Harjoittelen taas virkkaamista. Äiti ei innostunut Novitan spray-värjätystä Freesia-langasta, vaikka minusta se olisi mainio piristys vanhaan pannulappumalliin, joita hän on virkannut varmaan pari kymmentä vuotta. Kävi sitten niin, että joudun itse opettelemaan vanhan sipoolaisen pannulappumallin ihan tosissani. Muutaman viikon takaiset harjoittelut, eivät jääneet mieleen kunnolla eikä silloin ollut hirveästi intoakaan. Malli on 1900-luvun alun Sipoosta ja sen syntyperäinen sipoolainen vanha rouva oli oppinut lapsuudessaan ja opetti vanhoilla päivillään Mummilleni 80-luvulla.
Virkkaaminen ei ole yksinkertaista ja puhelimessa saadut neuvot eivät saaneet kuviota aukeamaan. Noin seitsemännellä yrittämällä kuvio alkoi näyttää tuttuakin tutummalta. Ensimmäinen pinkki rivi toisella puolella on päin honkia, mutta olkoon. Ehkä näytän sen myöhemmin. Kai ensimmäisissä pannulapuissaan saa olla virhe, kun ei oikein ole kunnon virkkaaja. Pitää kirjoittaa itselleen ylös ohjeet tähän, ettei unohda, ja joskus innostuu uudestaan, eikä neuvojia ole lähimain. Oman hankaluutensa virkkaamiseen tuo yliliikkuva peukalo, joka herkästi kärsii virkkaamisesta, mutta kun harjoittelee vähemmässä määrin pidemmällä ajalla, ehkä malli sitten jää selkärankaan ristiin luomisen ja muutaman muun käsitöihin liittyvän automaatiotoiminnon seuraksi.
Selasin pääkirjaston neulekirjoja netistä ja havaitsin himoitsemani islantilaisen huivikirjan Þríhyrnur og langsjöl seisovan hyllyssä. Hyppäsin kiireesti pyöränselkään ja suuntasin kohti kirjastoa. Aarteen löytäminen ei ollut kovin yksinkertaista. Onneksi tajusin katsoa missä kohti tarkalleen kirjan sijaitsee (ainakin teoriassa sijaitsee) ja löytyihän se lopulta. Minulla on tapana lukea vain selkiä ja ohittaa kierteelliset ja muuten huonosti selistä tunnistettavat. Iso virhe. Olen saattanut kierteiden takia ohittaa himoitsemani aarteen monta kertaa. Pöljimys. No olempahan taas hieman viisaampi. Hyrna Herborgar -mallia olen kuolannut pitkään ja kuvitellut, etten mistään tuota kirjaa saa. Olin jo miltei lankaa valitsemassa, kun hoksasin, että mallissa on paljon tuplalangankiertoja, jotka nyppyjen ohella kuuluvat suurimpiin inhokkeihini. Katsotaan nyt tulee Hyrnaa vai ei.
Samalla matkaan tarttui Interweave Knitsin parhaat ja sattumalta silmään osunut käpyilykirja. Törmäsin itselleni ihan outoon tekniikkaan alkuvuodesta ja ihastuin suunnattomasti. Käpyilylangaksi otin kotoa Mummilta jäänytttä ohutta virkkauslankaa ja opettelin nettiohjeilla käpyilyä. Se on hämmentävän yksinkertaista ja mukavaa näperrettävää. Esittelen vinkuraa neliapilaa ja perhosta myöhemmin. Kirjastossa selasin myös uusimman virolaisen Käsitöö -lehden uutuushyllystä. Lehdessä on yksi ihana pipo. Selkeän kaavion avulla luulen, että viroksi neulominenkin onnistuu. Ihmettelen vaan paksun villa-alpakkasekoitteen käyttöä kevät-lehden mallissa.
Tekstit
