Leaves Dancing puikoilla, viimein

Usko oli loppua Wollmeise Lace -vyyhdin kerimisen suhteen. Se ei tuntunut eistyvän lainkaan, vaikka kuinka kerin menemän. Vyyhti ei vaan tuntunut pienenevän. Jouduin muistuttelemaan itseäni edellisistä vyyhtien kerimisistä. Olen onnellinen, ettei kyseessä ole 300 gramman vyyhti aivan liukasta ohuinta pitsilankaa. Sellaisia olen kerinyt toista kilometriä pitkiä vyyhtejä. Yksi ensimmäisistä kerimistäni vyyhdeistä oli Grignascon Merinosilkiä ja se meni tietysti solmuun ja keriminen kesti pienen ikuisuuden. Wollmeisen pitsilanka ei sentään mene solmuun omia aikojaan. Nöstepinnen puutteessa käytän leivinpaperin hylsyä. Se on sopivan karhea pinnaltaan, eikä lanka lähde karkuun ja toiseen päähän saa kätevästi tehtyä halkiot, jotka pitävät langan pään paikallaan tallessa. Nöstepinnellä (tai sen korvikkeella) tehdyt kakun muotoiset kerät pysyvät kätevästi paikallaan pöydällä.

Alku oli hankala sekin. Ensin loin väärän määrän silmukoita. Sitten tajusin, että Addin pitsipuikot eivät jotenkin toimineet yhteen tämän langan kanssa ja vaihdoin taas. Sitten aloitus ei miellyttänyt ja seuraavan yrityksen vielä mokasin senkin. Jännityspäänsäryllä taisi olla osuutta asiaan, mutta sitten alkoi onneksi luistaa. Saksankielentaidottomuudesta holimatta pääsin jyvälle ja kuvio on ihantuttava. Harmi, ettei mustassa näy kuinka lehtikuvioiden ympärillä on ainaoikein reunat.

Huomatkaa upea silmukkamerkki. Hurmaava yhdistelmä särölasi- ja lasihelmiä ja simpukankuorisydän. Tämä on lempisettiäni. Nyt kun ensimmäinen kaavio on neulottu ja vaikuttaa hyvältä. Nyt vaihdan kerroslaskurimerkin silmukkamerkin tilalle ja puikot suihkimaan.