Luna Moth Shawl ... jälleen

No ei se nyt niiiiin kamala ole. Kaunishan siitä tuli ja se on juuri sopiva kaulaan oikein taiteltuna ja aseteltuna. Olen aina ollut pahin kriitikkoni ja vaaleaan mattoon neulattuna muodon outous pisti pahasti silmään. Onneksi en ottanut pingotuksesta kuvaa. Siskoni on varmasti tyytyväinen lahjaansa ja käyttää tätä talvella. Nyt takaisin barokkisukkien pariin ja kuuntelemaan Jane Eyren loppuratkaisua...

Luna Moth Shawl

Olen pettynyt. Luna Moth Shawlista ei tullut symmetrisen muotoista, kaunista kolmiota. Huivin yläreuna on lyhyenlainen keskisilmukkajonon pituuteen verrattuna. Pingotin huivin 140 cm kertaa 85 cm kokoon, enkä kehtaa näyttää koko huivia. Toivottavasti se pingotuksen jälkeen tuntuu käyttökelpoiselta. Lanka loppui tietysti päättelykerroksella tasan keskisilmukan kohdalle ja toisesta vyyhdistä piti ottaa loput. Tuleekohan tuosta nyt sitten huivia. Toivotaan että tulee. Tai sitten pitää tehdä pitsikaulaliina isoilla puikoilla. No ainakaan huivi ei ole ryppykasa enää pingotuksen jälkeen. Taidan luoda silmukat Barokkisukkiin ja kääntää selkäni tuolle rumilukselle.

Sininen perunapelto

Luna Moth -huivin kuva jälleen, kun ei ole oikein muutakaan kuvattavaa neulerintamalla, vaikka Cloverit ovat jo kiilakavennuksissa. Luna Mothissa on kyllä taas puikko kiinni ja neulonta jatkunee pian. Mallikuvio on kiva ja sopivan haastava, ettei käy tylsäksi. Olisipa Novitan Bambua vaaleanpunaisena, sillä siitä tulisi aivan ihana Kuuyöperhonen. Hui. Olipa se hassu suomeksi.
Lankalakko ei estä puikkoshoppailua, eihän? Matkalla kämpille yliopistolta tuntui siltä, että pitää poiketa kirppikselle, vaikkei ollutkaan kirppispäivä eli sunnuntai. Joskus vaan tuntuu siltä, että pitää mennä ja sitten tekee parhaita löytöjä. En usko yliluonnolliseen, joten sen täytyy olla mielentilasta riippuvaa. No kuitenkin. Juuri viikonloppuna valittelin sitä, ettei minulla ole 3,5 millin kuusi- eikä kahdeksankymppisiä pyöröjä ja tänään löysin kahdet 3,5 millin pyöröt kirppikseltä. En tosin niitä kaipaamiani kadeksankymppisiä vaan neli- ja kuusikymppiset. Ja kun ne olivat käyttämättömän oloiset ja hintaa vain hiukan päälle euron, niin olihan ne ostettava molemmat. Aika jännä sattuma.
Apupuikon hukkuminen kismittää suunnattomasti. Tahtoisin neuloa Paraphernalioitani, mutta kun se puikonmokoma on kateissa enkä viitsi turvautua muihin keinoihin. Se apupuikko joutui johonkin jemmaan varmaankin siinä vaiheessa, kun tyhjäsin pöytää viime viikolla, jotta sain monitoimilaitteeni pöydälle, kun ei huvittanut skannailla Victorian Lace Today -kirjaa siellä pöydän alla, jossa laitteen paikka on. Palan halusta tehdä jonkin niistä ohjeista, mutten oikein keksi miten saisin sen merinosilkkini jotenkin kerittyä uudelleen siten, että voisin neuloa sen kaksinkertaisena. Kun mietin miltä kirjan huivit näyttävät, täytyy vain todeta, että olin hölmö, kun en tajunnut, että sellainen seitinohut lanka on varmaankin kaksinkertaisena. Voi mikä murheenkryyni siitäkin on tullut. No onneksi sentään on ohjeita, joista valita. Jos en olisi saanut lainan VLT:tä niin olisin kahda katkerampi siitä, etten saa mistään Flower Basket Shawlin, Icarus Shawlin, Shetland Trianglen, Hyrna Herborgarin tai Ene's Scarfin ohjeita, jotka kaikilla muilla tuntuu olevan. Kateus ja köyhyys ei ole ilo.

Ressineulontaa

Tentti tuli, oli ja meni eikä maailmanloppua tullut, mutta silti tunnen itseni kovin stressaantuneeksi. Juuri ennen tenttiä olisin mielelläni rauhoittanut hermojani neulomalla, mutta kas kummaa. Eipä ollut Clovereita mukana. Olin ajatellut, ettei minulla ole aikaa neuloa tänään ja jätin kämpille neulepussini. Kylläpä minua harmitti, kun kuljin levottomana ympyrää ja hermostutin itseäni entisestään. Täytyy jatkossa kiltisti kantaa mukana ressineuletta tentteihin, vaikkei aikaa niille olisikaan. Ilta meni hermoja rauhoitellessa ja kun Luna Mothiin tuli jokin ikävä virhe ja palmikonkierrot ärsyttivät, oli otettava jotain uutta puikoille. Lähin lanka ja mielessä polttelevin projekti oli Paraphernalia. Malli on vain niin kertakaikkisen ihana ja kaikessa yksinkertaisuudessaan elegantti. Näistä tulee kauniit ja ne menevät kummitädilleni joululahjaksi. Ensimmäiseen palmikonkiertoon asti meni loistavasti ja sitten muistin, että ohut apupuikkoni on ollut kateissa jo ainakin viikon. Mihin tällaisessa kaninkomerossa voi hukata puikon? Sen kun tietäisi. Toivottavasti se on täällä, eikä ole jossain kurssisalissa. Se on ainoa ohut apupuikkoni. Paksuja minulla on useampi, jostain kumman syystä.

Huivirintamalla ei mene kovin hyvin. Luna Mothiin tuli jokin ikävä virhe enkä saa kuviota enää toimimaan. Purkasin muuteman kerroksen ja toivon, että sen elämä jatkuu, kun jaksan paneutua asiaan. Huivi itsessään näyttää lähinnä perunapellolta, mutta uskon pingotuksen ihmeisiin. Puikoit voisivat olla hieman suuremmat. Seuraavan vyyhdin kohdalla otan ainakin vitosen puikot. Kuvion joudun toistamaan useamman kerran kuin mitä ohjeessa on, mutta se ei ole mikään ongelma. Huivista on tulossa ihan kivan kokoinen. Täytyy todeta, että Kamena on ihana lanka. Tätä tulee varmasti ostettua jatkossakin. Pikkuhiljaa on päähäni hiipinyt sellainen kauhea ajatus, että olen mokannut sen ihanaisen merinosilkin kanssa. Se kuuluisi ilmeisesti neuloa kaksinkertaisena ja minä hölmö olen kerinyt sen yhdeksi palloksi. Neulo nyt siitä sitten kaksinkertaisena. Ei paljon naurata. Pitää keksiä jokin pelastautumiskeino. Voi kumpa olisin tajunnut aiemmin, ettei hullukaan neulo sellaista seittiä yksinään. *päätä pöytään*

Nyt lankalakkoon

Tämä lankashoppailu on riistäytynyt käsistä. Kävin uudestaan torilla ja lankakauppias oli vielä siellä. Mukaan tarttui kaksi kerää Zitronin Trekking Pro Naturaa, josta aion tehdä huivin. En käsitä miten se voi olla sukkalanka, kun siinä ei ole tekokuitua lainkaan. Eihän sellainen sukkana kestä. Teen varmaan jonkun Victorian Lace Today -kirjasta, mutta niitä onkin niin monta ihanaa, että valinta tulee olemaan vaikea. Nyt on kyllä pakko pitää lankalakkoa ainakin kolme ja puoli viikkoa. Tämän kuun budjetti ei taida enää kestään mitään lankashoppailua. Että pitääkin olla näin heikkoluonteinen, että sortuu hullutuksiin.

Luna Moth edistyy kivasti. Tajusin kolmatta kertaa vaikeuksiin törmättyäni, etten tehnyt mitään virhettää, vaan kuvio kuuluu olla sellainen. Luulen, että tämä huivi valmistuu äkkiä nyt, kun pääsen vauhtiin. Kamena on mukavaa neulottavaa. Saisi vain olla pehmeänpää. Nyt huivi näyttää vain ryppyiseltä kippanalta, mutta pingottamisen jälkeen se on varmasti ihana.

Syksyn tuntua

Syksy on tullut ja kuvaaminen mennyt aivan toivottomaksi. Ärsyttävää, kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta panostaa kuviin. Koettakaa kestää. Teeteen Kamena tuntui kerivän itse itsensä kerälle ja hyppäsi puikoille melkein heti. Aloitin Luna Moth Shawlin ja taidan tikuttaa tämän kiireesti valmiiksi. Tykästyin niin bambuiseen Tulppaanihuiviin, etten raaski luopua siitä. Annan siskolleni tämän Luna Mothin ja toisesta vyyhdistä teen toisen huivin, jonka annan joululahjaksi tädilleni tai serkulleni. Siskoni synttärit ovat vasta marraskuussa, joten ehdin hyvin tehdä huivin. Alku ei ollut kovin ruusuinen. Kuvioon tahtoo tulla virheitä, vaikkei se sinänsä ole kovin vaikea. Jouduin purkamaan kahdesti virheiden takia. Lisäksi pelkään neulovani liian pienillä puikoilla. En testineulonut vaan otin 4,5 millin puikot vanhasta tottumuksesta. Voi, kun olisi vaaleanpunaista Novitan Bambua ja tietysti sitä aikaa. Bambusta tulisi varmasti hyvin kaunis Luna Moth Shawl. Ärsyttää, kun kaikilla tuntuu olevan ohjeet Shettikseen ja Icarus shawliin sekä Flower basket shawliin. Tahtoisin nuo ihanat ohjeet kokeilla, mutta mistä ne saisin käsiini. Huoh. Köyhän on tyytyminen ilmaisiin.

Aikani Norosta tehtyjä sukkia katseltuani totesin, ettei niistä tule silmää miellyttävät. Taidan tahdä sittenkin Revontulen. Kovin suurta huivia siitä ei tule, mutta varmasti sopivan kokoinen käyttöhuivi. Revontuli on aivan ihanteellinen malli tällaiselle langalle. Ehdin kyllä vielä muuttamaan mieltäni moneen kertaan, sillä joululahjat ajavat tällaisista projekteista ohi nyt syksyllä. Olen päättänyt olla ajoissa, etten taas luo silmukoita viimeiseen joululahjasukkaan tapaninpäivänä.

Lopuksi täytyy vielä hehkuttaa äänikirjojen ihanuutta. Rakastan kirjojen lukemista, mutten ikinä löydä aikaa ja energiaa siihen. Kirjaston äänikirjavalikoima on kovin rajallinen, mutta onneksi on Librivox. Sen avulla tulee käytetystä ajasta kolminkertainen hyöty. Tulee neulottua, "luettua" kirja ja treenattua englanninkieltä. Valikoimaa on paljon, mutta tekijänoikeussyistä tietenkin vain vanhoja teoksia. Ainakin tulee perehdyttyä klassikoihin, joita ei muuten tulisi koskaan lukeneeksi. Jane Austenit olen jo kuunnellut läpi ja Louisa May Alcottin Pikku naisia sekä muutemia muita tuttuja teoksia. Seuraavaksi pitää kehitellä jotain mielenkiintoista. Harmi, ettei Anna Karenina ole vielä valmis. Ehkäpä Liisa ihmemaassa olisi seuraavana vuorossa. Laatu on toki välillä vähän mitä sattuu, mutta aina tämä iänikuisen musiikin kuuntelun voittaa.