Kun hätä on suurin, on apukin lähellä

Murehdin pitkin eilisiltaa, että mistä ihmeestä repäisen vähintään neljä mielenkiintoista sukkaohjetta miesten sukkiin Austermannin Stepistä. Eihän sellaisia mahda olla yhtään sellaista, jota en olisi kokeillut. Onneksi on Ravelry ja asiaan oli paneuduttava pikimmiten kiireistä huolimatta. Kas kummaa, kun laittaa hakusanaksi men ja kategoriaksi socks, niin ohjeita löytyy fingering -paksuuden langalle vaikka kuinka paljon. Aikani tutkailtuani tilannetta totesin, ettei minulla ole hätäpäivää. Apu löytyy näemmä kirjahyllystä. Pääsen kokeilemaan monta sukkaohjetta kirjasta Favorite socks. Entistäkin parempi juttu. Undulating Rib Socks, Cable Rib Socks ja Mock Wave Cable Socks ainakin pääsevät syksyn aikana puikoille. Lisäksi muutema ilmaisohje pääsi listalle. Loppuukohan minulta uhrit kesken. No onneksi löytyy setiä, joita en yleensä lahjo, mutta joille varmasti kelpaa villasukat. Nyt kun vielä pääsisin lankaostoksille, mutta olen päätänyt pitäytyä päätöksessäni ja odottaa ensikuuta ja uutta budjettia. Onneksi lankaa riittää nurkissa, ettei tarvitse murehtia tekemisen puutetta.

Huomasin mielenkiintoisen ilmiön. Mitä suurempi kiire minulla on, sitä ahkerammin blogaan. Lieneeköhän samaa ilmiötä kuin se, kun joillekin iskee siivousvimma, kun pitäisi lukea tenttiin. Onneksi neulominen onnistuu tenttiinlukiessa, kun tekee jotain yksinkertaista. Pitänee kaivaa inhokki Wavy, jostain laatikonpohjalta taas esiin. Se on tappotylsä ja siksi juuri sopiva lukuprojekti. Jottei tule aivan kuvaton postaus niin laitan kukkakuvan. Ihana, valkea soilikkini on avannut kukan yön aikana. Se on vanhaa kantaa Torniosta ja henkilö, jolta sain tämän jakopalan on saanu alkuperäisen yksilön lahjaksi sinä vuonna, jolloin olen syntynyt. Hauska sattuma. Mutta nyt on jo riennettävä tenttiin sienten lajintuntemusta osoittamaan.

Syksyn tuntua

Syksy on tullut ja kuvaaminen mennyt aivan toivottomaksi. Ärsyttävää, kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta panostaa kuviin. Koettakaa kestää. Teeteen Kamena tuntui kerivän itse itsensä kerälle ja hyppäsi puikoille melkein heti. Aloitin Luna Moth Shawlin ja taidan tikuttaa tämän kiireesti valmiiksi. Tykästyin niin bambuiseen Tulppaanihuiviin, etten raaski luopua siitä. Annan siskolleni tämän Luna Mothin ja toisesta vyyhdistä teen toisen huivin, jonka annan joululahjaksi tädilleni tai serkulleni. Siskoni synttärit ovat vasta marraskuussa, joten ehdin hyvin tehdä huivin. Alku ei ollut kovin ruusuinen. Kuvioon tahtoo tulla virheitä, vaikkei se sinänsä ole kovin vaikea. Jouduin purkamaan kahdesti virheiden takia. Lisäksi pelkään neulovani liian pienillä puikoilla. En testineulonut vaan otin 4,5 millin puikot vanhasta tottumuksesta. Voi, kun olisi vaaleanpunaista Novitan Bambua ja tietysti sitä aikaa. Bambusta tulisi varmasti hyvin kaunis Luna Moth Shawl. Ärsyttää, kun kaikilla tuntuu olevan ohjeet Shettikseen ja Icarus shawliin sekä Flower basket shawliin. Tahtoisin nuo ihanat ohjeet kokeilla, mutta mistä ne saisin käsiini. Huoh. Köyhän on tyytyminen ilmaisiin.

Aikani Norosta tehtyjä sukkia katseltuani totesin, ettei niistä tule silmää miellyttävät. Taidan tahdä sittenkin Revontulen. Kovin suurta huivia siitä ei tule, mutta varmasti sopivan kokoinen käyttöhuivi. Revontuli on aivan ihanteellinen malli tällaiselle langalle. Ehdin kyllä vielä muuttamaan mieltäni moneen kertaan, sillä joululahjat ajavat tällaisista projekteista ohi nyt syksyllä. Olen päättänyt olla ajoissa, etten taas luo silmukoita viimeiseen joululahjasukkaan tapaninpäivänä.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa äänikirjojen ihanuutta. Rakastan kirjojen lukemista, mutten ikinä löydä aikaa ja energiaa siihen. Kirjaston äänikirjavalikoima on kovin rajallinen, mutta onneksi on Librivox. Sen avulla tulee käytetystä ajasta kolminkertainen hyöty. Tulee neulottua, "luettua" kirja ja treenattua englanninkieltä. Valikoimaa on paljon, mutta tekijänoikeussyistä tietenkin vain vanhoja teoksia. Ainakin tulee perehdyttyä klassikoihin, joita ei muuten tulisi koskaan lukeneeksi. Jane Austenit olen jo kuunnellut läpi ja Louisa May Alcottin Pikku naisia sekä muutemia muita tuttuja teoksia. Seuraavaksi pitää kehitellä jotain mielenkiintoista. Harmi, ettei Anna Karenina ole vielä valmis. Ehkäpä Liisa ihmemaassa olisi seuraavana vuorossa. Laatu on toki välillä vähän mitä sattuu, mutta aina tämä iänikuisen musiikin kuuntelun voittaa.

Posliinikipon virka

Mitä virkaa on posliinisilla vadeilla ja uunipadoilla? No ne pitää ehdottomasti pyhittää lankojen ja keskeneräisten neuleiden säilyttämiseen esillä. Suurin osa langoista on pakattuna pois näkyvistä, mutta ne, jotka syystä tai toisesta ovat käden ulottuvilla, majailevat erinnäisissä posliinikipoissa. Kuvassa palmikkoliivini maijailee Kermansaven Salvia -padassa, jota en ole koskaan käyttänyt ruoanvalmistukseen, ja Grignascon merinosilkki -kerä on Kultakeramiikan sinisessä kulhossa, jossa olen korkeintaan joskus huuhtoa viinirypäleitä. Vastaavanlaisessa käytössä on myös eräs taikinakulho ja langanloppuja on useammassa tuikkukipossa. Onneksi äiti ei tiedä tästä. Muuten voisi tulla sanomista. xD

Vihdoin ja viimein se on ohi. Tuskainen tie vyyhdistä kerälle on rämmitty loppuun asti. Koko 1,4 kilometriä seitinohutta merinosilkkiä on saatu kasaan. Pääsen viimein neulomaan. Ei mennyt ihan kuukautta, mutta melkein. Inhoan vyyhtejä ja varsinkin niiden kerimistä. Saan aina langan sotkeentumaan ikäville solmuille. Olen jokaisen vyyhden kohdalla vannonut, etten osta niitä enää ikinä, mutta minkäs teet, kun ihanaiset huivilangat myydään vyyhdillä. Tämän Grignascon piti olla kolmas ja viimeinen, mutta kuinkas kävikään. Kävin tänään hakemassa ukkoskuuroista ja vesisateesta viisveisaten ostamassa kaksi vyyhtiä Teeteen Kamenaa joululahjahuiveja varten. No onneksi Kamena on paksumpaa ja ei ehkä aivan niin rasittavaa kerittävää.

Tarkalle meni

En sitten malttanut kuitenkaan olla neulomatta sukkaa loppuun, vaikka olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Olisin edes voinut skannata talteen Victorian lace today'n ohjeita, sillä siitä on varauksia ja joudun kiikuttamaan sen takaisin kirjastoon perjantaina. Ja sitten olisi ne sienenmokomat opeteltavana. Pelkäsin langan loppuvan kesken ja se olikin hyvin lähellä. Olin aivan varma, että huonosti käy. Fuskasin toki hieman ja kavensin reippaammin kuin ohjeessa. Lopulta lankaa jäi 19 ja 15 senttiset pätkät. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Mitenköhän toisen sukan kanssa käy? Pitänee luoda silmukat valmiiksi huomisia luentoja ja bussimatkaa varten. Sukka on sopivan löysä eikä näytä kovin hyvältä kuvassa. Äidilläni on hieman isompi jalka kuin minulla, joten hänelle nämä varmasti sopivat hyvin. Varsi voisi tosin olla lyhyempi. Jos nyt tekisin uutta paria, niin toistaisin kuvion tosiaan vain seitsemän kertaa, mutta muuten olen hyvin tyytyväinen. Ja ällistyksekseni ohjeen tekijä on ehtinyt jossain vaiheessa favettamaan sukkani Ravelryssa. Uskomatonta.
Kiitos ihanista kommenteista.

Suunnaton väsymys

Hyvin rankka viikko menossa ja neulonta jäänyt aivan luentojen ja bussimatkojen varaan. Eilen olin illalla niin väsynyt etten kyennyt muuhun kuin lankavyyhdin kerimiseen. Silmät ristissä tein sitä, vaikka minun olisi pitänyt päntätä sienten tieteellisiä nimiä. Muutema sata lajia on osattava maanantaina tentissä. Heh. Kuulostaa ihanan helpolta, eikö? Joudun viikonloppuna ostamaan lohtulankaa. Ei tästä muuten selviä.

Cloverit edistyvät kivasti olosuhteista huolimatta. Ne saivat kavereiltani ihailua osakseen. Erityisesti monimutkainen kuvio viehätti heitä. Minusta kuvio on hyvin simppeli ja sopii hyvin luentoneuleeksi, mutta he eivät osaisi neuloa edes perussukkaa omin päin. Löysin jopa käyttötarkoituksen metallipenaaleilleni. Sellaisessa on aivan loistava kuljettaa sukankudinta ja kun laittaa vielä ponnarin ympärille niin puikot eivät voi karata ja mennä poikki. Tosin on aivan tyhmää kuljetella kalliita bambuja ympäriinsä, varsinkaan pitkin sienimetsiä, mutta kun niillä on niiiiiin paljon mukavampi neuloa. Minua hieman huolettaa langan riittävyys. Kolmatta keräää en osta. Jos lanka loppuu niin laitan vaaleansinistä jatkoksi. Mutta toivon, että lanka riittää. Ohjetta suosittelen lämpimästi, sillä se on aivan ihana ja sopii Sandnesin Sisulle, mutta yhden kuvion krtauksen voisi jättää varresta pois eli 7 oli riittänyt hyvin.

Sieniä pää täynnä

Ei ne Cloveritkaan ihaa niin sutjakkaasti lähteneet toimimaan. Päädyin varren neulottuani siihen, että lisään jokaiseen nurjaan raitaan toisen nurjan, jottei äitini jälleen väitä, että sukka on liian pieni. Hän sanoo kaikesta, mitä teen ja kaikista ostamistani vaatteista, että liian pieni. En ymmärrä miksi kaiken pitää olla telttakokoa, että sitä voisi käyttää. Muuten olen malliin hyvin tyytyväinen ja otin Cloverit luentoneuleeksi mukaan. Meillä on oikein tehokurssi sienistä menossa ja tänään piti sisäistää yli 70 lajia tieteellisine nimineen ja lisää tulee varmasti kiihtyvällä vauhdilla koko viikon. Sain hieman jälleen virnuilua osakseni, mutta ei ketään jaksa virnuiluttaa koko lukuvuotta, joten aion jatkaa luentoneulontaa kaiken talvea kuten ennenkin. Bambupuikot uskalsin ottaa mukaan, kun tungin ne metallipenaaliin, jotta ne eivät pääse rikkoutumaan. Clovereista tulee todella söpöt ja Sandnesin Sisu sopii tähän ohjeeseen mainiosti. Nyt rentoutumaan nojatuoliin ja neulomaan äänikirjan viihdyttämänä. Pitkän päivän jälkeen olen hupini ansainnut.