Lisää Bosworth-ihanuuksia

Marraskuussa voitin arvonnassa ja sain yhden limited edition Bosworth värttinän. Spotted Dick Midi on harvinaisesta pohjois-amerikkalaisesta tammesta (Quercus georgiana, Georgia Oak) tehty värttinä. Värttinän kara on tumma pähkinää, mutta kehrä on sitä tammea hyvin vanhasta puusta ja siinä on madonreikiä, mikä tekee siitä ihan aivan erityisen. En ole saanut napattua kunnollista kuvaa, mutta ainakin kolme pienistä rei'istä menee kehrän läpi. Ne ovat aivan hillittömän söpöjä. Spotted Dick painaa 25 grammaa ja on alemmassa kuvassa kirjava värttinä keskellä.

Kun kerran tilaa värttinän Jenkeistä niin eihän sitä kannata vain yhtä tilata. Mukaan tuli kaksi aivan yhtä erityistä värttinää, joista toisesta olen haaveillut pitkään. Kuvassa oikealla on teak-värttinä, jonka kehrä on palkista, joka on ollut Intiassa buddhalaisen temppelin osa. Temppeli vaurioitui maanjäristyksessä korjauskelvottomaksii ja säästyneistä palkeista kaksi päätyi Boswortheille Marylandiin. Temppelin tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta joitain satoja vuosia luultavasti. Temple Teak Midi -värttinä on ollut haaveissani siitä lähtien, kun näin yhdestä kuvan. Paino on aikalailla täydelliset 26 grammaa ja tämä kuten muutkin Bosworthit on todella tasapainoinen ja mikä parasta niin kaunis, että melkein itkettää. Teak on vaan niin kaunis puulaji.

Kolmanneksi värttinäksi tilasin myös spesiaali-värttinän nimeltä Summer Kitchen Mini, jonka kehrä on miltei kaksi ja puolisataa vuotta vanhaa erään mökin keittiön tammipuuta. Tammilajeja on satamäärin, mutta tämä on tiettävästi appalakkientammea (Chestnut Oak, Quercus prinus (syn. Quercus montana)) Kara on Bocotea, joka on trooppinen puulaji, mistä en niin välitä. Trooppiset puulajit eivät ole järin mielenkiintoisia. Tutut puusuvut, hedelmäpuut ja historialliset puunkappaleet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin tropiikin kummajaiset. Toisessa kuvassa ovat kaikki viisi Bosworth-värttinääni. Tammiset oikealla ylempänä, teak keskellä, alimpana aprikoosi ja vasemmalla ylimpänä kirsikka. Päärynä ja omena on ainakin pakko saada ja uskon Bosworthien löytävän tulevaisuudessa lisää historiallisia puunkappaleita, joista sorvata uskollisille faneilleen uusia ihanuuksia. Ja olenhan minä hirvensarvivärttinäjonotuslistallakin, mutta siitä joskus toiste, kun on jotain kerrottavaakin,

Summer Kitchen on Mini, sillä isompia ei ollut jäljellä. En ole pienten värttinöiden ystävä, vaan tykkään keskikokoisista enemmän. Ravelryssa tuntuu, että moni värttinäkehrääjä pitää kevyintä mahdollista värttinää parhaana, mutta minulle alle 20 gramman värttinät tuottavat Trindlejä lukuun ottamatta hankaluuksia. Parikymmengrammaiset tuntuvat sopivan käsiini parhaiten. Tilasin ensimmäiseen Bosworth pariini Minin ja Midin, jotka painavat saman verran (24 grammaa) mutta totesin aika nopeasti, että Midi on vakaamman ja mukavamman tuntuinen. Kokoja on olemassa neljä; isoin Maxi ja pienin Featherweight, joita en ole päässyt kokeilemaan. Maxi voisi olla kiva kokeilla, mutta epäilen, etten ihastu FW:iin.

Värttinöiden mukana tuli letti The Spinning Loftin luonnonruskeaa Arlesinmerinoa, joka on aivan ihanaa. Olen keräillyt sitä muutaman viikon Mideillä ja aprikoosi-Minillä. Merino d'Arles on mukavan pehmeää ja sopii värttinäkehruuseen mainiosta. Sekin on valitettavasti erittäin limited edition. Hitsi, kun en tilannut kahta lettiä, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

Pitsilangan kehräämisestä

Ajattalin kesällä, että saan enemmän iloa kalliista villasta, kun kehrään todella ohutta lankaa. Se ei ollut kaikkein viisaimpia ajatuksia, joita olen koskaan saanut. Ottaen huomioon millaisen monsterin sain aikaan, se ei ollut järin viisas ratkaisu.

Yhden letin kehräsin ihan innosta puhkuen, mutta toista en millään saanut aloitetuksi. Onneksi tuli Tour de Fleece ja otin tavoitteekseni saada langan valmiiksi. Kisasin siis kolmella projektilla viidessä kuudessa tiimissä. Arvatkaa vaan riittikö intoa raportoida kuvien kanssa seitsemään eri ryhmään edistyksestään. No ei tasan riittänyt ja olisihan se ollut suoranaista spämmiä. Tourin suunnittelussa olisi pitänyt pitää joku järki mukana, mutta se oli karannut vehreämmille kesälaitumille ja siinä sitä sitten oltiin. Kehrääminen itsessään ei tuottanut suurempaa tuskaa. Romy (Majacraft Rose) suoriutuu pitsilangoista melko kepeästi ja tulos on hyvää. Vauhtia on riittävästi, enkä ole nopeinta kehrää edes kaivannut, mutta suurilla välityssuhteilla alkaa herkästi tulemaan tärinää. Luulen, että pitsilyhty ja pitsi- tai baby-rullat tai ehkä Akerworksin 3D-tulostetut rullat olisivat hyvä idea, jos haluaisin erityisesti kehrätä ohutta jatkuvasti, mutta pitsilankaa tulee ihan riittävän helposti, joten en ole tilannut lisää osia rukkeihini.

Kuitu: SweetGeorgia Yarns BFL-Silk-topsi värissä Rosebud
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 1320 metriä / 218 grammaa (Ravelry)
WPI: 28
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Ongelmaa ei muodostanut myöskään kertaaminen. Iris (Majacraft Aura) jumborullineen suoriutuu monsterivyyhdeistä aivan tuosta vaan. Kertaaminen ei vaan jaksanut yhtään innostaa. Tässä vaiheessa osasin jo epäillä, että säikeet ovat pitkälti toista kilometriä pitkiä ja se on paljon kerrattavaa. Olen oppinut ottamaan kertaamisen rauhallisesti ja keskittymään siihen, mutta 1300+ metriä on paljon kertaamista ja alkaahan se puuduttamaan. Lanka valmistui, mutta sen vyyhteäminen muodosti jo ongelman. Maililla lankaa on aivan kauhea voima ja sehän oli kuristaa vyyhdinpuuni kappaleiksi. Avuksi haettiin rautakaupasta pari isoa prikkaa ja sain vyyhdinpuut kestämään vyyhteämisen, kun tein sen hyvin rauhallisesti ja vedin ensin langan rullalta vapaaksi ja sitten vasta pyöritin vyyhdinpuulle. Se oli pitkäpiimäistä hommaa, mutta selvisimme kaikki ehjänä. Olen sittemmin yrittänyt kehrätä paksumpaa.

Yksi asia varmasti auttoi pitsilangan kehräämisessä, nimittäin keraaminen langanohjain. Ihastuin tähän lyhdyn lisäosaan ja se on ehdottomasti suosikkini. Langanohjain on se osa, joka ohjaa langan rullalle. Se siis vastaa vanhoissa rukeissa ja monissa uusissakin malleissa lyhdyn hampaita. Niitä on tavallisia, jotka tulevat lyhdyn mukana ja näitä keraamisella sisäosalla varustettuja, jotka ovat parasta ikinä. Olen tilannut kolme erikokoista käyttämiini lyhtyihin ja tavalliset ovat jääneet kehruutarvikepussukkaan varalle. Keraaminen pinta luistaa sopivasti ja tekee kehräämisesti miellyttävämpää ja hiukan hiljaisempaa. Aivan parhautta Majacraftilta.

Villa on ihanaista SweetGeorgian BFL-Silkkiä. Blue-faced Leicester -lampaanvilla ja silkki muodostavat ihanan yhdistelmän ja hilloan muita lettejäni varmaan hamaan tulevaisuuteen, sillä ne ovat niiiin ihania. Amethyst BFL ja Violet Hill BFL-Silk -topsit ovat turvallisesti pusseissa. Epäilen, että heikko euron kurssi tietää jatkossakin heikkoa saatavuutta ja hinta ainakin on vielä suolaisempi kuin näitä ostaessani. Haluaisin kovati lisää SweetGeorgiaa, mutta kanadalaisilla on huono saatavuus Euroopassa. Höh.

Käsinkehrätystä Pogona-huivi

Neulon aivan luvattoman harvoin kehräämistäni langoista. Se asia pitäisi korjata ehdottomasti, sillä kehräämänsä langan todellisen laadun näkee oikeasti vasta käytössä. Kun näkee virheensä ja onnistumisensa neuleessa, se opettaa paljon. Vielä kun osaisi ottaa hyvistä neuvoista vaarin.

Tämä lanka on ehkä parasta, mitä olen kehrännyt. Mikä voi olla parempaa kuin Malabrigo? No käsinkehrätty Malabrigo tietenkin. Kehräsin toissa vuonna ihanuutta nimeltä Malabrigo Nube. Siinä on vain yksi vika. Niin ohut ja hieno merino huopuu äärimmäisen herkästi. Olen jutellut muiden kehrääjien kanssa Instassa ja Ravelryssa, enkä enää tilaisi tätä netistä. Nube pitää täästä hiplaamaan. ettei siinä ole liikaa huopunutta reunoissa. Omassa letissäni oli vain hieman, mutta joillain on ollut sellaisia lettejä, ettei niitä voinut topsina kehrätä, mutta karstamyllyn kautta käytettynä ne olivat vielä kehrättävissä. Langasta tuli suorastaan yliluonnollisen pehmeää ja ihanaa lankaa, josta tuli syksyllä Pogona-huivi.

Projekti: Handspun Malabrigo Pogona (Ravelry)
Ohje: Pogona by Stephen West (Ravelry)
Koko: noin 130 cm x 38 cm
Lanka: Käsinkehrätty Malabrigo Nube värissä Sabiduria
Menekki: noin 390 metriä / 113 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm pyöröpuikot

Pogona on WestKnits-klassikko. Tästä tuli kätevä pikkuhuivi, sillä tässä mallissa lanka on pääosassa. Olen pahasti jälkijunassa tämän ja aika monen muunkin Stephen Westin ohjeen suhteen, sillä kaikki muut ovat jo Pogonansa tehneet. Valitsin Pogonan, jotta saan kaiken langan käytettyä, mutta se ei ihan onnistunut. Kolme grammaa jäi ärsyttävänä nöttösenä pöyrimään, mutta aina ei voi voittaa. Jossain muussa olen onnistunut niin hienosti, että viimeisen parikymmentä senttiä on saanut pujotella neulalla huivin reunaan ja sellaisesta tilanteesta tietenkin haaveilin. Kolmella grammalla en olisi saanut yhtä lisäkerrosta, joten olisin joutunut kokeilemaan eri päättelyitä. En jaksanut kikkailla, joten katkaisin langan, vaikka pahalta tuntuikin.

Lanitium ex Machina Merinot

Syksyllä kehräsin Lanitium ex Machinan merinovilloja rukeillani. LeM:llä on uudet nettisivut ja siellä on kehruuvillaa pitkän tauon jälkeen. Mitään violettia tai vaaleanpunaista ei varmaan ole tarjolla, sillä olen ollut kärppänä paikalla päivitysten jälkeen, mutta saatte toki sellaisista haaveilla. :)

Vanhoista varastoistani kaivelin kesäksi kokoontaittuvalle matkarukilleni Majacraftin Little Gemille työn alle merinokaritsavillaa värissä Nebula. Jaoin letin kahtia ja kehräsin melko ohutta (lue: tosi ohutta) säiettä Lilyllä. Kylmän kesän kaikki parhaat terassikehruuhetket hyödynsin merenrannalla tarkkaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisasta kehrätä fraktaali eli jakaa toinen puoli letistä useaan osaan, jolloin topsin väritys olisi ollut toisessa säikeessä ja toinen olisi ollut eritavalla jaottelun vuoksi kirjavampi. Nyt langassa on selkeästi raitoja, mutta sehän voi olla ihan kivakin efekti.

Kuitu: Lanitium ex Machina merinolampaan karitsavillatopsi värissä Nebula
Väline: Majacraft Little Gem välityssuhteella 8,6:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 10:1
Lanka: Kaksisäikeinen 695 metriä / 140 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Tosi kiva, ohut huivilanka.

Lopputulos yllätti. En olisi ikinä uskonut, että 140 grammaa olisi mitenkään riittänyt liki 700 metriseen vyyhtiin ilman, että lanka on ompelulankaa tai pianovaijeria. Tämä on sopivan ohutta, lähempänä sukkalankavahvuutta kuin ompelulankaa. Se ei tunnu yhtään liki 700 metrin vyyhdiltä, mutta tarkistin laskelmani metrien osalta pariin kertaan ja pakko se oli uskoa. Pehmeyskin säilyä napakasta kierteestä huolimatta. Jos päättäisin tehdä juuri tällaista lankaa, niin en varmasti onnistuisi, mutta rennosti lomatunnelmissa kehräillessä tulee parasta laatua.

Tuskastuin ohuisiin lankoihin, joita ei tule juuri neulottua, joten päätin yrittää paksumpaa. Valitsin seuraavaksi hieman uudempaa varastoa Lanitium ex Machinan merino-firestar-topsin komeassa jäänsinisessä värissä. Firestar on ohutta kimaltavaa nylonia. Se on melko pehmeää, eikä juuri tunnu kehrätessä toisin kuin Angelina tai jotkut muut kimaltavat nylonit, joita kehruuvilloissa blinginä käytetään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Merino-Firestar-topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 7:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 5,4:1
Lanka: Ketjukerrattu 266 metriä / 110 grammaa (Ravelry)
WPI: 12
Fiilis: Jos rullia on monta, muista käyttää niitä!

Lopputulos on kivannäköinen, mutta harmittavasti epämuotoinen lanka. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt kehrätä kolmessa osassa eri rullille. Ketjukertaaminen korostaa sitä, miten kehrääjä unohti jossain vaiheessa minkä paksuiseen tähtäsi ja toinen puoli langasta on selvästi paksumpaa kuin toinen. Aito kolmisäikeinen lanka olisi ollut käytettävämpi neulomisessa, mutta se on aivan liian myöhäistä valmiin langan kohdalla. Kerrattua lankaa ei voi purkaa. Tai siis varmasti joku jossain on niin tehnyt, mutta siinä ei tässä tapauksessa ole mitään järkeä. Ehkä tämä pipolankana menee, mutta tiheys muuttuu varmasti matkalla. Paksumman langan kehräämisen harjoitteleminen jatkuu,

Nunoco Secret Smorgling

Mainitsinko jo, että ihastuin Nunocon kuituihin ja olen niitä kehräillyt viime kuukausina useaan kertaan. Kehräilin kesän ja syksyn aikana Secret Smorgling -setin kuitunäytteitä värtttinöillä. Secret Smorgling on setti, jossa on kaksi pientä 25 gramman karstalevyä, kaksi 25 gramman ja kymmenen värin merinopussia ja kuusi 10 gramman topsinäytettä. Ihanteellisia värttinäjuttuihin, sillä en ole tottunut kehräämään isoja satseja kerralla ja toisaalta värttinöitä ei ollut montaa aiemmin.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi gradient minikarstalevy nimeltä Iridescent Puddle. Minikarstalevy on niin ihana, että jossain vaiheessa täytyy tilata normaali sadan gramman levy. Etsyssä olevissa kuvissa karstalevy näyttää hieman liian siniseltä, mutta vihreää ja jadea on toinen reuna ja toinen pinkkiä ja liilaa. Keskelle jää keltaista ja vihreää. Iridescent Puddle on varsin jännittävän värinen tapaus.

Kuitu: Nunoco minikarstalevy Iridescent Puddle
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 151 metriä / 27 grammaa (Ravelry)
WPI: 18
Fiilis: Sievä! Niin Sievä!

Kehräsin minikarstalevyn kahdella Bosworth-värttinälläni siten, että revin suikaleen karstalevyn reunasta ja vedin sen keskeltä kahtia ja kehräsin eri osat eri värttinöille. Jotta sain värit säilymään karstalevyn mukaisena, kertasin säikeet yhteen ja lopputulos on kaksisäikeinen pitsilanka. Värit ovat sen verran ärtsyt, etten uskaltanut niitä sekoittaa. Tätä väritystä on tarjolla myös topsina, jossa on pitkittäin kaikkia värejä, joten lopputulos olisi varmaan todella villi.

Iridescent puddlen jälkeen otin käsittelyyn minikarstalevyn, joka oli jämävilloista tehty Batt Droppings -karstalevy. Sen kanssa kehräsin yhteen Bayou-nimisen topsinäytteen, joka on samanvärinen sinivihreä, mutta siitä on Angelinaa, joka on karkeampaa kimalletta kuin Firestar, jota karstalevy näytti sisältävän. Karstalevyn sisältöähän en tiedä, mutta nuo nylon-kimalteet eroavat aika selvästi koossa. Angelinasta en pidä, sillä se on karkeaa ja paksumpaa, mutta Firestar menee ihan kivasti villan joukossa. Aiemmin inhosin kimalteita voimallisesti, mutta jostain syystä se on mennyt ohi.

Kuitu: Nunoco minikarstalevy Batt Droppping ja Bayou topsinäyte
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 260 metriä / 36 grammaa (Ravelry)
WPI: 18
Fiilis: Tulipa yllättävän kiva

Tämänkin kehräsin Boswortheilläni kaksisäikeiseksi. En yleensä välitä vihreästä, mutta tähän sinivihreään tykästyin. Se oli kiva kehrättävä. Jälkikäteen ajateltuna värien sekoittaminen olisi ollut viisaampaa, sillä langasta olisi tullut todennäköisesti vihertävä sininen, joka olisi miellyttänyt silmääni enemmän. Toisaalta kun kaikki pikkuvyyhdit ovat raidallisia, niistä tulee varmaan kiva raidallinen cowl. Olen katsellut Martina Behmin Tubularityä(Ravelry), vaikka se on hieman paksummalle langalle, mutta uskoisin, että sen saa tehtyä. Näen tulevaisuudessani kuitenkin useita pikkuvyyhtejä Nunocoa, joten lankaa varmaan on riittävästi jossain enemmän tai vähemmän hamassa tulevaisuudessa.

Jäljelle jääneet topsinäytteet Patchouli, Beryl ja Sandalwood käytin yhteen pikkuvyyhtiin. En tiedä, miten tulin ajatelleeksi, että violetti, ruskea ja vihreä muodostaisivat kivan raitalangan, kun teen topsinäytteistä kehräämistä varten rolagejä. Varsin radikaali ajatus, sillä en ole koskaan pitänyt vihreästä tai ruskeasta. Jotenkin päädyin sellaiseen ratkaisuun ja tein rolagit blending boardilla. Jaoin ne villarullat puoliksi keskeltä varovasti kahtia vetämällä ja keräsin turkkilaisilla värttinöilläni Jenkins Lark ja Aegean. En edelleenkään ole hyvä tekemään niitä villarullia ja säikeet ovat epätasaisia, mutta lanka tuli valmiiksi ja sain paljon tykkäyksiä kuvilleni Instassa.

Kuitu: Nunoco topsinäyteet Patchouli, Sandalwood ja Beryl
Väline: Jenkins Lark -turkkilainen värttinä 23 grammaa
             Jenkins Aegean -turkkilainen värttinä 27 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 220 metriä / 30 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Värttinöillä kehräämisessä on vielä opettelemista. Järkytyin kerratessani, sillä olen rukkikehruussa jo tottunut siihen, ettei tule möykkyjä ja ohuita kohtia. Heitin tämän pikkuvyyhdin kerran seinään harmitustani purkaakseni. Kehitettävää riittää vielä sekä värttinä, että blending board-osastolla.

Frankie hat

Neuloin tammikuun alussa alussa pikaisen myssyn, sillä siskoni Rose Red -myssy alkoi näyttää aika kärsineeltä. Sen voi varmaan siistiä nypyistä, mutta uusi myssy oli varmasti tarpeen. Valitsin varastostani vuosia marinoituneet kerät Grignasco Knitsin Loden Soft -villa-mohair-alpakka-silkkisekoitetta. Olen ostanut ne kerät johonkin myssyprojektiin, joka jäi aloittamatta, mutta nyt lanka pääsi puikoille. Se on pörröinen ja paksu lanka, muttei kaikkein pehmeimmästä päästä.

Projekti: Loden Frankie Hat (Ravelry)
Ohje: Frankie Hat by Cheryl Beckerich (Cascade Yarns)
Koko: noin 56 cm
Lanka: Grignasco Loden Soft
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Dreamz 5mm irtopääpyöröpuikot

Sopivaa ohjetta ei meinannut löytyä, mutta lopulta päädyin ilmaiseen ohjeeseen Cascade Yarnsin nettisivulta. Etsin ohjetta, jossa olisi sopiva määrä silmukoita, jotta saisin oikean kokoisen myssyn. Ohje on nimeltää Frankie hat ja siinä on sekä palmikkoa että pitsiä ja kuvio ei kuitenkaan huku pörröiseen lankaan. Ohjeessa on kaaviot, mutta kavennukset eivät meinanneet onnistua, vaan jouduin kerran purkamaan ja aloittamaan uudestaan kavennukset. Se oli ehkä omaa hölmöyttäni, sillä tein yhden ylimääräisen kuvion toiston. Halusin hieman korkeamman myssyn, jotta se varmasti roikkuu niskasta nykimättä alaspäin.

Grignascon Loden Soft ei ole lankana aivan pehmeimmästä päästä, mutta yllättävän miellyttävä, eikä kutita. Varmasti jotain herkkänahkaisempaa kutittaisi, mutta onneksi emme ole aivan niin herkkia. En tiedä mitä järkeä villan, mohairin, alpakan ja silkin sekoittamisessa yhteen on, mutta ihan hyvältä se tuntui. Jotenkin luulisi, että samaan lopputulokseen olisi päässyt kahdella tai kolmella kuidulla. Olin huolissani etukäteen vähän langan pörröisyydestä, mutta onneksi kuviot eivät huku pörröön. Aika kiva myssy, vaikka itse sanonkin.