Kahdesti neulotut sukat

 Joskus projektit eivät tahdo ottaa millään onnistuakseen, mutta onneksi en luovuta kovin helpolla. Näin Ravelryssa Knitikan Hiiumaa Mismatched Mates -sukat ja innostuin kovasti ajatuksesta "eriparisukista". Tietenkin sukat pitää aloittaa heti, vaikkei jämälankojen yhteensopivuudesta voi keinovalossa kunnollisia yhdistelmiä valitakaan. Kuten arvata saattaa, ensimmäinen aloitus meni heti seuraavana aamuna purkuun. Totesin, ettei jämälangoistani tule mitenkään sopivaa yhdistelmää sukkiin, joten päätin vähän huijata. En tarvitse sataa grammaa lankaa sukkapariin, joten parin kymmenen gramman varastaminen täydestä kerästä ei millään tavalla uhkaa tulevaisuuden sukkaparia. Nämä sukat ovat siis pääasiassa feikkijämälankaa.

Valitisn jämälangoistani tummanviolettia Austemannin Stepiä ja valitsin täysistä keristäni sille kaveriksi vaaleanvioletin Opalin sukkalangan ja neuloin Hiiumaa Mismatched Mates -ohjeen mukaan itselleni sukan. Olin jo aikeissa päätellä langanpäät, kun jouduin myöntämään itselleni, ettei sillä sukalla ollut tulevaisuutta. Ohjeenmukainen 72 silmukkaa on pienille jaloilleni liikaa, eikä sellainen sukka istu napakasti. Ohjeessa on perinteinen hollantilainenkantapää, joka istuu jalkaani oikealla silmukkamäärälläkin varsin heikosti. Kärkikavennuksena ohjeessa on sädekavennus, joka on pitkä ja kapea, mikä istuu jalkaani yhtä huonosti kuin hollantilainen kantapää. Lopputulos oli siis sanalla sanoen katastrofi ja tietenkin olin katkaissut langat ennen kuin kykenin tämän itselleni tunnustamaan.

Projekti: Hiiumaa Mismatched Inspired Socks (Ravelry)
Ohje: Gusset Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Inspiraatio: Hiiumaa Mismatched Mates by Nancy Bush (Knitting on the Road)
Koko: 36
Langat: Vaaleanliila  Regia Uni Solid 4-ply 25 grammaa
               Vaaleanvioletti Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply 18 grammaa
               Tummanvioletti Austermann Step Classic 25 grammaa
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Olikohan tämä kaiken vaivan arvoista?

Onneksi en lannistu vähästä. Päätin neuloa sukat kärjestä aloittaen, jotta saatoin käyttää langan loppuun, sillä en halunnut enää pätkäistä lisää lankaa Opal-kerästä. Malliksi valitsin tuttua ja turvallista, sillä en halunnut toista kertaa vääränmallista sukkaa. Wendy Johnsonin Gusset heel istuu jalkaani ja on ihailtavan yksinkertainen neuloa. Aloitin 2 x12 silmukalla Judy's magic cast on metodilla ja lisäsin joka toisella kerroksella silmukoita 64 silmukkaan asti, sillä se sopii parhaiten minun jalalleni.  Parin yrityksen jälkeen sain oikean mittaisen kärjen ja kantapään oikeaan kohtaan. Lisäksi sain kantapään luontevasti neulottua haluamallani värillä. Varsi jäi tosin vähän lyhyemmäksi kuin olin toivonut. Kärjestä aloitetuissa sukissa pitää minusta olla pidempi resori, jotta se vetää tarpeeksi kasaan. Syytä siihen en tiedä.

Sitten se toinen sukka. Yhtäkkiä mikään olemassa olevista yksivärisistä sukkalangoistani ei sopinut Opalin ja Stepin seuraksi, joten jouduin taas pohtimaan tuleeko tästä projektista sittenkään sukkia. Lopulta päädyin ostamaan kaksi kerää vaaleanliilaa Regiaa, jotta sain toisenkin sukan puikoille. Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain raidoitus ja senkin muutin tähän toiseen sukkaan. Halusin hiukan enemmän raitoja kuin ohjeessa, joten jätin vain kolmen raidan ryhmät pois toisesta sukasta. Kokeilin myös spiraaliraitoja eli siirsin värin vaihtumiskohtaa joka raidassa yhden silmukan vasemmalle, jotta ne eivät muodostaisi kiristävää rantua sukanpohjaan ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Värinvaihtokohdat ovat lähes huomaamattomat. Lopuksi minulla oli vielä hieman Stepiä jäljellä joten neuloin varteen paksumman raidan molempiin sukkiin ja sain mieleiseni pituuden varteen. Päättelin tietysti Jeny's suprisingly strechy bind off -metodilla.

Vaikeaa oli, mutta onneksi lopputulos miellyttää. Jos olisin tiennyt, miten pahasti vastatuuleen piti luovia, olisin varmaan jättänyt koko projektin aloittamatta. Neuloin varmasti kaksi kertaa niin paljon silmukoita kuin lopullisissa sukissa on. Pingotin sukat ja muistin taas, miksi en ole erityisemmin pitänyt sukkien pingottamisesta. Joudun kastelemaan ja rypyttämään resorin uudelleen, jotta se vetäisi kasaan, mutta toisaalta pingoitetut sukat ovat niin sieviä ja laskeutuvat ihanasti.

Ambrosia Socks

Aloitin syksyllä Labyrinth-sukat Wendy D. Johnsonin kirjasta Socks from the Toe up. Siinä on sievä, mutta pirullisen inhottava kuvio, jota pitäisi seurata tarkkaan silmukka silmukalta kaaviosta, koska siinä ei ole ennustettavuutta eikä muistettavaa toistoa. Purkasin ja neuloin ja purkasin. Lisää purkamista aiheutti se, etten ole tottunut neulomaan kärjestä aloittaen sukkia ja koko meni pieleen useamman kerran, mutta ehkä tästä opin nyt, mistä kohtaa kiilalisäyksen kanssattaa aloittaa. Nyt sukat ovat aivan oikean kokoiset.

Projekti: Ambrosia Socks (Ravelry)
Ohje: Ambrosia Socks by Ann Budd (Knitting Daily Free Patterns)
Muutokset: Wendy D. Johnsonin Gusset Heel -kantapää
Koko: 36
Lanka: Fuksia Viking of Norway Vilma
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kauniit!

Lopulta minulta paloi pinna kuvioon ja päätin vaihtaa sen. Kuvioksi valikoitui Butterfly Rib Ambrosia sukista Interweave Knitsin Knitting Daily -sivustolta. Jännä nostetuilla silmukoilla ja niiden siirroilla muodostuva kuvio on kiva ja helposti muistettava. Se vetää aikalailla kasaan nostettujen silmukoiden vuoksi ja sukat näyttävät järjettömän kapeilta ja onhan niitä vähän kiskottava jalkaa, mutta ihan sopivilta ne tuntuvat jalassa. Ainakaan eivät venähdä valuviksi.

Lanka Viking of Norwayn Vilmaa, joka on Nallen vahvuinen konepestävä sukkalanka. Lanka kesti ainakin purkamista hyvin. Vähän pörröttyy kyllä, mutta kesto jää nähtäväksi. Se oli ihan kivaa neuloa ja vaikuttaa ihan kivalta perussukkalangalta. Harmi, ettei langassa ole enempää näin ihania värejä.

Ruusupuusukat

Vielä kerran tällainen tylsä neule, mutta lupaan, että seuraavat valmistuneet eivät ole näin tylsiä. Nämä ovat kolmannet perussukat talvikengissä käytettäväksi. Ehkäpä pärjään näillä sukilla lopputalven. Perussukka tomaattikantapäällä alkoi kyllästyttää, joten valitsin Sock from the Toe up -kirjasta Gusset Heel Socks perusohjeen. Nämä ovat ehkä onnistuneimmat kärjestä aloittamani sukat. Pidän Wendyn Gusset Heel -kantapäästä. Se on ihanan helppo ja selkeä ja istuu jalkaani hyvin. Taidan valita tämän jatkossa kärjestä aloittamiini sukkiin. Lanka on taas Fabelia, tällä kertaa Long Print -sarjan värissä Wooden Rose, joka kuvaa värimaailmaa loistavasti. Pesin ensimmäistä kertaa Fabel-sukkiani koneessa viikonloppuna ja ne tulivat tavallisesta 40º:en kirjopesusta pehmeämpinä ja napakampina takaisin. Täytyy kokeilla muitakin sukkia pestä koneessa. Olen tähän asti pessyt kaikki neuleet käsin, mutta ehkä uskaltaudun kokeilemaan villapesua joillakin vähemmän ihanilla neuleilla. Muuten olen sukkiin tyytyväinen, mutta molemmissa kerissä oli solmu ja tietysti värit lähtivät sen jälkeen juoksemaan aivan eri kohdasta päinvastaiseen suuntaan. Onneksi en välitä raitojen kohdistumisesta. Muuten olisi tullut hermoromahdus.

Projekti: Wooden Rose Socks (Ravelry)
Ohje: Gusset Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 36
Lanka: Kirjava Garnstudio Drops Fabel Long Print
Menekkki: 60 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Yllättävän nätit solmuista huolimatta.

PS. Tämä on blogini 500. viesti. Hurjaa.

Epäonnistuneet purkuun

Periaatteessa tiedän, ettei 64 silmukkaa riitä mitenkää tiukalla käsialallani Austermannin Stepistä sukanvarreksi. Kuitenkin asiaa pitää ilmeisesti kokeilla säännöllisesti, että jos tilanne vaikka jotenkin muuttuisi. Cookie A.:n Cubist Socks näyttäisi hienolta tässä värissä, mutta sukanvarsi ei kerta kaikkisesti mene kantapään yli. En jaksa kipeänä alkaa laskemaan uusia silmukkamääriä ja kantapäivä, joten olkoon. Pitää keksiä jokin muu lanka.

Aloitin jossain vaiheessa Labyrinth-sukat Vikingin Vilmasta, mutta niistä ei ole tahtonut tulla mitään. Kuvio ei jotenkin jäänyt mieleen ja kehitti virheitä. Ensimmäisen sukan olin jo melkein saanut valmiiksi, mutta totetsin, etten kuitenkaan viitsi neuloa toista sukkaa, joten päätin purkaa. Otin kuvion Ambrosia -sukista, sillä pidän Wendy Johnsonin Gusset Heelistä ja aion neuloa sen sukkiin kantapääksi. Silmukkamäärä oli sopivasti sama, joten ei joutunut ollenkaan soveltamaan. Kätevää. Kuvio on varsin veikeä nostettuine silmukoineen.

PS. Lisäsin sivupalkkiin lempiblogejani. Listaa pitää vielä hieman päivittää. Epäilen, että ihan kaikki eivät ole siellä, vaikka blogeja on listalla, ei enempää eikä vähempää kuin 122. Hurja määrä, vaikka itse sanonkin.

ChiaoGoo Stainless Steel sukkapuikot

Tilasin ChiaoGoon pitsipyöröistä innostuneena teräksiset sukkapuikot testattavaksi (... ööö ... lokakuussa). Pidän kovasti 15 senttisistä sukkapuikoista ja siksi taisin niistä kiinnostua. Näitä lyhyempiä ei juuri metallisina ole näkynyt. Varsinkin sukkia neuloessa ne ovat paljon 20 senttisiä kätevämmät. Toki paksut sukkapuikot kaipaavat jo pituutta ja minullakin 3,5 mm ja sitä paksummat ovat 20 senttisiä. Hihoja ja sellaisia neuloessa ovat pidemmät sukkapuikot tietysti kätevämmmät.

Olen viime vuodet neulonut KnitPron Symfonie -sukkapuikoilla. Minulla on setti 2 mm - 3,25 mm kaikki koot 15-senttisinä ja se on äärettömän kätevää. Setissäni tosin lukee KnitPicks Harmony, sillä se on niin vanha, ettei Suomen markkinoilla ollut vielä KnitPro'ta tai en ainakaan ollut kuullut silloin siitä. Metallisiin sukkapuikkoihin en ole koskenut vuosiin ja olin jo unohtanut, mikä puisissa sukkapuikoissa on parasta. Se on niiden hauraus. Minulla on tiukka käsiala ja puisia puikkoja en uskalla puristaa niin, että saisin kauhean tiukkaa jälkeä aikaan, mutta sen olin jo ehtinyt unohtaa. Sain nyt näillä teräspuikoilla aivan peltiä aikaan. Jouduin purkamaan ja ajattelemaan koko ajan käsialaani, etten kiristäisi liikaa. Siksi en taida tilata näitä lisää, vaikka oikein mainioita puikkoja ovatkin.

Kärjet ovat suunnilleen yhtä terävät kuin KnitProssa. Puikkojen pinta on täysin sileä ja ainakaan tällainen ohut 2,25 mm puikko ei paina kauheasti. Merkki ja puikkokoko on etsattu jokaiseen puikkoon ja luultavasti merkintä myös pysyy. Näissä puikoissa ei kuulemma ole nikkeliä, mutta vannomaan en mene, sillä näitä ei varsinaisesti markkinoida nikkelittöminä. Jos neuloisin löytää, saattaisin hyvinkin tykästyä näillä neulomiseen, mutta kiristän liikaa, kun tiedän, ettei puikko katkea ja käteni eivät kestä pidemmän päälle sellaista neulomista.

Minulla on muutama sukkaohje jäänyt neulomatta sen takia, että niissä on pitänyt pitsikuviossa neuloa neljää tai useampaakin silmukkaa yhteen ja en uskaltanut survoa puupuikoilla niin kovasti, että olisin saanut ne tehtyä, mutta näillä voisin neuloa nyt sitten niitä malleja.

Projekti: Sunset socks (Ravelry)
Ohje:  Slip Stitch Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 38
Lanka: Puna-oranssikirjava Garnstudio Drops Fabel
Menekkki: 66 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Stainless Steel 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat. Seuraava!

Niin niistä sukista piti myös kirjoittaa. Testisukiksi valikoitui Socks from the Toe Up -kirjan perusohje vahvistetulla kantapäällä. En erityisemmin pitänyt kantapään neulomisesta, enkä ole ainakaan vielä kääntynyt kärjestä aloitettavien sukkien neulojaksi. Mielenkiintoa projektiin toi värien jännittäminen. Ainakin jonkin aikaa jaksan silloin tällöin innostua värien vaihtumisen seuraamiseen. Tähtäsin kokoon 36, mutta taas livahti pari senttiä liikaa pituutta ja sukat ovat hitusen liian suuret, mutta varmaan näillekin joku käyttäjä löytyy. Lankaa meni taas 1,5 kerää sukkapariin. Onneksi olen oppinut ostamaan kolme kerää Fabelia. Neulon kolmesta kerästä kaksi sukkparia, eikä jäljelle jää juuri mitään nöttösiä.

Van Dyke -sukat

En ole vähään aikaan esitellyt lainkaan valmistuineita projekteja. Olen kai neulonut lähinnä Dahliaa, mutta nyt tulee varmaan lähipäivinä useammat sukat. Lisäksi valmistui yksi joulahjaneule. Vielä pitää kaksi aloittaa, mutta jouluneuleet ovat siis oikein hyvällä mallilla.

Sain sattumalta jämien mukana kerran suloisen pikkuvyyhin käsinvärjättyä sukkalankaa ja tykästyin siihen kovasti. Kun Portissa tarjoutui tilaisuus saada lisää Nauravan lampaan Juulibugia, piti siihen tarttua. Väri olisi voinut olla nätimpi, mutta se jäi sivuseikaksi. Portissa ostin myös sukkakirjan, joten näiden kahden oli tietysti kohdattava. Kirjavalle langalle ei sovi kaikki mallit, mutta Van Dyke näytti siltä, että se voisi toimia. Näin kirjavalle langalle ei kovin monimutkainen kuvio sovi. Jos olisin tajunnut miten huonosti kuvio asettuu tässä suurimmassa koossa, olisin neulonut kuvioiden välissä neljä silmukkaa myös keskellä edessä ja keskellä takana, mutten ymmärtänyt, että tässä ohjeessa oli tällainen juttu ja nyt varressa on sivuilla enemmän silmukoita ja se näyttää vähän hölmöltä.

Projekti: Van Dyke Socks (Ravelry)
Ohje: Van Dyke Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Koko: 39 cm
Lanka: Vihreä Naurava lammas Juulibugi
Menekkki: 64 grammaa (koko vyyhti)
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Mitähän näillä nyt sitten tekisi?

En ole koskaan ollut suuri kärjestä aloitettavien sukkien ystävä, mutta tekniikasta kiinnostunut ja tietysti erilaisista kantapäistä. Näissä sukissa ilmentyy kaikki ajatukseni kärjestä aloittamisesta ja niistä kaikkein päällimmäisin on oikean koon saavuttaminen. Se on jotenkin vaikeampaa kärjestä aloitetuissa sukissa. Ehkä olen neulonut liian vähän kärjestä aloitettavia sukkia, kun aloitan aina väärästä kohtaa kiilalisäykset. Tässä tapauksessa liian myöhään. Lopputuloksena on kolme numeroa suunniteltua suuremmat sukat. Vyyhti painoi 64 grammaa enkä uskonut sen riittävän näin suuriin sukkiin, mutta yllättäen se näytti riittävän ja mitään ei jäänyt jäljelle. Kärjestä aloitettavien sukkien ehdoton etu on se, että langan pystyy käyttämään viimeiseen metriin.

Kantapää näissä sukissa on Wendy Johnsonin Gusset Heel, josta olen kuullut paljon hyvää, mutta kolme numeroa liian suurista sukista ei voi päätellä istuvuudesta yhtään mitään, joten puikoillani on toiset sukat samalla kantapäällä ja toivottavasti voin sitten sanoa, miten hyvin se istuu. Näin isoissa sukissa on ihan sama, mikä kantapää on, kun eihän se istu pieneen jalkaan mitenkään. Yritän nyt saada seuraavista oikean kokoiset

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.

Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.

Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.

Kuumetta, räkää ja sukkaa.

Jos alla oleva teksti ei ole millään tavalla järjellistä, niin saatte vapaasti syyttää allekirjoittanutta vaivaava kuumetautia.

Kipeänähän saa aloittaa uusia projekteja ihan huvikseen, vaikka edellisiäkin on kesken, vai mitä? Väsyin toivottomalta tuntuneeseen Dahlian hihaan, mutta palaan siihen kyllä pian taas. Sillä välin nappasin uusimman sukkakirjani ja lähimmän kirjavan sukkalankakerän. Sekä Wendy Johnsonin -kirjan että Nauravan lampaan Juulibugin hankin edullisesti Portissa viime kuussa. Koska kirjan edellinen omistaja ei saanut aikaiseksi neuloa kirjasta mitään, niin asia piti kiireesti korjata. Sukka on liian pitkä, mutta koska en ole vihreän ystävä, se ei haittaa. Koko menee herkästi pieleen kärjestä aloitetuissa sukissa ja koko on tässäkin vissin lähemmän 39/40 vaikka pyrin langan takia noin 36/37 -koon sukkiin. Juulibugi on 65 gramman vyyhdeillä ja se riittää kyllä hyvin koon 36 sukkiin, mutta isommissa joutuu tekemään lyhyemmän varren. Väri ei ole edukseen kuvassa. Kamera korostaa kontrasteja. Pidän kauheasti tästä Nauravan lampaan Juulibugista ja ostin väristä huolimatta, koska se on mukavaa neulottavaa. Haaveilen punaisesta vyyhdistä, mutta sellaisia ei taida nyt mistään saada. En ole vielä kärjestä aloitettavien sukkien kannattajaksi käännytetty, mutta haluaisin kovasti Wendyn toisenkin sukkakirjan Toe-Up Socks for Every Body.

Olen kerta toisensa jälkeen kuullut sanottavan, ettei Judy's Magic Cast On -metodia pysty tekemään sukkapuikoilla, mutta minä olen tehnyt niin useamman kerran, enkä kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Ensimmäisen Van Dyke -sukan kohdalla tajusin, että en ehkä tee sitä aivan samalla tavalla kuin muut. Minä nimittäin venytän silmukoita hiukan, jotta ne on helpompi neuloa. Kuvassa on ohutta sukkalankaa 2,25 mm sukkapuikoilla ja tuosta lähtee toinen sukka neuloontumaan.

Olisi kauhean ihanaa, ettei tietäisi mitään mistään hienouksista. Ei kärsisi pakonomaisesta tarpeesta saada eebenpuiset tai neliskanttiset sukkapuikot, tai tilailisi puikkoja toiselta puolelta maapalloa. En voinut vastustaa kiusausta ja tilasin ChiaoGoon teräksiset 2,5 mm pitsipyöröpuikot ja 2,25 mm sukkapuikot tällä kertaa Handsome fibersilta Etsystä ja nekin tulivat tasan viikossa. Ei siis mitään valittamista tässäkään myyjässä. Grandma's Hand Knitting nosti postikuluja joten päädyin kokeilemaan tosita myyjää, mutta postikulut ovat palautteen vuoksi taas kohtuulliset sielläkin. Suosittelen molempia. Aloitan varmaan kohta taas uuden sukkaprojektin, jotta voin kokeilla uusia sukkapuikkojani. En ole neulonut vuosiin metallisilla, mutta innostuin näistä siksi, että ne ovat 15 cm pitkät eli sitä lyhyempää mallia. Pidemmät 20 senttiset ovat hankalammat ja pituutta tarvitsee vain paksuissa puikoissa. Ohuita sukkalankoja neuloessa 15 senttiset ovat kätevämmät. Kerron sukkapuikoista lisää, kun olen niillä neulonut. Pyöröistä kirjoittelin jo aiemmin ja olen aivan myyty. Nää on parhaat ikinä ja ovat suht edullisiakin.