Pitäisikö kerrata välillä?

Tour de Fleece alkaa huomenna, kun Tour de France pyörähtää käyntiin. Rullatilanne näyttää hieman heikolta. Yhdellätoista ( 11 ! ) rullalla on säikeitä. Hupsista, vain yksi rulla on tyhjänä. Olisi ehkä pitänyt tilata yhden sijasta kolme lisärullaa matkarukin kanssa. Täytyy ahkerasti kertailla illalla, että pääsen kehräämään huomenna, kun pyöräilijät lähtevät ensimmäiselle etapille. Tulee kiire. Työ on haitannut kovasti harrastamista ja työmatkapyöräily vie tottumalta voimat. Toivottavasti en haukannut liian isoa palaa. Ilmoittauduin kahteen joukkueeseen ja asetin tavoitteekseni toiseen merinosilkin kehräämisen opettelun ja toiseen pitkävillaiset. Aion kokeilla Wensleydalea, Romneyta ja Lincolnia. Toisaalta haluaisin tehdä ainakin Wensleydalesta ja Lincolnista yksisäikeisiä lankoja, mutten tietenkään sen takia, että välttyisin kertaamiselta. Pitkäkuituiset, kiiltävät villat ovat aivan omiaan yksisäikeisiin lankoihin.

Sain eilen vasta koottua uuden rullatuolin. Kohta kokeilen miten se toimii. Ensimmäiseksi kertaan Lanitium ex Machinan whiteface woodlandia.

Kertausurakka alkaa

Suururakka on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Villatakkisäikeet on nyt kehrätty ja pääsen viimein kertaamaan. Vajaan kilon keräämisessä oli kyllä tekemistä ja mutkia oli matkassa, mutta loppusuora häämöttää. Risa laakeri saatiin lopulta onnellisesti vaihdettua ja pääsin jatkamaan säikeiden kehräämistä muutama viikko sitten. Tilasin Villavyyhdistä rukkivahan ja nyt Romy Ruususeni suorastaan hohtaa syvää hunajaansa. Rimu on todella kaunis puulaji.. Onneksi pääsin projektissani nopeasti vauhtiin ja lihasmuisti oli edelleen tallella. Hieman pelkäsin etukäteen, etten osaa enää kehrätä, mutta se oli turha pelko. Kädet ja jalat muistavat kyllä miten rukin kanssa toimitaan. En ole vielä hankkinut toista rullatuolia, joten jouduin taas ottamaan kenkälaatikon ja 5 mm suorat puikot esiin.

Alku näyttää lupaavalta. Hieman epätasaisista säikeistä muodostuu yllättävän tasapainoisen näköinen lanka. Judith MacKenzien oppien mukaan olen oppinut kertaamaan jarruttomalla rullatuolilla ja hyvinhän se toimii niinkin. Vielä on mahdotonta sanoa pääsenkö tavoitteeseeni noin 200 metriä 100 grammassa lankaa, mutta luulen, ettei paljon heitä. Villa on siis World of Woolin luonnonmustaa suomenlammastopsia ja tavoitteena on Eadon-niminen villatakki Twist Collectivesta. Innoitus moiseen urakkaan tuli Knitmore Girls podcastin SPAKAL:sta eli spin-a-long-knit-a-longista. Useimmat muut ovat jo villatakkinsa neuloneet, mutta ehkä kesällä urakka päättyy minunkin osaltani. Katsotaan miten tytön käy.

Olen toki neulonutkin, mutta siltä osalta ei ole oikein mitään kerrottavaa. Yhdet sukat olen saanut valmiiksi, mutta unohdin ne kuvata. Olen purkanut vähintään yhtä paljon kuin neulonutkin, joten siinä mielessä on ollut kovin kuiva kausi neulerintamalla.

Lennossa kertaamista

Kehruuinto on ollut kateissa alkukesästä asti. Olen tosin ollut erossa rukistani, joten se on tietysti vaikuttanut asiaan. Värttinää tulee ostettua valitettavan harvoin käteensä, mutta siinäkin onvaikeinta aloittaminen. En jaksanut innostua edes Tour de Fleecen yhteydessä kehräämisestä, mikä nyt hieman harmittaa, mutta  ensi vuonna sitten.

Ainoa valmsitunut kehruu tänä kesänä on pieni testikehruu. Youtube-videoiden avulla kokeilin plying on the fly -tekniikkaa, jossa säie kerrataan langaksi ennen värttinän karalle kiertämistä. Ajattelin, että se voisi olla kätevää, mutta tekniikkan on minusta vielä vaivalloisempaa kuin tavallinen säikeen kehrääminen ja sen kertaaminen myöhemmin. Tekniikka ei tietenkään ollut hallussa, joten se varmasti tuntui myös siksi hankalalta, mutta ainakaan tällä perusteella en erityisemmin ihastunut.

Kuitu: World of Wool jämäpussista luonnonharmaata villatopsia
Väline: Schacht Hi-Lo Spindle 31,5 g
Lanka: Navajo-kerrattu 25 metriä / 12 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan testattua sekin

Lopputulos on aikalailla aloittelijan kehräämän näköistä, mutta sillähän ei ole merkitystä. Kaikki lanka on hyvästä. Kehruutauko muodostui vähän turhan pitkäksi. Kun viimein pääsin rukkini kanssa kehräämään, tuntui kuin kaikki sormet olisivat muuttuneet peukaloiksi. Onneksi tajusin vaihtaa helpompaan kuituun, joilloin kehräämienn alkoi taas sujumaan. Merinosilkin pariin palaan myöhemmin. Sen sijaan aloitin viimein villatakkilankojen kehräämisen. Luonnonmusta suomenlammas tottelee kivasti sormiani.