Puikkotyyny

 Etsin taas kerran sukkapuikkoa pöydältäni, kun mieleeni juolahti ajatus puikkotyynystä. Neulatyynyyn ei saa sukkapuikkoa pystyyn, mutta neulottuun tyynyyn sukkapuikko sujahtaisi varmasti hyvin. Kirjoituspöydälläni ajelehtii sekalainen seurakunta puikkoja, koukkuja ja neuloja, jotka olen laskenut hetkeksi kädestäni. Keskeneräisten sukkaprojektien puikkojen ohella on palmikkopuikkoja ja virkkuukoukkuja, joita pitää olla kädenulottuvilla aina mahdollisten neulekatastrofien varalta. Varsinkin silkkilangoissa karannut silmukka juoksee karkuun sellaisella vauhdilla, että koukun on oltava lähellä. Jos kaikki nämä suhteellisen terävät asiat tökkii pystyyn puikkotyynyyn, ne eivät katoaisi niin herkästi enkä joutuisi kaivamaan sukkapuikkoja näppäimistöstä. Miten ne aina pyörähtävätkin sellaiseen rakoon, että tarvitsee kättä terävämpää niiden esiin kaivuuseen?

Ja heti tuumasta toimeen. Päätin neuloa tiukkaan Novitan Tico Tico -jämästä pyörylän ja jatkaa sitten vähän matkaa ilman lisäyksiä ja sitten kavennella toiselle puolelle. Juttu oli helppo toteuttaa, mutta pian kaipasin seitsemättä sukkapuikkoa. Aina välillä tekisi mieli ostaa KnitPro:n setti sukkiksia tämän nykyisen rinnalle, mutta minulla on nytkin ihan liikaa projekteja kesken. Lisäpuikoista olisi kai lähinnä harmia startiitin iskiessä. Seitsemännen puikon puutteessa vaihdon metriseen Addin pyöröön ja tikuttelin niillä tyynyn valmiiksi. Ennen pohjarei'än sulkemista tungin tyynyn täyteen kammolankaa. Kokonainen kerä Novitan Palmaa katosin tyynyn sisuksiin ja olen onnellinen, että pääsin siitä eroon. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Ajatuksenani oli tehdä pienempi tyyny, mutta olen kokoon tyytyväinen. Pöydällä se näyttää kivalta. Loppujen lopuksi kavennuspuoli on nätimpi ja valitsin sen päälipuoleksi, vaikka lisäyspuolella värit ovat kivemmin. Aina ei voi voittaa.

Projekti: Needle cushion (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 12 cm x 3,5 cm
Lanka: Violetti-harmaa-vaaleanpunainen Novita Tico Tico
Menekki: 20 grammaa
Täyte: Valkea-vaaleanpunainen-lila Novita Palma
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPicks 2 mm 15 cm sukkapuikot
Addi Premiun 2 mm 100 cm pyöröpuikko
Fiilis: Miksen keksinyt tätä aiemmin!?!?! 

Projekteja näyttäisi olevan kesken noin miljoona. Loin peittoprojektilleni oman projektisivun, vaikka esittelenkin peittoruudut omilla projektisivuillaan. Aloituskokeilusysteemini on todennäköisesti puikoilla vuosia, joten se vie oman paikkansa. Ikuisuusprojektiksi osoittautunut Aeolian-huivi tuhansine helmineen lähestyy puoliväliä, mutta vienee sekin vielä kauan. Listassa on siis ainakin kolme pitkän aikavälin projektia. Kaivoin Kaikukukkahuivini esiin ja neuloin 1,5 kukkakuviota lisää. Laskeskelin, ettei lankani riitä ohjeen isompaan kokoon, joten pääsen reunakuvioon pian. Oikeasti ainoa uusi projekti on Kai-Mei-sukat. Leaves Dancing -huivi ei ole oikeasti vielä puikoilla, sillä lankaa on vieläkin osa kerimättä. Bex-sukat ovat pienellä hengähdystauolla intensiivisen kuvion vuoksi, mutta valmistunevat kyllä. Olen toisen sukan kantalapussa kuitenkin. Monta projektia siis kesken ja uusia tekisi mieli aloittaa.

Knitting Pipeline -podcastin Paulaa huvitti kommenttini hänen edelliseen jaksoonsa ja hän luki kommenttini ääneen podcastissään. Huikeaa. Hämmennyin ihan totaalisesti, kun kuuntelin uusimman jakson. Jännä kokemus tulla mainituksi podcastissä. Knitting Pipelinesta tuli heti ensikuuntelemalla pari viikkoa sitten uusi suosikkini The Knit Wits, Brass needles, Stash and Burn ja Knitmore girls -podcastien rinnalle.

Luksuslankaa

Mustaa pitsilankaa:

Ei ole minun, mutta saan neuloa sen! Erittäin edullinen tapa päästä testaanmaan ihanuuksia. xD Tästä on tulossa lehtikuviollinen huivi Leaves Dancing Modell 118/9. Ensin piti vaan keriä ja keriä ja keriä ja keriä. Wollmeisen pitsilankaa on vyyhdissä 300 grammaa eli miltei 1,6 kilometriä. Aikansa sai sitä käsin keriä, mutta ensin fiilistelin Wollmeisen tuntua ja tuoksua kiepauttamalla vyyhdin kaulaani. Kun rahatilanne joskus paranee niin investoin kyllä kerijälaitteeseen ja vyyhtipuihin ja nöstepinneen. Siihen asti hitaasti käsipelillä. Ompahan ainakin aikaa nauttia langasta.

Lisäksi pistin puikoille Kai-Mei -sukat Cookie A:n Sock Innovation -kirjasta. Näiden jälkeen kirjassa on jäljellä vain Devon ja Cauchy -mallit, jotka aion vielä varmasti tehdä. Loput eivät oikein iske. Kirjan 15 sukkamallista 11 iski ja pääsi puikoille tai pääsee puikoille. Glynis ja Lindsay -mallit olen kokeillut ja niiden mallineuleet ovat rasittavia. Kavennukset eivät meinaa onnistua millään. Molemmat menivät purkuun. Eunice ja Kristi eivät jotenkin iske, mutta mieleni voi muuttua vielä. Milon suhteen mieli muuttui ja niistä tuli aivan ihanat sukat. Cookien toinen sukkakirja himottaa kovasti ja pystyn varmasti perustelemaan investoinnin siihen. Mutta vielä takaisin Kai-Mei -sukkiin.

Lankana on violettikirjava, uruguyailainen Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, jonka ostin syksyllä käsityömessuilta. Se on todellista väriterapiaa. Olen hiukan huolissani keinokuituvahvisteen olemattomasta määrästä. Ehkäpä nämä ovat unisukat. Lanka tuntuu käteen ihanalta. Aloituksena päätin kokeilla Old Norwegian / German Twisted Cast on -metodia. Se on tavallisen ristiinluomisen muunnelma, jota Eunny Jang suositteli Knitting Daily -uutiskirjessä erityisesti sukkiin. Sen sanotaan olevan joustavampi. Aloitusten testailulappusysteemissäni huomasin, että tämä luontitapa on kivan napakka, mutta joustava ja sileä neule rullasi selvästi vähemmän kuin tavallinen ristiin luotu. Joustinneuleessahan rullausongelmaa ei ole.

Akryylikummajainen

Etsin hartianlämmittimeen/keeppiin joustavaa luontitapaa ja näin jossain blogissa luontimallitilkkusysteemin ja ajatus jäi muhimaan päässäni. Kaivelimme äidin varastoista jotain kivanväristä lankaa, jolla ei ole mitään käyttöä. Langaksi valikoitui viininpunainen akryylikammotus nimeltä Kati. Lankaa oli sopivasti reilu määrä, eikä lanka tuntunut kovin pahalta käsiin. Puikoiksi valitsin 3 milliset ruusupuupuikkoni siinä toivossa, että niiden kanssa ei akryylin neulominen tuntuisi niin ikävältä ajatukselta. Jos ruusupuun luksus tasapainottaisi projektia. En tiedä. Ei kauheasti toimi. Akryyli vaan kertakaikkisesti narisee äsyttävästi.

Ensimmäisenä aloituksena loin 26 silmukkaa tavalliseen tapaani ristiin. Seuraavaksi oli luontevasti vuorossa sama tavallaan takaperin ja sitten vanha norjalainen tapa. Tutustuin syksyllä silmukoiden luomiseen syvällisemmin ja käyn ensin läpi ne, jollain lailla tuttuina metodeina ja sitten etsin lisää. Tämän projektin ei ole tarkoitus olla valmis aikoihin. Olen kuullut että erilaisia tapoja luoda silmukoita olisi 30 - 40 erilaista. Otin äidin kaapista parittoman pitkän puikon, jolle säilön tämän. Jokaiseen tilkkuun solmin pahvin palan, jossa lukee mikä aloitustapa on kyseessä. Pahvinpalat leikkasin muropaketista kierrätyshengessä ja liimasin niihin valkoista tarraa, jolle kirjoitin luonnin nimen.

Harkitsen vielä teenkö toisen mallitilkkusysteemin päättelyille vai laitanko tähän samaan ne väliaikaisten aloitusten avulla. Väliaikaisen aloituksen avulla saisin samaan tilkkuun väliaikaisen aloituksen ja päättelyn testattua. Katsotaan sitä sitten.

Viisikulmioita

Pyörittelin käsissäni pientä Novitan Tico Tico jämäkerää ja jotenkin tuli "vahingossa" tehtyä siitä niin iso pyörylä kuin vain noin 7 gramman nöttösestä tulee. Pyörylästä ei tullut pyöreää vaan lisäysten takia lähinnä viisikulmio. Tarkoituksettomasta lappusesta, jollaisia olen ajatuksissani tehnyt ennenkin, tuli inspiraatio tehdä lisää sinisistä sukkalangan jämistä viisikulmioita. Yhtäkkiä mielessäni siinteli tyynynpäällinen sinisistä viisikulmioista. Väleihin valkoista sukkalankaa. Sen täytyy olla nätti. Sitten joskus.

Olen tehnyt nippukaupalla miesten sukkia kirjavista sinisistä langoista. Sitä tietysti innosti se, että perhepiirissä on villasukkia arvostavia miehiä. Sukat ovat päätyneet käyttöön eikä kaappeihin liian hienoina. Kaivoin jämälankapussista lisää sinisiä lankoja, joista syntyi neljä viisikulmiota lisää. Koko määräytyi kätevästi ensimmäisen palasen mukaan niin, että yhden pituus on 10 senttiä. Langoissa on Austermannin Stepiä ja Araucanian Ranco Solidia sekä valkoista Zwerger Garnin Opalia, jolla virkkasin reunat palasiin. Ensimmäiset viisi palasta painavat vajaat 40 grammaa. Sinisävyisiä nöttösiä on vielä jäljellä. Samoin valkoisia. Katsotaan mitä tästä tulee. Valmista ei ehkä tule ihan vielä. En usko, että ihan niin paljon nöttösiä on jäljellä vielä, mutta ei tällä kai mitään kiirettä ole. Pitänee neuloa parit miesten sukat lisää varastossa olevista sukkalangoista, että saan lisää nöttösiä. Onneksi perhepiirin miehet ovat suunnilleen samankokoisia.

Pari valmista projektia on edelleen pingottamatta ja kuvaamatta. Pitäisi ryhdistäytyä.

Koukussa koukkuamiseen

Varovasti ja hitaasti koukuttu tiskirätti valmistui. Opettelin sopivaa koukkuamisotetta hartaasti välttääkseni kipuja ja onnistuin melko hyvin. Jokin tässä koukkuamisessa viehättää suunnattomasti. Sitä tekee tekemisen ilosta, eikä lopputuloksella tai langallakaan ole niin väliä. Kamalan väriset Viola-puuvillalangat pummasin äidin varastoista. Kokeilin useampaa lankaa äidin varastoista ja totesin 3,5 milliselle koukulleni sopivimmaksi tämän Viola-langan. Se ei säikiinny tai muutenkaan kenkkuile koukulla. Viimeinen kerä on menossa, eikä tätä ole vähään aikaan myyty Anttilassa. Harmi.

Projekti: Tunisian crochet dishcloth #3 (Ravelry)
Ohje: Ei mitään varsinaista. 70 silmukkaa
Koko: 30 cm x 26 cm
Lanka: Sininen ja turkoosi The Cotton Garden Viola
Menekkki: 55 grammaa
Puikot: Inox 3,5 mm 30 cm koukkuamiskoukku
Aero 2 mm virkkuukoukku
Fiilis: Koukkuaminen on koukuttavaa edelleen.

Aloitin sitten uuden rätin taas ihan vain tekemisen ilosta. En ole vielä kokeillut yhtäkään räteistäni, mutta kai sitä täytyy kokeilla, kun on kerran tehnytkin. Siitäkin huolimatta, että koukkuaminen jumittaa niskat ja hartiat ja alkaa tekemään kipeää vasemmassa ranteessa ja oikeassa peukalossa. Ongelma on lievenemään päin, joten ehkä opin jossain vaiheessa rentouttamaan hartiat ja niskan kokonaan. Kädetkin varmaan tottuvat. Haaveenani on koukuta palapeitto luonnonvärisistä itsekehrätyistä villalangoista sitten joskus, kun saan rukin hankittua ja lankaa kehrättyä. Värttinällä kehrääminen osoittautui tajuttoman hitaaksi ja se jumitti hartiat ja niskat aivan totaalisesti.

Lisäsin lankalaihdutustilanteen sivupalkkiin. Kaikki käyttämäni puuvillalangat ovat äitini virkkauslankavarastosta, joten ihan täysin kulutukset eivät vastaa oman varastoni kevenemistä. Päätin, että syksyyn asti on kulutettava joka kuukausi enemmän lankaa kuin ostaa. Tässä kuussa joudun yhden pipolangan ainakin ostamaan, mutta kun toista kiloa on kulunut jo tänä vuonna lankaa, niin kai yhden pipolangan voi jo ostaa. Olin kyllä tänään Käsityökorissa vähällä ostaa Dropsin silkkialpakkaa. Siinä on niin ihania värejä. Syksyllä katson uudestaan, onko lankavarastoa vieläkin laihdutettava.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ääkkä käääkkä! Siellä se nyt on. Minun kirjoittamani ohje on nyt julkaistu uusimmassa Ullassa. Se on se sukkaohje, jossa on kurjat kuvat. Meinasi jäädä kokonaan julkaisematta, kun se "oikea elämä" häiritsi neulesuunnitteluelämää. Lisäsin sen ohjeen Ravelryynkin. Nyt ei tunnu hyvältä, mutta kai se tästä, kunhan alkujärkytyksestä toipuu. Uusia suunnitelmia on jo mielessä, mutta energiaa ei jotenkin ole saattaa juttuja paperille ja testineulontaan. Palmikkopipon ohjeen kirjoittaminen ei olisi paljon mitään, mutta en ole keksinyt miten järkevästi piirtäisin kaavion.

Vakituisille lukijoilleni on varmaan selvinnytkin se, etten oikein ole virkkaaja. Virkkaaminen vaatii työn jatkuvaa seuraamista ja on jotenkin aina hankalaa. Pitää tarkkaan tuijottaa, mistä välistä langan ottaa. Se ei vaan luonnistu luonnostaan kuin neulominen ja siinä tulee peukalo kipeäksi. Äiti on toivonut painokkaasti, että opettelen suvussa kulkevan pannulappumallin. Tätä mallia on mummini opettanut monelle. Ja pitäähän perinteiden jatkua. Tajusin jo parin kerroksen jälkeen, että pannulappuni kapenee uhkaavasti, mutta annoin vaan mennä. Eihän se haittaa, vaikka vähän joutuukin purkamaan, sillä seurasin silmä kovana hiihtoa. Saatiinpahan kunnon naurut pannulapunriekaleestani. Äidin pannulappujen tasolle on vielä matkaa. Onko muuten joku nähnyt jossain ohjetta näihin?

Helmikuu meni ja lankaa kului melkein puoli kiloa ja reilut 1600 kilometriä. Huikeaa. Hartioidenlämmitinkauluri, koukuttu tiskirätti, Ishbel-huivi ja ensimmäinen Bex-sukka valmistuivat sopivasti kuun vaihteessa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvaamaan. Lähiaikoina siis valmistuineita neuleita esittelyssä. Lisäksi aloitin pari uutta projektia.

PS. Suuri kiitos ohjeeni testineulojille. Julkaisu ei olisi ollut mahdollista ilman teitä! Kiitos!