Fraktaalin kehräämisestä

En aiemmin ymmärtänyt yhtään, mitä fraktaalilla tarkoitettiin kehräämisessä. Termi kuulosti hankalalta ja tekniseltä. Vasta kun tekniikka tuli vastaan Craftsy-kurssilla Spinning dyed fibers with Felicia Lo, ymmärsin, että kyseessä on vain tapa jakaa topsi niin, että värejä voi hieman suunnitella. Sitä, miten värit kohtaavat ei tietenkään voi täysin hallita, mutta tämä on siihen yksi väline värien käyttöön. KnittySpinissä on artikkeli, joka selittää fraktaalin kehräämistä kivasti. Schacht Spindle Blogissa on yksi selkeä esimerkki fraktaalista.

En aivan tarkalleen muista, miten tein tämän langan, mutta muistaakseni jaoin sen ensin kolmeen suunnilleen yhtä painavaan osaan pitkittäin. Ensimmäisen osan kehräsin suoraan sellaisenaan säikeeksi. Toisen osan halkaisin kahteen osaan, jotka kehräsin peräkkäin. Pidin huolen siitä, että aloitin aina samalla värillä kuin ensimmäisen säikeen, jolloin värit juoksevat samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä säikeessä, mutta puolet ohuempina väriraitoina. Kolmannen osan halkaisin kolmeen suunnilleen yhtä suureen osaan ja kehräsin ne peräkkäin aloittaen aina samasta väristä. Olisin voinut jakaa topsin monella muullakin tavalla ja aloittaa toisen tai kolmannen säikeen osat toisesta päästäkin, mutta alusin aloittaa aina samalla värillä.

Kuitu: Lanitium ex Machinan Merino Lamb -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 361 metriä / 136 grammaa 14 WPI (Ravelry)
 Fiilis: Sievä ja melko ohut lanka.

Fraktaalin voi tehdä monella muullakin tavalla ja säikeiden määrällä. Tässä langassa käyttämäni on vain yksi esimerkki. Yleensä tätä tekniikkaa käytetään topseihin, joissa on selkeät, suhteellisen pitkät väriraidat. Valitsin tällaisen vähemmän värikkään topsin, sillä pelkäsin kovin kirjavan lopputulosta. En ole kovin rohkea värien sekoittelussa. Yleensä kehrään moniväriset topsit tylsästi yhdeksi säikeeksi ja ketjukertaan sen, sillä se on tavallaan "värjäykselle uskollisin" tapa. Se on varmasti hieman hölmö tapa ajatella, sillä kehruupoliisi ei tule ja rankaise, vaikka kehrääjä tekisi mitä ostamilleen villoille.

Villa on Lanitium ex Machinan värjäämää merino-karitsavillaa, jonka ostin Ravelryssa eräältä kehrääjältä. Villa ei muistaakseni juurikaan normaalista merinosta eronnut, mutta oli tuttua Lanitium ex Machina -laatua eli oikein mukavaa kehrättävää. Väriä Nea ei ole korttiin merkinnyt, joten se jäänee arvoitukseksi. Siinä kuitenkin on vaaleanpunaista, vaaleaa lilaa, vaaleaa violettia, lohenpunaista ja persikkaa.

Lopputulos on hyvin herttainen vyyhti pehmeää ohutta lanka. Yllättävän monessa kohtaa värit lopulta sattuivat kaikkiin kolmeen säikeeseen yhtaikaa. Useimmissa kohdissa näyttäisi olevan kaksi säiettä suunnilleen samaa väriä ja kolmas hieman eri värinen säe. Toisaalta värit ovat muutenkin melko lähellä toisiaan, eikä suuria kontrasteja pääse syntymään. Seuraavan kerran taidan ottaa jonkin värikkäämmän topsin fraktaaliin kehräilyyn.

Z-kierrekokeiluja

Päätin syksyllä kokeilla langan kehräämistä vastapäivään. Jossain neulekeskusteluissa ja -kirjoissa on mainittu, että z-kierteiset langat sopisivat paremmin niin sanotulla mannermaisella tavalla neuloville ja perinteiset myötäpäivään kehrätyt langat amerikkalaisella tavalla neuloville. Sitä pitäisi seuraavaksi kokeilla, mutten ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään näistä vyyhdeistä. Vastapäivään kehrääminen itsessään ei ollut mitenkään haastavaa. Se oli vain tottumuskysymys. Oli vaikeaa muistaa, että kumpaan suuntaa pitikään polkea. Kolmessa vuodessa suunta ehtii hyvin iskostua päähän hyvin tiukkaan.

Kuitu: World of Wool valkoinen BFL-topsi 
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 169 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Uskomattoman muhkea vyyhti ja niin pehmeä!

Yksi asia näissä poikkeaa selvästi muista viimeaikaisista kehruistani. Nämä kaksi vyyhti ovat paljon kuohkeampaa ja paksumpaa lankaa kuin muut vyyhdit. Valkea BFL-vyyhti kieltäytyy itsensä ympärille kiertämisestä ja vyyhti ponnahtaa auki kerta toisensa jälkeen. Olin huolissani aluksi langan kestävyydestä. Erityisesti tämä valkea vyyhti on niin kuohkeaa ja höttöisen tuntuinen, että pelkäsin sen katkeilevan. Nyin lankaa eri kohdista ja huomasin, että se ei mene vetämällä poikki. Jos olisin yrittänyt tehdä tällaista lankaa, olisin varmasti epäonnistunut. En kuitenkaan usko, että vastapäivään kehrätty lanka on automaattisesti tällaista, vaan jokin tässä vastapäivään kehräämisessä sai minut tekemään langasta kuohkeaa ja paksua. Tämä vaatii ehdottomasti lisää harjoittelua ja toivottavasti löydän tätä kautta vielä sen kadonneen "paksulankavaihteen". Seuraavassa vastapäiväprojektissa täytyy kiinnittää huomiota siihen, mikä voisi olla kuohkeuden salaisuus. Jotkin kuidut ovat tietysti otollisempia kuohkeisiin lankoihin kuin toiset. Tässä tapauksessa kuidut olivat tuttuja, sillä olen kehrännyt saman valmistajan vastaavia tuotteita eri väreisä ennenkin.

Kuitu: World of Wool merinotopsi värissä Whisper värissä
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 150 metriä / 102 grammaa 8WPI (Ravelry)
Fiilis: Taivaallisen pehmeä ja kuohkea!

Siinä missä tuo valkoinen ensimmäinen kokeilu on melkoisen epätasainen ja harjoituksenpuute näkyy, tämä sievä marjapuuronvärinen lanka on jo hyvän näköinen. Tästä voisi neuloa jotain oikeasti käyttöön. Luonnonvalkoiselle en oikein mitään varsinaista käyttöä keksi. Tämä Whisper näyttää kuvissa jotenkin liian siniseltä. Luonnossa se on punertavampi. Väristä tuli yllättävän tasainen ottaen huomioon, että villatopsissa oli palon värejä (barbie, fuchsia, lavender, heather, amethyst, crimson, candy floss and salmon), jotka olivat rinnakkaisina ohuina soiroina yhdessä. Jos olisin alkanut topsia halkomaan, värit olisivat tulleet aivan toisella tavalla esiin. Fraktaalitekniikalla olisi varmasti tullut mielenkiintoinen lanka, mutta siitä lisää toisen kerran.

Olen ihastunut "uusiin" vyyhdinpuihini, jotka kesällä löysin vitosella kirpputorilta. Kuvasin kaikki viimeaikaiset kehruuni niillä. Ne ovat sellaiset vanhat, perinteiset, taittuva häkkyräsysteemit ja aivan priimakuntoiset. Niiden myötä olen alkanut käyttää enemmän viipsinpuitani, joilla saan lähes 190 cm pitkän vyyhdin, joka on kätevämpi pituus suurille vyyhdeille kuin Wheel skeinerini 150 cm. Tuo muhkea valkoinen vyyhti olisi kätevämpi pidemmällä vyyhdillä, mutten viitsi vyyhdittää sitä uudelleen (laiskiainen). Mutta nyt keksimään uusia projekteja.

Kuka päivittäisi blogin?

Kuka päivittäisi blogin, kun neuloja on muissa maailmoissa? Aika menee kauheaa vauhtia, kun kiinnostuu muista asioista. Innostuin juoksemisesta heinäkuussa ja luin edelleen paljon kirjoja, joten neulominen jäi kovin vähälle.  Kirjoja luin viime vuonna 116, mutta lukulista vain piteni. Onneksi osa on äänikirjoja, joten lukeminen ei syö kaikkia muita harrastuksia. Aktiivisuusranneke sai paatuneen sohvaperunan liikkumaan ja painokin putosi kivuttomasti, joten en valita neulomattomuudesta. Neuleinto vaan on ollut kateissa melkein kokonaan. En tiedä, mihin se meni. Jos minulla vielä on joku lukija ja neuleintoa näkyy, niin tänne saa lähettää. Kehrääminen sen sijaan on ollut koko ajan ihan kuvioissa.

Tarkkasilmäiset varmaan laskivatkin kuvasta, että lauma on kasvanut jälleen. Lähipiirin kauhuksi tilasin marraskuussa kolmannen rukin ihan vaan siksi, että halusin sen. Majacraft Aura saapui vuoden vaihteessa ja olemme muutaman päivän tutustunet toisiimme. Alku on ollut vähän kankea, sillä säädöt ovat niin erilaiset. Kaunis Auris, Iiris,  ... Nimi on vähän hakusessa, mutta minun silmäni hän kovasti miellyttää. Yhden aamupäivän hinkkasin rukkeihini ja lisävarusteisiin vahaa ja nyt ne kiiltävät kauniisti. Sisäinen materialistini oli hyvin onnellinen. Ihan kaikkia syksyn ja alkutalven vyyhtejä en varmaan esittele, mutta yritän päivitellä blogia aktiivisemmin tänä vuonna.

Tour de Fleecen alkutunnelmat

Olin innoissani suurten suunnitelmieni kanssa polkaisemassa Tour de Fleecen käyntiin yhdessä tuhansien muiden kanssa lauantaina, mutta elämä heitti kapuloita pinnojen väliin ja pääsin vasta maanantai-iltana Tourille. Lapin komennus päättyi sittenkin ja otin äkkilähdön kotiin. Tour jäi, kun päätin että lähdenkin heti eikä ensi viikolla. Lilja (LG) on vielä matkalla, mutta sen sijaan pääsin taas Ruusuni luo. Kovin kummalliselta tuntui polkeminen, kun olin tottunut toisenlaiseen tuntumaan viimeisen puoli vuotta, mutta kyllä me yhteisen rytmin löysimme. Oli muuten ihanaa, että voin vain pyyhkäistä pölyt ja pääsin heti kehräämään ilman mitään huoltoa. Ei minkäänlaisia raklatuksia tai kitinöitä, mutta toisaalta olin ennen joululomalle lähtöä öljynnyt ja vahannut huolellisesti.

Otin ensimmäisenä esiin haasteellisen topsin tai niin ainakin luulin. Tourille suunnittelemani villat ovat nekin jossain matkalla, joten piti keksiä muuta kehrättävää. Kokeilin pari vuotta sitten tätä WoW:in merinosilkkiä ja siitä ei tullut kuin ärräpäitä ja hampaiden kiristelyä. Eilen illalla matkasta lopen uupuneena kehräsin kympin uutisen aikana vähän ja se meni oikein hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Kehitystä on siis tapahtunut sitten viime näkemän. Topsissa on kolmekymmentä prosenttia silkkiä ja se on raitoina eikä merinon joukkoon sekoitettuna. Kahden niin erilaisen kuidun yhdistelmä oli ihan mahdotonta silloin aikanaan, mutta nyt se tuntui vain lievästi epämiellyttävältä. Tämän topsin jälkeen pitää keksiä taas uudet haasteet.

Malabrigo Nube -merinovilla

Tämä on ehdottomasti yksi ihanimmista vyyhdeistä, joita olen ikinä kehrännyt. Ehkä se on ihanin. Kuvat eivät tee oikeutta tälle. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen päässyt liiasta kierteestä eroon. Vyyhdissä on juuri sopivasti kierrettä, jotta lanka tuntuu ylellisen pehmeältä, mutta silti luja eikä yhtään lörppöä. Aika moni pari kolme vuotta sitten kehräämäni lanka on toivottomasti ylikierteistä ja viime vuotisiiinkin olisi monesti riittänyt hieman vähempi määrä kierrettä. Nyt tänä vuonna on alkanut tuntua siltä, että näppituntuma alkaa olla kohdallaan.

Villa on Malabrigon Nube käsinvärjättyä merinovillaa.Olin etukäteen hiukan huolissani, huopumisesta, mutta letissä oli vain aivan himppasen huopunutta topsin lopussa. Parissa kohdassa oli muutama pieni villamytty, jota amerikkalaiset kutsuvat nimellä nepp. En tiedä, mitä se on suomeksi, mutta sellainen pieni pallero, joita tulee herkästi nypittyä pois, ettei lankaa tule "näppylää". Villa oli melko kallis, mutta aivan taivaallisen ihanan pehmeää. Mielestän se on jopa merinoasteikolla erittäin pehmeää. En usko, että lanka kestää kulutusta, mutta kaulani ympäri aion tätä pitää vielä jossain muussakin muodossa kuin vyyhdilllä. Tilasin tämän Briteistä Tangled yarnista, mutta siellä ei Nubea enää näytä olevan. Täytyy katsella, mistä tätä saisi lisää.

Kuitu: Malabrigo Nube -merinotopsi värissä Sabiduria
Väline: Majacraft Little Gem 5,9:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 390 metriä / 113 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Taivaallisen pehmeä ja mahtavan värinen!

Otin innoissani kuvia säikeen upeista väreistä joka kerta, kun pääsin rullan toiseen päähän. Värit vain olivat niin ihania. Se oli ehkä vähän liiallista, sillä mihinkään en ikinä tarvitse seitsemääkymmentä (70!) kuvaa yhden vyyhdin kehruuvaiheista. Hyvänen aika sentään. En pommita lukijaparkojani kymmenillä kuvilla säikeestä rullalla. Se tuskin olisi kovin mielenkiintoista. Tyydyin näihin kahteen, joista näkee miten erilaisia ne ovat. Ylempi kuva on hiukan punertavampi näemmä muutenkin, mutta lähellä kyllä vyyhdin todellisia vaaleanpunaisia ja marjapuuronvärisiä kohtia.

Lopuksi vielä kuva lehtistä, jonka kehräsin. Tässä taas näen sen, etten yhtään osaa kuvitella millainen lanka käsinvärjätystä letistä tulee. En ollut varma pidänkö tästä kehrättynä, sillä siinä on hieman lohenpunaista häivähdystä sekä paikoin myös harmahtavaa ja rusehtavaa, niiden ihanien violettien, marjaisten punaisten ja liilojen lisäksi. Värillä on hassu nimi; Sabiduria. Käsittääkseni se tarkoittaa viisautta. Nube muistaakseni tarkoittaa pilveä ja se on kyllä osuva, mutta violetin viisaudesta en tiedä.

Huomenna starttaamme Tour de Fleecen, joten lisää kehruujuttuja tulossa seuraavien kolmen viikon aikana. Konttineulehuivi valmistui vapuksi ja yksi sukkamurhe on vielä raportoimatta, joten ne yritän saada pois omalta tunnoltani.

Viides vyyhti uunista ulos

Näin Tour de Fleecen alla on hyvä aktivoitua ja palailla bloginkin pariin. Sain muistaakseni toukokuussa viimeisen pinkin World of Wool merino-langan kerrattua, mutten saanut aikaiseksi blogata. Olin siihen hieman pettynyt. Sain metrimääräksi vain 170, kun odotin hieman yli kahtasataa metriä niin kuin muissakin projektini vyyhdeissä. Vyyhti jäi siis hyllylle häpeämään. Otin vyyhdit uudelleen esiin ja olin havaitsevinani, että tämä viimeisin vyyhti on kevyempi kuin muut. Vaaka, kuten moni muukin tarpeellinen ei ole täällä Lapin komennuksella mukana, joten vähän piti funtsia, miten saan langan punnittua, mutta onneksi löysin vainaksi vaa'an ja sain selville, että vyyhti todella painaa toistakymmentä grammaa vähemmän kuin muut vyyhdit. Laskin metrimäärästä ja painosta, että 75 grammaisessa vyyhdissä tätä lankaa olisi 206 metriä. Toinen ja kolmas vyyhti tässä projektissa olivat 205 metrisiä, joten pääsin sittenkin tavoitteeseeni.  En tiedä mitä tapahtui. Minulla piti olla kolme 25-grammaista topsia. Ehkä jaoin jonkun topsin huonosti tai joku pikkutopseista oli valmiiksi alipainoinen. Neljä muuta vyyhtiä painavat jokainen melko tarkkaan 75 grammaa.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä Magenta (2s) ja Lavender (1s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 170 metriä / 62 grammaa (Ravelry)
Fiilis: No miten se nyt noin?

Tässä vyyhdissä on kaksi vaaleanpunaista säiettä ja yksi laventelinvärinen säie World of Woolin merinoa. Tarkoitukseni oli tehdä vielä yksi vyyti, jossa olisi ollut jäljelle jääneet Fuchsia, Magenta ja Lavender -säikeet, mutta lopun laventelinvärisen topsin käytin viime kuussa, kun opetin yhtä seitsenvuotiasta pikkutyttöä kehräämään, joten jäljellä on vain 25 grammaa Fuchsia ja Magenta -värejä rullille jääneiden pienten jämien lisäksi. Jonkun minivyyhdin saatan vielä tehdä, mutta kuudetta vyyhtiä ei taida tulla.

Ajattelin jatkaa tätä projektia hieman toisella tavalla Tour de Fleecen aikana eli loppuviikolta lähtien. Tour de Fleece on siis Ranskan ympäriajon aikaan tapahtuva kehruutapahtuma, jossa haastetaan itsensä itse asetetuilla tavoitteilla. Minulla on erivärisiä violetteja samaa villalaatua. Aion kehrätä kaksivärisiä kaapelikierteisiä lankoja niistä. Kehrään siis kaksi säiettä yhtä väriä ja kaksi säiettä toista väriä ja kertaa niistä kaksi kaksiväristä lankaa, jotka kertaa lopuksi yhteen. Katsotaan kuinka monta ehdin Tourin aikana kehrätä.