varmaan liimaamista, mutta odotukset eivät ole korkealla. Lievästi ilmaistuna ottaa päähän tämä eilinen hölmöily. Arvatkaa vaan kuinka paljon juuri nyt tekee mieli koukuta. Ehkä aloitan paksummalla langalla ja koukulla toisen koukkuamisprojektin ja jätän tämän Safran-rätin odottamaan koukkutilanteen paranemista.

Louhittaren luolan BFL-silkkiä

Ostin Portista syyskuussa kehruuvillaletin vähän niin kuin matkamuistoksi. En ajatellut, että kehräisin sitä suunnilleen vuosiin, sillä eihän se kehräämienn nyt niin helppoa ole, että oppisin äkkiä kehräämään ihkulankaa. Olen yllättänyt itseni ja oppinut kehräämään hienoja lankoja melkein tuosta vaan. Kukapa olisi uskonut. Parasta kehräämisessä on värit. Niiden muuttuminen topsista säikeeksi ja langaksi ja lopulta neuleeksi. Lopputulsota ei pysty ennalta arvaamaan. Lanka näyttää niin erilaiselta rullalla ja vyyhdilläkin. Tämä on varmasti sitä, mikä kehräämisharrastusta pitää yllä vuodesta toiseen. Toisaalta koskaan ei ole valmis ja kehräämisessä on varmasti paljon tekniikoita ja juttuja opeteltavaksi pitkäksi aikaa.

Kuitu on siis bfl-silkkisekoitetta. Blue-faced leicester -lampaiden villa on helppoa kehrättävää ja ihanan pehmeää. Pidän kovasti bfl:stä ja sitä tulee varmasti  kehräiltyä tulevaisuudessakin. Silkkiä kuidussa on 30 prosenttia ja se helpotti pitsihuivilankaan pääsemisessä varmasti. Pitkät silkkikuidut auttavat ohuen säikeen koossa pysymisen kanssa. Topsi oli todella hellyyttävä ennen kehräämistä ja minulla oli kyllä hiukan vaikeuksia sen korkkaamisessa. Meinasi uskallus loppua kesken, sillä pelkäsin pilaavani ihanan villan.

Jokaisessa harrastuksessa on ne asiat, joista tykkää vähemmän ja kehräämisessä se on ehdottomasti kertaaminen. Se on hidasta ja tylsää. Se on toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta senkin voi mokata. Seuraavan kerran minun täytyy pakottaa itseni keskittymään kertaamiseen enemmän. Onneksi tässä langassa on miltein koko matkan oikea määrä kierrettä ja lanka vaikuttaa vyyhdillä melko tasapainoiselta. Olin kerratessa vähän huolissani siitä, että langasta saattaa tulla kovaa ja ylikierteistä, mutta vyyhti on ihanan pehmeä.

Kuitu: Louhittaren luolan BFL-silkki
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: kaksisäikeinen 475 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana! Niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Pidän kovasti lopputuloksesta. Ottaen huomioon miten vähän olen kehrännyt, lanka on onnistunut paremmin kuin hyvin. Olin hitusen pettynyt metrimäärrään, sillä kuvittelin päässeeni pitsivahvuuteen, mutta todellisuudessa molemmissa säikeissä oli turhan paksuja kohtia. Vyyhdissä on paikoitellen ihan pitsilankaa. Ja toisaalta vajaasta 500 metristäkin saa jo jonkinlaisen huivin. Väritys on yllättävän marjapuuroinen. Lanka näyttää vyyhdillä tasavärisemmältä kuin odotin. Kerratessa olin huolissani langan värien asettumisesta. Kaksisäikeisyys sotkee värijuoksut hyvin tehokkaasti. Tämä lanka vaatii päästä pitsihuiviksi heti kohta ja sopivaa ohjetta täytyy katsella. Ehkä jokin malli, jossa sileää neuletta.

Toivottavasti blogipostaus näkyy oikein, sillä Bloggerilla on selvästi taas huono päivä.

Merinoa ja merinobambusilkkiä

Taas valmiita kehruita. Toivottavasti lukijoitani edes vähän kiinnostaa nämä valmiit vyyhdit, sillä näitä tulee jatkossakin olemaan. Olin vähän aikaa kehräämisitäni hiljaa, kun en erityisemmin pitänyt violetin merinon kehräämisestä ja halusin sen vain loppuvan. Sellaisella asenteella ei tule hirveästi kehrättyä, mutta onneksi sitä merinoa ei ollut kovin paljon. Pikkuvyyhti on merinobambusilkkiä ja se pyörähti säikeehti rullalle yhdessä hujauksessa ja unohtui sitten rullalle niin, että jouduin hetken miettimään, että mikähän se tämmöinen harmaa säie on.

Kuitu: Merinobambusilkki Tuulialta
Väline: Majacraft Rose, 13,7:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu 43 metriä / 15 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Olisipa tätä kuitua ollut enemmän.

Saimme Tuulialta Portin värttinäkurssilla nöttösen merinobambusilkkiä hopeisen ja sinivihreän helmeilevän harmaana. Saatesanat olivat jotain, ettei kannata ihan heti seuraavaksi tätä yrittää kehrätä. Keskityin aloittelijalle paremmin sopiviin kuituihin, mutta viime kuussa kehrätä täräytin jostain hetken mielijohteesta nöttösen. Taitojen kehityttyä kuitu kehräsi melkein itse itsensä. Pidin kovasti sen liukkaudesta nahkeamman 100% merinon jälkeen se oli virkistävää. Pieni 15 gramman nöttönen loppui aivan kesken. Säikeen pitää antaa levätä ja se jotenkin unohtui rullalle joksikin viikoksi. Kerrattuani liilan merinon sattui tämä säie käteen, kun kaivoin vyyhdinpuita esiin. Päätin navajo-kerrata säikeen, sillä se on yksinäisen säikeen kohdalla yksinkertaisinta. Säikeestä tuli suloinen pikkuvyyhti hypisteltäväksi. Jotain tämäntyyppistä on saatava lisää.

Kuitu: Liila ja violetti merino Käsityökauppa Ilosta
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 141 metriä / 86 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Veikeä lopputulos

Tämä violetti merino on jarruttanut kehräämistäni viikkokaupalla. Päätin kokeilla onko mahdollista kehrätä kahdesta topsista yhtaikaa. Ei siinä mitään järkeä tainnut olla, mutta tulipahan testattua. Sekoitin siis toiseen säikeeseen tumman liilan joukkoon vaaleaa violettia ja toinen säie on yksiväristä liilaa. Lopputulos on kivannäköienn, mutta turhaa nyhräämistä se oli. Hetkittäin yhdistäminen onnistui hienosti, joten se ehkä on mahdollista, mutta hauskaa se ei ollut. Langasta tuli kovin epätasaista ja kertauskierrettä tuli liikaa, eikä ihan koko lanka asettunut liottamalla, mutta olkoon. Jännästi minulla on säikeessä herkästi liian vähän kierrettä, mutta kerratessa liikaa.

Älkää kysykö mitä näistä tulee. En kuulkaa yhtään tiedä. Minä vain kehrään kehräämisen ilosta.

Lankalauantain ostokset

Minun ei pitänut mennä lankakauppaan eikä ostaa lankaa, mutta tarjouksia en voi vastustaa. Olen pantannut suunnittelemiani lankaostoksia, mikä osoittautui hyvinkin kannattavaksi. Lankalauantain kunniaksi Lumoavassa langassa sai kaikista normaalihintaisista langoista 15 prosenttia alennusta. Tiesin ostavani langat jossain vaiheessa, niin miksikäs ei nyt, kun saan alennusta niistä. Eikö lankalauantaina kuulukin ostaa lankaa?

Violetti Cotton Bamboo halusi koukutuksi tiskirätiksi. Miten yllättävää. Koukkuamista varten ostin myös 40 cm KnitPron kaapelin. Allinon ostin mallitilkkuilua varten. Eräst tietty pellavapaita puhuttelee minua kovasti, mutta en ole varma olisiko sen neulominen järkevää, joten kokeilen Allinoa, jolla luulen pääseväni sopivaan lopputulokseen. Dropsin Baby Alpaca Silk on Stephen Westin Spectraa varten. Noron Silk Garden Socks on odottanut kaveria pidempään ja kiitos hyvän värisilmän omaavan ystävän, löytyi sopiva kaveri.

Ainoaksi heräteostokseksi jäi BC Garnin Soft Silk. Mielessäni on siinnellyt viime kesästä lähtien silkkihihatin ja luulen, että Soft Silk sopisi ajatukseeni parhaiten, mutta mallia en ole vielä päättänyt. Yksi on mielessä, mutta en tiedä sopiiko se tähän. Ebn ole varma, miten rouhea Soft Silk toimii pitsikuvion kanss. Tiheyskin on vähän sinnepäin. Täytyy malttitilkkuilla ja tutkailla. Nämä ovat jo toiset langat hihattimeen, mutta yhtään ei ole vielä valmistunut.

Pitsivaihteen löytämisen riemusta

Kertailtuani parit langat aloitin ihan uuden kehruuprojektin. Tuulia on kysellyt, olenko jo kehrännyt häneltä ostamani ihanuudet ja olen joutunut myöntämään, etten ole raaskinut. Se on hieman noloa. Olen pääasiassa kehrännyt niitä villoja, joihin olen vähiten kiintynyt ja se on väärä asenne. Kaikki lanka on hyvästä ja elämä on liian lyhyt ikävien kuitujen kehräämiseen. Enkä ole vielä yhtään kuitua pilannut, joten miksikäs en kehräisin jotain oikein ihanaa.

Päätin ottaa rullalleni ihanaa Tuulian värjäämää BFL-silkkisekoitetta, jonka ostin Portissa vähän niin kuin matkamuistoksi, enkä kuvitellut kehrääväni sitä lähiaikoina. En tosin Portissa ajatellut myöskään, että tilaisin rukin lähiaikoina, mutta kuinka ollakaan viikkoa myöhemmin oli Ruusu tilauksessa. BFL-silkki on niin ihanaa, että kehrää melkein itse itsensä ja mikä parasta. Taisin löytää pitsivaihteen. Nyt tulee ohuempaa säiettä kuin koskaan. Silkkikuidut ovat niin pitkiä, että säie pysyy koossa melkein hengettömän ohuena. Huikeaa. Se tunne, kun kuidut liukuvat kämmenellä, yllättävän kaukana kierteestä ja kukittavat hiukan. Se se vasta on jotain. Lyhytkuituisen merinon jälkeen silkkisekoite on aivan ihanaa. Olen eilisestä lähtien kehrännyt aivan maanisesti. Ihanaa vastapainoa tietoteknisille ongelmilleni. Blue Screen of Doom vaivasi konettani koko eilispäivän. En ole eläessäni nähnyt sinistä ruutua niin montaa kertaa, mutta onneksi se asia korjaantui ja osumaa ottaneet ohjelmat on nyt uudelleen asennettu.

Se on niin kaunista. Ensimmäinen puolikas topsista on jo säikeeksi kehrättynä. Kehrään puolet säikeestä yhdelle rullalle ja toisen puolen toiselle ja kerratessa teen jäljelle jääneestä säikeestä andean plying -tyyppisellä ratkaisulla viimeisen pätkän lankaan, jotta saan joka metrin talteen. Toivon, että tästä tule pitsihuivilankaa johonkin ihanaan huiviin. Pitää vain malttaa odottaa ennen kuin pääsen esittelemään itse kehräämästäni pitsilangasta neulottua huivia. Hihii.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikillel lukijoilleni!

Siniturkoosia käsinkehrättyä merinoa

Vihdoinkin päsen taas esittelemään käsinkehrättyä lankaa. Tälläkin kertaa merinoa. Ostin edesmenneestä lankakauppa Lankaluolasta sinikirjavan merinotopsin joskus ennen kuin hankin rukin. Epäilen, että tämä merino on alun perin World of Woolista kotoisin, sillä siellä on ihan samannäköinen tuote ja näitä on ollut Ilossakin myynnissä. 

Kuitu: Sinikirjava merinotopsi Lankaluolasta ja sininen merino Käsityökauppa Ilosta
Väline: Majacraft Rose, 18:1 välityksellä
Lanka: Kaksisäikeinen 410 metriä / 120 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman liikaa kierrettä, mutta muuten oikein kiva lanka. 

Kuitu oli mukavaa kehrättävää. En erityisemmin välittänyt siitä miten kapeiksi raidoiksi väri on topsiin jakautunut, mutta sain kivasti tasaisen kirjavaa aikaan. Sinikirjavan letin lisäksi laitoin mukaan 20 grammaa Ilosta ostamaani yksiväristä sinistä merinoa, jonka ostin messuilta liilojen nöttösten kanssa. Muuten sain yksivärisen kivasti uppoamaan lankaa, mutta yhteen kohtaan sattui ikävästi molempiin säikeisiin yhtaikaa samaa yksiväristä, mutta toivottavasti se ei hyppää neulepinnasta silmään. Lanka muuten on kirjavaa ja pääasiassa säikeet ovat eri värisiä melkein koko matkan. En vielä tiedä mitä tästä tulee, mutta varmaan jonkun yksivärisen sukkalangan kanssa tästä tulee jotain raidallista. Ei ehkä Daybreakiä, mutta jotain sen tyyppistä varmaan.

Hyvää palmusunnuntaita

Olen kärsinyt viime aikoina startiitista ja aloitellut uusia projekteja vähän turhan innokkaasti. Toivottavasti saan jotain pian valmiiksi, ettei projektien määrä leviä käsiin ihan totaalisesti.

Puikoillani on ihan ihka ensimmäiset sormikkaat. Ja minun pitit tietysti aloittaa vaikeimmasta päästä. Julia Mueller aka. Laris on sormikasmaailman Cookie A. ja Cat Bordhi. Ostin kolme hänen ohjeistaan, kun hänellä viimeksi oli kolme kahden hinnalla tarjous. Iski joku Sulo Vilén -kohtaus. Hänen mallinsa ovat mahtavia ja tämä Lady Sunshine -niminen malli aloitetaan luomalla 6 silmukkaa peukalon päähän. Ei, tämä ei ole aprillipila, vaikka aprillipäivä onkin. Purettuani peukalokiilan muutamaan kertaan olen miettinyt olisiko pitänyt kuitenkin aloittaa perinteisemmistä malleista. Lankana on ihanaa Cascade yarnsin Heritagea vadelmanpunaisena.

Dropsin Lace on odotellut toista vuotta puikoille pääsemistä, mutta loin silmukat viime viikolla, kun hoksasin, että haluan tehdä siitä juuri Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border -huivin kirjasta Victorian Lace Today. Malli on siitä ihana, että reuna neulotaan keskipaneelin kanssa yhtaikaa eikä tässä joudu ompelemaan tai neulomaan erillisiä reunoja. Lace on vielä ihanampaa neulottavaa kuin kuvittelin. Lupaava alku tyssähti virheeseen, mutta kyllä tästä vielä noustaan. Huivin reunakuvio on aitoa pitsiä eli kuviota neulotaan myös nurjalla puolella. Keskipaneeli on tavallista pitsiä ja saan onneksi suurimman osan nurjista kerroksista neuloa nurin.

Kolmas uusimmista projekteistani on Hemlock Ring Blanket. Pieni torkku peitto on tarkoitus neuloa puolukanpunaisesta seiskaveikasta. Olen päättänyt tuhota kammolangan lankavarastostani ja ajattelin, että sievä pikkupeitto voisi olla hyvä projekti. Etusormeni ei vaan pidä seiskaveikan neulomisesta. Langanohjaimessa on suneinen rantu, joka on tällä menolla vereslihalla. Täytynee pyörähtää apteekissa hakemassa jotain sopivaa ihoteippiä. Alunperin langasta piti tulla palmikkoliivi, mutta tajusin onneksi, etten moista palmikkohaarniskaa tai luotiliiviä tarvitse. Onneksi ortin KnitPron irtopääpuikot ja nyt minulla on tarpeeksi suuret puikot tähän ja voin vaikka lisätä lopussa kaapeleita, että silmukan mahtuvat puikolle.

-----------------------

Maaliskuun langankulutukseksi muodostui 600 grammaa ja hieman yli kaksi kilometriä. Jännästi pääsen kuukausi toisensa jälkeen aina enemmän tai vähemmän samoihin lukemiin. Nyt sain vähän enemmän kulutettua grammoja, mutta metrit eivät lisääntyneet. Neulon huikean tasaisesti noin 2 kilometriä kuussa mikäli en telo käpäliäni tai muusta syystä kykene neulomaan. Lisäksi hävitin myymällä 350 grammaa lankaa ja ostin 650 grammaa lankaa joten sain lankavaraston pienenemään 300 grammalla. Koko alkuvuoden lankatase sen sijaan on 700 grammaa plussan puolella. Huono hetki himoita villapaitalankoja.

PS. Mitään aprillipilaa ei ole eikä tule, sillä en ole pilojen ystävä.