Daybreak - paljon ja vielä enemmän

Daybreak-huivissa on kaikkea paljon. Ainakin pituutta, muotoa, väriä, raitaa, kokoa, silmukoita, rivejä, siipeä, kontrastia, langanpäitä... Daybreak on malli, josta tuli huikean suosittu nettineulojien keskuudesssa, varsinkin suuren meren takana. Hinguin pitkään mallia, sillä minuun iskee herkästi mallikateus, kun en ole voinut ostaa ohjeita. Onneksi on enkeleitä, jotka lähettävät Ravelryn lahjoitustoiminnolla ohjeita ja pääsin minäkin mukaan. Aluksi otin lähimmän sukkalankakerän Noron seuraksi, sillä minulle ei tainnut olla lopputulos kovin tärkeä, vaan lähinnä se, että pääsisin neulomaan samaa kuin muutkin. Alussa oli viininpunainen Hjertegarnin Sock 4, mutta jälkeenpäin ajateltuna se ei sopinut oikein yhteen Noron värien kanssa. Muistelin, että Noro-keräni eivät olisi noin sini-vihreä-violetti-painotteisia. Voitin sitten Ravelryssa Kaheleiden arvonnassa vyyhdin luomumerinosukkalankaa haluamassani värissä ja tottakai halusin violetin. Sain tällaisen kauniin tumman sinivioletin. En usko 100% merinosukkalankaan sukissa, joten luonnollisesti piti keksiä jotain muuta ja purin aloituksen ja aloitin uudella värillä.

Projekti: My Daybreak (Ravelry link)
Ohje:  Daybreak by Stephen West
Koko: 180 cm x 60 cm
Lanka: Violetti käsinvärjätty luomumerinosukkalanka 
ja Noro Kureyon Sock väreissä S102 ja S40
Menekkki: 100 grammaa kumpaakin lankaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Komea ilmestys!

Tumma violetti sopii tähän kuin nenä päähän. Värit ovat nyt vähän kuin revontulet. En oikein tiennyt kuka tällaista käyttäisi. Se ei oikein ole tyyliäni, mutta nyt en ehkä raaski luopua tästä. Värit ovat loppujen lopuksi huikeat. Varmasti saa huomiota, kun lähtee johonkin tämän kanssa. Tosin näillä helteillä saa varmasti kummia katseita minkä tahansa villahuivin kanssa liikkuessaan. Osa minusta haluaisi juosta ostamaan kerän Noro Kureyon Sockia ja jotain pehmeää merinosukkalankaa ja tehdä toinen. Onneksi muistan vielä, miten en erityisemmin välittänyt tämän neulomisesta, enkä ole heti neulomassa toista. Joku vastaava raitasukkalanka tyyliin Zauberball voisi toimia yhtä hienosti. Huivista ei päältä voi sanoa missä menee kerän vaihdot. Noroni oli neljällä pikkukerällä ja vaihtelin väriä joka kerta, kun vaihdoin kerää. Värit sointuvat yhteen yllättävän hyvin ja yksivärinen lanka rauhoittaa kirjavuutta. En ole raitojen ystävä, mutta tämä on vallan viehättävä.

Lopputulos on huikea. En erityisemmin ihastunut siihen, kun sain huivin pääteltyä. Huivi oli pari viikkoa hyllyllä mytyssä. Oli työkiireitä ja kesäflunssaa ja muuta mielessä. Sitten pingoiteltuani Leaves Drancing -huivin sain inspiraation pingottaa hieman tätäkin. Huivissa oli kokoa alunperinkin reippaasti, eikä siinä mielessä pingotus ollut tarpeellinen, mutta osasin odottaa laskeutuvuuden ja muiden ominaisuuksien muuttuvan, kun huivi kastellaan kunnolla ja levitetään nätiksi ja siinä tulee muoto paremmin esiin. Laitoin suurimpaan osaan ulkoreunaa neulat, jotta huivi vähän venyisi leveyttä. Pituutta oli kauhea määrä muutenkin. Olin päättänyt neuloa niin kauan, että toinen lanka loppuu ja tehdä reunan sillä, mitä on jäljellä. Sehän ei ollut viisasta. Huiville tuli kokoa ehkä liikaakin ja silmukoita oli yli 600 viimeisillä riveillä. Huivi vähän venähti kasteltuna ja tuli läpikuultavammaksi. Onneksi luotin itseeni ja otin ohjeen 3,5 mm puikon sijaan 2,5 millisen puikon. Olisi tullut reikää viimeistään kasteltuna.

Muoto on aivan loistava. Tällainen lähes koko ympyrän muodostava sirppi on hartiahuivina mahtava. Se pysyy harteilla itsestään toisin kuin kolmiohuivit. Rakastuin jo pingoittaessa muotoon ja kun sain pingoitetun huivin harteilleni, se oli täydellinen. Tämän malliset pitsihuivit olisivat makeita. Mikään kaulahuivi tämä ei ole. Muoto ei siihen ole omiaan ja kokoakin on turhan paljon. Tämä on sellainen hartiahuivi, kääriytymishuivi ja aivan ihana sellainen.