keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Fraktaalin kehräämisestä


En aiemmin ymmärtänyt yhtään, mitä fraktaalilla tarkoitettiin kehräämisessä. Termi kuulosti hankalalta ja tekniseltä. Vasta kun tekniikka tuli vastaan Craftsy-kurssilla Spinning dyed fibers with Felicia Lo, ymmärsin, että kyseessä on vain tapa jakaa topsi niin, että värejä voi hieman suunnitella. Sitä, miten värit kohtaavat ei tietenkään voi täysin hallita, mutta tämä on siihen yksi väline värien käyttöön. KnittySpinissä on artikkeli, joka selittää fraktaalin kehräämistä kivasti. Schacht Spindle Blogissa on yksi selkeä esimerkki fraktaalista.


En aivan tarkalleen muista, miten tein tämän langan, mutta muistaakseni jaoin sen ensin kolmeen suunnilleen yhtä painavaan osaan pitkittäin. Ensimmäisen osan kehräsin suoraan sellaisenaan säikeeksi. Toisen osan halkaisin kahteen osaan, jotka kehräsin peräkkäin. Pidin huolen siitä, että aloitin aina samalla värillä kuin ensimmäisen säikeen, jolloin värit juoksevat samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä säikeessä, mutta puolet ohuempina väriraitoina. Kolmannen osan halkaisin kolmeen suunnilleen yhtä suureen osaan ja kehräsin ne peräkkäin aloittaen aina samasta väristä. Olisin voinut jakaa topsin monella muullakin tavalla ja aloittaa toisen tai kolmannen säikeen osat toisesta päästäkin, mutta alusin aloittaa aina samalla värillä.

Kuitu: Lanitium ex Machinan Merino Lamb -topsi, väri tuntematon
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 361 metriä / 136 grammaa 14 WPI (Ravelry)
 Fiilis: Sievä ja melko ohut lanka.

Fraktaalin voi tehdä monella muullakin tavalla ja säikeiden määrällä. Tässä langassa käyttämäni on vain yksi esimerkki. Yleensä tätä tekniikkaa käytetään topseihin, joissa on selkeät, suhteellisen pitkät väriraidat. Valitsin tällaisen vähemmän värikkään topsin, sillä pelkäsin kovin kirjavan lopputulosta. En ole kovin rohkea värien sekoittelussa. Yleensä kehrään moniväriset topsit tylsästi yhdeksi säikeeksi ja ketjukertaan sen, sillä se on tavallaan "värjäykselle uskollisin" tapa. Se on varmasti hieman hölmö tapa ajatella, sillä kehruupoliisi ei tule ja rankaise, vaikka kehrääjä tekisi mitä ostamilleen villoille.

Villa on Lanitium ex Machinan värjäämää merino-karitsavillaa, jonka ostin Ravelryssa eräältä kehrääjältä. Villa ei muistaakseni juurikaan normaalista merinosta eronnut, mutta oli tuttua Lanitium ex Machina -laatua eli oikein mukavaa kehrättävää. Väriä Nea ei ole korttiin merkinnyt, joten se jäänee arvoitukseksi. Siinä kuitenkin on vaaleanpunaista, vaaleaa lilaa, vaaleaa violettia, lohenpunaista ja persikkaa.

Lopputulos on hyvin herttainen vyyhti pehmeää ohutta lanka. Yllättävän monessa kohtaa värit lopulta sattuivat kaikkiin kolmeen säikeeseen yhtaikaa. Useimmissa kohdissa näyttäisi olevan kaksi säiettä suunnilleen samaa väriä ja kolmas hieman eri värinen säe. Toisaalta värit ovat muutenkin melko lähellä toisiaan, eikä suuria kontrasteja pääse syntymään. Seuraavan kerran taidan ottaa jonkin värikkäämmän topsin fraktaaliin kehräilyyn.

2 kommenttia:

MiunMaun kirjoitti...

Kehräämisestä en ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta tämä on vallan kaunis lanka. Hienoa, hentoa värinvaihtelua. Mielenkiinnolla odotan myöskin niitä erivärisempiä (hassu sana!) tuloksia myöskin. Mielenkiintoista, todellakin.

Judiuni kirjoitti...

Kiitos MiunMaun!