Parsimuksia

Sain alkuviikolla kirjomisesta inspiraation kokeilla taas parsimista. En ole koskaan ennen kärsinyt moisesta inspiksestä, mutta kaikkea sitä ehtiikin kokemaan. Ensin kokeilin kokonaan puhki menneitä Monkey-sukkiani parsia. Se ei ollut järin helppoa, kun jäljellä ei ollut mitään silmukoista. Ensimmäinen sukka näyttää siltä, etten yhtään tiennyt, mitä olin tekemässä ja toisessa ei onneksi suurta reikää ollutkaan. Nauravan lampaan Juulibugia ei ollut tarpeeksi jäljellä, enkä ole oikein vakuuttunut sen kestävyydestä, joten parsin Step-jämillä. Sukkiin tuli reiät reilussa kuukaudesssa, mikä minusta on kohtuuton aika. Sukat olivat syksystä asti häpeämässä, enkä ollut varma haluanko edes niitä parsia. Toivottavati nämä saavat nyt edes vähän lisää käyttöikää. En varmasti olisi näitä parsinut, ellei lanka olisi kaunista käsin värjättyä.

Parsin myös Skew-sukkani. Nämä sentään kestivät yli puoli toista vuotta käyttöä ennen kuin hiutuivat päkiän ulkosyrjästä pelkälle nylonille. Nämäkin olivat puolisen vuotta häpeämässä. Nämä varmasti kestävät vielä jonkun vuoden käyttöä ja parsintalankaakin on vielä hieman jäljellä. Regialla osaavat tehdä sukkalankaa, joka ei hetkessä kulu puhki. Näissä jäljittelin silmukoita, joka on oikeastaan aika hauska tekniikka ja melkein kuin kirjomista. Täytyy kokeilla vaikka Hexipuffin koristelua silmukoita jäljittelemällä. Ilmeisesti erikoisesta rakenteesta johtuen hiutumat tulivat outoihin kohtiin, sillä yleensä sukkani reikiintyvät keskeltä päkiää ja kantapään alta. Ehkä kävelen väärin, kun sukkani kuluvat vauhdilla. Haluaisin tehdä toiset Skew't, mutten ole löytänyt sitä Oikeaa lankaa. Regia Jazz Color värissä Flamenco Sketches on Oulusta loppunut, enkä ole raaskinut netistä tilata, kun tarvitsisin vain kolme kerää ja herkästi tulisi tilattua jotain ihan turhaa lankavaraston täytettä.

Lopuksi kuva parsimattomista sukista. Heitin vähän käytössä olleet Ambrosia-sukkani pyykkikoneeseen. Tarkastin pohjat ennen pesua ja olin hyvin järkyttynyt, kun sukkia kuivumaan ripustaessani havaitsin, ettei Vikingin Vilma kestänyt konepesua. Konetta en syytä, sillä Skew't olivat hiutuneina samassa pesussa, eikä niille tapahtunut mitään. Olin hieman kahden vaiheilla Skew'n pesemisestä, mutten halunnut parsia likaisia sukkia. Vilmaan olen kovin pettynyt. Sukat eivät olleet havaittavasti ohentuneet pohjista ja tuolla tavalla kuitenkin aukesivat pesussa. Nämä menevät häpeämään vaatehuoneeseen seuraavaa parsintainspiraatiota odottelemaan. En ole varma, tuleeko näitä koskaan parsittua, mutta pidän harkinta-aikaa poisheittämisen suhteen, etten katuisi myöhemmin.

Ambrosia Socks

Aloitin syksyllä Labyrinth-sukat Wendy D. Johnsonin kirjasta Socks from the Toe up. Siinä on sievä, mutta pirullisen inhottava kuvio, jota pitäisi seurata tarkkaan silmukka silmukalta kaaviosta, koska siinä ei ole ennustettavuutta eikä muistettavaa toistoa. Purkasin ja neuloin ja purkasin. Lisää purkamista aiheutti se, etten ole tottunut neulomaan kärjestä aloittaen sukkia ja koko meni pieleen useamman kerran, mutta ehkä tästä opin nyt, mistä kohtaa kiilalisäyksen kanssattaa aloittaa. Nyt sukat ovat aivan oikean kokoiset.

Projekti: Ambrosia Socks (Ravelry)
Ohje: Ambrosia Socks by Ann Budd (Knitting Daily Free Patterns)
Muutokset: Wendy D. Johnsonin Gusset Heel -kantapää
Koko: 36
Lanka: Fuksia Viking of Norway Vilma
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Kauniit!

Lopulta minulta paloi pinna kuvioon ja päätin vaihtaa sen. Kuvioksi valikoitui Butterfly Rib Ambrosia sukista Interweave Knitsin Knitting Daily -sivustolta. Jännä nostetuilla silmukoilla ja niiden siirroilla muodostuva kuvio on kiva ja helposti muistettava. Se vetää aikalailla kasaan nostettujen silmukoiden vuoksi ja sukat näyttävät järjettömän kapeilta ja onhan niitä vähän kiskottava jalkaa, mutta ihan sopivilta ne tuntuvat jalassa. Ainakaan eivät venähdä valuviksi.

Lanka Viking of Norwayn Vilmaa, joka on Nallen vahvuinen konepestävä sukkalanka. Lanka kesti ainakin purkamista hyvin. Vähän pörröttyy kyllä, mutta kesto jää nähtäväksi. Se oli ihan kivaa neuloa ja vaikuttaa ihan kivalta perussukkalangalta. Harmi, ettei langassa ole enempää näin ihania värejä.

Epäonnistuneet purkuun

Periaatteessa tiedän, ettei 64 silmukkaa riitä mitenkää tiukalla käsialallani Austermannin Stepistä sukanvarreksi. Kuitenkin asiaa pitää ilmeisesti kokeilla säännöllisesti, että jos tilanne vaikka jotenkin muuttuisi. Cookie A.:n Cubist Socks näyttäisi hienolta tässä värissä, mutta sukanvarsi ei kerta kaikkisesti mene kantapään yli. En jaksa kipeänä alkaa laskemaan uusia silmukkamääriä ja kantapäivä, joten olkoon. Pitää keksiä jokin muu lanka.

Aloitin jossain vaiheessa Labyrinth-sukat Vikingin Vilmasta, mutta niistä ei ole tahtonut tulla mitään. Kuvio ei jotenkin jäänyt mieleen ja kehitti virheitä. Ensimmäisen sukan olin jo melkein saanut valmiiksi, mutta totetsin, etten kuitenkaan viitsi neuloa toista sukkaa, joten päätin purkaa. Otin kuvion Ambrosia -sukista, sillä pidän Wendy Johnsonin Gusset Heelistä ja aion neuloa sen sukkiin kantapääksi. Silmukkamäärä oli sopivasti sama, joten ei joutunut ollenkaan soveltamaan. Kätevää. Kuvio on varsin veikeä nostettuine silmukoineen.

PS. Lisäsin sivupalkkiin lempiblogejani. Listaa pitää vielä hieman päivittää. Epäilen, että ihan kaikki eivät ole siellä, vaikka blogeja on listalla, ei enempää eikä vähempää kuin 122. Hurja määrä, vaikka itse sanonkin.

Kuumetta, räkää, sukankutimia ja niin edelleen

En erityisemmin välitä sairastamisesta ja rankempi sairastelu vaatii enemmän lohtulankaa, eikös? Jouduin menemään kaupunkiin hoitamaan asioita ja kun olin kulmilla livahdin lankakauppaan keräämään voimia, että jaksan palata takaisin. Lumoavassa langassa alkoi Dropsin Alpakkajuhlat ja sorruin haaveilemaani vaaleanpunaiseen Baby Alpaca Silkiin, kun se ei nyt tullut niin kalliiksi. Ostin puoli kiloa villatakkia tai jotain semmoista varten. Dahliassa on jo hihatkin, joten jäljellä ovat enää "etuliepukkeet" ja sehän on jo alamäkeä kaikki loppu ja menee varmasti omalla painollaan. Kyllä se valmistuu ja ihan villatakiksi muotoutuu. Eikun alpakkatakiksi tietysti. ;-) Baby Alpaca Silkille en ole vielä päättänyt mallia, mutta olen miettinyt Alpakkametsää ja Ysolda Teaguen Coralinea, mutten ole vielä päättänyt mitään. En ole varma mahtuisinko Alpakkametsään ja miten Coralineen saisi sievästi kiinnitykset koko matkalle, mutta Dahliassa on vielä sen verran neulomista, ettei minun tarvitse ihan vielä tietääkään.

Punertavankirjava Fabel on sukkakokeiluja varten. Ajattelin neuloa muutamat perussukat ja alkaa käyttämään talvikengissä villasukkia. Hienoa pitsivillasukkia en raaski känkiin pistää, joten tarvitsen muutamat vähemmän hienot kukat ja jotta jaksaisin neuloa perussukkia tarvitaan pätkärääkkäystä. Kolmen Fabel kerän ostamisesta on tullut tapa, sillä kolmesta kerästä saa kaksi paria naisten sukkia eikä jäljelle jää kuin pieni nöttönen. Lisäksi mukaan tarttui viimein Cloverin isot päättelyneulat ja Chibi-neulainsäilytyspurkki, joiden ostoa olen suunnitellut pitkään.

Miten kovasti pitää olla kuumetta, ettei muista aloittamiaan sukkia? En ole varma, mutta ehkä se 38 oli tarpeeksi, sillä löysin eilen pöydältäni Vikingin Vilmasta aloittamani sukat, mutten muista sukkia aloittaneeni. Mallikuviota oli sen verran, että jäljitin mallin Socks from the Toe Up kirjan Labyrinth -sukkiin ja kai näistä sukat tulee, mutta on kovin hämmentävää löytää sukankudin, jota ei muista aloittaneensa, vaikkei aloituksesta voi olla viikkoa enempää missään tapauksessa. Samaisesta kirjasta on nyt tekeillä kolmet sukat. Hupsista. Kipeänähän sai aloittaa uusia projekteja vai mitä? Auringon laskun väreissä hehkuvasta Fabelista on tulossa Slip Stitch Heel Basic Socks. Testaan uusia ChiaoGoon terässukkapuikkojani. Nyt muistan taas, miksi siirryin puisiin. Neulon teräksisillä turhan tiukkaa ja kädet rasittuvat. Kummasti parissa kolmessa vuodessa unohtaa tällaiset asiat.

Nyt jatkan nimipäiväni viettämistä kuuman teen, kurkkupastillien, hunajan ja sukankudinten kanssa.