Le TGV -luotijunahuivi

Sain flunssasta huolimatta jotain jopa valmiiksi. Silittelin jonkin aikaa vyyhtiä ja innostuin taas neulomaan. Tämä kehräämäni lanka on vaan niin ihana. Halusin ehdottomasti pikkuhuivin ja päädyin pitkään Ravelry-jonossani olleeseen TGV(high-speed knitting) -ohjeeseen. Neuloin muuten perusohjeen mukaan, mutta viimeisen sivun muokkausvaihtoehdoista valitsin less ruffle -kohdan. Jätin siis joka viidennen lisäyksen pois lisäyskerroksella. Jälkikäteen täytyy todeta, että se oli liioittelua. Joka seitsemännen pois jättäminen olisi ollut fiksumpaa, mutta en ala purkamaan. Malli on yksinkertainen, mutta ohje oli minusta hintansa väärti. Se oli tarkkaan harkittu ja siinä oli kivasti valmiita muunteluvaihtoehtoja. Tosi samanlaiseen lopputulokseen pääsisi myös omasta päästään neuloen, mutta ohjeen kanssa ei tarvitse suunnitella tai arvailla.

Projekti: Handspun le TGV shawl (Ravelry)
Ohje: TGV (High Speed Knitting) by Susan Ashcroft (Ravelry)
Koko: 160 cm x 38 cm
Lanka: Käsinkehrätty Lanitium ex Machina Polwarth
Väri: Hearthache
Menekki: 375 metriä / 162 grammaa
Puikot: Knit Pro Dreamz 4,5 mm irtopääpyöröpuikko

Lanka on aivan ihanaa. Olen aivan ihastunut polwarth-villaan. Onneksi minulla on muistaakseni ainakin puoli kiloa lisää, Louhittaren luolan Tuulian värjäämänä tosin. Se ei ole aivan yhtä hienoa villaa kuin merino eli ohutta, mutta ah niin muhkeaa. Melko ohuista säikeistä kerrattu lanka pullahti Eucalan-kylvyssä ilmava ja pehmeä vyyhti. En vain kyllästy silittelemään tätä lankaa. Huivi valmistui melkein liian äkkiä. Lankaa olisi saanut olla vähän enemmän. Päättelyssä kävi uskomattoman tuuri. Katselin jäljellä ollutta palloa sillä silmällä, että nyt olisi hyvä aloittaa päättely, ja uskokaa tai älkää, lankaa jäi 66 cm jäljelle! Kerrankin meni paremmin kuin hyvin.

Lopputulos on oikein käyttökelpoinen pikkuhuivi. Yllättävän raidallinen kuviosta tuli kolmisäikeisyydestä huolimatta. Täytyy jatkossa suosia topsin jakamista eri tavoilla. Muoto jalostui käyttökelpoisemmaksi kylvyn jälkeen. Pääteltyäni olin hieman huolissani, mutta huivi venyi kivasti lisäysreunoja lukuun ottamatta ja muodosta tuli kiva. En pingottanut huivia, vaan käärin pyyhkeeseen ja talloin ylimääräisen veden pois. Sitten asettelin huivin saunanlauteelle kuivumaan. Mielestäni ainaoikein- ja joustinneulehuiveja ei tarvitse läheskään aina pingottaa. Kylpy ja huolellisesti aseteltuna tasokuivaus riittävät.

Polwarth-villoja

Tätä lettiä hillosin vuosia. Kärsin valitettavan usein säästämisajatuksista. Ajattelen, että ole sitten joskus niin paljon parempi kehrääjä, että kaikkein ihanimmat villat kannattaa säästää sinne hamaan tulevaisuuteen. Sinänsä tyhmää, sillä ihania villoja saa tilattua helposti lisää, vähän liiankin helposti. Tämä letti ei parantunut säilömällä, sillä se oli pinnasta hieman huopunut. Luulen, että silittelin sitä liian innokkaasti. Tämä on ollut minulle aarre useamman vuoden..

Kuitu: Lanitium ex Machina Polwarth-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 375 metriä / 162 grammaa 12WPI (Ravelry)
Fiilis: Muhkeaa lankaa

Olin ostanut yhteensä miltei kilon polwarth-villaa ennen kuin aloin sitä kehräämään, mikä ei tietenkään ollut kauhean viisasta, mutta onneksi polwarth osoittautui ihanaksi villaksi. Polwarth on siis lammasrotu Australiasta. Se on jalostettu 1880-luvulla merinosta ja lincolnista. Merinotaustan kyllä huomaa, mutta lincolnin vaikutuksesta kuidut ovat pidempiä ja kiiltävämpiä, eikä kihara ole aivan niin sähärää kuin merinolla. Villa on hienoa ja miellyttävää kehrättävää. Lanka lyheni ja muuttui paksummaksi pesussa. Olen kuullut, että polwarthilla on tapana pullahtaa pesussa. Lisäksi se on selvästi pöyheää villaa jo letillä. Tämä ei niinkään, mutta hilloamani Louhittaren luolan polwarth-letit ovat mahtavia. Seuraavaksi pitäisi varmaan raaskia aloittaa kehräämään niitä.

Lopputulos on muhkea vyyhti ihanaa pinkkiä lankaa. Jaoin topsin poikittain kolmeen osaan ja siksi langassa on paljon tummia ja vaaleita kohtia rinnakkain. Englanniksi sanotaan barber pole sellaisesta. En tiedä onko sille suomeksi mitään sanaa, tuskin. Tätä pehmeää ja pöyhkeää lankaa silottelee ihan ilokseen. En tiedä, mitä tästä tekisin, mutta jotain haluaisin kovasti tästä neuloa. Ehkä kokeilen sellaista pitkää cowlia, joka pistetään kahdesti kaulan ympäri, sillä sellaista en ole vielä neulonut.

Sitten aivan toisen tyyppinen lanka. Silkki muuttaa topsin luonnetta selvästi. Pitkät silkkikuidut helpottavat ohuiden säikeiden kehräämistä esimerkiksi merinosta, sillä ne tarvitsevat vähemmän kierrettä pitääkseen säikeen koossa. Pidän kovasti sellaisista topseista, joissa on silkkiä hyvin sekoitettuna mukaan. Ne ovat helppoja kehrätä. Kuten tämä polwarth-silkkisekoite, vaikkei polwarth tarvitse silkiltä pituutta. Se on mielestäni aivan riittävä.

Otin joskus kesällä esiin tämän polwarth-tussah-silkkisekoitteen, jonka ostin eräältä kehrääjältä Ravelryssa ja aloin kehrätä niin ohutta kuin luontevasti Little Gemillä pystyin. Väkisin olisin saanut varmaan vieläkin ohuempaa, mutta haluan kehrätä rennosti, enkä pidä väkisin vääntämisestä. Toisaalta kovin väkinäinen kehrääminen varmasti vaikuttaa lopputulokseen. On varmaan vaikea pitää tasaista laatua yllä, jos kehräämisessä ei ole rytmiä ja luontevaa liikettä.

Topsi tuntui aivan ihanalta ja oli erittäin miellyttävää kehrätä. Loppuvaiheessa vain alkoi tuntua siltä, että topsi ei lopu ikinä. Kaipasin jo vaihtelua. Lopulta säie kyllä oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, ainakin 1800 metriä. Kaksisäikeisenä olisin päässyt lähelle kilometriä. En ole koskaan vielä kerrannut kilometrin, mittaista vyyhtiä, mutta ihan niin ohutta pitsiä ei ehkä tarvitsekaan kehrätä. Päädyin tylsästi ketjukertaamaan säikeen langaksi.

Kuitu: Corgi Hill Farm polwarth-tussah silk -topsi värissä Alchemy
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 600 metriä / 143 grammaa 18 WPI (Ravelry)
Fiilis: Onneksi se on viimein valmis.

Lopputulos on mahtava, pehmeä vyyhti miltei pitsilankaa. Odotin tämän hiukan pullahtavan pesussa, mutta mitään havaittavaa pullahdusta ei tapahtunut. Jos aloittaisin nyt tämän kehräämisen, olisin varmaankin tehnyt fraktaalijaon topsille ja kehrännyt kolme eri säettä yhden ison sijaan. Kolmesäikeisyys ja fraktaali olisivat tasoittaneet siniset ja vihreät ja violetit kauniiksi melko tasaiseksi väritykseksi. Nyt lanka varmasti muodostaa selviä raitoja. Kuvat ovat aivan liian sinisiä. Langassakin on selvästi merenvihreää ja turkoosia. Tammikuun hämärässä ei tahdo millään onnistua kuvaaminen tai kuvankäsittelykään. :(

TdF ja muut kuulumiset

Eiko olekin ihanat letit? Kehruutapaamisessa Soilella tarttui mukaan nämä Tuulian värjäämät muhkeat polwarth-letit. Edellisetkin on kehräämättä, kun en ole raaskinut niitä aloittaa, mutta vähitellen on luovuttava kuitujen hilloamisesta ja alettava kehräämään ihanuuksia, sillä villa ei lopu maailmasta ja Tuulia varmaan värjää lisää. Näissä kahdessa letissä on yhteensä 300 grammaa, joten saan jonkun isommankin jutun neulottua langoista. Oli muuten todella outoa olla ihmisten kanssa tekemisissä pitkän tauon jälkeen. Jotenkin taas ujostutti, vaikka melkein kaikki olin tavannut useamman kerran aiemminkin.


Tour de Fleece on polkaistu käyntiin eilen, mutten ehtinyt paljon kehräämään. Onneksi tänään senkin edestä. Olen kahdessa joukkueessa: Suomalaisten kehrääjien ja Mummot lumessa -ryhmien joukkueissa. Rosella kehrään pitkävillaisia topseja. Aloitin World of Woolin valkealla wensleydalella ja kerään rohkeutta tarttua Tuulian ja Lanitium ex Machinan värjäämiin ihanuuksiin. Siirsin rullan kyllä kehruutapaamiseen lähtiessäni Little Gemiin, sillä merinosilkkibambu, jota sillä kehrään ei soveltunut tapaamiskehrämiseksi. Liukkaan ja tahmean kuidun yhdistelmä aiheutti päänvaivaa ja voimasanoja. Olen päättänyt oppia kehräämään sekoituksia, joissa kovin erilaiset kuidut ovat raitoina samassa topsissa. Seuraavaksi otan taas esiin erään WoW:n merinosilkin, jonka kanssa en tule yhtään toimeen. Olen päättänyt selättä nämä kammokuidut.


Olen viikolla myös lankashoppaillut. Lankamaailma on hieman liian lähellä, jotta sitä voisi kokonaan välttää. Kävin muissakin lankakaupoissa, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista. Malabrigo Lacea ostin alekorista 5 vyyhtiä ja olisin eilen aloittanut Nuvemin, mutta minulla ei ollutkaan sopivia puikkoja, joten huomenissa on haettava tipsit tai pyöröt, että pääsen viimein neulomaan omaa unelman pehmeää pilveä. Zitron Trekking Hand Artia minun on pitänyt ostaa jo monta vuotta, mutten jotenkin ole löytänyt sitä oikeaa väriä. Päätin kokeilla Viking of Norwayn Mini Raggea ja jäin sitten suustani kiinni ja minulle myytiin sitten myös sen paksumpaa versiota Raggea. Cewec Seaside Cotton -puuvillat sain kaupanpäällisiksi mukaan. Ompa tässä nyt paljon kaikkea samanväristä. Minulla on nämä värivalinnat näin vaikeasti ennakoitavia.

Kehruu- ja kertausharjoituksia

Testailin luonnonmustaa suomenlammasta erästä juttua varten. Se on semmoinen "spakal", mutta ei siitä nyt sen enempää. Mietin koko kilon tilaamista villatakkilangoiksi, muttten ole vielä ihan varma olisiko minusta siihen, vaikka kannustusta "spakal"-yhteyksissä löytyykin. Palaan tähän asiaan, jos päätän tilata lisää tätä villaaja yrittää ylittää itseni. Tavoitteena on "jesarin" eli Cascade 220 paksuinen kolme tai mielellään nelisäikeinen lanka. Tavoitepaksuuteen pääsin vain hetkittäin, mutta taidan treenata toisen värisillä suomenlampaan villoilla ja ehkä tavoite on saavutettavissa.

Kuitu: Luonnonmusta suomenlammas World of Woolista
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  27 metriä / 20 grammaa
          Nelisäikeinen 83 metriä / 80 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihanan kuohkeaa lankaa

Kertaaminen oli mielenkiintoista, sillä en ollut tehnyt monisäikeistä lankaa aikaisemmin. Kerrankin onnistuin polkeman sopivasti vähän kierrettä kertaamisvaiheessa ja langasta tuli ihanan kuohkeaa. Tässä näkyisi mahtavasti palmikot. Osa säikeistä oli sen verran tiukkakierteisiä, että olen aivan hämmästynyt, miten ihanalta lanka tuntuu. Minulla on herkästi ihan liikaa kertauskierrettä ja semmoiset langat eivät tunnu läheskään näin ihanilta. Vaikken päässytkään oikeaan paksuuteen niin langasta tuli oikein onnistunut kokeilut.

Kuitu: Harmaa suomenlammas
Väline: Majacraft Rose, 9,5:1 välityksellä
Lanka: Navajo-kerrattu  24 metriä / 25 grammaa
Fiilis: kiva kuohkea pikkuvyyhti

Samalla vauhdilla kertasin harmaan suomenlampaan, joka jäi värttinältä, joka koki surullisen lopun. Tarkemmin ajateltuna värttinälle jäänyt kerä säiettä pitäisi olla jossain. Pitänee etsiä se seuraavaksi kerraksi, kun taas kertaan. Halusin villasta eroon, sillä se muistutti värttinän kohtalosta, joka jäi harmittamaan. Kehräsin säikeen aika pian värttinän rikkoutumisen jälkeen, mutta säie jäi rullalle. Etsin yllä esittelemäni langan kertaamiseen tyhjää rullaa ja tämä sattui käteen ja päätin kerrata sen pois rullalta. Langasta tuli herttainen pikkuvyyhti. Onneksi minulla on se peittoprojektisuunnitelma, johon upota kaikki nämä luonnonväriset harjoitelmat sitten joskus.

Lauantain kehruumiitiissä oli mahdottoman hauskaa. Mukaan tarttui hyvän mielen lisäksi kaksi muhkeaa lettiä Polwarthia melkein yksivärisenä liilana. Kuva on vään liian pinkki. Kuitu on aivan ihanan pehmeää ja leitit todella kuohkeita. Toinen letti on hieman kirjavamp, mutta se ei haittaa, kun kertaa eri letieistä kehräämäni säikeet yhteen. Mieleni olisi tehnyt vielä vähän Corriedalea ja BFL:iä, mutta uskon vielä ehtiväni niitäkin ostamaan ja kehräämään. Tuskin jään niitä kaipaamaan, sillä lampaat kasvattavat villaa koko ajan lisää ja Tuulia varmasti värjäilee villoja tulevaisuudessakin.

PS. Kyllä minä vielä neulon, mutta minulla on kesken kauheasti projekteja, ettei mikään tunnu etenevän, enkä saa oikein mitään valmiiksi. Kohta varmasti blogaan neuleitakin. Ihan varmasti.

Flash Your Fiber Stash

Kuitukori vaatehuoneessa pursuili yli ja vaati järjestelyä. Samalla vaivalla päätin vilauttaa kuitujani näin julkisesti. Hämmentävän monta on ehtinyt kertyä. Reilut kaksi kiloa taitaa olla tällä hetkellä tilanne. Kuvasta unohtui pikkupussukka gotlanninlampaan kiharoita. Villa Laurilan fuksianpunainen merino on melkein kehrätty, joten sitä en tähän laittanut.

Kuidut riveissä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas:

Louhittaren luola BFL-mohair, Ll Wensleydale, Lanitium ex Machina Polwarth


Louhittaren luola BFL- silkki, Ll BFL- silkki, Ll BFL (superwash)


Lankaluola merino, Kästyökauppa Ilo merino 3 väriä, L ex M ahvenanmaanlammas, Ll merino-bambu-silkki


Kehräämö Christina ruskea suomenlammas ja kainuunharmas, Ilo suomenlammas 2 harmaata, Lankaluola Shetland moorit-värinen


World of Wool BFL 3 kolme väriä, WoW Corriedale luonnonmusta, WoW suomenlammas 4 väriä

Meinasin toivottaa hyvää aprillipäivää, mutta taidan odottaa vielä kuukauden. xP

Iloisia värejä

Lankavarastoa piti laihduttaa, eikä lihottaa, mutta Dropsin sukkajuhla haittasi sitä kovin. Mukaan tarttui männä viikolla langat 6 pariin sukkia alle 20 eurolla. Eihän sellaista tilaisuutta voinut ohittaa. Sukkajuhla on nyt hyödynnetty niin hyvin, että tuskin tarvitsee Fabelia tai Delightia ostaa lähiaikoina. Pidän kovasti Fabelin uusista väreistä. Kirsikanpunainen on aivan ihana eikä kuninkaansinisessäkään mitään vikaa ole. Pinkki on minusta vähän turhan porsaanlainen, mutta kyllä se menee. Kirsikanpunainen päätynee puikoille luultavasti piakkoin.

Muuten lankatase olisi nollilla, mutta ihana tumma magenta Cascaden 220 vei sydämeni ja sitä oli pakko saada villatakkilangat. Kuva on hiukan ylivalottunut, sillä sävy on hieman tummempi. Ihanan syvä ja voimakas. Sitä oikeaa villatakkimallia ei ole vielä tiedossa, mutta näin ihanalle värille onkin löydettä "Se Oikea" ja sitä odotellessa tyydyn silittelemään vyyhtejä. Kun se oikea malli sattuu kohdalle, tiedän kyllä. Toivottavasti ensi talveksi saan todella makean värisen villatakin. Samalla reissulla keksin syyn ostaa ihanan Finlaysonin Taimi-kassin. Tarvitsen ehdottomasti lankakassin, sillä muovikassit lisääntyvät nurkissa häkellyttävää vauhtia siitäkin huolimatta, etten koskaan osta niitä koskaan. Nyt ainakin lankakauppojen kassit jäävät tuomatta. Lanka, mikä ihana tekosyy.

Posti toi viikonloppuna tilaamani villaletin. Olin juuri ajatellut, että se tuskin tulee vielä tänään, mutta sitten ovikello pirahti. Letti on Lanitium ex Machinan Polwarthia värissä Heartache. Mietin lauantai-illan suihkussa, että uskallanko ja raaskinko tilata, mutta 160 gramman käsinvärjätyksi letiksi se oli ihan kohtuuhintainen, vaikka laskisi postikulutkin mukaan. Väri on huikea, fuksiaa, verenpunaista, pinkkiä, lilaa ja hitusen violettia. Yllätyksekseni sain kaupanpäälle hieman ahvenanmaanlampaan kiharoita. Pussukassa on harmaita, ruskeita ja kellertäviä suortuvia. Vaikuttaa karkealta, mutta kiva kokeilu erä.