Uudet Kai-Mei-sukat

Minun lempisukkani ovat edelliset Kai-Mei-sukat, jotka tein keväällä 2011. En ole raaskinut kävellä niillä, mutta nukun niissä jatkuvasti. Ne ovat miellyttävimmän tuntuiset sukat ikinä ja minua hieman harmittaa, ettei Punta Yarnsin Merisockia enää saa mistään, mutta onneksi minulla on kolme vyyhtiä jemmassa. Olen tästä vyyhdistä yrittänyt neuloa muita sukkamalleja, mutta tulin kesällä siihen tulokseen, että miksi yrittää väkisin muuta, kun varmasti toimiva ratkaisu on olemassa. Joten päätin neuloa toisen version lempisukistani varaunisukiksi.

Projekti: Kai-Mei II (Ravelry)
Ohje: Kai-Mei by Cookie A (Sock Innovation)
Koko: noin 36
Lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Kai-Mei-ohje on Cookie A.:n sukkakirjassa Sock Innovation ja varmaan monelle tuttu Suloisimmat sukat suomeksi. Minulla on molemmat Cookien kirjat alkuperäiskielellä, joten en varmaksi lupaa, mikä se on suomeksi. Kuitenkin ihana kirja, ihana malli ja ihanat sukat. Se on suurelta osin autopilottineulomista kokeneelle neulojalle, mutta pitsikuvion aloitus on oikeastaan ainoa asia, joka vaatii oikeasti huomiota. Lopputulos on juuri sellainen, mitä odotin, aivan täydellisesti istuva ihana sukkapari.

Merisockissa on vain viisi prosenttia nylonia, joten minun sukissani sillä tuskin olisi mitään mahdollisuutta sukkalankana. Kävelen puhki Wollmeise Twinin ja Cascade Yarns Heritagen viikoissa ja monta muuta pehmeää sukkalankaa kuukausissa. Käytössäni kestävät lähinnä tavalliset Regiat ja Drops Fabel kunnolla ja Austemannin Step kestää sekin useita vuosia. Onneksi olen rutinoitunut sukkienvaihtamisessa ennen sängystä nousemista ja unisukat kestävät, mutta monet pilliintyvät ja nyppyyntyvät, mutta ne liki viisi vuotta vanhat Kai-Meit näyttävät edelleen upeilta.

Metsään menee

Joskus tuntuu, että kaikki neuleet ovat vastatuulessa. Aloitin monta viikkoa sitten sukat pikaiseksi väliprojektiksi. Valitsin Arch-shaped socks(pdf) -mallin ohjeeksi, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja lisäsin monen muun tavoin joustinneuleen koko sukkaan. Pikaista väliprojektia ei tullut, sillä en ole saanut sukkaa istumaan jalkaani millään. Sukka ahdistaa jalkapöytääni silmukkamäärien ja kavennusten muuttelemisesta huolimatta. Pidän kovasti sukan erikoisesta ulkomuodosta, mutten voi sietää sitä, että jalkapöytääni puristetaan epämiellyttävästi. Sukka ei vaan istu, vaikka olen purkanut ja neulonut kärjen neljä kertaa. Joutunen nyt sitten keksimään jotain ihan muuta, sillä haluan tästä langast nimenomaan unisukat itselleni.

Neulomisessa on tärkeää onnistumisen kokemukset. Ne ovat se voima, joka pitää kiinni harrastuksessa. Nyt kun kaikki projektit tuntuvat olevan menossa enemmän tai vähemmän metsään, tuntuu paljon mielekkäämmältä kehrätä. Yhteen huiviin olen joutunut tilaamaan uusia puikkoja ja toisesta loppui lanka. Perussukistanikin loppuu lanka yllättäen kesken. Sormikkaat, jotka innoissani aloitin tammikuussa eivät istu millään pieneen käteeni vaan ovat pienennyt ja käsialan kiristysyrityksistä huolimatta liian suuret, menivät purkuun. Suunnittelemani liivi on muuten onnistumassa, mutta lanka värjää kädet mustelman violeteiksi, mikä ei innosta yhtään neulomaan sitä. Vastoinkäymiset johtavat herkästi neulepläähiin ja sitä ei nyt taas tarvitsisi tulla. :(

Sulo Vilénin vastaisku

Alkuvuosi on lankalaihdutuksen kannalta ollut liian helppoa. Lankaa olen kuluttanut ja lankavarastostani hävittänyt kesäkuun loppuun mennessä noin 3450 grammaa. Lankaa tuli ostettua tai saatua vain 1075 grammaa samassa ajassa. Vähennys on huikea, eikä tehnyt yhtään tiukkaa tai tuntunut pahalta. Se oli liian helppoa, joten jossain vaiheessa kuitenkin repsahtaa. Ja alennusmyynteihinhän se sitten karahti ja pahasti. Oho hupsista kuului vaan. Jokuhan ei ostanut sukkalankaa kuun alussa. Eikä eksynyt Lankakamarin alennuksia katsomaan, sillä hänen sähköpostiinsa ei tietenkään tule viestiä sellaisista. Hän ei tietenkään tilannut sieltä kahta vyyhtiä Punta Yarnsin Merisockia, kahta kerää Teeteen Primaveraa eikä hän halunnut kokeillut houkuttelevan väristä edullista Gründl Wollen Hot Socks Uni -sukkalankaa. Ehei.

Hän ei myöskään käynyt Prisman lankahyllyllä ostamassa Nalle Aloe Veran poistoväriä ja valkoista Tico Ticoa alennushintaan. Kammolankaa Novitan Jiveä hän ei nähnyt Halpa-Hallin alelaarissa, eikä ostanut sellaista äidilleen lattianpesinrättikokeiluihin. Lumoavan langan neuletapaamisessa hän ohitti alennuspuuvillat näkemättä herkullisen väristä Dropsin Muskatia eikä hän ole menossa ostamaan sille ostamatta jääneelle kerälle kaveriksi vaaleanpunaista kerää pannulappuja varten. Eikä häntä yhtään viehätä Drops Safranin uutuusväri verenpisara, sillä eihän sitä nyt ainakaan voi koukuta. Hänelle ei myöskään ole tulossa kahta vyyhtiä Wollmeisea eikä hän saanut SYTinä yhtä kerää tumman lilaa Sublimen Angora Merinoa, vaikkei se myssyyn sopinutkaan. Vai miten se juttu nyt meni.

Ostin kun halvalla sain tai jotain...

PS. Sukulaisille tiedoksi, että ennen kuin soitatte ja haukutte pystyyn, niin muistakaa, että olen aikuinen ihminen, enkä ole tekemisistäni teille tilivelvollinen. En ota haukkuja enkä taivasteluita vastaan.

Pieni välipalaneule

Loppukevään lämmenneistä ilmoista huolimatta olen silloin tällöin kaivannut violetteja kämmekkäitä. Alpakkakämmekkäät ovat jo liikaa, mutta pyöräillessä, varsinkin aamuisin, kaipasin jotain ohutta ja hiostamatonta ranteiden lämmikkeeksi. Mietin toista viikkoa, mikä olisi ohut lanka, joka hiostaisi mahdollisimman vähän. Joku bambu- tai silkkisekoite olisi varmaan ollut paras vaihtoehto. Lähestyin ongelmaa värin kannalta ja muistin, että Kai-Mei -sukistani jäi raipas määrä lankaa. En tiedä, miten paljon melkein 100% merino hiostaa, mutta päätin kokeilla. Minulla oli kurja viikonloppu. Lievästi laktoosi-intolerantin ei kannata aloittaa jäätelökesää railakkaasti kahdella litralla. Hyvää oli, muttei niin hyvää, että kannattaa pilata viikonloppu ja alkuviikko. Sellaiseen tilanteeseen sopii nopea ja yksinkertainen pikaprojekti. Instant gratification project, kuten jenkit asian ilmaisevat.

Projekti: Ribbed mitts (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä, 52 silmukkaa
Koko: pieni
Lanka: Violetti Punta Yarns Merisock Space Dyed
Menekkki: 28 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Äkkiä käyttöön, ettei ranteet palele.

Kämmekkäisiinon paljon kivoja ohjeita, mutten ollut sellaisessa mielentilassa, että olisin etsinyt ohjeita ja miettinyt mikä sopisi pieneen kätöseeni ja tälle langalle. Tein ensin pienen mallitilkun ja laskin siitä luomisreunan silmukat. Olen ehdottomasti peukalokiilojen kannattaja. Pidän istuvista kämmekkäistä ja silloin on peukalokiila aivan ehdoton. Peukalokiilan lisäykset tavalla, jonka keksin syksyllä kynsikäslapasia tehdessäni. Lisäyksiä on vaikea piilottaa, joten päätin nostaa ne esiin. Tein molemmista kämmekkäistä samanlaiset ja hyvin tämäkin toimii. Koko on pikkuinen ja 2 oikein, 2 nurin -joustinneule vetää kämmekkään kasaan, eivätkä nämä vie tilaa käsilaukussa paljoa. Lankaa meni vaan 28 grammaa ja pieni nöttönen jäi parsintalankaa. Toivon, ettei unisukkiini tule kovin äkkiä parsimista. Lanka oli edelleen aivan ihanaa. Toivottavasti tätä tulisi johonkin lähilankakauppaan. En raaski tilata netistä.

Omen käsien kuvaaminen ilman jalustaa vaati vähän akrobatiaa ja kämmekäät eivät näytä yhtään istuvan, mutta ne ovat oikein hyvä. Asento vaan ei ollut kuvaamisen kannalta hyvä. Mistähän saisi edullisesti gorilla-podin...

Kai-Mei

Kai-Mei sukat valmistuivat. Olin jo startiitin kourissa ja haluaisin aloittaa uusia projekteja. Olin aikeissa päätellä langanpäät, kun tajusin, että toisessa sukassa on virhe. Olen tehnyt ensimmäisessä sukassa lisäykset väärin. Sen siitä saa, kun tekee montaa asiaa yhtaikaa. Yksi langanpää on päättelemättä, kun en ole ihan varma, haluanko purkaa vai en. Kai-Mei on ihan kiva malli. Pitsikuvion sijainti ei tahtonut parilla lukemalla avautua ja olin paiskata kutimen seinään, mutta parin päivän lepo käsityökulhossa auttoi ja neule jatkui mukavasti. Luulin, että tein ekassa sukassa kuviossa virheen, mutta tarkemmin ajateltuani totesin, että laskin vain kerroksia väärin. Ehdin jo iloita onnistumisesta, kun tajusin, että lisäysten sijoittelu on päin honkia.

Projekti: Kai-Mei socks (Ravelry)
Ohje: Kai-Mei by Cookie A (Sock Innovation)
Koko: 36
Lanka: Violetti Punta Yarns Merisock Space Dyed
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPicks 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Väriterapiasukat!

Merisock on aivan ihanaa lankaa. Räveltämön puolella jutustelimme tästä langasta ja monelle oli sattunut Merisock-keriä, joissa yksi säie on tiukempi tai löysempi kuin muut. Minulla oli onneksi ihan priima kerä ilman solmuja tai muitakaan ongelmia. Luulen, että ongelma liittyy  Langassa on vain viisi prosenttia keinokuituvahvistetta, joten näistä taitaa tulla unisukat, sillä en oikein usko merinovillan kestävyyteen sukkakäytössä. Ja siksi virheen korjaaminenkaan tuskin on tarpeen. Nautin eniten langan tuntumasta. Kuvissa on väri liian sininen, mutta olkoon. Väri on vähän vaikea kuvattava. Vähän harmittelen, etten ostanut toista vyyhtiä.

-------------

Lopuksi lankalaihdutustiedote maaliskuulta. Lankaa kului 550 grammaa ja hiukan alta kaksi kilometriä. Luvuissa on 50 grammaa ja 120 metriä hiukan huijausta, sillä tungin yhden lankakerän puikkotyynyn täytteeksi, mutta lankavarasto keveni, joten sekin on minusta laskettavissa lankalaihdutukseen. Kummasti langankulus on koko alkuvuoden ollut tasaista puolen kilon luokkaa. En olisi uskonut, että se on niin tasaista. Lankavaraston koko on painunut alle kymmenen kilon.

Kaksi valmista sukkaa

Kaksi sukkaa on valmiina, mutta pariksi ei näistä ole. Toinen Bex-sukka on kantapäässä ja inspiraatio on hukassa. Ehkä viikon tai parin lepo käsityökulhossa auttaa projektin virvoittamiseen. Enää on turha alkaa purkamaankaan (Concorde-harha ?). Voiko ihminen käyttää luonnonvalkoisia silkkisukkalankasukkia, jossa on näin valtavasti työtä ja tarkkuutta vaativa kuvio? Mikä lie hullutus ollut päällä sillä hetkellä, mutta puikot on saatava vapaaksi.

Kai-Mei valmistui hetkessä. Punta yarnsin Merisock on ihanaa lankaa. Kestävyyteen en usko, mutta ainahan unisukkia tarvitsee. Lanka on niin ihanaa, että harmittaa, etten kuitenkin ostanut kahta vyyhtiä. Olin messuilla vähällä ostaa kaksi vyyhtiä, mutta päätin kokeilla ensin. Väri on mahtava. Sukan kärjessä tajusin, että olen mokannut kuvioissa, mutta onneksi vain vähäisesti. En usko, että kukaan tajuaa mikä meni pieleen. En kuitenkaan voi enää muuttaa mitään ja näillä mennään.

Puikkotyyny

 Etsin taas kerran sukkapuikkoa pöydältäni, kun mieleeni juolahti ajatus puikkotyynystä. Neulatyynyyn ei saa sukkapuikkoa pystyyn, mutta neulottuun tyynyyn sukkapuikko sujahtaisi varmasti hyvin. Kirjoituspöydälläni ajelehtii sekalainen seurakunta puikkoja, koukkuja ja neuloja, jotka olen laskenut hetkeksi kädestäni. Keskeneräisten sukkaprojektien puikkojen ohella on palmikkopuikkoja ja virkkuukoukkuja, joita pitää olla kädenulottuvilla aina mahdollisten neulekatastrofien varalta. Varsinkin silkkilangoissa karannut silmukka juoksee karkuun sellaisella vauhdilla, että koukun on oltava lähellä. Jos kaikki nämä suhteellisen terävät asiat tökkii pystyyn puikkotyynyyn, ne eivät katoaisi niin herkästi enkä joutuisi kaivamaan sukkapuikkoja näppäimistöstä. Miten ne aina pyörähtävätkin sellaiseen rakoon, että tarvitsee kättä terävämpää niiden esiin kaivuuseen?

Ja heti tuumasta toimeen. Päätin neuloa tiukkaan Novitan Tico Tico -jämästä pyörylän ja jatkaa sitten vähän matkaa ilman lisäyksiä ja sitten kavennella toiselle puolelle. Juttu oli helppo toteuttaa, mutta pian kaipasin seitsemättä sukkapuikkoa. Aina välillä tekisi mieli ostaa KnitPro:n setti sukkiksia tämän nykyisen rinnalle, mutta minulla on nytkin ihan liikaa projekteja kesken. Lisäpuikoista olisi kai lähinnä harmia startiitin iskiessä. Seitsemännen puikon puutteessa vaihdon metriseen Addin pyöröön ja tikuttelin niillä tyynyn valmiiksi. Ennen pohjarei'än sulkemista tungin tyynyn täyteen kammolankaa. Kokonainen kerä Novitan Palmaa katosin tyynyn sisuksiin ja olen onnellinen, että pääsin siitä eroon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Ajatuksenani oli tehdä pienempi tyyny, mutta olen kokoon tyytyväinen. Pöydällä se näyttää kivalta. Loppujen lopuksi kavennuspuoli on nätimpi ja valitsin sen päälipuoleksi, vaikka lisäyspuolella värit ovat kivemmin. Aina ei voi voittaa.

Projekti: Needle cushion (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 12 cm x 3,5 cm
Lanka: Violetti-harmaa-vaaleanpunainen Novita Tico Tico
Menekki: 20 grammaa
Täyte: Valkea-vaaleanpunainen-lila Novita Palma
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPicks 2 mm 15 cm sukkapuikot
Addi Premiun 2 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Miksen keksinyt tätä aiemmin!?!?! 

Projekteja näyttäisi olevan kesken noin miljoona. Loin peittoprojektilleni oman projektisivun, vaikka esittelenkin peittoruudut omilla projektisivuillaan. Aloituskokeilusysteemini on todennäköisesti puikoilla vuosia, joten se vie oman paikkansa. Ikuisuusprojektiksi osoittautunut Aeolian-huivi tuhansine helmineen lähestyy puoliväliä, mutta vienee sekin vielä kauan. Listassa on siis ainakin kolme pitkän aikavälin projektia. Kaivoin Kaikukukkahuivini esiin ja neuloin 1,5 kukkakuviota lisää. Laskeskelin, ettei lankani riitä ohjeen isompaan kokoon, joten pääsen reunakuvioon pian. Oikeasti ainoa uusi projekti on Kai-Mei-sukat. Leaves Dancing -huivi ei ole oikeasti vielä puikoilla, sillä lankaa on vieläkin osa kerimättä. Bex-sukat ovat pienellä hengähdystauolla intensiivisen kuvion vuoksi, mutta valmistunevat kyllä. Olen toisen sukan kantalapussa kuitenkin. Monta projektia siis kesken ja uusia tekisi mieli aloittaa.

Knitting Pipeline -podcastin Paulaa huvitti kommenttini hänen edelliseen jaksoonsa ja hän luki kommenttini ääneen podcastissään. Huikeaa. Hämmennyin ihan totaalisesti, kun kuuntelin uusimman jakson. Jännä kokemus tulla mainituksi podcastissä. Knitting Pipelinesta tuli heti ensikuuntelemalla pari viikkoa sitten uusi suosikkini The Knit Wits, Brass needles, Stash and Burn ja Knitmore girls -podcastien rinnalle.

Luksuslankaa

Mustaa pitsilankaa:

Ei ole minun, mutta saan neuloa sen! Erittäin edullinen tapa päästä testaanmaan ihanuuksia. xD Tästä on tulossa lehtikuviollinen huivi Leaves Dancing Modell 118/9. Ensin piti vaan keriä ja keriä ja keriä ja keriä. Wollmeisen pitsilankaa on vyyhdissä 300 grammaa eli miltei 1,6 kilometriä. Aikansa sai sitä käsin keriä, mutta ensin fiilistelin Wollmeisen tuntua ja tuoksua kiepauttamalla vyyhdin kaulaani. Kun rahatilanne joskus paranee niin investoin kyllä kerijälaitteeseen ja vyyhtipuihin ja nöstepinneen. Siihen asti hitaasti käsipelillä. Ompahan ainakin aikaa nauttia langasta.

Lisäksi pistin puikoille Kai-Mei -sukat Cookie A:n Sock Innovation -kirjasta. Näiden jälkeen kirjassa on jäljellä vain Devon ja Cauchy -mallit, jotka aion vielä varmasti tehdä. Loput eivät oikein iske. Kirjan 15 sukkamallista 11 iski ja pääsi puikoille tai pääsee puikoille. Glynis ja Lindsay -mallit olen kokeillut ja niiden mallineuleet ovat rasittavia. Kavennukset eivät meinaa onnistua millään. Molemmat menivät purkuun. Eunice ja Kristi eivät jotenkin iske, mutta mieleni voi muuttua vielä. Milon suhteen mieli muuttui ja niistä tuli aivan ihanat sukat. Cookien toinen sukkakirja himottaa kovasti ja pystyn varmasti perustelemaan investoinnin siihen. Mutta vielä takaisin Kai-Mei -sukkiin.

Lankana on violettikirjava, uruguyailainen Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, jonka ostin syksyllä käsityömessuilta. Se on todellista väriterapiaa. Olen hiukan huolissani keinokuituvahvisteen olemattomasta määrästä. Ehkäpä nämä ovat unisukat. Lanka tuntuu käteen ihanalta. Aloituksena päätin kokeilla Old Norwegian / German Twisted Cast on -metodia. Se on tavallisen ristiinluomisen muunnelma, jota Eunny Jang suositteli Knitting Daily -uutiskirjessä erityisesti sukkiin. Sen sanotaan olevan joustavampi. Aloitusten testailulappusysteemissäni huomasin, että tämä luontitapa on kivan napakka, mutta joustava ja sileä neule rullasi selvästi vähemmän kuin tavallinen ristiin luotu. Joustinneuleessahan rullausongelmaa ei ole.