Kiireitä kiireitä

Silmukkaakaan en ehdi neulomaan tänään vapaa-ajallani. Seminaarit ja tentit lähestyvät uhkaavasti ja niihin on valitettavasti pakko uhrata arvokasta neulomisaikaa, mikäli aion valmistua vielä joskus. Onneksi luentoneulominen on keksitty. Candy Candy -kaulaliina on edistynyt hitaasti, mutta varmasti. Haluaisin jo saada sen puikoilta, sillä koen sen kuvion jo kohtuuttoman tylsäksi. Kaunis ja ihana siitä tulee kyllä.

Miten siinä aina käy niin, että juuri sille langalle, jota ihmisellä on, sopivaa ohjetta ei tietenkään voi löytyä. Rasittavaa, kun haluaisin aloittaa mohair-huivin, mutta mitään Rose Mohairille sopivaa kivaa ohjetta ei ole löytynyt. Pitsikuvioita en ole koskaan suunnitellut enkä varmaan osaakaan. Kaikkia ihania ohjeita on kyllä, mutta ne ovat muunlaisille langoille.

Nyt takaisin akvaattisen ja terrestristen ravintoverkkojen vuorovaikutusten pariin...

Neuleenpurkupäivä

Eilen oli oikea neuleenpurkupäivä. Aiemmin mainitsemieni lisäksi äkkäsin vielä illalla kaapistani Palma-langasta tekemäni kaulaliinan, jota en ole käyttänyt. Purkuinnostuksen huumassa purin senkin. Sitten purin aloittamani palmikkoliivinkin. Harvemmin sattuu tällaista purkuintoa. Yleensä purettavat jäävät lojumaan ja odottamaan pitkiksi ajoiksi, mikä voi olla ihan hyväkin juttu. Purkaessa pölyn määrä huoneessa tuntuu kasvavan eksonentiaalisesti lankametrien suhteen. Lauantainen imurointi meni aivan hukkaan, kun sunnuntaina pöllytin lankavarastoistani pölyä koko kuukauden edestä.

Tein Candy Candy -kaulaliinaani hapsut, sillä edellinen kerä loppui ja halusin varmistaa, että lanka riittää hapsuihin joten illalla telvisiota katsellessa saksin lankaa hapsuiksi. Tuntui pahalta katkoa lankaa sillä tavalla. En ole koskaan ennen tehnyt hapsuja. Tuntui jotenkin kummalliselta pätkiä hyvää lankaa sillä tavalla.

Purkulankoja

Sain aikaiseksi purkaa puolitoista epäonnistunutta Wavya. Molemmat saattavat olla seiskaveikkaa tai vastaavaa. En ole ihan varma. Purettuja lankoja on minusta jotenkin vaikea tunnistaa. Langan pitäisi ehkä olla vähän paksumpaa tähän malliin, jotta lopputulos olisi käyttökelpoinen.

Töölönlahtisukista ei ole tulossa ihan sellaisia kuin ajattalin ja Clessidrat eivät pysy yhtään ylhäällä. Pitääköhän taas purkaa. Olen kyllä sillä tuulella, että voisin purkailla enemmänkin epäonnistuneita tekeleitä, mutta jaksanko enää neuloa tätä lankaa uudestaan. 

Purkulangoista tuli mieleeni villapaita, jonka tein yläasteella. Se oli ihanaa lankaa. Jos oikein muistan niin langan nimi on Fendi. Se oli paksua vaaleanpunaista mohairia. Malli tosin epäonnistui pahasti. Paidasta tuli liian lyhyt ja leveä. Lisäksi kaulus kiristi ikävästi. Kotona se sitten hampaita kiristellen purettiin. Neuloin siitä toisella ohjeella paitaa, mutta lanka loppui kesken. Sitten purettiin taas ja kiristeltiin hampaita. Lanka taisi jo vähän kärsiä moisesta. Pari vuotta sitten äiti neuloi onnistuneen paidan. Harmi, ettei minulla ole sitä mukana. Pitänee joululomalla kaivaa se esille.

Käyn joka sunnuntai kirpputoreilla, kun ne ovat sopivan lähellä. Tänään oli vakiokirppikselleni tullut lappu, että lopettavat joulukuussa. Ilmeisesti koko rakennus puretaan. Harmittaa, sillä olen käynyt kyseisellä kirppiksellä siitä asti, kun muutin tänne asumaan yli kolme vuotta sitten. Lankaa en ole muistaakseni ostanut kertaakaan. Tänään mukaan tarttui kukkaruukku 50 sentillä. Lankoja olisi ollut, mutta värit olivat kertakaikkisen kamalia. Turkoosi ja beige eivät miellytä yhtään.

Olen kovin kärsimätön kirjatilaukseni suhteen. Tilasin kaksi sukkakirjaa viikko sitten ja haluaisin jo saada ne hyppysiini. Toivottavasti tulee alkuviikosta viestiä, että kirjat voi hakea.

Puikko-ongelmia ja ongelmalankoja

Päätin Tehdä puikoilla ja valmiit -listaukset blogiini ja päivittää niitä tarpeen mukaan. Pysyy itsekin paremmin jyvällä mitä kaikkea onkaan kesken, kun on ne listannut johonkin. Blogilista valittaa jostain haamupäivityksistä, kun blogaan niin ahkerasti. *naurua*

To Do-listaltani uupui yksi projekti kokonaan. Olin heti uusimman (kymmenennen) Ullan ilmestyttyä päättänyt tehdä ihanat Väinöiksi nimetyt palmikkosäärystimet. Väinö-säärystimet kokivat valitettavasti UFOutumisen jo neljännen rivin jälkeen. En löydä kolmosen sukkapuikkojani mistään. Minun tuurillani ne ovat kotikotona yli 600 kilometrin päässä. En viitsi ostaa uusia sillä puikkoja tässä perheessä kyllä riittää. Pyöröpuikkoni olen kokenut liian jäykiksi magic looppiin. Nelosen puikot olivat ihan liian suuret kanervanväriselle seiskaveikalle, jonka ostin Prisman alesta aiemmin syksyllä. Eli se siitä sitten. Ellen sitten teen niitä kuitenkin Jussilangasta, jota olisi virattomana lankalaatikossa. 

Mennessäni katsomaan Väinöjen ohjetta hoksasin Töölönlahtisukat. Siinähän on se etsimäni pitsisukkaohje. Luulin kolunneeni Ullan jo läpi moneen kertaan etsiessäni sopivaa ohjetta. Kävin turhaan kauheita määriä sukkaohjeita läpi, vaikka uusimmassa Ullassa oli hyvä ohje. Harmittaa. Aloittelin niitä sukkia Clessidroista yli jääneistä keristä aniliininpunaista Sandnesin Sisua, kun ne Väinöt karahtiat karille. Ohjeessa ihmettelen vain yhtä asiaa. Miksi ihmeessä pitää neuloa neljää silmukkaa yhteen? Se on aikamoista ähertämistä ainakin minun tiukalla käsialallani. Muuten tykkään ohjeesta.

Lopuksi voisin valittaa ongelmalangoista. Minulla on lankalaatikossani muutemia inhottavia hairahduksia, joille en keksi mitään käyttöä. En tajua miksi sorruin ostamaan viime keväänä aniliininväristä Malibua. Edes väri ei ole lempisävyäni. Lanka on sitäkin kauheampaa. Se menee heti paikalla solmuun jos irrallaan on yli viisi senttimetriä pitkä pätkä. joku kesäinen reikähuivi olisi ehkä paikallaan mutta langan inspiroivuus on kyllä pyöreä nolla. Lankaa on nejäsataa gramma jostain alekorista pelastettuna. Olisin edes sitä Havaijia voinut ostaa. Se olisi sentään melkein inhimmillinen lanka johonkin kesähuiviin. 

Toinen kauhistus on Tahiti. En pidä akryylilangoista yhtään, mutta jostain alekorista tuli "pelastettua" kolmesataa grammaa tätä kammotusta. Kaikki kerät eivät ole samaa erää ja sen kyllä huomaa. Mitään toppia tai vastaavaa ei näistä voi tehdä, sillä väriero on kyllä silmällä huomattava.

Lisäksi on erinnäisiä keriä Jussi-lankaa, joka on kyllä aika kammottavaa. Alunperin oli joku suunnitelma näille, mutta se on unohtunut matkan varrella. Ostosta on vuosia aikaa. Ei pitäisi sortua siihen ainaiseen pitää ostaa, kun halvalla saa.

Taas viikonloppu

Mitenköhän sitä taas viihdyttäisi itseään koko pitkän viikonlopun? Viikolla kaipaan aina viikonloppua ja vapaa-aikaa, mutta viikonloppuna kaipaan arkikäiväin kiireitä. Nyt ei ole edes kaupat auki lauantaina. Käväisin luentojen jälkeen keskustassa hiippailemassa. Olin vähällä ostaa wokkipannun, mutta jätin kannettomuuden takia sen vielä kauppaan. Pitänee vielä kierrellä sen pannun perässä.
Anttilassa harmittelin Rose Mohairin huonoa värikarttaa. Voisin äidille tehdä huivin joululahjaksi, mutten oikein keksi mikä olisi hänelle sopiva väri. En haluaisi loukata häntä huonolla värivalinnalla. Ehkä judun uskaltautumaan ihan lankakauppaan ostamaan ihan Kitten Mohairia. Ostoslista onkin jo venynyt aika pitkäksi. Haluaisin kovasti kokeilla alpakkalankaa, mutta mitä ihmettä Teeteen Alpakasta voisi tehdä.
Clessidrat tulivat eilen alkuillasta valmiiksi ja tein välipalaksi lohtulangaksi ostamastani luumunvärisestä Ainosta Calorimetryn. Se valmistuikin ennätysajassa. Aloitin kahdeksan maissa mallitilkulla ja päättelin juuri ennen yhtätoista viimeisen silmukan. Aamulla päättelin langat ja kiinnitin äidiltäni saaman hevosnapin siihen. Pistinkin luennoille lähtiessäni Calorimetryn päähäni.
Kun laitoin Aino-kerän loput jämälanka koriin ja hoksasin korissa olevan samaa lankaa jostain piposta jäänyt kerän loppu. Vertasin värejä ja totesin, että ne ovat hyvin samanlaiset, joten nyt olisi melkein koko kerällinen luumunväristä Ainoa. Mitähän sitten keksisin tehdä. En haluaisi tehdä toista Calorimetryä tai pipoa. 
Pitäisi keksiä mitä nyt tekisi seuraavaksi tv-neuleena.  Candy Candyksi nimeämäni kaulaliina pinkistä Nalle Colorista on liian tylsä tv-neuleeksi, mutta ihanteellinen luentoneule. Olen jo yhden 150 gramman kerän käyttänyt siihen, joten nyt kannattaisi varmaan leikata hapsulangat, mutta ei yhtään huvita. Pitänee varmaan etsiä Rose Mohairiin sopiva ohje ja alkaa tuhota sitä repsahdusta. 300 grammaa vaaleanpunaista hyppäsi mitään kyselemättä koriin aiemmin syksyllä Anttilasta. Lukeekohan tätä blogia kukaan, kun ei ole mitään kommentteja. 

Huono päivä

Piti ihan lohtulankaa ja kukkakin ostaa, kun on ollut niin huono päivä. Päätä särki ja silmät väsyivät jo aamupäivällä. Iltapäivällä olo oli tukevasta ateriasta huolimatta höttöinen ja huimasi lievästi. Luentojen jälkeen oli pakko mennä ruokaostoksille. Olisin mielelläni ostanut perhosorkidean, jotka olivat tarjouksessa, mutta sille ei olisi ollut joululomaksi kuitenkaan hoitajaa, joten päädyin saint pauliaan, joita minulla onkin jo ikkunalauta puolillaan. Joukossa oli kiva sinireunainen valkeakukkainen yksilö, joka oli kuin negatiivi keväällä ostamastani valkoreunaisesta sinisestä. 

Lohtulangaksi valitsin luumunvärisen Novitan Ainon, jota oli tarjouksessa alle kolme euroa kerä. Olen etsiskellyt sopivaa lankaa Calorimetryyn, sillä edellinen oli liian ohuesta langasta ja menee purkuun.  Aino varmaan sopii tähän aika hyvin. En yleensä ole paksujen lankojen ystävä eikä Aino ole löyhäkierteisenä koskaan ollut mieleeni, mutta Calorimetryyn se varmaan sopii. Täytynee hiukan funtsia silmukkamäärää. Mallitilkku olisi varmaan ihan paikallaan, mutta aika harvoin saan aikaiseksi neuloa mallitilkkuja.

Toisen Clessidran kärkikavennus piti purkaa, kun Heroesia katsellessa unohtui siirtää silmukoita puikolta toiselle niin, että kavennukset tulevat oikeaan kohtaan. Clessidrat valimistunevat tänään ja sitten puikoille hyppää varmaan Calorimetry. Sopivaa kärjestä aloitettavaa pitsisukkaohjetta, jota voisin Sisun loppuun käyttää en ole vielä löytänyt tai valinnut. Etsinnät jatkuvat edelleen. Toisaalta voisin kokeilla uudelleen Baudelaire-ohjetta Knittystä isommalla puikkokoolla, jos kuvio tulisi kauniimmin esille. Toisaalta muutkin Cookie A:n sukkaojeista ovat ihania, mutta riittääköhän hiukan vajaa 2 kerää Sisua niihin. Ompa vaikeaa.

To Do -listallani on pitsihuivi Rose Mohairista, johon sorruin alkusyksystä, kun sitä tuli kauppoihin ensikerran. Ohjeita on enemmän kuin tarpeeksi, mikä on tehnyt valinnan kovin vaikeaksi. En halua valita kauhean monimutkaista mallia, jota en jaksa tehdä loppuun. UFOja on ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta liian yksinkertainen mallikaan ei innosta tekemään.

Tahdon ehdottomasti tehdä vielä toiset baijerilaissukat, kunhan löydän kivan langan niihin. Harmittaa, kun juuri sopivat langat, joita olisi tarjolla, ovat pätkävärjättyjä. Kuviot hukkuvat langan kirjavuuteen enkä muutenkaan ole kirjavien lankojen ystävä. Kirjavien lankojen värjääminen tummiksi ei sekään ole kovin järkevää. Harmittaa kun en voi tilailla haluamiani lankoja netistä. Tai periaatteessa voisin, mutta en halua. Lankoja on niin mukava hypistellä ennen ostopäätöksen tekoa. Nettishoppailussa menettää niin paljon IRL-shoppailun hauskuudesta ja tilalle tulee murhetta postin luotettavuudesta ynnä muusta, niin en tilaa mielelläni netistä mitään. 

Tarvitsen uudet lapaset, jotka ovat sen verran isot, että mahtuvat kämmekkäiden päälle. Ajattelin tehdä kaapissa olevasta seitsemästä veljeksestä palmikkolapaset, mutten ole jaksanut suunnitella sopivaa kuviota niihin vielä. Tekisi mieli tilata Vogue Knitting Stitchionary 2: Cables -kirja jo nyt, mutta olen päättänyt tilata Stitcionaryt 1&2 vasta pukinkonttiin, joten yritän malttaa mieleni. Mistäköhän kävelisi vastaan sopiva palmikkokuvio lapasiin? *huoh*

Cablenet-sukat Sandnesin Lanettesta siskolle pukinkonttiin. joku kiva sininen väri varmaan sopisi pikkusiskolle. Pitäisi vain saada aikaiseksi ostaa lanka, sillä lankakauppaan meneminen on vaarallista.  Pelkään sortuvani johonkin aivan ihanaan alpakkalankaan tai vastaavaa ja opiskelijabudjettini menee sekaisin. Onneksi budjetissani on varaa pikkuisen sortuakin, mutta shoppailukrapula on pahinta, mitä tiedän. 

Olen ajatellut tehdä pikkuveljelle unisukat jostain ohuesta langasta pukinkonttiin. Reumalanka olisi varmaan ihanteellisin tähän, mutta se on hieman arvokasta. Tosin, jos se on kovin riittoisaa niin eihän se sitten ehkä ole. Paljonkohan reumalankaa menisi pariin isohkoja miesten sukkia? Joulutunnelmissa varmaan kuitenkin intoudun ostamaan sitä, sillä mikäpä olisi tärkeämpää kuin läheisten nivelien hyvinvointi. On kamalaa, että jo nippa nappa täysi-ikäisellä nivelet kolottavat.

Olen harmitellut jo jonkin aikaa sitä, ettei minulla ole mitään järkevää matkapussia neuleille. On ikävää tunkea muovipussiin luentoneuleprojekteja. Minulla ei ole ompelukonetta eikä kankaitakaan eikä kyllä tilakaan niille. Toivottavasti äiti tekee pari pussukkaa minulle joululahjaksi. Siinä oli ehkä tällä hetkellä päälimmäisinä mielessä olevat projektit. Ensikertaan rakkaat lukijani.