Mysteerikuitua ja Jacobia

Värttinät ovat pyörineet ahkerasti viime viikot ja pari pientä lankaa alkaa olla taas valmiina. Ihastuin kovasti Trindle-värttinöihin ja tilasin itseasiassa Trindlelleni kaverin. Trindlessä on vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin muissa yläpainoisissa värttinöissä, joita olen kokeillut. Omani painaa 18 grammaa, mutta tuntuu paljon painavammalta kehrätessä. Pari kertaa olen joutunut etsimään äkillisesti tangentin suuntaan singahtanutta helmeä, mutta kun välillä varmistaa, että helmet ovat kunnolla kiinni, niin uskon, ettei jatkossa tarvitse möyriä sohvien alla. Ensimmäinen Trindleni on Purpleheart-puinen kara ja lasihelmikehrä. Toiseksi tilasin kuviollisen Waterfall-mahonkisen karan ja granaattikehrän, mutta niistä laitan kuvia toisen kerran.

Tämä pikkuvyyhti on ensimmäinen Trindlellä kehräämäni lanka. En ole koskaan kehrännyt näin järjettömän ohutta. Säie oli miltei hengetöntä. Kuitu on World of Woolin pohjattomalta tuntuvasta jämävillapussista, joka ei vain ota loppuakseen. Villaa se ei ole vaan jotain selvästi merinoa ohuempaa pehmeämpää erittäin kiiltävää ja lentelevää. Epäilen, että se on bambua tai jotain muuta viskoosia, muuntokuitua kuitenkin. Jenkins turkkilaisen värttinän mukana tuli vihreää bambumerinoa ja siinä oleva bambu muistuttaa tuntumaltaan tätä mysteerikuitua.

Kuitu: World of Wool Botany Lap Waste -jämäkuitu
Väline: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet yhteensä 18g
Kertaus: Majacraft Little Gem 13,1:1
Lanka: ketjukerrattu 77 metriä / 18 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Uskomattoman ohutta!

Langasta tuli superohutta, vaikka ketjukertasin sen. En jaksanut alkaa väkertää ketjukertausta värttinällä, joten kertasin sen Little Gemillä. Vähän laiskotti. Värttinällä kehrääminen tuntuu vielä hankalalta ja sitä pitäisi harjoitella, vaikkei aina huvittaisikaan.

Auralla kehräsin harmaata Jacob-lammasta, enkä pitänyt kokemuksesta yhtään. Olen kuullut Jacobista paljon hyvää, mutta tämä World of Woolin Jacob ei ainakaan ole minun suosikkejani. Ehkä amerikkalaiset ovat jalostaneet omansa pehmeämmiksi ja miellyttävämmiksi kehrätä. Villa tuntui karkealta, karvaiselta ja pölisi ja sitä oli vaikea kehrätä tasaisesti. Säikeen kehrättyäni totesin, että kierrettä on liian vähän kuitenkin enkä uskonut, että säie kestäisi ketjukertaamista. Olin keskittynyt liikaa käsiini enkä niinkään rullalle tulevaan säikeeseen, joten siihen oli tullut liian vähän kierrettä. Ketjukertaaminen ei onnistu alikierteisestä säikeestä, vaan se katkeilee. Poljin säikeen uudestaan rullalle ja lisäsin kierrettä. Temppu onnistui yllättävän kivuttomasti ja eikä lopputuloksesta huomaa mitään.

Kuitu: World of Wool harmaa Jacob -topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 4,1:1
Kertaus:  Majacraft Aura välityssuhteella 5,1:1
Lanka: ketjukerrattu 70 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 9 
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Olemme Auran kanssa alkaneet tulla ihan hyvin toimeen keskenämme. Sipaisin varovasti vaseliinia karaan ja kolinat loppuivat. Kyllä se lopulta kannatti tilata, vaikka alku olikin takkuista, mutta opin enemmän kehräämisestä ja rukkien säätämisestä.

Baijerilaiset

Voi kun olisi niitä välikoon puikkoja. Taas olen tilanteessa, jossa 2 mm on liian vähän ja 2,5 mm liikaa. Märgggh. Tai sitten neulon kuvioita 2,5 millisillä ja pohjaa 2 millisillä. Jos jouluksi vaikka tilaisin Knitpicksin Harmony -sukkapuikkosetin. Joulu, mikä ihana tekosyy. Kerran vain kirpaisisi ja sitten olisi kunnon sukkapuikkoja ja ne kuuluisat välikootkin. Minulla on tiukka käsiala ja puikkojen koolla on merkitystä. En ymmärrä, miten jotkut voivat neuloa nalleakin 2 millisillä puikoilla, mutta niin ne vaan tikuttavat ja nättiä tulee. Minä vääntäisin puikot rusetille ja neuleesta tulisi peltiä, jos minä yrittäisin moista. Mutta tosiaan. Tästä nyt pitäisi tulla Baijerilaiset kärjestä aloittaen. Aloituksen lainasin Firestartereista ja sovellan Neulovan lantun ohjetta ja mitähän vielä. Täytyyhän sitä itseään kunnioittavalla neulojalla olla yhdet baijerilaiset käytössä. Vuosi sitten tekemäni baijerilaiset ovat Sandnesin Lanettia ja eihän sellainen kestä. Päkiä kuultaa jo läpi. Pian ne on kävelty puhki, vaikka olen yrittänyt niitä säästää unisukkina. Voi, kun Lanett olisi tekokuidulla vahvistettua. Se olisi aivan täydellinen lanka. Langoista puheen ollen. Sorruin hamstraamaan Bambua poistolaarin pohjalta euron kerä. Harmi, ettei ollut vaaleanpunaista, mutta kahdeksan kerää lähti silti matkaani.

Syksyn tuntua

Syksy on tullut ja kuvaaminen mennyt aivan toivottomaksi. Ärsyttävää, kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta panostaa kuviin. Koettakaa kestää. Teeteen Kamena tuntui kerivän itse itsensä kerälle ja hyppäsi puikoille melkein heti. Aloitin Luna Moth Shawlin ja taidan tikuttaa tämän kiireesti valmiiksi. Tykästyin niin bambuiseen Tulppaanihuiviin, etten raaski luopua siitä. Annan siskolleni tämän Luna Mothin ja toisesta vyyhdistä teen toisen huivin, jonka annan joululahjaksi tädilleni tai serkulleni. Siskoni synttärit ovat vasta marraskuussa, joten ehdin hyvin tehdä huivin. Alku ei ollut kovin ruusuinen. Kuvioon tahtoo tulla virheitä, vaikkei se sinänsä ole kovin vaikea. Jouduin purkamaan kahdesti virheiden takia. Lisäksi pelkään neulovani liian pienillä puikoilla. En testineulonut vaan otin 4,5 millin puikot vanhasta tottumuksesta. Voi, kun olisi vaaleanpunaista Novitan Bambua ja tietysti sitä aikaa. Bambusta tulisi varmasti hyvin kaunis Luna Moth Shawl. Ärsyttää, kun kaikilla tuntuu olevan ohjeet Shettikseen ja Icarus shawliin sekä Flower basket shawliin. Tahtoisin nuo ihanat ohjeet kokeilla, mutta mistä ne saisin käsiini. Huoh. Köyhän on tyytyminen ilmaisiin.

Aikani Norosta tehtyjä sukkia katseltuani totesin, ettei niistä tule silmää miellyttävät. Taidan tahdä sittenkin Revontulen. Kovin suurta huivia siitä ei tule, mutta varmasti sopivan kokoinen käyttöhuivi. Revontuli on aivan ihanteellinen malli tällaiselle langalle. Ehdin kyllä vielä muuttamaan mieltäni moneen kertaan, sillä joululahjat ajavat tällaisista projekteista ohi nyt syksyllä. Olen päättänyt olla ajoissa, etten taas luo silmukoita viimeiseen joululahjasukkaan tapaninpäivänä.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa äänikirjojen ihanuutta. Rakastan kirjojen lukemista, mutten ikinä löydä aikaa ja energiaa siihen. Kirjaston äänikirjavalikoima on kovin rajallinen, mutta onneksi on Librivox. Sen avulla tulee käytetystä ajasta kolminkertainen hyöty. Tulee neulottua, "luettua" kirja ja treenattua englanninkieltä. Valikoimaa on paljon, mutta tekijänoikeussyistä tietenkin vain vanhoja teoksia. Ainakin tulee perehdyttyä klassikoihin, joita ei muuten tulisi koskaan lukeneeksi. Jane Austenit olen jo kuunnellut läpi ja Louisa May Alcottin Pikku naisia sekä muutemia muita tuttuja teoksia. Seuraavaksi pitää kehitellä jotain mielenkiintoista. Harmi, ettei Anna Karenina ole vielä valmis. Ehkäpä Liisa ihmemaassa olisi seuraavana vuorossa. Laatu on toki välillä vähän mitä sattuu, mutta aina tämä iänikuisen musiikin kuuntelun voittaa.

Paluu arkeen

Kesän työt ovat ohi ja on aika palata opintojen pariin. Masentavaa. Siksipä piti lähteä lankaostoksille, vaikka lankoja riittää nurkissa liiankin kanssa. Kävin ensin Anttilassa ihailemassa uutuusvärejä. Onneksi siellä oli 7 veljestä Polkasta näytesukka. Pinkki Polkka on aivan ihanan värinen kerällä, mutta sukka näytti lähinnä oksennetulta marjapuurolta puolukoiden kera. Eipähän tarvitse enää himoita sitä. Mutta Isoveli Colorissa on aivan ihana punaliila väri. Tulisikohan siitä Log cabin -sukat Handknit Holidays -kirjasta, jonka lainasin joskus aikanaan kirjastosta.
Selitin itselleni ostavani joululahjasukkalankaa, mikä on tietysti hyvin hyväksyttävää. Päädyin ostamaan jälleen kerran Sandnesgarnin Sisua. Tällä kertaa väriksi valitsin hempeän vaalean lilan. Ajattelin ensin tehdä siskolleni sukat tästä, mutta taitavat lopulta mennä äidille. Ohjeena mielessäni liikkuu Clover, joka on kuluneen kesän Inside the Loop -nettilehdessä. Jos se ei luonnistu, yritän taas Baudelaireja, jotka olin visioinut tekeväni vaaleansinisestä Sisu Glitteristä, mutta sellaista ei taid sittenkään olla olemassa. Miten ihmisen muisti voi hämätä näin pahasti? Vaaleanpunaiset tekisin mieluummin, mutta tulisikohan sellaisia säihkesukkia käytettyä.




Ihastuin mystisesti Green Sea Cowl -ohjeeseen. En tajua miksi, mutta se näytti kivalta. Kaivoin lankalaatikon pohjalta pallon kirjavaa lankaa. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen ensimmäisenä opiskeluvuotenani ostanut sen Kärkkäiseltä. Luultavasti se on Novitan 7 veljestä Coloria. Ensin se oli jotain ja sitten se oli Wavy, joka oli liian lyhyt ja kapea luikero kaulaliinaksi, joten purin sen jossain purkukohtauksessa, joita kärsin aina joskus. Sittemmin lanka on marinoitunut pahvilaatikon pohjalla toista vuotta. Nyt se tuntuu löytäneen tarkoituksensa. Ohjeessa on selkeä virhe, mutta ei se mitään. Tästä näyttää tulevan hyvä. Täytyy vain opetella käyttämään tällaista cowlia. Mitä ihmettä "cowl" muuten on suomeksi? Kauluri?



Shedir ja Kesäkeijun säärystimet menivät purkuun, sillä totesin, ettei kummistakaan tullut käyttökelpoisia. Shedir oli auttamattomasti liian pieni, vaikka olikin hieno. Säärystimet eivät oikein täyttäneet tarkoitustaan, vaan herkät nilkkani kolottivat säärystimistä huolimatta ja oli kaivettava Clessidrat esiin. En ollut niihin valmistumisen aikoihin yhtään tyytyväinen, mutta nyt kuminauhalla varustettuna ne ovat aivan mainiot käyttösukat. Sain jopa otettua niistä kuvan Ravelryyn. Eihän niiden valmistumisesta olekaan kuin vajaa vuosi. Bambu palasi saman tien puikoille ja muotoutuu parhaillaan Tulppaani-kolmiohuiviksi. Toistaiseksi huivi ei näytä kovin lupaavalta, mutta ei näyttänyt minttumaarinikaan. Se oli "pingottamiseen" asti lähinnä lautaselliselta marjapuuroa. Sitten siitä tuli aivan ihana ja olen jo unohtanut 99,5% sen virheistä ja odotan innolla, että pääsen sitä käyttämään.

Shedir

Kuva on taas mitä on, kun minulla ei ole minkäänlaista hovikuvaajaa. Pahoitteluni. Shedir on yllättävän helppo ja antoisa neulottava ja siksi se valmistuikin niin nopeasti. Piposta tuli kivannäköinen, mutta pääteltyäni sen jouduin toteamaan, että se on hieman liian pieni. Suunnaton harmitus iski. En millään haluaisi purkaa pipoa, sillä olen muuten hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Resoria pitäisi pidentää jollain keinolla, mutten oikein tiedä miten.

Olen aivan ällistynyt siitä, että minulla ei ole keskeneräisiä projekteja muita kuin kiehkuralapaset, jotka ufoutuivat lähinnä sen takia, etten saa millään löysättyä käsialaani tarpeeksi joten lapasista on tulossa kapeat ja pitkät. Yleensä minulla on puikot kiinni liiankin monessa projektissa ja aloitan aina vain lisää uusia. Mitähän seuraavaksi aloittaisin...

Suurkiitos kommenteista. Ne pelastivat kyllä päiväni.

Kesäkeijun säärystimet

Anteeksi kerrassaan kammottava kuva, mutta iltasella ei omista sääristään voi saada millään tavalla edustavaa kuvaa. Tai no ei minun sääristäni saa muutenkaan. Säärystimet valmistuivat ennätysajassa, vain kolmena päivänä neuloin näitä. Käsiä särkee yhtäkkinen innostus, mutta hinku oli niin kova, etten voinut laskea projektia käsistäni ennen kuin se oli valmis. Pidän kovasti ohjeesta, kuviosta ja langasta sekä lopputuloksesta. Vielä kun olisi ne kesäkeijun sääret niin asia olisi täydellinen. Lankaakin jäi yllin kyllin. Olen niin tappijalkainen, että lankaa ei mennyt kuin kaksi kerää, joten kaksi jäi vielä muuta käyttöä odottamaan. Tekisinköhän Shedirin vai kämmekkäät vai miten loput saisin tuhlattua johonkin? Kuvio on kerrassaan ihana. Mitenköhän se mahtaisi toimia kärjestä aloitetuissa sukissa?
Seuraavaksi täytyy kai jo pureutua Minttumaari-huiviin. Se on odottanut liian kauan ja onhan se jo miltei loppusuoralla. Vielä kun saisin viimeisen kaavion neulottua niin huivi olisi valmis. En taida kuitenkaan pidättää hengitystä sitä odotellessa. Huoh.

Neuleinnostus

Syksyn neuleinnostus saapui odotettua aiemmin. Yleensä se iskee vasta syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen, mutta nyt se näköjään jo iski. Käsittämätöntä, sillä eihän kesä ole vielä edes lopussa ja kylmäkään ei ole vielä ollut. Mistä lie johtuu.

Kirjastossa oli monta ihanaa neulekirjaa, joita olen kytännyt pidempään, mutta en pystynyt muiden lainojen ohella kantamaan kuin kaksi kämpille. Victorian lace todayssä on monta monituista ihanuutta. Saankohan koskaan puikoille noista mitään. Vielä kun saisi edellisiä projekteja pois alta. Minttumaari-huivin saisi vihdoin ja viimein pois puikoilta niin olisi aika jees.

Anttilassa oli Rose mohairit tarjouksessa. Ensin kävelin tyytyväisenä ohi, mutta sitten alkoi raksuttaa, että oliko siinä jotain uusia värejä. Ja niinhän siinä kävi, että uusia värejä oli saapunut. Aivan järjettömän ihana väri on tuo uusi syklaami. Nimeä myöten syötävän ihana. Varmaan joku huivi noistakin tulee joskus, mikäli se Minttumari valmistuu.


Uutena projektina puikoille loikkasi Kesäkeijun säärystimet. Ohje pisti jo Ullan ilmestyessä silmään ja tiesin alebambujen kohdalla, että se on nyt menoa. En tiedä tuleeko noille käyttöä, mutta aivan ihanilta vaikuttavat. Bambu on yllättävän mukavaa neulottavaa. Luulin, että se tuntuisi joustamattoman ikävältä, mutta olen ihan tyytyväinen. Ja ohjeen kokokin sattuu olemaan sama kuin itselläni, joskin pituutta saattaa olla hieman reilusti. Eikä ollut edes puikko-ongelmia. Keriä on yksi liikaa, mutta katselin, että Bambusta on tehty Shedirejä, joten ehkäpä teen sellaisen jäljelle jäävästä langasta. Tämän projektin jälkeen aloitan ehkä taas Baijerilaiset Hjertegarnin sock 4 -langasta, jonka kotikotona lomaillessa löysin.

Surkeita kuvia

Kaikki pikkuliinat samassa kuvassa. Yksi kerä Merssiä meni. En ole ihan tyytyväinen sillä virheitä piisaa, mutten jaksa enää purkaa moneen kertaan. Purkasin melkein yhtä paljon kuin mitä virkkasin. Ei tahtonut ottaa sujuakseen tuo virkkaus, mutta tahto on kova ja jonkinlaista tulosta syntyy. Seuraavaksi teen joulunpunaisesta Novitan virkkauslangasta jonkun ihan liinan. Katsotaan miten likan käy isomman projektin kanssa.

Citymarketin alekorista loikkasi mukaan neljä bambu-kerää. Kesäkeijun säärystimiä aion kokeilla. Ostin neljä kerää, kun en kaupassa muistanut montako tarvitsen ja pieleenhän se meni. Yllätys yllätys. :/

Unisukat

Sain myöhään eilen illalla vihdoin ja viimein bambusukat valmiiksi. Inspiraationi miesten sukkiin on loppu ... finito. Sukista tuli kuulemma todelliset unisukat. Isäni nukkui rauhallisesti aamuun asti eikä käcellyt ja tuskaillut yöllä. Isän reuman takia on täällä kotikotona välillä yöt aika levottomia. Step tekee ilmeisesti reumaisille nivelille hyvää. Toivottavasti se ei ollut vain sattumaa.

Aloitin myös kiehkuralapaset. Olen jo vuosia vihannut kirjoneuleita ja nyt päätin selättää mokomat ja tehdä nämä aivan ihanaiset lapaset. Kämmenpuolella on pieniä virheitä, mutta en anna sen haitata, sillä neulalla ja langanlopuilla voi varmaan korjailla, jos ne alkavat todella häiritä. Mutta nyt taas joululahjojen takia korinpohjalle jääneiden Potamouksien kimppuun.

Välipäivitys

Eilen illalla sain käsiini vihdoinkin Stitcionary ykköseni. Tilasin sen kolmas päivä joulukuuta. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Sain kuin sainkin siskoni noutamaan sen ja kuskaamaan ihan sohvalle asti. Se on hieno. Aikani meni oikeastaan sen selailemiseen.

Kävin alemyynneissä lukioaikaisten kavereideni kanssa. Emme ole nähneet aikoihin joten istuimme kahvilassa ja kiersimme alemyyntejä. Kävin ostamassa äidilleni lisää nuppineuloja ja samalla reissulla hairahduin ensimmäisiin bambuisiin sukkapuikkoihini. Jouduin pulittamaan lähes seitsemän ja puoli euroa. Tuli pienehkö shoppailukrapula.

Sukkien teko kaatui eilen iltamyöhällä ensimmäiseen sovitukseen. Kuvio oli liian löysä, eikä ohje kelvannutkaan äidilleni. Piti etsiä jotain muuta tai soveltaa omasta päästään. Kokeilen Big Bamboo -kuviota uudesta kirjastani ja sovellan sukan omasta päästäni.

Äiti muisti käyneensä Korialla itsenäisyyspäivän tienoilla ja ostaneensa huivilangat minulle. Neljä kerää ihanan haaleaa vaaleanpunaista Kid Mohairia. Harmi vain että sukka-deadline tulee kohta vastaan. Tekisi jo mieli tehdä huiveja.