keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kappani mun


Sain viimein kuvattua Kapan, kun sade taukosi pariksi tunniksi. Kappa on ollut mielessäni heti siitä lähtien, kun näin ensimmäiset projektit Ravelryssa. Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta se nousi keväällä suorastaan kuumeeksi. En tiedä näkyikö se blogeissa, mutta Ravelryssa tuntui keväällä siltä, että kaikki tekivät Kappaa ja minä en saanut päätettyä mitään lankaa. Halusin täydellisen Kapan, joten lankavalintaa piti harkita tarkkaan. Sain lopulta joskus kesällä päätettyä ja tilattua langat Titityystä ja valmista on ollut jo jonkun viikon. Pitkäpiimäiseltä se ei kyllä yhtään tuntunut. Voisin neuloa toisen heti perään.

Projekti: Kappa (Ravelry)
Ohje: Kappa by Veera Välimäki (Huivileikki)
Koko: noin 160 cm x 30 - 60 cm
Lanka: Louhittaren luola Ilmatar
Värit: Fuksia, Magenta, Ärjy, Krookus ja Roosa
Menekki: 250 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Louhittaren luolan Ilmatar on ihana lanka ja siinä on aivan mahtavia värejä, mutta niinhän Tuulialla aina on. Valitsin Kappaani Fuksian, Magentan, Ärjyn, Krookuksen ja Roosan. Minulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tämä väreistä Fuksia, Ärjy, Krookus, Roosa ja Hopea, mutta päädyin tilaamaan Ilosta vyyhdin Magentaa ja jättää Hopea pois. Ilmatar on pitsilanka, muttei kuitenkaan ihan tolkuttoman ohutta. Puolet silkkiä tekee siitä ihanasti laskeutuvan. Olin hiukan huolissani, sillä pinta näytti epätasaiselta, sillä kaksisäikeinen ei ole parhaimmillaan sileässä neuleessa rakenteensa vuoksi. Kolmi- tai monisäikeinen täyttää silmukat, mutta kaksisäikeisellä ei ole tällaisia taipumuksia. Se pyrkii muodostamaan reikiä. Eucalan-kylpy ja tasokuivaus saunanlauteella teki ihmeitä ja lopputulos on erittäin tasainen. Lanka meni kaikki, sillä neuloin jokaisen vyyhdin loppuun ja vaihdoin väriä vasta sitten.


Laittaisin mielelläni nippukaupalla kuvia, mutta täytyy tyytyä Insta-kollaasiin. Ja ei, sitä ei ole tarkoitus käyttää kokovartalosukkana. Kovasti se on hilpeyttä aiheuttanut ja kulkee meillä nimellä kokovartalosukka, vaikka kovasti yritän korjata nimen Kapaksi. Käyttötarkoituksia on tarpeeksi monta. Pituus kaulurista kokovartalosukkaan ja toimii stoolana ja kaulaliinana. Aivan täydellinen neule, kun ei tiedä paleleeko vai ei ja tarvitseeko huivin vai villatakin. Yhtään paksummasta langasta en kyllä tekisi Kappaa. Liian painava ei varmasti toimisi ollenkaan näin kätevästi.


Kerrankin näytän kuvissa itseltäni, joten kehtasin laittaa sensuroimattomia näkyville. Toistakymmentä kiloa kevyempänä ja motivaatiofarkuissaan alkaa välillä näyttää itsestäkin siedettävältä. Motivaatiofarkut ovat kapealahkeiset nuorisomallia olevat Lee Cooperit, jotka eivät ole koskaan olleet oikean kokoiset. Kaksi vuotta sitten ne jäivät puoleen reiteen kiinni, eivätkä sen korkeammalle nousseet. Viime viikolla sain ne mahtumaan saapikkaan varren sisään ja olen ihan haltioissani saavutuksestani. En ole ennen mahtunut kunnolla edes saapikkaisiin.
Poseerata en osaa yhtään, mutta ehkä tästä vielä tulee jotain.

11 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Pisin näkemäni Kappa, huikea! Miuhun ei ole tämä kuume vielä tarttunut, toivottavasti siltä vältynkin :D Menis tällä nykyisellä neulomisvauhdilla varmaan kolme vuotta... Onnittelut onnistuneesta kevennysprojektista myös :)

Judiuni kirjoitti...

Voi Kiitos Emma! Paksummilla puikoilla tämä tuli hyvin kivuttomasti. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis, kaunis Kappa ja Sinä! <3 Minulla oli jossakin vaiheessa (paljon muita tartunnan saaneita myöhemmin) niin vaikea Kappa-kuume, että iltaisin nukkumaan mennessä ajattelin, että mitä lankoja omaani laittaisin. Vielä en ole saanut päätetyksi, mistä langasta Kappani tikuttelisin - ja kuumekin ehti jo laskea. Nyt taisi taas tauti tarttua. ;-)
Hienoa, että saat tuntea olevasi oma itsesi ja motivaatiofarkut sopivat yllesi! :) Millä tavalla onnistuit?
Sari

Lankakeiju kirjoitti...

Ihana Kappa! Tosi hyvä väriyhdistelmä tässä. Minulla on Kappa vielä tekemättä, vaikka haaveissa se kyllä on ollut.

Judiuni kirjoitti...

Kiitos , Sari ja Lankakeiju!

Suosittelen lämpimästi Tätä Louhittaren luolan Ilmatarta. Tästä on monet Kapat tehty. ;)

Innostuin juoksemaan; ostin urheiluliivit, juoksukengät, aktiivisuusrannekkeen ja sykemittarikellon. Syötin puoli vuotta kaiken syömäni ja juomani mobiilisovellukseen ja sain järkeistettyä syömiset kuntoon. Nyt olen jo toista vuotta ollut ilman mitään syömisten kyttäilyä ja paino ei noussut jouluna eikä juoksutaukojen aikana. Kauheasti himottaisi nastalliset juoksukengät. En olisi koskaan uskonut, että innostun mistään liikunnasta koululiikuntatraumojen vuoksi. Olin omasta mielestäni paatunut sohvaperuna.

Anonyymi kirjoitti...

Sait minut innostumaan uudestaan myös aktiivisuusrannekkeen ja sykemittarin hankinnasta. Minkä merkkiset/malliset omasi ovat? Oletko ollut niihin tyytyväinen? Minä en polvieni vuoksi kyenne enää juoksemaan, vaikka kovasti tahtoisin... Ihana, että olet löytänyt liikunnan riemun!
Sari

Judiuni kirjoitti...

Minulla on FitBit Flex ja olen siihen tyytyväinen. Sillä hetkellä ei ollut fiksumpia myynnissä. Nyt hankkisin varmaan sellaisen mallin, joka näyttää kellonaikaa ja askeleita itse laitteesta. Sykemittari on Polar FT60, jonka ostin poistohintaan. Se on oikein pätevä laite, vaikkakin uudemmilla malleissa on enemmän ominaisuuksia. Keskenään ne eivät keskustele, mutta sille ei mitään mahda.

Rannekkeen valintaan vaikuttaa se, mikä käyttöjärjestelmä älypuhelimessa on, sillä tarkempia tietoja on kiva seurata puhelimesta. FitBit, toisin kuin monet muut aktiivisuusrannekkeet, keskustelee sujuvasti myös Windows Phonen kanssa. Jos minulla olisi Android tai iOS -laitteita niin olisin varmaan hankkinut Polarin Loopin ja sen kanssa yhteensopivan Polarin sykemittarin, mutten halunnut vaihtaa puhelinta sen takia aivan erilaiseen. Synergia-edut olisivat selvät, mutta laitteiden yhteensopivuus pitää selvittää etukäteen, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Erityisesti Windows Phone rajoittaa vaihtoehtoja.

Aktiivisuusranneke on siitä kiva, että se on muuttanut käytöstäni pysyvästi. Joka paikassa pitää ottaa ylimääräisiä askeleita, mistään ei tule oikaistua ja hampaitakaan en enää osaa pestä paikallani seisten. Hiukan himottaisi joku uusista FitBit-malleista, mutta toimivaa laitetta ei kannata vaihtaa uuteen huvin vuoksi. Mitään sykettämittaavaa aktiivisuusranneketta en ostaisi, sillä se tekniikka on vielä alkutekijöissään ja epäluotettavaa. Suurin osa niistä on vasta ensimmäisen sukupolven laitteita ja kehitettävää riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Ystävänpäivää! 💕 Lähdin eilen kommentin lähetettyäni mieheni kanssa (Hänkin innostui minun laillani. ;)) ihan varta vasten aktiivisuusranneke -kaupoille, ja vaikean harkinnan jälkeen ostimme molemmat Polarin A360 -aktiivisuusrannekkeet. Olimme tehneet ostokset jo Sinulta viisaat vinkit saatuamme. FitBit oli meilläkin vahva kilpailija ja toinen vaihtoehto, mutta päädyimme kuitenkin Polariin. Erillistä sykemittaria emme (vielä) ostaneet. Iloa liikkumiseen! ❤
Sari

Judiuni kirjoitti...

Ystävänpäivää sinullekin! Tuo Polarin uutuus näytti todella pätevältä ja on siitä kätevä, että siihen saa sykemittarivyön, eikä erillistä urheilukelloa tarvita. Onnea aktiivisemmalle elämällenne!

MiunMaun kirjoitti...

Hieno Kappa ja upea Sinä!
Kapan neulominen on yhden sortin projekti, mutta kevennysprojekti on vallan kokonaisvaltaista. Hatunnosto sisukkuudesta!

Judiuni kirjoitti...

Kiitos MiunMaun. :)