Kaikukukka

Toivottavasti se mielenhäiriö, jossa aloitin tämän huivin ei koskaan toistu. Kaikukukassa on pääosassa Laminaria-huivista tuttu kukkakuvio ja sen ohella nyppyjä. Pidän Laminariasta kovasti, mutta siinä olevia kuvioita en reunaa lukuunottamalla halua joutua enää neulomaan. Nypyistä en ole pitänyt koskaan ja jatkossa pidän mielessä, etten aloita nypyllisiä huiveja enää (toivottavasti ikinä). Toinen inhokki tässä projektissa on kamala väri. Sain yhdessä niistä epäonnistuneista vaihdoista tämän kamalanvärisen langan. Dropsin alpakassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta minä en vain ole yhtään keltaisen ystävä, varsinkaan tällaisen sinapinkeltaisen. Kaikukukka jäi syksyllä lepäämään ja nukkui kuukausia talviunta käsityökulhon pohjalla muiden ufojen seurana.

Projekti: Kaikukukka (Ravelry)
Malli:  Echo Flower Shawl by Jenny Johnson Johnen (Ravelry)
Koko: 140 cm x 60 cm
Lanka: Sinapinkeltainen Garnstudio DROPS Alpaca
Menekki: 150 grammaa
Puikot: Addi Lace 4 mm 100 cm -pitsipyöröpuikot
Fiilis: Nyt se kammotus on valmis. Mitäs nyt?

Sinnikkäästi kuitenkin neuloin maaliskuussa tämän huivin valmiiksi päästäkseni langasta eroon. Nyt pitäisi päätellä ja sitten hajasijoittaa tämä kammottava huivi jonnekin pois näkyvistä ja mielestä.

Laminaria

Sain viimein aikaiseksi pingottaa Laminarian. Flunssan kourissa ei oikein jaksanut pingotella. Olin vähällä pingottaa väärin reunat ja sekös olisi jälkeenpäin harmittanut, mutta onneksi tajusin puolimatkassa, että reunan pyöreäkärkiset kuviot tulevat pingottamatta reunan isojen reikien kohdalta. Värit ovat kuvissa hieman vinksallaan, mutta sille ei nyt voi mitään. Laminaria vei aika paljon lankaa kokoonsa nähden. Gail-huivini vei vähemmän lankaa ja on silti selvästi suurempi. Onneksi Laminarian koko kasvoi hyvin pingotuksessa, muuten olisi lopputulos ollut liian pieni ja mitä virkaa pienillä huiveilla on? Minä ainakin pidän suht suurista huiveista. Tosin osa huiveistani on jo liian suuria.




Ohje: Laminaria (by Elizabeth Freeman)
Lanka: Teeteen Kamena fuksianpunainen 145 grammaa
Koko: 200 cm x 95 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Tuskin teen toista Laminariaa, sillä tähti- ja blossom-kuviot olivat rasittavia neuloa ja olenkin hyvin iloinen, etten tehnyt Laminariaani yhtään ohuemmasta langasta. Seurasin ohjeen pienempää, shoulderette-, kokoa muuten, mutta laskeskeltuani, että lankaa jää yli, tein kaksi ylimääräistä toistoa Blossom-kaaviota. Laskelmani oli hyvinkin tarkka, kiitos Ravelryn-ohjesivulla olevien langanriittävyyskaavioiden, ja lankaa jäikin yli 5 grammaa. En tehnyt päättelyä kaksinkertaisella langalla, sillä en ymmärrä miksi niin olisi pitänyt tehdä. Tämä on taas niitä projekteja, joissa kiittää kunnollisia välineitä. Ilman ihania pitsipuikkojani en olisi viitsinyt tehdä kamalia kuvioita. Neulonta on välineurheilua!

Harvinaisen kummallinen sukka

Ravelympics-suunnitelmat menivät uusiksi, kun huivin reunus ei jaksanutkaan hyvittaa yhtään. Mieli teki vain neuloa muista projekteja ja eilen, ensimmäisenä kisapäivänä, neuloin lähinnä Aeoliania, joka edistyi yhdellä Yucca Chart toistolla. Sitten päätin aloittaa uuden kisaneuleen. Knittyyn ilmeistyi pari ylläriohjetta vain muutama päivä sitten ja Skew-sukat veivät huomion heti. Harvinaisen kummallisennäköiset eli pakko tehdä nuo. Kaivoin Anttilan tarjous-Regiat esiin ja loin silmukat. Sukka meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun ymmärsin väärin lisäykset, mutta Nuntin hyvillä neuvoilla sain LLincin tehtyä oikein ja neule alkoi luistaa.



Ohjeessa sanotaan, että pitää vain luottaa siihen, että kummallisen muotoisesta lirpakkeesta tulee sukka ja ei auta kuin uskoa siihen. Teen parhaillaan kantapäätä ja toivon, että illalla saan jalkaani sukalta vaikuttavan neuleen. Katsotaan miten käy. Yhtä sukkaparia ei tee koko kahta viikkoa, joten toiseksi olympianeuleeksi voisin ottaa Hat Heel -sukat lopusta Regiasta. Sitten olisi kahdet aika erikoiset sukat.



Laminarian päättelin perjantai-iltana juuri sopivasti ennen nukkumaan menoa. Se odottaa pingotusta ja kipeästi se sitä kaipaakin. Kokoa on tällä hetkellä noin metri kertaa 60 senttiä ja huivi näytttää monta senttiä paksulta, kun kuviot vetävät niin kovasti kasaan. Bitterroot on pingotettu, mutta odottanut miltei viikon kuvaamista. Elämä haittaa neulomista kovasti.

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Pitsihuiveista ja -huivilangoista

Victorian Trellis -huivin tilanne ei ole oikein mieltäylentävä. Innostus projektiin on liki nollassa ja reunusta puuttuu yli 4 metriä. Mielestäni sopiva haaste Ravelympicseihin. Mitä sitä uusia projekteja väkisellä keksimään, kun haasteita löytyy kulhoista ja paljuista, kun vaan vaivautuu katsomaan pöydän alle. Huivilla on kokoa on liikaa ja tarvetta sille ei taida olla, mutta ompahan sitten luksusta, jos ja kun huivi on valmis. Vähän samantyyppinen tilanne on Fifin kanssa. Ei kiinnosta eikä huvita. Kuviota pitäisi Fifiin toistaa enää pari kertaa ja sitten neuloa reunakaavio ja päätellä niin sekin olisi valmis. Onneksi Laminariaan on into päällä. Pääsen suht pian reunakaavioon ja Ravelryn ohjesivulta löytyvät kaaviot antavat ilmeisesti hyvää vinkkiä langan riittävyyteen. Uskon Laminarian valmistuvan aika pian ja pääsevän käyttöön.



Voiko lankavarastojen paisumista jotenkin estää? Miten aloittaa lankalaihdutus tai -lakko, kun tulee jatkuvasti mahdollisuuksia ja tarpeita uusille langoille? Taas menin sortumaan lankaostoksiin, mutta pitihän sitä ostaa, kun halvalla sai ja väri on aivan ihana. Mistä oikeasti saa vitosella käsinvärjätyn liki 800 metrin vyyhdin pitsilankaa? Ei juuri mistään. Ja posti toimitti postilaatikkoon vuorokaudessa langan laatikkoon. Kätevää. Handpaintedyarn.com Lace värissä Hydrangea eli hortensia. Ensivaikutelma oli suttuinen vyyhti, mutta lanka on unelmanpehmeää ja väri on aivan hurmaava. Alotin jo kerimisen, sillä vyyhti ei jotenkin ole ollenkaan houkuttelevannäköinen. Tämän haluaisin saada puikoille, mutta ensin pitäisi melkeinpä saata sekä Fifi että Laminaria pois puikoilta. Projekteja on kesken aivan liikaa. Rick-sukan tosin purin maanantai-iltana, kun tuli illan leffasta jotenkin paha mieli ja se piti johonkin purkaa, että saisin nukuttua. Lanka oli loppumassa joka tapauksessa kesken, joten suurta vahinkoa ei tainnut päästä käymään.

Laminarian paluu

Bitterroot valmistui eilen iltasella ja vaikka nukkumaanmenoaika oli jo mennyt, niin inspiraation iskiessä ei auttanut kuin luoda silmukoita uuteen huiviin. Puikko ja silmukkamerkki eivät päässeet lepäämään kuin puolisen tuntia. Ostin muistaakseni syksyllä fuksianpunaista Teeteen Kamenaa huiviin itselleni, mutta toteutus on jäänyt, kun olen innolla neulonut huiveja muille. Minulla on pääasiassa ollut käytössä North Roë -huivini, joka on tummanliila. Mustan takin kanssa olisi parempi olla vähän värikkäämmät asusteet. Tummanliiloja olen kaavaillut punaisen villakangastakin seuraksi, mutta sitä oikeaa takkia ei ole löytynyt. Kamena palasi värinsä vuoksi mieleeni, kun näin lankakaupan (sen, jossa en enää asioi huonon palvelun vuoksi) ikkunassa Sandnesin Alpakkaa melkein samassa sävyssä. Sitä voisi toisesta lankakaupasta ostaa pipoon tai myssyyn. Toisaalta muistaakseni Schachenmayr nomotta Alpaka Fashionissa on myös kaunis fuksia. Saisin mätsäävän setin. Sikäli mikäli huivi valmistuu ja tulee myssykin tehtyä.



Ohjeeksi valikoitui Laminaria, jota olen kokeillut ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Katselin, että 1,5 vyyhtiäni pitäisi riittää ohjeen pienempään kokoon. Taas pääsen kiittelemään pitsipuikkoani. Muistan, kuinka inhosin ensimmäisten kaavioiden tähtikuvioita, mutta kunnollisilla puikoilla ne eivät tunnu missään. Onneksi on silmukkamerkki ja kunnollinen sellainen. Tuntuu jotenkin todella kummalliselta tehdä huivia, jossa ei ole langankiertoja nimeksikään. Keskisilmukka olisi jäänyt monta kertaa huomioimatta ilman merkkiä. Onneksi satuin projekteja ja langanmenekkejä katsellessa näkemään hyvän vinkin. Minua ärsytti edellisessä kokeilussani se, että tähdet muodostavat eripäin rivejä huivin puoliskoissa. Nyt sain sen vältettyä neulomalla vasemmalla puolella kolme yhteen sijasta sssk:n. Nyt alku näyttää symmetriseltä.

Bitterroot pitäisi pingottaa ja sukkamurheita olisi myös, mutta niistä lisää myöhemmin.

Välipala

Vaikka pidänkin kamalasti ohuista langoista ja monimutkaisista kuvioista, mutta välillä on tehtävä jotain nopeaa ja helppoa paksusta langasta. Tällaiset välipalat estävät aivoja ja käsiä puutumasta. Tällä kertaa välipalaksi päätyi bambuille luumunväristä Novitan Ainoa, joka jäi Tiinan BB -pipo imitaatiosta ja Calorymetristä. Ihan kokonaan en saanut kerienloppuja tuhottua, mutta kiva kauluri tuli. Ohje on siis Tudora viime talven Knittystä. Muuteman päivän Tudora oli puikoilla, mutta se valmistui kahdella istumalla ja hyvin pikaisesti. Ohjetta noudatin muuten, mutta virkkasin napinläpeä pienemmäksi, jotten joutuisi lähtemään nappiostoksille. Omistan vain noin 7 irtonappia, jotka ovat jotain äidin muuttokuormaan laittamia hätävaranappeja. Niiden joukossa oli aivan sävy sävyyn sopiva nappi, mutta liian pieni. Virkkasin piilosilmukoita reiän reunoihin ja violà. Täydellisesti sopiva nappi. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka kaulurista tuli hieman korkea. Ompas epäimarteleva kuvakulma. No peilin avulla on hankala kuvata itseään.

Laminarian hautasin yläkaapin perälle, mutta se vainoaa. Poissaa silmistä, poissa mielestä ei jostain syystä nyt toimi. Ärsytys on suunnaton. Olin uskotellut itselleni, että pääsen langasta eroon, mutta kun ei niin ei. Mitä sielle voisi tehdä? Se on niin ruman värinen ettei sitä pelasta sukkana mikään kuvio ja huiviksi ei riitä sata grammaa. Märrgh! Tekee mieli potkia seiniä. Mutta toisaalta, jos elämän suurin ongelma on kaksi kerää rumanväristä sukkalankaa, niin asiat lienevät kohtuullisen hyvin? Eikös? xD

Itsepetos

Ihmisellä on uskomton kyky uskotella itselleen mitä tahtoo uskoa. Kyllä siitä tulee ihan tarpeeksi suuri ja kyllä lanka riittää. Niimpä niin. Joku on varmaan siellä saanut hyvät naurut. Neuloessa voisi hieman seurata langan kulumista, eikä niin, että kerä on uunivuoassa nojatuolin alla näkymättömissä. Mutta kun ei niin ei. Kuuntelin innoissani Charlotte Brontën Villetteä ja odotin sen loppuratkaisua jännittyneenä, kun solmulle hirttäytynyt nöttönen saapui langan mukana. Solmun selvitettyäni havaitsin, että lanka ei jatku nöttösen jälkeen minnäkään. Kuinkas se nyt on poikki mennyt, ajattelin ja kurkotin katsomaan mitä uunivuoassa on. Se oli pölyinen, mutta muuten tyhjä. Kauhea ajatus iski. Se langanmokoma loppuu kesken!!! Karkeiden ärräpäinen saattelemana Laminaria lensi seinään ja oli vähällä purkaa koko roskan saman tien, mutta sitten hoksasin, että olen yleensä ollut jo tunnin nukkumassa tähän aikaan ja lisäksi molempiin käsiin sattuu. Neulehulluutta ihan selkeästi. Huivinkuvatukseni on vain kahden nenäliinan kokoinen ja lanka loppuu kesken, ennen ensimmäisen reunakaavion puoli väliä. Langanmokoma, joka olisi alunperinkin pitänyt jättää ostamatta. Ja miksi ihmeessä pitää neuloa niiiiiin rumanväristä lankaa ylipäätään. Tahdon siitä eroon. Käsiin sattuu ja nukkumaanmenoaika on mennyt toista tuntia sitten. Äly hoi älä jätä!

Puikkojen huivit

Neuloin eilisillan innoissani Laminariaa, sillä siinä on mielenkiintoisia silmukoita, jotka ohjeen kirjoittajan mukaan ovat virolaisia. En ole koskaan ennen törmännyt tällaisiin silmukoihin. Kaksi ensimmäistä kaaviota on jo neulottuna. Huivin alku näyttää hassulta, mutta toivon, että siitä tulee sen verran nätti, että kehtaan antaa valmiin huivin jollekin kaverille, jolla ei ole kammoa vihreää kohtaa kuten minulla. En omista yhtään vihreää vaatekappaletta enkä varmaan koskaan tule hankkimaankaan. En kerta kaikkisesti osaa käyttää vihreää. Enkä myöskään keltaista tai ruskeaa, joskin niitä jokin vaatekappale minulla taitaa olla. En käsitä mitä päässäni oikein liikkui, kun ostin nuo sammaleen vihreät kerät Regiaa. No värivaihtoehdot olivat toki olemattomat, mutta silti. Shettiksessä on jo kolme toistoa Body chartia. Huivi kasvaa kokoa hämmästyttävää vauhtia ja totesin, että 4,5 mm on aivan riittävä puikkokoko Kamenalle, vaikka epäilin tarvitsevani suurempia. olen kai oppinut löysäämään käsialaani.

Uusia projekteja

Aloitin eilen Barokkisukkien neulomisen ja perinteisesti piti olla hieman alkuvaikeuksia, kuten väärä määrä silmukoita ja ohje piti tietysti ymmärtää ensin väärin, mutta sitten alkoi sujumaan. Kuvio ei ole niin vaikea kuin miltä se ensinäkemältä näyttää, mutta tarkkana pitää olla sen suhteen, että kumpaan suuntaan palmikonkierto pitikään tehdä. Ohjeessa on neuvottu aivan kummallisesti, miten kierrot tehdään ilman apupuikkoa. Totesin, että on ulkomuodon osalta ihan sama teenkö ne ohjeen tavalla vai yksinkertaisemmin. Apupuikkoa käyttäenkin ohjeessa oli ihan kummallisesti neuvottu tekemään. Apupuikkoani en ole löytänyt vieläkään. Uskon, että se on vain jossain jemmassa. Tietäisimpä vaan missä.

Sain yllättäen Shettiksen ohjeen käsiini ja se piti saada mahdollisimman pian puikoille. Totesin, että olen kehittynyt kerimisessä enkä saanut kertaakaan Kamenaa solmulle, kun kerin sitä vyyhdiltä. Taidan jatkossakin ostaa Kamenaa, sillä se vaikuttaa ihanteelliselta huivilangalta eikä maksa omaisuuksia. Samalla puikoille hyppäsi myöskin Laminaria, jonka avulla toivon pääseväni vihdoin eroon vihreästä Regiasta. Pari ystävääni käyttävät vihreää, joten toivon että huiville löytyy koti. Shoulderette-versioon pitäisi sata grammaa Regiaa riittää. Toivottavasti riittää.