Metsään meni niin, että rysähti

Niinkin yksinkertaisen asian kuin perussukan voi ryssiä. Yritin neuloa mahdollisimman nopeasti, ettei lanka ehtisi loppumaan, mutta valitettavasti se ei auttanut. Kummallinen juttu. Kuten olen varmaan lukemattomia kertoja maininnut ostan yleensä kolme 50 gramman kerää sukkalankaa, jotta saan kahdet sukat itselleni. Ikinä ei ole lanka loppunut kesken. Yleensä jäljelle jää noin 10 gramman nöttönen. Tosin kerta se on ensimmäinenkin. Jos jollain on nöttönen Regia Design Line Garden Effects'iä värissä 3303 Flower Garden olisin avusta kiitollinen. Sähköposti ja Ravelryn yv-laatikko kuuntelevat.

Metsään menee

Joskus tuntuu, että kaikki neuleet ovat vastatuulessa. Aloitin monta viikkoa sitten sukat pikaiseksi väliprojektiksi. Valitsin Arch-shaped socks(pdf) -mallin ohjeeksi, sillä olen kuullut siitä paljon hyvää ja lisäsin monen muun tavoin joustinneuleen koko sukkaan. Pikaista väliprojektia ei tullut, sillä en ole saanut sukkaa istumaan jalkaani millään. Sukka ahdistaa jalkapöytääni silmukkamäärien ja kavennusten muuttelemisesta huolimatta. Pidän kovasti sukan erikoisesta ulkomuodosta, mutten voi sietää sitä, että jalkapöytääni puristetaan epämiellyttävästi. Sukka ei vaan istu, vaikka olen purkanut ja neulonut kärjen neljä kertaa. Joutunen nyt sitten keksimään jotain ihan muuta, sillä haluan tästä langast nimenomaan unisukat itselleni.

Neulomisessa on tärkeää onnistumisen kokemukset. Ne ovat se voima, joka pitää kiinni harrastuksessa. Nyt kun kaikki projektit tuntuvat olevan menossa enemmän tai vähemmän metsään, tuntuu paljon mielekkäämmältä kehrätä. Yhteen huiviin olen joutunut tilaamaan uusia puikkoja ja toisesta loppui lanka. Perussukistanikin loppuu lanka yllättäen kesken. Sormikkaat, jotka innoissani aloitin tammikuussa eivät istu millään pieneen käteeni vaan ovat pienennyt ja käsialan kiristysyrityksistä huolimatta liian suuret, menivät purkuun. Suunnittelemani liivi on muuten onnistumassa, mutta lanka värjää kädet mustelman violeteiksi, mikä ei innosta yhtään neulomaan sitä. Vastoinkäymiset johtavat herkästi neulepläähiin ja sitä ei nyt taas tarvitsisi tulla. :(

LeM merino Melancholy

Etsiessäni blogipostausta siitä yhdestä WoW:n merinokehruustani havaitsin, etten ole tainnut esitellä syksyllä tätä vyyhtiä ollenkaan. Tämä valmistui elokuussa, mutta taisi olla aikansa kuvaamatta ja yli puoli vuotta blogaamatta. Löysin kuitenkin vyyhdin kuvat, joten päätin korjata asian tässä joutessani. Vyyhti ei ole enää mukana enkä oikein enää muista millainen se oli kehrätä, mutta oletan, että se on samaa merinon tuntumaa kuin muutkin kehräämäni merinot. Varmaan muistaisin, jos kuidussa olisi ollut jotain erilaista.

Kuitu: Lanitium ex Machina Merino värissä Melancholy
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella.
Lanka: ketjukerrattu 226 metriä / 136 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman epätasainen, mutta ihanan pehmeä lanka.

Pidän kovasti tämän vyyhdin väreistä. Se on sikäli yllättävää, että vyyhdissä on punaisia, jotka taittavat oranssiin, joka on ehdottomasti yksi inhokkiväreistäni. Ilmeisesti sopivan harmoninen kokonaisuus jotenkin tasoittaa. Olen ollut viime aikoina hieman vähemmän värirajoitteinen. Ehkä muutamat kirjavat neuleeni ovat laajentaneet värivalikoimaa. Olen käyttänyt kovasti Daybreak-huiviani ja paria muutakin värikästä neuletta. Lisäksi ostin juuri kolmea väriä Dropsin Big Delightia Lady Eleanor -konttineuleshaalia varten. Ehkä tämä värieni monotonia hellittää.

 Olen ajatellut neuloa tästä jonkinlaisen kaulurin (cowl). Näin sellaista jossain ympyrähuiviksi kutsuttavan. Minä ymmärtäisin ympyrähuivilla ympyränmuotoisen huivin. Hankala tuo cowl. Mallia en ole valinnut, mutta varmasti löydän jokun mielenkiintoisen mallin, joka sopii käsinkehrätylle.

Eteläamerikkalainen Sabotage

Déjà-vu? Kehräsin joululomalla saman väristä topsia merinopohjalla ja minulla oli ainakin aika voimakas Déjà-vu -fiilis. Erona edelliseen tietysti eri lammasrotu ja se, että yritin kehrätä paksumpaa lankaa. Tarkoituksena oli saada aikaan pipolanka sille toiselle kaveriksi. Se ei ihan onnistunut. Lopputuloksena on lanka, joka on toisesta päästä paksumpi ja toisesta päästä ohuempi. Ohuemmasta päästä ajattelin ottaa muutaman metrin huivin päättelyyn, sillä se merino loppui kesken päättelyn, Pipo varmasti metrien puolesta tulee, muttei ehkä ihan sellainen, kun ajattelin. Täytyy harjoitella lisää paksumpien lankojen kehräämistä.

Kuitu: Lanitium ex Machina South American värissä Sabotage
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 220 metriä / 128 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Hieman epätasainen, mutta ihanan pehmeä lanka.

Kun on oppinut kehräämään ohuita säikeitä on vaikea palata paksumpiin, mutta harjoituksella nekin onnistuvat. En ole varsinaisesti pettynyt lankaan. Tiesinhän jo kehrätessäni, ettei tästä tule täydellisen tasaista. Harjoitus tekee mestarin ja villaa saa aina lisää. Rennon asenteen löytämiseen meni aikaa, mutta olen jokseenkin lakannut hilloamasta villojani siinä pelossa, että ne menevät harjoitellessa "hukkaan" tai "pilalle". Lopputulos on sivuseikka ja prosessi itsessään ja taitojen kehittäminen on se juttu. Jos haluan tasaista tai tietynlaista lankaa, ostan sen kaupasta.

Kertasin myöhään illalla, joten kuvat ovat vähän turhan keltaisia, mutten jaksanut alkaa säätämään kuvien kanssa, joten nämä nyt saavat kelvata. Halusin kuitenkin näyttää miten mielenkiintoista käsinvärjätyn säikeen kertaaminen on. Kerratessa ei enää muista, missä järjestyksessä värit ovat ja rullalla näkyvä säie vaihtaa väriä monta kertaa kertausprosessin aikana. Yllä olevassa kuvassa on valmis säie rullalla ja alla muutamia kuvia matkan varrelta. Ketjukertaamista varten annan säikeen levätä rullalla noin viikon, jotta säie hieman rauhoittuu, eikä muodosta niin herkästi siansaparoita ja muutenkin kierry itsensä ympäri. Onneksi minulla on reilusti rullia, joten voin hyvin antaa säikeen levätä kunnolla, enkä joudu olemaan kehräämättä odotellessa. Ketjukertaaminen on paljon rennompaa, kun säie on saanut levätä, vaikka välillä meinaa malttamattomuus iskeä.

En äkkiseltään oikein löytänyt eteläamerikkalaisesta juuri mitään tietoa. Epäilen sen olevan jokinlainen merinojohdannainen. Luullakseni kyseessä ei ole vakiintunut rotu vaan nimitys alueen merinoristeytyksistä jalostetuille lampaille, mutten pistä päätäni pantiksi, sillä villakirjani ovat kaikki etelässä, kuten kaikki muutkin kirjani. Ollapa kotona kirjastonsa kanssa, jotta voi kaikki aina tarkistaa. Villa oli erittäin miellyttävää kehrätä. Tämä ei varmasti kutita. Pidän kovasti Lanitium ex Machinan värjäämistä villoista ja odotan innolla uuden verkkokaupan kuitupäivitykstä, joka on lähiaikoina kuulemma tulossa.

WoW:n merinosäikeitä

Innostuin viime kesänä suunnattomasti erään Interview Knitsin opetusvideon ajatuksesta erivärisistä säikeistä kerratuista langoista. En nyt kuollaksenikaan muista oliko kyseessä Gentle Art of Plying, Spinner's Toolbox vai joku muu Judith MacKenzien video, mutta kuitenkin joku niistä, jossa tämä suuri guru puhuu. Yksivärisistä säikeistä saa hyvin miellyytävän gradientin, kun valitsee värit ja säikeet oikein. Tilasin innoissani kilon merinoa World of Woolista ja odotin Little Gemiäni malttamattomana kuin pikkulapsi. Villat tulivat ensin ja kuten arvata saattaa, värit eivät olleet ihan sitä, mitä ajattelin. Tajusin heti, ettei täydellinen gradientti onnistuisi. WoW:n vanhat kuvat eivät oikein kuvanneet todellisia värejä. Onneksi nykyiset kuvat ovat paljon lähempänä todellisuutta, mutta sanomattakin lienee selvää, että projekti jäi pettymyksen vuoksi. Otin syksyllä projektin työn alle, enkä oikein välittänyt ensimmäiseksi suunnittelemani vyyhdin väreistä. Aubergine on lähes äärimmäisen tumma violetti ja pistää langasta silmään.

Jatkoin projektia viime kuussa ja sain juuri valmiiksi toisen vyyhdin. Fuchsia ja Damson pelaavat erittäin kauniisti yhteen ja langasta tuli aivan ihana. Kaksi säiettä on vaaleampaa väriä Fuchsia ja yksi säie on Damsonia eli sitä samaa väriä, jota ensimmäisessä vyyhdissä on kaksi säiettä. Värit ovat sopivan lähellä toisiaan eivätkä säikeet pistä silmään niin kuin tuossa ensimmäisessä vyyhdissä. En ole koskaan innostunut langoista, joissa on erivärisiä säikeitä, mutta tämä miellyttää silmääni. En ole yhtään senttiä vielä neulonut, joten en tiedä, miltä tämä tai tuo toinen näyttää neulottuna, mutta toivon, ettei lopputulos ole kovin levoton.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä  Damson (1s) ja Fuchsia (2s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 205 metriä / ~75 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ihana, joskin aavistuksen löyhäkierteinen lanka.

WoW:n dyed 23mic 64's merino on erittäin helppoa kehrättävää ja hyvin miellyttävää villaa. Se ei kutita vähääkään ja tuntuu oikein miellyttävältä paljasta ihoa vasten. Kuten yleensäkin valmiista kehruistani kirjoittaessani, kirjoitan tätä vyyhdit kaulan ympäri. Suosittelen lämpimästi näitä edullisia topseja, silä hintalaatusuhde on enemmän kuin kohdallaan ja värejäkin on 80. Niistä löytyy varmasti tällaisiin värien sekoitteluun sopivia sävyjä. Merino on kuulemma Etelä-Afrikasta silpomattomista (non-mulesed flocks) lampaista.

Olin aivan varma, että esittelin tämän osapuilleen marraskuussa valmistuneen vyyhdin täällä blogissani alkuvuodesta, mutten löytänyt blogista tai Picasasta näitä kuvia, joten asia on kai jäänyt jossain vaiheessa. Silmämääräisesti tämä on aavistuksen paksumpi lanka, mutta se  voi johtua kierteestä tai väristä tai jostain. Metrimääräisesti vyyhdit ovat lähes identtiset ja osittain ne ovat samaa topsia. Valitettavasti tähän hieman askeettiseen matkalaukkelämääni ei kuulu lankojen punnitemiseen sopivaa vaakaa, joten en ole aivan varma vyyhtien painosta. Suunnilleen 75 grammaa niiden pitäisi painaa. Se matkalaukku muuten on tuo laventelinvärinen, paisley-kuvioinen objekti, jonka päällä kuvaan näitä lankojani, kun en muutakaan ole keksinyt kuvaustaustaksi.

Kuitu: World of Wool merino -topsit väreissä Aubergine (1s) ja Damson (2s)
Väline: Majacraft Little Gem 8,6:1 välityssuhteella
Lanka: kolmisäikeinen 210 metriä / ~75 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Liian tumma häiritsee silmääni.

Satuin Now in a minute -huivin(Knitty) Ravelry-sivulle ja taisin saada idean. Suosikki podcastini palasi tauoltaan. Brenda Daynen Cast On on käsittääkseni ensimmäinen neulepodcast ja se on ollut tauolla perheenjäsenten menehtymisen vuoksi. Brenda on pitkään tehnyt neulekirjaansa Welsh for rainbow, joka viimein on valmis ja tuo huivi on yksi tämän kokoelman ohjeita. Huivin innoittamana suunnittelin seuraavat vyyhdit uudelleen niin, ettei suunnitelmassa ole yhtään yksiväristä vyyhtiä, joita gradienttisuunnitelmassani oli jokaista väriä. Metrejä ja grammoja on hieman liikaa yhteen huiviin, mutta katsotaan, miten projekti etenee. Jokin modulaarinen juttu varmasti tulee vielä.

Raitasuikale

En yleensä ole raitojen yhtävä. Yleensä sanon, etten pidä ruuduista, raidoista tai isoista kuoseista, mutta jos värit ovat kohdallaan niin voin raitojakin neuloa. Halusin tehdä jotain hyvin yksinkertaista, joten loin kolme silmukkaa ja tein tällaisen kaulaliinasuikaleen. Olen aiemmin neulonut pitsihuivin kulmasta kulmaan ja rakenne oli sikäli tuttu. Istexin yksisäikeinen pitsilanka oli hieman karkeaa, mutta pehmeni kylvysstä ja pingotuksessa vähän. Neuloin tarkoituksella löyhää pintaa, jotta lanka riittäisi. Minulla oli vain yksi kerä molempia värejä ja olin hieman huolissani riittävyydestä. Lopputulos on ihan kivan kokoinen suikale.

Projekti: Pink Stripes Scarf (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 180 cm x 35 cm
Lanka: pinkki ja fuksia Ístex Loðband Einband
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikko