sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Leaves Dancing


Minulle tarjoutui Ravelryssa tilaisuus päästä kokeilemaan lankaa, johon minulla ei ole varaa. Saan neuloa ihanaa luksuslankaa ja saan vielä vaivanpalkaksi toista ihanaa luksuslankaa. Voiko parempi mäihä käydä? Tai oikeastaan lähinnä en raaski maksaa yhdestä vyyhdistä niin paljoa, vaikka 50 grammaa kohti laskettuna lanka ei kovin kallista olekaan. Eikä tätä Wollmeisen pitsilankaa ole kovin helppo saadakaan mieleisessä värissä. Ja nyt kukaan ei lähetä myyntitarjousta mistään ihanasta väristä. Mulla on muutenkin langanostokrapula päällä. Enkä kyllä tällä kokemuksella tätä lankaa hankikaan ihan vähään aikaan. Minulla ei nimittäin ole vyyhdinpuita tai kerijälaitetta, jotka molemmat olisivat olleet tärkeät 1500 metrin vyyhtiä keriessä. Itku meinasi tulla toivottoman hitaan prosessin aikana. Vyyhti oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, mutta pääsin lopulta neulomaankin. Harkitsen vakavasti jonkin ihanan värisen WM pitsin ostamista sitten, kun edellämainitut värkit on hankittu langan käsittelyä varten. Muutenkin yli kilometrin vyyhdit ovat pannassa toistaiseksi.


Projekti: Leaves Dancing (Ravelry)
Ohje: Leaves Dancing Modell 118/9 by Junghans-Wolle
Koko: 185 cm x 85 cm
Lanka: Wollmeise Lace värissä Schwarz
Menekkki: 170 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika komea, vaikka itse sanonkin.


Väristä en välitä. Musta on ... noh mustaa. Pitsinneulominen mustanana vielä onnistuu, mutta mitään muuta en suostu tekemään. Mustassa on hyvin vaikea nähdä silmukoita. Tätäkään en kyennyt missään keinovalossa neulomaan. Niin kirkasta lamppua en omista, että se olisi onnistunut. Onneksi Oulun kevät on hyvin, hyvin, hyvin valoisa ja päiväsaikaan pystyin helposti tikuttamaan huivia menemään. Lanka oli oikein mukavaa neulottavaa. Siltä se ei tosin tuntunut Addin pitsipyöröillä, joilla lanka tuntui jotenkin kauhean liukkaalta, mutta kun vaihdoin KnitPron puupyöröihin, ei mitään ongelmaa ollut. Lanka ei halkeile tai mitään. Se on kivan ohutta, muttei aivan ompelulankaakan. Oikein miellyttävä kokemus, vaikkakaan ei ehkä aivan kaiken sen hypetyksen arvoinen. Joskus myöhemmin voisin hankkia jotain upeaa väriä tätä, kun olen paremmissa varoissa ja paremmilla välineillä varustettu.


Malli on saksalainen ilmeisesti lankafirman malli ja saksaksi. Mainitsinko muuten, etten osaa sanaakaan saksaa? Onneksi Googlen kääntäjä osaa sen verran kääntää oikein, että sain selville suurin piirtein mistä tekstissä on kyse ja kaaviot mallissa ovat ihanan selkeät. Juuri sellaiset, kun odottaisikin saksalaiselta. Mallin lehtikuvio ei ole aivan tavallinen. Siinä on kivasti nurjien silmukoiden tuomaa mielenkiintoa. Ihastuin lehtikuvioon niin, että melkein suunnittelin oman pitsihuivin sille. Tässä mallissa ei ole langankiertoja keskisilmukan molemmin puolin eikä reunasilmukoiden vieressä, mikä minusta on pitsihuivissa standardi, joten testasin miten kuvion saisi niiden kanssa toimimaan ja piirsin itselleni kaaviot. Siitä huivista on mallikappale melkein valmis. Joku reunakuvio pitäisi kehittää, mutta enemmän siitä joku toinen kerta. Tämän mallin ohjeen mukaisesti tehtynä huivista olisi tullut nenäliinan kokoinen, joten lisäsin kuviontoistoja. Malli lienee tarkoitettu paksummalle mohair-langalle. Lopulta joiduin vähän vähentämään, että huivin koko karkaa ihan kauhean suureksi ja huiviin tuli 5,5 kuvion toistoa. Reunat olivat jännät ja onneksi niin, sillä rivien silmukkamäärä huitelivat jossain 600 kieppeillä ja yhden sellaisen rivin neulomiseen menee aika lailla aikaa. Väristä huolimatta huivi oli kiva neuloa ja kuviot todella kauniit.


Pingottaminen puolestaan ei ollut tippaakaan hauskaa. Minulla ei ole kunnollista pingotusalustaa ja matto veti pahasti kurttuun. Kahdesta ensimmäisestä pingotuksesta tuli täysin muotopuolia ja tämä kolmaskin on vähän sinnepäin. Käyttöä hienoinen epäsymmetrisyys ei haittaa. Kuvissa levitettynä huivi näyttää aivan muotopuolelta, mutta luonnossa sitä ei huomaa. Luovutin. Täytynee hankkia kunnollinen pingotusalusta, mutta pyörällä liikkuvan on hankala kuljettaa isoja asioita ja käydä ostoksilla kaukana. En ole vielä keksinyt järkevää ratkaisua ongelmaani. Sellainen lasten ruutuhyppymatto olis varmaan kätevin. Menis palasina pienehköön tilaan, mutten pääse Biltemaan enkä ole löytänyt lähempää. Enkö toisaalta ehkä haluaisi semmoista Bilteman mattoa, kun siinä on vissiin ne irtoilevat numerot. Eikä se ole nätti. Joku Disneyn Prinsessa-matto olisi enemmän mun tyyliä. Kirppiksilläkään ei ole ollut. Hankalaa. Alla on kuva, joka paljastaa  muotopuolisuuden kaikessa kauheudessaan.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kempeleen Biltemaanhan ei keskustasta ole matkaa kuin ehkä 15km :) Pyörällä polkaisee tunnissa.... Ja sinne pääsee myös bussilla :)

Ihania huiveja!

Judiuni kirjoitti...

18 kilometriä on mulle aika paljon lähteä toikkaroimaan tuntemattomalle reitille. Jaksan kyllä polkea sinne. Ei siinä mitään, mutta sieltä pitää jaksaa polkea takaisinkin. Bussilla ei näillä nykytaksoilla raaskisi millään mennä.

Lotta kirjoitti...

Kaunis huivi! Osaisinpa itsekin tehdä tuollaisia.

Elios kirjoitti...

Ihana huivi! Olen itsekin tehnyt tuon mallin osaamatta saksaa, mutta kyllähän se kaavioista onneksi sujui ihan hyvin. :)

Effi kirjoitti...

Tosi sieviä! Joku päivä minäkin vielä teen tuollaisen....:)

Emma kirjoitti...

Hurmaavan ihana huivi! Ja kokokin on mahtava :D